Kuukauden suomenhevonen on kelpo ruuna Hamurai

Hamurai on ruskea ruuna, pienin alkukirjaimin. .”Se on ihan kiva. Kauhean iisipiisi. Mutta en näe, että se olisi niin suuri persoona. Kun kysytään, mitkä on radalla meidän kohokohtia, sanon, että se on niin tasainen. Hamurai näyttää suomenhevoselta, ja se on suomenhevonen”, Riitta Holopainen summaa..Toisaalta hän sanoo, että ratsailla Hamurain suomenhevosuus tulee mieleen vain laukassa..”Vaikka se ei näytä puokilta, se pystyy tekemään samalla tavalla kuin tavan puokki. Ja eiväthän kaikki puokitkaan kokoa laukkaansa”, hän sanoo..Holopainen ei itse sitä kehu, mutta ravissa ja laukassa Hamuraissa on ilmaa ja näyttävyyttä, ja vankkuudestaan huolimatta se kantaa itsensä kevyesti..Toisaalta Holopainen tietääkin varsin hyvin, että kouluratsastus on ratsastuksesta kiinni, oli hevosen rotu mikä tahansa..”Kun hevosella on taipuisa luonne ja riittävät askellajit, niin loppu on sitä ratsastusta. Hampun selässä on tunne, että voin vaikuttaa asioihin. Mutta jos laitan hevosen yksin kentälle, niin ei se varmasti voita mitään. Jos menen itse hyvin, se menee hyvin”, Holopainen sanoo..Oikea ratsu uran tähän vaiheeseenHamurai ja sen emänisä Herkko Hurmaus ovat hevoset, jotka tekivät Holopaisesta suomenhevosten ratsastajan, tosin siihen vaikuttivat myös ikä ja iän tuomat asiat. Joka tapauksessa lopputulos oli hyvä: Hamurai on kunnon ratsu, joka pitää Holopaisen mukana kilpakentillä..Hamurai on nyt 9-vuotias. Siitä tuli Holopaisen ykkösratsu pari vuotta sitten, kun hän kärsi pahoista lonkkakivuista, samaan aikaan kun hänen piti valmistella pararatsastaja Pia Reitin hevosta Supremoa Tokion olympialaisiin..”Ratsastin Seppoa, ja söin Buranaa, minkä napa veti”, Holopainen muistelee..Hän teki työnsä loppuun Supremon kanssa, mutta kaikki muut hevoset Holopainen jätti silloin pois..”Päätin, että tästä lähin ratsastan vain yhdellä suomenhevosella ja vaikka vain joka toinen päivä. Ajattelin, että on hyvä strategia, että menen suomenhevosella, niin minua ei satu”, hän kertoo..Jonkin aikaa kivut jatkuivat, mutta sitten ne alkoivat vähentyä. Hän kertoo, että nykyään ei satu, jos ei tee mitään, ja vaikka tekeekin, kivut ovat siedettäviä..Juuri tällä hetkellä Holopainen ei kuitenkaan ole ihan varma strategiastaan. Hamurai on yhä suomenhevonen, mutta koska se on vaativan kynnyksellä, alkaa ratsastus vaatia potkua ratsastajaltakin. Laukanvaihdot ja kokoaminen niitä ajatellen ovat olleet tämän kesän asioita..”Toiseen suuntaan se menee puhtaasti, mutta et kirjoita, että se osaa vaihtaa”, Holopainen sanoo..Hän ratsastaa Hamurailla vain itse..”Jos en mene sillä, se vetää lonkkaa pihatossa. Haluan, että se on aina mun jäljiltä”. hän linjaa..Hamurain tarina alkoi sattumasta. Holopaisen tallin paikka on nimeltään Heponiitty, joten siihen oli luonnollista perustaa Heponiityn Ratsastuskoulu. .Holopaisella oli ollut valmennustalli Heponiityssä, ja tallin ahkeria naisia ja tyttöjä alettiin kutsua Heponiityn helmiksi. Vuonna 2014 ratsastuskoulukin muutti Heponiittyyn. Kun sitten yhtenä päivänä, keväällä 2013, Holopaisen silmiin osui netissä myytävä hevonen nimeltä Lakeus Helmi, hän ajatteli, että kyllähän Heponiityn helmillä pitäisi olla hevonen nimeltä Helmi..3-vuotias tamma oli myytävänä Seinäjoella. Holopainen jutteli siskonsa kanssa ja keksi, että lähdetäänpä yhdessä Seinäjoelle katsomaan myyntihevosta, niin saadaan jutella rauhassa. Sisko innostui, mutta kun Holopainen oli jo trailerin kanssa matkalla hakemaan häntä Tampereelta, tämä soitti, että tuli työeste, en pääse lähtemään..Holopainen ajoi Pohjanmaalle ja ajatteli, että ostetaan nyt edes hevonen, niin ei ole hukkareissu. Ei tammaa ollut ratsastettu, eikä se näyttänytkään oikein miltään. Ja kun Holopainen lähti ajamaan kotiin uuden hevosena kanssa, ei mennyt kuin sata metriä, kun hevonen oli jo hypännyt trailerissa etupuomin päälle. Paikalle piti kutsua palokunta ja eläinlääkäri, ja kotimatkalla Holopainen ehti todellakin miettiä, että helkatti, kun piti tällainenkin hankkia..Luonteikas HelmiTässä vaiheessa Holopainen ei ollut vielä ehtinyt tutustua Herkko Hurmaukseen, ja hänen muistonsa suomenhevosista olivat lähinnä siltä ajalta, kun hän koulutti Husössa ravihevosia kesän tunteja varten. Laukkaa harjoiteltiin aina merta kohti, että ne varmasti pysähtyisivät..Hyviä puolia hän ajatteli suomenhevosissa olevan sen, että ne ovat fiksuja ja toimivia tilanteessa kuin tilanteessa. Siksi kun Helmi piti kotitallilla Hyvinkäällä viedä klinikalle, hän päätti taluttaa sen Hyyppärässä alueen päästä toiseen, kaarisillan yli, maneesia, tallien ja kenttien vierestä..”Enkä ole sellaista kyytiä ennen saanut”, hän muistelee..Tietysti Helmi oli silloin vasta vähän käsitelty maalaisvarsa, mutta oli se sen luonteessakin. Myöhemmin Ypäjällä käydessään se pelkäsi kuollakseen kaiuttimia, ja lätäkköihin se ei mennyt..”Ajattelin, että suomenhevonen menee minne vaan, kun se on talvisodat voittanut. Mutta ei Helmi.” Holopainen huokaa, mutta lisää, että nykyään Helmi menee minne vain kiltisti ja tunnollisesti..Helmi esiintyi Ypäjällä 3-vuotiaana Herkko Hurmauksen jälkeläisryhmässä mennen kiltisti käyntiä, ravia ja laukkaa. Arvostelujakin se kävi, mutta ei erityisesti pärjännyt, koska se ei ymmärtänyt, mitä ideaa irtohyppäämisessä on..Holopainen kuvaa Helmiä pitkäselkäiseksi ja vahvarakenteiseksi. Laukka on pitkä ja vetelää, ravi ok ja käynti vetävää. Hän ratsasteli Helmillä jonkin verran itse, mutta ei oikein innostunut luonteen eikä liikkeiden puolesta. Takaosa oli hyvä, mutta tamma oli pitkä..”Eikä se tuntunut kilpurilta”, Holopainen sanoo..Hommia hevoselle kyllä on löytynyt. Se tekee tunteja ratsastuskoulussa, ja se on tehnyt kolme varsaa. Vanhin on Hamurai ja sen lisäksi on 4-vuotias tamma Halla Hessin Leevistä sekä tämänkesäinen orivarsa Savelan Hemulista..Pää tammalla on hieman kovera, ja sen se on jättänyt kaikille kolmelle varsalleen..Holopainen tuntee hyvin Lakeus Helmin isän Herkko Hurmauksen. Se oli vuonna 2010 voittanut koulumestaruuden Maija Heikkisen kanssa, ja se tuli Holopaiselle ratsastettavaksi jotakuinkin samoihin aikoihin kuin hän osti Helmin. Vuonna 2015 pari voitti mestaruushopeaa Oulussa Jalopenon jälkeen..Herkko ei kuitenkaan ihan heti hurmannut,.”Se oli ollut ratsastamatta, joten se oli aika tankki. Ajattelin, että kuinka kukaan on voinut mennä tällä koulurataa”, Holopainen tunnustaa..Aika pian Herkko sai ratsastajansa ajatukset kääntymään. .”Hyvin koulutettu, rakenne kohdillaan ja luonne täysi kymppi”, Holopainen tiivistää nyt..Helmin ollessa Hyvinkäällä ensimmäistä kevättä, Holopainen tajusi, että eihän tällä oikein voi vielä ratsastaakaan, mitä jos sen laittaisi kantavaksi. Hän katseli oriiden kantakirjauslausuntoja ja luki, että Savelan Hemulilla on joustava laukka..”Ajattelin, että herranjestas, jos suomenhevosella on joustava laukka, niin se otetaan”, hän hymyilee..Hän myös näki oriin Ypäjällä, ei tosin radalla, mutta seisomassa..”Ajattelin, että joustava laukka ja seisoo noin, kyllä tämä kelpaa”, hän kertoo orivalinnan varmistumisesta..Sen jälkeen hän on käyttänyt monille suomenhevosilleen lähinnä Hemulia, kun kerran hyvää jälkeä on tullut..Kiltti oriHamurai syntyi, ja se oli harmiton ja mukava varsa. Sen kanssa harjoitteli sisäänratsastusta poniopettaja Linda Mankki ohjaajaopinnoissaan, ja 4-vuotiskeväällä ori siirtyi Holopaiselle..Hamurain kaula oli valtavan paksu, mutta kiltti ori se oli. Se asui ratsastuskoululla sen emänisälle rakennetussa yksittäispihatossa, Herkkolassa, ja joka päivä se käveli takapuolen pesuun tuntihevosten pilttuiden ohi..”Meillä on tallissa 160 senttiä leveät käytävät. Joka päivä päätin, että talutan sen tästä enää tämän kerran pelkästä riimusta, huomenna laitan suitset”, Holopainen kertoo..Niitä suitsia ei tullut kuitenkaan koskaan laitettua, ja Hamurai ruunattiin jo 4-vuotiskauden lopussa. Tärkeimmät syyt olivat kesäihottuma ja herkkävatsaisuus. Hankaaminen alkoi 1-2-vuotiaana..”Ja se oli joka vuosi aina vain pahempi. Hevonen oli kuin jauhelihaa, ja ajattelin, että ei näitä lisää”, Holopainen kertoo. .Ihottumaan on onneksi löytynyt hoitokonsteja. Eniten on ehkä auttanut keväisin pistettävä seerumi. Lisäksi Holopainen pesee ja voitelee ratsuaan eri aineilla ja käyttää ihottumaloimea..Ihon tilanne on nyt parempi kuin ennen, mutta tukkamalli on silti siili, minkä Holopainen on hyväksynyt..”Loimi kuluttaa sen tukan, vaikka tänä vuonna sitä oli talven jäljiltä enemmän kuin ikinä. Mutta onhan se helppo laittaa kuntoon kisoihin, trimmerillä vain tukka pois”, hän sanoo..Aina menestynytHamurai on edennyt urallaan tasaisesti. Se oli Laatuarvostelussa mukana 4- ja 5-vuotiaana, ja hyppäsikin mukavasti. Viisivuotiaana se oli kokonaiskilpailun kakkonen..”Sillä oli hyvät liikkeet nuorena. Ja on ne hyvät vieläkin, mutta ne pitää koota”, Holopainen linjaa,.Pätkän verran se aina jo kokoaa, mutta pysyminen koottuna vaatii vielä voimaa ja harjoitusta..”Ja lisätystä laukasta pitäisi antaa myös kiinni”, Holopainen naurahtaa..Kasvattajakilpailun Hamurai voitti..Nyt tavoitteeksi on asetettu Kulta-ahon Kasimirin voittaminen. Niin tarkkaan Holopainen on katsonut, että tietää yhden kerran yhden tuomarin laittaneen Hamuraille paremmat pisteet. Lisäksi tavoitteina ovat ne vaativat luokat, ja miksei kultamitali mestaruuksista..Vaativiin luokkiin mennään sen mukaan, miltä hevonen tuntuu. Hamurai on vähän mukavuudenhaluinen, eikä Holopainen halua mennä luokissa ylöspäin, jos vaikuttaa olevan hevosesta tylsää tai liian vaikeaa..Tosin joka syksy Holopainen myös päättää, että ensi kaudella hän ei enää lähde ollenkaan kilpailuruljanssiin..”Mutta sitten kun tulee kevät, ostan luvan taas”, hän hymähtää..Se tuo tätsiä valmentamiseen..”Se on hyvä työn kannalta pitää muistissa, että ei siellä radalla ole niin helppoa”, hän sanoo..Virus veiHamuraissa on myös hyppyhevosen vikaa, ja Laatuarvosteluissa Anu Siimes hyppäsi sillä hyvin arvioin. Jossain vaiheessa hevosella kuitenkin todettiin kaviorustonluutumien alkua, ja silloin päätettiin, että hypyt saavat jäädä taakse..”Sen isähän on hypännyt masterin estekokeet, mutta jos vielä hypätä pitäisi, itse en kyllä valitsisi suomenhevosta. Minulla on tämä mutu-ajatus, että ne ovat vain naamallaan hiekassa”, Holopainen palaa ajatuksiinsa suomenhevosesta..Sillä siinä kun Hamurai on tasapainossa monella tavaa, sen ratsastaja on kahtiajakautunut suhteessaan suomenhevosiin. Toisessa vaakakupissa ovat Husön ryntäävät ravihevoset, ja muut tasapainottomat kansallisrotuiset, toisessa päässä Herkko ja Hamurai parhaimmillaan. Vaaka kallistuu kyllä jo vankasti jälkimmäiseen..”Kyllä minussakin se virus nyt on, että jokaisella ratsastajalla pitää olla yksi suomenhevonen”, Holopainen päättää..Hamurai9-vuotias suomenruuna Savelan Hemuli – Lakeuden Helmi, Herkko HurmausKasvattajakilpailun voitto 2020Koulumestaruus-pronssi 2023

Kuukauden suomenhevonen on kelpo ruuna Hamurai

Aiheeseen liittyvää