Kohti estettä ja yli – Jagellonican tarina alkaa jo Papandreasta, josta kasvattajan rakkaus trakehnereihin syttyi

Jagellonica on Pirjo Majurinin trakehner-tamma Jasiolkan viimeinen varsa. Varsoja Jasiolkalle varttui rekisteröinti-ikään kaikkiaan kolme, rautias, ruunikko ja kimo, ja kaikki ne ovat olleet Siltakorven ratsastettavina..Tarina alkaa kuitenkin jo Christine Furuhjelmin kasvattamasta trakehner-tammasta nimeltä Papandrea (Poprad – Colombo), joka oli 1,5-vuotiaana myytävänä Honkolan huutokaupassa.Majurinin ystävä, muutama vuosi sitten edesmennyt Jukka Kallunki, oli tunnettu trakehnerien ja täysiveristen ystävä Suomessa. Hänelle ystävä oli vinkannut, että huutokaupan varsoista paras on 1,5-vuotias tamma, Papandrea, ja Majurin onnistui ostamaan tamman itselleen.Silloin se oli söpö ja siro, mutta myöhemmin siitä tuli oikea kilpahevonen, joka sai Majurinin menettämään sydämensä trakehnereille..”Se oli tosi hyvä hevonen, ja Juhani Ehon ratsastamana siitä tuli yksi 80-luvun parhaista vaativien luokkien estehevosista Suomessa”, Majurin kertoo.”Se oli vain 156-senttinen, mutta se hyppäsi korkeushyppykilpailuissa 175 puhtaasti. 180-esteellä Jussi pudotti puomin jalallaan.”.”Ja luonne sillä oli mitä mahtavin. Kissat nukkuivat sen selässä, ja tyttäreni harjasi sitä karsinassa, kun hän juuri ja juuri osasi kävellä. Ja Papandrea oli niin varovainen! Myöhemmin Furuhjelm sai kasvattajapalkinnon sen suorituksista.”.Papandrea sai yhden varsan puoliverisestä isästä, mutta sen jälkeen Majurin kasvatti suomenhevosia ja FWB-ratsuja. Rakkaus trakehnereihin ei kuitenkaan hälvennyt, ja kun Majurin kerran vieraili Kallungin luona Skyhorses-tallilla, puhe kääntyi niihin.Niin Majurin hankki ensin 2000-luvun alussa Saksasta trakehner-tamma Dianan, jonka isä Fabian oli kilpaillut koulua Reiner Klimken alla. Myöhemmin Saksassa trakehnerien oripäivillä hän vieraili puolalaisen siittolan ständillä, josta löytyi Papandrean isän Popradin kuvakin. Hevoskuume kohosi, ja Majurin lähti Puolaan. Kun hän näki 4-vuotiaan tamman, jonka isän emän isän isä oli Poprad, oli juttu sillä selvä..”Näin Jasiolkan, ja teimme kaupan”, Majurin tiivistää..Hän pyysi vielä astuttamaan tamman Puolassa, ja vuonna 2009 Suomessa syntyi Jasiolkan ensimmäinen varsa wielkopolski-trakehner -isästä Czar..Ratsua Jasiolkasta ei sen sijaan tullut. Se oli hyvin aktiivinen hevonen, ja kerran se oli muiden kanssa laitumella, kun se itsekseen riehuessaan nousi niin korkealle pystyyn, että kaatui selälleen. Se nousi siitä, eikä siinä ollut päällisin puolin vammoja, mutta se ei enää sen jälkeen liikkunut aivan puhtaasti.Jasiolka jäi siitostammaksi, kunnes vuonna 2014, Jagellonican ollessa vielä maitovarsa, se sairastui vakavasti, ja se jouduttiin lopettamaan 10-vuotiaana..”Se laihtui ja alkoi yskiä, eikä se syönyt kunnolla. Kaikkemme yritimme, ja se oli tiukka paikka, mutta se meni nopeasti niin huonoksi, että se oli pakko lopettaa. Ruumiinavauksessa nähtiin, että sen sydänlihas oli arpeutunut. Onneksi se oli jo syksyä, ja Jagellonica ei enää paljoa välittänyt emästään, vaan oli muden kavereidensa kanssa”, Majurin muistelee..Jasiolkan varsoista ensimmäinen, Jagiello, lähti jo nuorena Saksaan koulutettavaksi. Sillä oli hyvä ostajaehdokaskin, mutta sen etenemistä haittasivat headshaking-tyyliset hermosto-ongelmat..”Se oli luultavasti lyönyt päänsä seinään, kun se ruunattiin, ja ongelmat olivat siitä peräisin. Mutta Sanna osasi käsitellä sitä”, Majurin kiittää..Ruuna siirtyi Saksassa Siltakorvelle, joka muistelee ratsuaan hyvällä..”Se