Janna Jensenin vaikea lapsi - Hamont lähikuvana

Voitto oli vasta toinen suomalaisvoitto Viron ykköskilpailun 19-vuotisessa historiassa. Edellinen on vuodelta 2007 ja Raimo Aaltosen ja L’Umonian saavuttama..Kun Hamont tyylilleen uskollisena, silmät leimuten, laukkasi radalle este-SM:issä tämän vuoden elokuussa, kysyin yhdeltä ratsastuksen ammattilaiselta, että uskaltaisitko ratsastaa tuolla. ”En todellakaan!” hän vastasi miettimättä sekuntiakaan..Hamont on radalla toista kuin kukaan muu. Sen laukka ja hyppy on mieletön, se on juuri niitä hevosia, joista kuka tahansa paikalle eksynyt kengänkuluttaja näkee, että siinä menee Ferrari, jollei suihkulentokone. Hamontilla on valkoiset sukat vain vaivoin maata koskevissa jaloissaan, ja sen kirkkaanvalkoisesta läsistä ammottavat laajentuneet sieraimet, ja se näyttää syövän esteitä. Se on kilpahevonen potenssiin kolme..Estehevonen tarvitsee energiaa, intohimoa ja reaktiokykyä. Niitä Hamontilla on, mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Parhaat suoritukset tekee rento hevonen, eikä Hamont ainakaan vielä ole aina tarpeeksi rento. SM:issä se lähti viimeiselle kierrokselle johtoasemista, mutta kaasu hirtti kiinni. Yhteistyö ratsastajan ja hevosen välillä lakkasi, ja se tarkoittaa yleensä sitä, että puomit putoavat ja mitalit jäävät ripustettavaksi muiden kaulaan. Niin kävi Jensenille ja Hamontille Ypäjällä..”Kun Hamont pääsee kiihtymään liikaa, keskusteluyhteys ratsastajaan katkeaa ja suoritus menee selviytymiseksi, eikä esteratsastus saa olla selviytymistä”, Jensen sanoo..Siksi hän aina välillä Hamontin kanssa keskeyttää. Ehkä jonkun tavallisen hevosen kanssa voi mennä radan loppuun useammankin puomin kanssa, mutta Hamonthan ei ole tavallinen..Jensen naurahtaa, että derbykentän henkilön lisäksi varmaan aika moni muukin suomalainen jättäisi Hamontin ratsastamatta. Muutama Ruotsin maajoukkueen huippuratsastaja kokeili sitä tänä keväänä, mutta he tulivat tulokseen, että turhan hankala. Totta kai he pärjäsivät, mutta kun se ei riitä huipputason esteratsastuksessa..”Kyse on aina ratsastajan ja hevosen välisestä yhteistyöstä ja kemiasta. Vaikka minua miljoona kertaa parempi ratsastaja ratsastaisi Hamontilla, mistään kristallipallosta ei voi nähdä, antaako se lopulta saman hänelle kuin se antaa minulle nyt 6 yhteisen vuoden jälkeen. Olen ratsastanut Hamontilla 4-vuotiaasta saakka, minä herätän sen aamulla ja iltaisin peittelen sen nukkumaan”, Somerolla omaa tallia pitävä Jensen selittää..Ratsastaminen Hamontilla on sellaista selkäydinhommaa. Hevonen on niin nopea, että ratsastajan on yritettävä ottaa aika sen puolesta. Vasta radan jälkeen ehtii miettiä, että mitä juuri tapahtui..”Hamontin selässä asiat tapahtuvat valtavan nopeasti. Pienikin liike tai pienikin heilahdus saattaa tuoda ison vastareaktion. Esteen korkeus sille ei ole ikinä ollut ongelma. Minähän ratsastan sillä ilman kannuksia – se ei tarvitse niillä tukea, eikä minun koskaan tarvitse ajatella okserin takapuomia. Pitää vain malttaa ja odottaa”, Jensen kuvaa..Mutta palataan Tallinnaan, jossa Jensen ja Hamont voittivat 2 tähden GP:n, Keski-Euroopan liigan osakilpailun tasolla 150 senttiä. Siellä yhteistyö toimi saumattomasti, vaikka areena on haastava ja lähellä oleva, voimakkaasti mukana elävä yleisö tuo kilpailuun oman värinsä..”Ihan mieletöntä, herranjestas! Ja se koko Suomi-menestys siellä. Myös yleisössä oli paljon suomalaisia, ja oli ilo ratsastaa siinä tunnelmassa”, Jensen sanoo..Hänen lisäkseen Tallinnassa Susanna Granroth voitti l’Espoir Van Dorperheidella lauantain 145-luokan, ja Jone Illi voitti lauantain 135-luokan Eolita L:llä ja sunnuntain 130-luokan Celtas Quillianilla..Vuosi sitten Hamont oli Tallinnan atmosfääristä vielä kummissaan, ja se esimerkiksi pudotti kahdella radalla ykkösesteen, mikä kertoo siitä, että keskittyminen ei ollut oikeissa asioissa esteratsastuksen kannalta. Nyt se ei pudottanut, sillä se on ottanut kehityksessään askelen ylöspäin..”Se on nyt paljon viisaampi, ja se handlasi henkisesti sen tilanteen”, Jensen kiittää. .Hän oli itse aikanaan Hollannissa valitsemassa 4-vuotiasta Hamontia isoa estetallia Hollannissa pitävän, hevoskasvattaja Paul Hendrixin kanssa. He ihastuivat, ja Jensen hän koeratsasti ruunan. Se tuntui mukavalta, ja Hendrix sai kaupan solmittua..Kun Hamont tuli Suomeen, se tuntui ratsastuskelvottomalta. Se oli varautunut ihmisiä kohtaan, se oli hankala saada kiinni tarhasta, selkään nouseminen oli vaikeaa ja se oli todella reaktiivinen. Alkoi monen vuoden rupeama, jossa edistysaskeleet olivat pieniä, ja aina välillä mentiin taaksekin päin. Vasta 7-vuotiskaudella Hamont alkoi vaikuttaa ratsulta enemmän kuin pakoeläimeltä. Koko ajan Jensen kuitenkin ajatteli, että tämä on fyysisiltä kyvyiltään hänen paras hevosensa, se pitää vain osata ohjata oikeaan suuntaan ja saada kuuntelemaan..”Minulla on ollut kunnia ratsastaa monilla erittäin hienoilla hevosilla, mutta Hamont on kyvykkäin monella tavalla. Sen esteäly, rektionopeus, se miten nopeasti se tulee takaosansa päälle, sen kokoamiskyky ja toisaalta sen venymiskyky... Se, miten se palautuu, ja miten sen terveys on kestänyt treenin ja rakentamisen. Myös sen hypyssä on kaikki elementit, mitä hypyssä pitää olla. Ainoa huono puoli on sen ratsastettavuus, että kommunikaatio säilyy, ilman että se hätääntyy ja juoksee”, Jensen selittää..Kotona sileällä Hamont on jo normaali, ja sitä ratsastetaan paksulla oliivikuolaimella. Se tarhaa ja laiduntaa, ja sillä voi käydä laukkaamassa sänkipellolla..”Sen laitumella saa olla rinnettä, ja tarhassa paksua hiekkaa. Jos hevonen ei sitä kestä, ei se kestä urheiluakaan”, Jensen sanoo..Hän myös työskentelee ruunaa paljon kahdella ohjalla maasta. Hamont on mukava hoitaa, ja Jensen tykkää myös sen väristä, joka jää mieleen..”Onhan se sellainen mun my little pony” hän sanoo..Se tuleekin yllätyksenä, että Hamont on vain 161-senttinen pikkuhevonen..”Joo, se on tositosi pieni. Mutta ei sen kanssa ole koskaan tarvinnut pelätä, että välit jäisivät pitkiksi, vaan yleensä ongelma on päinvastainen. Sillä on niin ulottuva peruslaukka ja hyppy”, Jensen sanoo..Hamontilla on kuolaimena hackamore-combo lyhyellä varrella, ja päässä musta, rauhoittava huppu..”Ainakin ratsastajaa se rauhoittaa, eikä pidä muuttaa voittavaa systeemiä”, Jensen kuittaa..Nykyään jos ongelmia on, ne ovat kilpailuissa. Kotona pystytään tekemään kaikki samalla tutulla tavalla, mikä tuo Hamontille turvallisuuden tunnetta..”Mikään hevonen ei pidä yllätyksistä, mutta tämä ei siedä niitä”, Jensen sanoo..Hän kertoo, että häntä itseään Hamont ei hirvitä..”Vaikka se näyttää yhä välillä hurjalta, tunnen ja tiedän sen reaktiot niin hyvin. Tiedän, koska hallitsen tilanteen – ja koska taas peli on menetetty”, hän sanoo..Sitä paitsi ammattilaisena hän ymmärtää, että Hamont on hänellä juuri siksi, että se on niin hullu, niin kuin ennen vanhaan olisi sanottu. Sen jälkeen, kun ruotsalaiset olympiaratsastajat olivat kokeilleet Hamontia, ja sanoneet, että tack, men nej tack, Jensen sai solmittua Hamontin toisen omistaja Paul Hendrixin kanssa sopimuksen, että myynnille ei ole mitään paineita..”Mennään niin pitkälle kuin päästään. Ja ehkä Hamontista tulee once-in-a-lifetime-hevonen, ruuna joka saa jäädä pihaan eläkkeelle”, Jensen sanoo. Ja sitten hän naurahtaa..”Vaikka onhan minulla siellä jo Calbay”, hän sanoo viitaten vuoden 2014 SM-kultamitalihevoseensa.

Janna Jensenin vaikea lapsi - Hamont lähikuvana

Aiheeseen liittyvää