Littoisten innokas

Kyra Kyrklundin Matador oli vasta pilkkeenä May Sherifin silmässä, tai korkeintaan alkiona Susan Bakkelyn vatsassa.Samaan aikaan toisaalla, Ruotsissa, hoilattiin Abban ykkösbiisiä Summer Night Cityä. Oltiin vielä pyörryksissä uudesta kuningattaresta, sillä Kaarle Kustaa oli kahta vuotta aiemmin avioitunut Silvia Sommerlathin kanssa. Nämä näin alustukseksi tämän jutun alkuun, ainajanan muodostamista varten.Rungeboholms Gård-siittolassa Skoonessa syntyi päistärikkö shettisorivarsa, joka sai Roland Franssonin totutun tavan mukaan lyhyen ja ytimekkään nimen, ilman kasvattajan etu- tai takaliitettä. . Ivrig. Se tarkoittaa suomeksi innokasta ja intohimoista.Kirsi Lehtonen ei olisi, silloin vuonna 1982, alunperin Ivrigiä halunnut ostaa, koska se oli vähän liian pieni ollakseen tavallinen shettis, ja vastaavasti liian iso minishettikseksi.Myöskään erikoisvärit eivät ole koskaan saanet Lehtosta erityisemmin lämpenemään. Hänen mielestään kaunein väri shettiksillä on maksanrautias ja toiseksi paras on musta.Ivrig oli perinyt päistärikköytensä emältään Emilalta, johon se tuli englantilaisilta esi-isiltä, emänemän Kirkbridge Flaken isälinjaa pitkin. Välillä väri on jäänyt merkitsemättä kokonaan, mutta jälkeläisten väristä voi päätellä sylttytehtaan. Päistärikköys kun on kuten kimous, toisen vanhemmista on kannettava tätä väridiluutiogeeniä. Skotlannissa vuonna 1964 syntynyt, ja vuotta myöhemmin Ruotsiin tuotu, Flake eli Lotta on Franssonin kantaemä numero yksi. Rautias isäori Firth Bracken oli niin ikään skotlannintuonti, joka astui Franssonilla ahkerasti ja sai 286 jälkeläistä.Varsinainen shettistoiminta alkoi Suomessa 1970-luvun loppupuolella, kantakirjaamisten myötä. Shettiksiä on Suomessa ollut paljon kauemminkin, Lehtonen muistaa mumminsa nähneen niitä Honkolan kartanossa jo 1900-luvun alussa. ”Ei se Ruotsin shetlanninponijalostus nyt niin kauhean paljon Suomea ole edellä, ne samat 20 vuotta kuin muussakin hevosurheilussa”, hän toteaa. Sattumaa Syy Ivrigin ostoon oli se, että se poni, mitä oli kopin kanssa lähdetty hakemaan, Jamil, ei läpäissytkään kivestarkastusta. ”Se niiasi, eikä antanut tarpeeksi helposti kokeilla”, Lehtonen muistaa.Ei tullut Franssonille kysymykseenkään, että millään lailla huonoluonteinen lähtisi talosta. Franssonin mielestä Jamilin velipuoli samasta isästä ja samasta emälinjasta, eli siis Ivrig, sopi tilalle oikein hyvin.Lehtonen tuumasi, että asia hyvä. Jälkikäteen on helppo nähdä, että hyvin usein Fransson näki oikein sen, mitä suomalainen shetlanninponijalostus tarvitsi. Häneltä on tuotu Suomeen lähemmäs 1500 ponia ja 30 jalostusoria.Ensimmäinen Suomessa kantakirjattu shettisori Rosenway on Franssonilta ostettu sekin, vaikka se ei ollutkaan hänellä syntynyt. Sen numero on siis 1. Ivrig on 4. Numerot 2 ja 3 ovat Kotimäen maahantuomia niin ikään. Myöhemmin Lehtonen tuotti Suomeen Ivrigin veljen Vemilin samasta emästä, Emilasta. Myös Emux ja Bomil tuotiin, kaikki samaa sukua. Innokas Innokas. Kyllähän