Peterina Hakanen ja Mike Mihaita kouluttavat kouluhevosia

Hakanen ja Mihaita tapasivat Tanskassa, kun molemmat työskentelivät kouluratsastustalli Helgstrand Dressagella. Mihaita on ehtinyt sisäänratsastaa Tanskassa ehkä tuhat hevosta, esimerkiksi huippuoriit MyVitalityn ja Ironin. Uraa kouluhevosbisneksen Mekassa ei haitannut se, että Mihaita ratsasti ensimmäisen kerran satulan kanssa 23-vuotiaana. Tänä syksynä pariskunta vaihtoi työpaikkaa, ja nykyään he ratsastavat Andresen Dressage -keskuksessa Norjassa..Mihaita muistaa hyvin ensimmäisen ratsastuskertansa. Se tapahtui perheen ajohevosilla, kun isä nosti 5–6-vuotiaan pojan työhevosen selkään. Poika alkoi itkeä, ja isä sanoi, että jos jatkat itkemistä, et saa ikinä enää ratsastaa. Sitten hän pyysi hevosen liikkeelle ja sanoi pojalle: jos putoat, hevonen kyllä löytää kotiin..Mihaita ei pudonnut. Sitä hän tekee nykyäänkään hyvin, hyvin harvoin. Hakanen esittelikin hänet ensin nimellä crazy cowboy, mutta siinä on kyse vain siitä asenteesta, että kaikkea voi ja pitää tehdä. Mutta kun Mihaita ratsuttaa, hän haluaa, että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi, ja se keskittyy täysin käsittelijäänsä..”Ajattelen, että yli 50 prosenttia hevosten ongelmista, kuten ryntäämiset ja spookaamiset areenalla, ovat peräisin sisäänratsastuksesta, joka ei ole tapahtunut oikein”, hän sanoo..Alku ajohevosillaMihaitan kotona oli ajohevosia, jotka olivat risteytyksiä raskaammista hevosista ja nykyaikaisista urheiluhevosista. Ne tekivät töitä metsässä, mutta ne eivät saaneet olla rakenteeltaan liian raskaita, koska niiden piti myös liikkua pitkiä matkoja..Romaniassa hevonen oli kulkuväline, jolla ratsastettiin kauppaan. Kun hevoset vietiin laitumelle kilometrien päähän, Mihaita otti laumasta aina vanhan tamman, ratsasti sillä ja muut seurasivat. 18-vuotiaana hän osti isältään hevosen ja alkoi ajaa vossikkaa liikenteessä. Hän vei myös turisteja satojen kilometrien vankkuriretkille..Mihaita lähti opiskelemaan maanviljelijäksi, ja vuonna 2010 hän lähti harjoitteluun Tanskaan miehelle, joka kasvatti sikoja ja hevosia. Hevosia oli sata, ja niitä oli ratsuttamassa saksalainen GP-ratsastaja, joka kuitenkin loukkaantui. .”Sitten minä sisäänratsastin ne hevoset”, Mihaita tiivistää..Se oli yhtä aikaa hämmästyttävää ja luonnollista. Saksalainen ratsastaja totesi, että lähdetään yhdessä Saksaan ja tehdään tästä bisnes. Mihaita olisi lähtenytkin, mutta miehen vaimo laittoi jarrut päälle..Mihaita oli kuitenkin ehtinyt löytää juttunsa maailmassa, ja hän alkoi tehdä sisäänratsastuksia Tanskassa..”Näin, että kasvattajien ja ratsastajien välissä on gäppi, johon tarvittiin joku sisäänratsastamaan hevoset. Siitä hommasta kaikki juoksevat pois, mutta se oli työtä, jota halusin tehdä”, hän kertoo..”Haluan saada omistajille aikaan turvallisen hevosen, joka ei pukita, eikä juokse karkuun.”.Hän katseli videoita hevostenkäsittelystä, ja loi oman toimintatapansa. Vuodessa Mihaitan nimi tuli tutuksi koko ratsastavassa Tanskassa..”Vaikka en ymmärtänyt kouluratsastuksesta mitään. En ollut ikinä ratsastanut satulalla, minulla ei ollut ikinä kypärää, eikä ratsastussaappaita.”.Matiné innostiKouluratsastusta hän ei tietenkään tuntenut, mutta sitten hän näki Youtubessa videon, jossa Andreas Helgstrand ratsasti Matine’lla..”Se oli jotain aivan erilaista! Päätin, että haluan työskennellä hänelle”, Mihaita kertoo..Hän kysyi Helgstrandilta kerran, toisen ja kolmannen. Jokaisella kerralla mies sanoi, että et ole tarpeeksi hyvä meille. Mihaita arvelee, että neljännellä kerralla hän oli sen verran kyllästynyt, että otti Mihaitan töihin..”Viimeksi kun puhuin Andreaksen kanssa, hän sanoi, että hän ei halua tätä myöntää, mutta olin tarpeeksi hyvä”, Mihaita hymyilee..Hän työskenteli Helgstrandilla ratsuttajana yli 4 vuotta. Siellä oli