oli hyvin hyppäävä ja hyvin liikkuva hevonen, jossa oli riittävästi menoa kenttään”, hän kertoo..Kun ruuna tuli hänelle, hän tiesi oireista, joissa hevonen kesken ratsastuksen saattoi alkaa esimerkiksi hinkata päätään seinään. Hän päätti ottaa hevosen kanssa hyvin rauhallisesti, ja syystä tai toisesta mitään ongelmia ei ikinä ilmennyt..”Tein sen kanssa ensimmäisen vuoden tosi rauhassa. Se oli hieno hevonen, mutta vähän special”, Siltakorpi kuittaa..Hän osti Jagiellon itselleen ja se nousi hänen kanssaan kansainväliseen kolmeen tähteen. Sen jälkeen se kuitenkin myytiin, sillä Siltakorpi katsoi, että se on sitä vaikeampiin luokkiin liian varovainen..Nyt hän miettii, että hypyssä ruuna tuntui jopa paremmalta kuin Jagellonica, mutta päästään se oli mutkikkaampi – ja usein se päästään parempi voi mennä pidemmälle..”Tykkäsin siitä kyllä, mutta se ei ollut kuitenkaan olympiahevonen”, Siltakorpi sanoo Jagiellosta..Hevonen myytiin ensin junnutytölle Englantiin ja sittemmin se on siirtynyt vanhemmalle naiselle harrastekilparatsuksi..Seuraavat kaksi varsaa syntyivät amerikkalaisesta trakehner-oriista Special Memories. Majurin olisi itse asiassa halunnut käyttää sen isää Abdullahia, joka oli hypännyt kaksissa olympialaisissa, mutta luvan saaminen sen spermalle vaikutti mahdottomalta tehtävältä. Niin Majurin päätyi käyttämään suosikkioriinsa poikaa täysiveritammasta..”Ainakin hyvät varsat se teki”, hän kiittää nyt..Abdullahh sijoittui toiseksi Los Angelesin olympialaisissa esteratsastuksessa, ja voiton vei täysiverinen Touch of Class. Kun sen emä myöhemmin astutettiin Abdullahilla, jälkeläinen oli kimo-ori Special Memories..Se itse kilpaili esteratsastuksessa GP-luokkia, mutta myös kenttää, ja se on ainoana trakehner-oriina hyväksytty selle francais -kantakirjaan..Vuonna 2012 syntynyt Just Special on Jagellonican täyssisar, mutta se on kolmikosta tavallisin..”Ihan kiva perushevonen. Raskasrakenteisempi kuin nämä toiset. Menin sillä metrin luokkia, ja se sijoittui kaikissa kisoissa. Sitten se myytiin parempaan harrastamiseen”, Siltakorpi tiivistää..Seuraavaksi talliin tuli Jagellonica, joka oli Just Specialin tavoin alusta asti helppo ja suoraviivainen..”Se haluaa tehdä ratsastajalle oikein ja on hyvän kilpahevosen luonteinen”, Siltakorpi kiittää. ”Eikä sille ole väliä, kumpi on selässä, minä vai Elmo, molempien kanssa se tekee hyvää tulosta. Hyvän hevosen merkki sekin.”.Hän miettii, että kun Jankarin polvi on kunnossa, he joutuvat ehkä arpomaan, kumpi tammalla saa mennä. Tai sitten se menee Jankarille..”Se on aavistuksen vahva, ja Elmo tykkää sellaisesta ehkä enemmän”, Siltakorpi sanoo.."Sillä on hyvä ratsastettavuus ja tarpeeksi hyppyä"Jagellonican ratsastaja on vaihdellut Siltakorpi-Jankarin lasten syntymien ja loukkaantumisten mukaan. 6-vuotiaana vuonna 2020 Jagellonica oli Siltakorven kanssa Avant-sarjan kolmonen – häviten kakkoseksi sijoittuneelle Black Fridaylle, joka viime viikonloppuna loisti Bastionissa Susanna Granrothin esteratsuna..Vuonna 2021 Jagellonica meni Jankarin kanssa jo Kiviniitty Big Touria ja oli sarjan kolmonen. Tänä vuonna se on sijoittunut kansainvälisessä kahdessa tähdessä Siltakorven kanssa, ja kolmeen tähteen ollaan siirtymässä kauden aikana. Kolmea tähteä tamma on kilpaillut vasta kansallisesti, mutta ainakin sinne se tulee nousemaan. Siitä eteenpäin on vaikea tietää, sillä vasta sitten, kun ollaan isoissa luokissa, päästään näkemään, miten hevonen ne ottaa. Ominaisuuksia kyllä on..”Se juoksee tarpeeksi, sillä on hyvä ratsastettavuus ja