Ivrig sellainen mitä suurimmassa määrin on ollut, vieläpä sanan suurimmassa mahdollisessa merkityksessä, betyldelsessä. Se on innokas itse elämälle.On se innokas ja intohimoinen muutenkin, sillä vielä 44 vuoden iässäkin, kevät saa sen pään pyörälle. Kun se, hieman vanhusmaisen poissaolevasti, köppelehtii tarhassaan, sivustakatsojalla käy jo mielessä, että mahtaako se itse muistaa, mihin oli äsken menossa. Hieman jo hailakoissa silmissä on vähän hämmentynyt ilme, mutta korvat pyörivät vinhaan. Eri asia sitten, kuuleeko niillä vielä. Kuten Kirsi Lehtonen tyytyy toteamaan, eiköhän se jonkin aistin avulla maailmassaan suunnista, mutta minkä, se on epäselvää.Kun alempana tarhassa tamma ottaa pikku spurtin, Ivrig saa siitä kyllä havainnon. Sen suusta pääsee hieman känisevä hirnahdus, joka ikään kuin yllättää hirnujansakin. Menneiden aikojen muistoksi.Ivrigin tarhaan on Kirsi Lehtosen keittiön ikkunasta suora näköyhteys. Itse hän ei oria aamuisin tarhaan vie, sillä sen verran voimaa poniukkelissa vielä on, että leikatun lonkan ja kävelykeppien kanssa se ei ole mahdollista. Toimittaja pistää merkille, että kun Lehtosen tytär Lotta aamukahdeksan jälkeen tuon reissun tekee, hän laittaa ponille riimunpäitset päähän ja ottaa riimunvarresta tukevan otteen.Lehtonen muistaa, mitä viimeksi kävi, kun hän huomasi Ivrigin vilahtavan sähkölankojen alta tarhastaan ja suorivan suorinta tietä taloon juuri tulleen isokokoisen puoliveritamman suuntaan. Lehtosella kävi mielessä, että nyt poniori oli saanut viimeisen ideansa. Hänelle tuli hätä käteen.”Soitin Lotalle, että mee nyt äkkiä pelastamaan se poni, ennen kuin se tapetaan siihen paikkaan”, Lehtonen muistaa.Kun Lotta lopulta sai omista hommistaan sännättyä tarhoille, siellä olikin meneillään jotakin ihan muuta. Ivrig oli onnistunut kellistämään ison kaunottaren kumoon ja oli tarmokkaasti astumassa kyljellään makaavaa, hämmentynyttä uhriaan. .Eiköhän se jonkin aistin avulla maailmassaan suunnista, mutta minkä, se on epäselvää.Kirsi Lehtonen Ivrigistä. ”Se oli tarttunut hampaillaan tamman loimen helmoihin ja sillä lailla sitten kaatanut sen”, Lehtonen selvittää.Ei, shettis-puoliverivarsaa ei syntynyt, niin pitkälle ei operaatiossa ollut päästy, vaikka yritys kova olikin.Talossa arvellaan neuvokkuuden pohjautuneen ponin elämänkokemukseen ja siihen tosiasiaan, että Ivrigillä on sen verran vähän kokoa ja niin lyhyet takajalat, että astuttaminen oli aina ollut pienen pähkäilyn paikka. Lehtonen kertoo usein jättäneensä ratkaisun löytämisen oriin omalle kontolle ja päästäneensä tammat sen kanssa koko kesäksi yhteislaitumelle.”Jotenkin se kesän aikana aina keksi oikean toimintatavan”, Lehtonen naurahtaa. Elämä ja teotElämä on ollut melkoisen idyllistä, sillä tällaisia, pitkiä laidunkesiä oriille ehti kertyä 15–16.Sitten tuli ikä vastaan ja uudet, hienot oriit. Viimeksi Ivrig on astunut Lehtosen muistin mukaan 21 vuotta sitten.Jälkeläisiä on 133. Niiden joukossa on viisi jalostusoria. Atomi, Hefaistos, Herr Valburg, Manteli II ja Korholan Aladdin.Kirsi Lehtonen sanoo, että ei Ivrig varsinaisesti mikään shetlanninponijalostuksen helmi ole, vaikka 44 rakennepisteen ori ei voine olla huono eikä edes keskinkertainen. Rakennetuomari-Lehtonen olisi silti jäänyt kaipaamaan oriiseen ”suurilinjaisuutta”, ”vähän pidempää ylälinjaa” ja sen sellaista.Tässä talossa on ollut shetlanninjalostusoriita pitkä liuta. Galant oli varmaan hienoin kaikista, Franssonilta sekin.”Mutta se oli jo uutta aikaa. Ei Ivrigin aikaan sellaisia galanteja vielä ollutkaan, niistä vasta haaveiltiin.”Se, mikä Ivrigissä kaikesta edellä sanotusta huolimatta ihastutti, oli sen tapa liikkua. Se oli ihan täydellinen. ”Sellainen upea, rullaava ja pyörivä shetlanninponin kympin ravi”, Lehtonen makustelee.”En kai minä nyt liikaa ruvennut Iffeä haukkumaan?”, hän huolestuu.Hienoksi ominaisuudeksi on osoittautunut myös se, että Ivrig ei ole koskaan ollut päivääkään sairaana.”Tai no, oli sillä kerran joku silmätulehdus, mikä meni tipoilla ohi.”Kaiken lisäksi Lehtonen tunnustaa kuuluvansa niihin näyttelyihmisiin, jotka lihottavat ponit näyttelyihin reippaasti, ja unohtavat yleensä laihduttaa ne talvella. Kaviokuumeita ei silti ole talossa ollut, eikä tietenkään Ivrigilläkään.Ivrig on viime vuodet syönyt pelkkää greenmixiä, ihan tiettyä merkkiä, sillä muut merkit eivät sille kelpaa. Myslityyppinen seos laitetaan sille mukaan tarhaan ja sieltä kupista ori päivän mittaan käy rehustuksensa napsimassa. Heinä ei enää mene, eikä enää tuore ruohokaan, mutta mysli menee sekä kuivana että puurona.Ivrig kumoaa omalla esimerkillään väittämän, että hevosen ikä on suoraan verrannollinen sen hampaiden kuntoon. Nyt, kun suussa ei ole vähään aikaan ollut enää hampaan hammasta, syöminen sujuu taas.”Se näytti helpottaneen, kun ne viimeisetkin hampaat meni sieltä löysinä pyörimästä”, Lehtonen arvelee. . Suomen vanhin44 vuotta on hevoselle niin paljon, että Ivrig lienee Suomen vanhin. Aiempi ikäennätyksen haltija Isa Garbo, shettistamma, kuoli 44 vuoden iässä vuonna 2016. Minkä ikäinen 44-vuotias hevonen olisi ihmisten iässä? Laskukaavoja on useita, mutta eivät ne hevosiin oikein tunnu toimivan. 100? 120? 150?”Jaa-a. Mä olen ollut Lotan ikäinen, kun olen sen ostanut”, 75-vuotias Lehtonen huokaa mietteissään.Kysymykseen, miten pitkään Ivrigillä on vielä elinvuosia jäljellä, vastaus tulee nopeasti ja helposti.”Niin kauan, kun sen elämä on elämisen arvoista”, Lehtonen vastaa. ”Mä en kestä yhtään sellaista ajatusta, että väkisin pidetään kivuliasta hevosta hengissä. Kyllä se täysin väärin on, jos joudut hirveästi esimerkiksi lääkitsemään.”Lehtonen katselee kahvikupin takaa ulos, tarhaan. Hajamielisesti pöytää naputellut sormi osoittaa ikkunalle päin.”Katos, kun hän haluaisi käydä piehtaroimaan. Vähän tota karvaansa pois...” .Ivrig 1978-202244-vuotias ruunikonpäistärikkö shetlanninponioriSäkäkorkeus 91 senttiäKasvattaja Roland FranssonOmistaja Kotimäen ponitallit

Littoisten innokas

Leena Alerini

Aiheeseen liittyvää