tarkoitus jatkaa Hakasen kanssa, ja he ehtivät ostaa oman pienen tilan läheltä Helgstrandia. Tarkoitus on laitella sitä ja työskennellä Norjassa..Ajamista hän jatkaa yhä silloin tällöin. Esimerkiksi yhden kouluratsastukseen kyllästyneen BH Romanov – Hotline -ruunan hän koulutti ajolle. Maneesissa se säikkyi kaikkea, mutta viikon koulutuksen jälkeen kaikkien ihmetykseksi Mihaita ajeli sillä pitkin Helgstrandin tiluksia, eikä hevonen pelännyt rekkoja eikä mitään. Hän myi hevosen Suomeen harrastehevoseksi siinä vaiheessa, kun etsittiin rahoitusta omaan tilaan Tanskassa..”Saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan tehdä. GP-ratsastajilla on omat juttunsa, mutta minun GP:ni on se, että voin ratsastaa pitkin pihaa”, hän sanoo..Jämsästä ponnistaenPeterina Hakasen tie on suomalaiselle tutumpi, mutta sekin perustuu intohimoon, joka kohdistuu hevosiin ja ratsastukseen. Hakasen isä työskentelee paperiteollisuudessa, ja äiti oli lapsuudessaan heppatyttö. Kun Peterina syntyi, äiti tietenkin innostui, että nyt harrastetaan yhdessä hevosia, mutta pienenä tyttö sanoi, että en tule talliin, siellä haisee pahalle..Kun aiemmin Mäntsälässä ja Raumalla asunut perhe muutti Jämsään, Peterinan koulukaverit ratsastivat. Niin hänkin lähti ratsastuskoululle, ja sille tielle hän jäi..”Aika pian meille tuli oma talli. Ajateltiin, että sitten minulla on aikaa keskittyä opintoihinkin. Esteratsastajana aloitin, mutta kun sain varsin tuhman ponin, eikä se ura ei oikein ottanut tulta alleen. Sitten yritin hypätä hevosellani, mutta sillä ei ollut lahjoja esteille. Kun aloimme menestyä koulupuolella, se alkoi tuntua kivalta”, Hakanen muistelee..Ensimmäisen hevosensa Fighting Heavenin kanssa hän nousi helposta c:stä vaativaan b:hen..Hakanen olisi halunnut lähteä Ypäjälle heti peruskoulusta, mutta vanhemmat painostivat lukioon. Myös ylioppilaskeväällä he painostivat taas opiskelemaan, mutta silloin Hakanen ei enää kuunnellut..”He sanoivat, että opiskele itsellesi hyvä ammatti, ja pidä ratsastus laadukkaana harrastuksena. Varmaan nyt neuvoisin itsekin muita tekemään niin, mutta en vain ikinä ole halunnut tehdä muuta kuin ratsastaa”, Hakanen kertoo..Hän aloitti Ypäjällä, josta lopulta valmistuikin hevosenhoitajaksi nuorten hevosten peruskoulutuksen suuntautumisvaihtoehdosta. Ulkomaille hän lähti ensimmäisen kerran mennessään Englantiin Kyra Kyrklundin luo harjoittelijaksi. Kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen hän sai töitä Katja Kuistilalta ja jäi vajaaksi vuodeksi Englantiin. .”Sitten ne alkoivat soitella koululta”, Hakanen muistelee..Saksa - Suomi - TanskaEnglannissa hän oli tutustunut Susanna Hyypiään, ja hän päätti lähteä Suomeen samaa matkaa tämän perheen muuttokuorman kanssa. Valmistuttuaan stipendin arvoisesti Hevosopistolta Hakanen lähti töihin Boeen hoitamaan Hyypiän hevosia, ja sitten hän lähti Saksaan Rudolf Zeilingerin tallille. .”Minulle soitettiin työpaikasta kevättalvella, kun ulkona oli hirveä lumimyrsky. Katsoin ulos ja sanoin, että joo, mä lähden”, hän hymyilee..Aika Saksassa jäi kuitenkin lyhyeksi, kun vanhemmat ilmoittivat, että heidän pitää muuttaa isän työn perässä Uruguaihin, ja nyt olisi päätettävä, pidetäänkö Jämsän koti vai ei. Kodista luopuminen tuntui liian vaikealta, ja Hakanen palasi Keski-Suomeen, jossa hän alkoi ratsastaa, valmentaa ja pitää tallia. Hevosia oli välillä sekä kotona että paikkakunnan maneesitallilla. Hakanen viihtyi, ja hyviä hevosiakin riitti..”Minulla oli ajatus, että tämä on nyt se juttu. Asiakkaita oli hyvin, ja olimme tiivis porukka”, hän sanoo..Mutta sitten tuli työtarjous Helgstrandilta. Hakanen painottaa, että päätös lähteä ei ollut ollenkaan helppo. Lopulta vaakakupin Tanskan suuntaan käänsi ajatus siitä, että jos aikoo lähteä, nyt on viimeinen hetki. Hakanen oli vähän yli 25, ja se tuntui paljolta. .”Ajattelin, että jos nyt en lähde, juurrun tänne, enkä lähde koskaan”, hän naurahtaa..Helgstrandilla meni vähän alle kaksi vuotta. Hän työskenteli nuorten hevosten yksikössä sisäänratsastajana ja teki yhteistyötä Mihaitan kanssa. .”Hän laittoi nuoria hevosia satulaan kuin liukuhihnalta, ja kun ne tulivat hänelle liian tylsiksi, ne siirtyivät minulle”, Hakanen kertoo. ”Hän nauttii, kun adrenaliini virtaa, joten minä jatkoin nuorten kanssa, kun se alkoi mennä liikaa kouluratsastukseksi.”.Onnettomuus pysäyttiHänen uransa Helgstrandilla loppui käytännössä kahteen pahempaan putoamiseen. Jälkimmäinen tapahtui tämän vuoden tammikuussa, kun hevonen säikähti, pyörähti ympäri ja kaatui niin, että Hakanen lensi hevosen ja seinän väliin saaden hevosen päällensä. Kylkiluita murtui ja toinen keuhko meni lyttyyn. Muuten hänet tutkittiin sairaalassa hyvin ja tarkasti, mutta jostain syystä päätä ei kuvattu, vaikka kypäräkin oli hajonnut..Hakanen sai pitää sairaslomaa niin paljon kuin tarvitsi ja palkka tuli, kuten piti. Hän itse kuitenkin halusi ratsaille jo vähän liian aikaisin, ja keuhko meinasi tulehtua. Ja sitten, kun kaiken piti olla kunnossa, kaikki ei ollutkaan kunnossa..”Satulassa tuntui, kuin olisin jumissa jonkun toisen kropassa. Pää sanoi, mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa ei seurannut”, hän kuvaa..Lääkäri sanoi, että isku on tehnyt sen: keuhkot ja lihakset eivät vain ole vielä entisellään. Töissä taas epäiltiin, että hän on pelästynyt ja uupunut..”Sitten aloin itsekin uskoa siihen”, Hakanen huokaa..Viime kesänä hän jäikin pitkälle lomalle. Sen aikana hänelle ja Mihaitalle tuli Norjan työtarjous, uudesta kouluratsastuskeskuksesta, jonka ratsuttajaksi heidät haluttiin..”Se tuli sopivasti juuri siihen hetkeen, kun mietin, voinko enää ratsastaa nuoria hevosia”, Hakanen kertoo..Heinäkuun lopussa molemmat päättivät työsuhteensa Helgstrandiin ja kuukauden hengähdystauon jälkeen he muuttivat Norjaan. Siellä Hakanen kävi yksityisellä neurologilla, joka kuvautti päänkin tarkasti. Magneettikuvasta löytyi selitys..”Toinen puoli aivoista oli isompi, ja siellä oli useammassa kohdassa muutos. Löydökset selittivät oireet. Sain lääkityksen, ja sen myötä aukesi uusi elämä. Vieläkään kaikki oireet eivät ole poissa, mutta tuntuu siltä, että olen enemmän oma itseni ja satulassa tuntuu taas kotoisalta”, hän iloitsee..Omia hevosia parilla on yhteensä 9, joista osa on yhteisomistuksessa kasvatustoimintaa hoitavan, Peterinan äidin Rea Hakasen kanssa. Niistä 3 on nyt Norjassa, loput vielä Tanskassa. Tarkoitus on jatkaa omaa kasvattamista ja laitella Norjan työn ohessa kuntoon tilaa Tanskassa. Pariskunta ei näe yhtälöä liian vaikeana..”Työpaikalta on vain 2,5 tunnin ajomatka Göteborgiin, josta on 3 tunnin lautta Frederikshavniin ja sieltä vain 30 minuutin matka kotipihaan”, Hakanen selittää..Andresen Dressage on noin 60 hevosen talli, ja tarkoituksena on tuottaa huolella tehtyjä, laadukkaita DWB-ratsuhevosia. Hakanen aikoo palata takaisin kilpakentille niiden kanssa, ja Mihaita saa jatkaa rakastamaansa koulutustyötä..”Siellä hevosille annetaan se aika, jonka ne vaativat, eikä työ ole niin myyntitallityyppistä, jossa hevoset pitää puskea tiettyyn aikatauluun. Nyt voimme treenata ja kouluttaa niitä yksilöinä”, Hakanen kiittää..Sekä Hakanen että Mihaita ovat tosin aina olleet valmiita työskentelemään kaikenlaisten hevosten kanssa. Ovathan he itsekin lähtökohdista, joista ei purjehdita suorinta tietä arvostetuksi ratsuttajaksi..”Eniten tässä on täytynyt kovasti uskoa itseensä, silloinkin, kun kukaan muu ei usko sinuun. Kyllä se jossain kohtaa johtaa johonkin”, Hakanen hymyilee..Mike Mihaita haluaa keskittymistä ja luottamusta

Peterina Hakanen ja Mike Mihaita kouluttavat kouluhevosia

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää