Ei vielä kansainvälinen konkari

Kymmenen vuotta kansallisissa kilpailuissa stewardina toiminut Nina Konkari on aivan pian myös kansainvälisen 1. tason stewardi..Hoitajataustani näkyy siinä, että yritän itse fiksata kaiken, ja saattaisin olla liian kiltti ja auttaa väärässä paikassaNina Konkari .Kansainväliselle kurssille vaaditaan vahvaa kansallista kokemusta ja ratsastajainliiton suositus. Ne Konkarilla oli taskussa, ja kurssille hän osallistui viime viikonloppuna Neumünsterissä. Suurin osa asioista oli tietenkin tuttuja, koska Suomen ja FEIn säännöt ovat pitkälti samat..Suurin ero on protokollien tarkkuudessa. Normaalissa kansallisissa stewardi tekee melkein kaikkea, mutta kansainvälisesti on määritelty tarkkaan, mikä on kenenkin vastuualuetta. Sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa pätee se, että stewardi valvoo ja ohjeistaa, mutta päätökset ja vastuu niistä kuuluu aina tuomarille..”Kurssipalautteessa minusta itsestäni sanottiin, että hoitajataustani näkyy siinä, että yritän itse fiksata kaiken, ja saattaisin olla liian kiltti ja auttaa väärässä paikassa”, Konkari paljastaa..Vahvuus taas oli toiminta tallilla: vanha hoitaja huomaa myös sen, jos siellä asioita ei ole hoidettu hevosten kannalta oikein..Kansallisella tasolla Konkari tekee sekä este- että koulukisoja, mutta ensimmäinen kansainvälinen kurssi oli esteratsastusta. Hän kertoo, että lajeilla ei ole stewardin näkökulmasta suuria eroja, paitsi varusteiden suhteen. Estekisat toki ovat nopeampitempoisia ja ratsastajia on paljon enemmän, mikä tekee stewardin työstä hektisempää..Hän painottaa, että stewardi ja kilpailijat ovat molemmat ehdottomasti samalla puolella ja kilpaurheilun puolella. Se tarkoittaa samalla sitä, että ennen muuta pitää olla hevosen puolella..Päivän termi on lajin sosiaalinen lisenssi, ja stewardit ovat sen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Konkari huomauttaa, että esimerkiksi jalka- ja suutarkastukset tehdään avoimesti. Kansainvälisissä kilpailuissa jalat ja suojat tarkastetaan ainakin joka kilpailun isorahaisimmassa luokassa. Myös turparemmi kokeillaan: kaksi sormea pitää mahtua turparemmin alle. Jalkojen tarkastamiseen on hyvät ohjeet, ja suurin osa hevosista on tottuneita tarkistamiseen, joten se onnistuu hyvin..Kansallisella tasolla stewardi on ennen muuta henkilö, joka neuvoo ja ohjeistaa, toimii palveluammatissa. Kansainvälisissä kilpailuissa painottuu erilainen tekeminen. Ratsastajat itse ovat todennäköisemmin paremmin selvillä säännöistä kuin kotimaan harrastajat, mutta heillä on joskus intressejä kiertää sääntöjä..”En nyt halua yksilöidä tapausta, mutta kyllä meille selitettiin asioita, mitä pitää seurata kaikin aistein ja katsoa oikeita paikkoja”, Konkari muotoilee. ”Mutta ei me siellä sen takia olla, että otettaisiin rikolliset kiinni, vaan huolehtimassa, että kaikilla on kilpailuihin samat lähtökohdat.”.Ihan helppoa stewardien työ ei ole, sillä mukana voi olla myös tekijöitä, jotka ajattelevat nimekkyyden tai paksun lompakon antavan erivapauksia..Konkari näkee, että Suomessa hevoset voivat kilpailuissa hyvin. Enemmän hän on huolissaan alan tulevaisuudesta. Kukaan ei tunnu enää uskovan auktoriteetteihin, eikä haluta ottaa vastaan neuvoja, vaan jopa alan arvostetuimpia kansainvälisiä tekijöitä moititaan esimerkiksi vanhanaikaisiksi..”Hevosten pitämistä on erilaista, ja kaikki ei sovi kaikille. Itse ajattelen, että ne, jotka eniten esimerkiksi netissä arvostelevat, eivät tiedä, millaista kisatouhu edes on”, hän miettii..Vaikka asiat ovat pääosin hyvin, hän toivoo ratsastajien tekemiseen enemmän järjestelmällisyyttä..”Ihmiset saavat tietysti harrastaa haluamallaan tavalla, mutta kilpailuissakin monella on punainen lanka hukassa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että harrastetaan valmentajashoppailua. Kuitenkin huonokin systeemi olisi parempi kuin ei systeemiä ollenkaan”, hän sanoo. .klippaan vuodessa 100–150 hevostaNina Konkari.”Jos valmentaja sanoo, että sinun kannattaisi vaihtaa hevosta, se ei sovi sinulle, moni mieluummin vaihtaa valmentajan”, hän ihmettelee. Yrittäjäpohjalta.Hyvinkäällä asuva Konkari on yrittäjä, joka työllistää itsensä pääasiassa hevosalan töillä. Kirjanpitokin onnistuu, ja hän on opiskellut hevosurheilumanageriksi..”Ja minä esimerkiksi klippaan vuodessa 100–150 hevosta”, hän paljastaa..Stewardien kansainvälisiä tasoja on neljä, joista Konkarilla on siis ensimmäinen plakkarissa. Hän kertoo, että kyllä olympialaiset ovat hänen unelmansa. Hän toivoo pystyvänsä kulkemaan koko polun ylös asti, mutta laskee, että kun ensimmäinen askel otti 10 vuotta, menee äkkiä 30, ennen kuin ollaan neljännellä tasolla..”Eikä se mikään polku ole, vaan helvetin kivinen tie. Ja onko silloin edes olympialaisia”, hän melkein parahtaa..Suomessa kansainvälisiä kilpailuita ei monia ole, joten hyvien stewardipaikkojen saaminen vaatii paljon verkostoitumista..Stewardiksi hänet veti se seikka, että hän pitää hevosista ja ratsastuksesta..”Olen hevoshullu! Olen ollut jo 33 vuotta. Mulla on jopa vanhanaikainen hoitohevonen, ja huolehdin siitä, että sillä on puhtaat loimet, siisti tukka ja valkoiset sukat”, Konkari sanoo ylpeänä.

Ei vielä kansainvälinen konkari

Aiheeseen liittyvää