tarpeeksi hyppyä”, Siltakorpi luettelee..Koulussa tamma on hyvä, mutta ei megaliikkuja, Siltakorpi luonnehtii ja lisää, että harvempi niistä hevosista on, joilla on tarkoitus mennä neljää tai jopa viittä tähteä. Esteillä jalkatekniikka on hyvä, kuten myös esteäly..Siltakorpi korostaa, että esteäly on oleellinen asia kenttähevosella, ja se on ihan sitä samaa esteen hahmottamista ja estettä kohti tultaessa takajaloille siirtymistä kuin estehevosillakin. Hän huomauttaa, että heidän perheessä ei tavata innostua, kun heille tarjotaan kenttähevosiksi niitä, jotka esimerkiksi hyppykujassa ryntäävät päätä pahkaa kohti esteitä..”Kyllä kenttähevosten pitää mieluummin pikkaisen pakittaa estettä kohti. Kun mennään maastossa lujaa, niissä täytyy olla varovaisuutta ja omaa ajatusta. Tärkeämpi turvavaruste kuin turvaliivi on hevosen oma esteäly”, hän linjaa..Esteälykkyyden ja sopivan varovaisuuden lisäksi tarvitaan tietenkin myös sitä rohkeutta mennä..”Kenttähevoset eivät saa olla pelkureita”, Siltakorpi toteaa yksikantaan..Ennen Majurinin hevosia Siltakorvella on ollut yksi trakehner, puolalainen Asam, joka nousi kolmeen tähteen. .”Viime aikoinahan trakehnerit ovat näkyneet enemmän koulupuolella. Kentässä niistä osa pärjää, osa on liian koulusuuntautuneita. Yleensä niissä on kivasti verta, kun esimerkiksi holsteinereissa on jo liian vähän verta esteillekin”, Siltakorpi miettii..Majurinin kolmessa trakehnerissa hän kiittää eritysesti terveyttä: kaikki ovat olleet hyviä jaloistaan. Trakehner lasketaan saksalaiseksi roduksi, mutta se on kotoisin Itä-Preussista, joka kuuluu nykyään Puolaan ja Venäjään. Siltakorpi kertoo arvostavansa puolalaista hevoskasvatusta..”Sieltä tulee verta ja kestävyyttä. En juokse karkuun, jos hevosella on puolalainen passi”, hän hymyilee..Hurmaava pikkuhevonenJagellonica syntyi Taivassalossa, ja se oli hurmaava pikkuhevonen alusta saakka..”Se oli heti pikkuvarsana hyvin utelias, ja se oli niin kuin kaikki trakehnerit. Ne ovat hyvin ihmisrakkaita, uteliaita ja helppoja käsitellä syntymästään lähtien”, Majurin sanoo..Ongelmia ei ole ollut, mutta aikaa Jagellonica on tarvinnut, ja sitä se on myös saanut..”Trakehnerit kehittyvät hitaasti. Ei niillä mennä 4-vuotiaana kisoihin, ja usein ne ovat vasta 9–10-vuotiaina valmiita kaikkeen. Niiden kanssa kestää, että ne tottuvat asioihin ja hyppäävät hyvin, eikä niiden kanssa saa hosua. Mutta sitten ne vastaavasti ovat kestäviä ja tekevät usein pitkän uran”, hän selittää..”Jotkut sanovat, että trekehnerit ovat vaikeita, mutta minä tykkään siitä rodusta. Ne ovat luonteeltaan tosi hienoja hevosia, joista saa loppuelämän ystävän”, kaikkiaan 9 trakehner-varsaa kasvattanut Majurin sanoo..Jagellonican suhteen hän ei ole tehnyt sen tarkempaa suunnitelmaa. Kaksi aiempaa olivat ruunia, joten niiden myyminen oli kohtuullisen helppo päätös, mutta Jagellonica on tamma. Majurin kertoo, että Suomen Trakehner-yhdistyksessä vaikuttava tytär on jo sanonut, että muista äiti, että Jagellonicaa ei sitten myydä, vaan alamme itse varsottaa sitä.. Majurin itse muka vähän jarruttelee, mutta myöntää, että kyllä mielessä koko ajan on, että jos hevonen loukkaantuu, sille olisi kyllä käyttöä..”Mutta toivottavasti ei vielä vähään aikaan. Se on 8-vuotias, mutta se ei ole trakehnerille vielä mitään. Se on uransa alussa. Katsotaan nyt, mitä he pääsevät tekemään”, Majurin sanoo.

Kohti estettä ja yli – Jagellonican tarina alkaa jo Papandreasta, josta kasvattajan rakkaus trakehnereihin syttyi

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää