Vihdoinkin kokonainen (tilaajille)

Torstaina Teemu Ahtee on iltapäivällä menossa mökille. Sitä ennen on Teams-palaveri Hevoset Bastionissa -tapahtuman juontotehtävistä. Ja tämä haastattelu, joka tehdään Ruskeasuon kahviossa. Ahtee kuittaa lounaan kahvilla ja suklaapatukalla, sillä aikoo illastaa Kustavissa ja avata pari saunakaljaakin, hengähtää ennen seuraavaa viikkoa, jonka kalenteri on täyteen kirjattu.Jos tämän jutun otsikossa tuntuu olevan freudilainen piilomerkitys, älkäämme välittäkö siitä. Se saa olla. Haastattelun aiheena on ihmisen vapaus olla sellainen kuin on. Sellainen kuin oikeasti on sisimmässään.Ahtee on päättänyt haluavansa olla rohkaisuna muille. ”Ajattelin yrittää olla tästedes esimerkillinen, en pelkästään merkillinen”, hän toteaa. JuontajaHevosalalla Ahtee tunnetaan monissa rooleissa, mutta aivan erityisesti sähäkkänä ja sanavalmiina juontajana, jolta ei koskaan mene niin sanotusti sormi suuhun. Ahtee on kuuluttanut niin Helsinki Horse Show’t kuin pienemmätkin show’t, kouluratsastusklinikat ja oripäivät. Tänään keskiviikkona alkavat Hevoset Bastionissa, jossa hänellä on kollegoinaan Håkan Wahlman ja Lauri Hyvönen, kumpikin entuudestaan jo hyviä tuttuja.Paljastuu sentään, että ei juontamista useinkaan ihan lonkalta ja improvisoiden tehdä, vaan ohjelma voi olla sekunnilleen kirjattu ja korvanapeista kerrotaan, kuinka monta sekuntia mitäkin osiota on vielä jäljellä.”No, jää siihen tilaa sille omallekin jutulle”, Ahtee sanoo. Sitten hän lisää, että sormi menee suuhun itse asiassa vähän väliä, se ei vain enää näy päälle päin. ”Mutta etenkin alussa oli vaikea tottua siihen tunteeseen, kun pää on yhtäkkiä aivan tyhjä, etkä yhtään muista mitä olit sanomassa”, hän nauraa. Hyvä juontajapari on silloin painonsa arvoinen kultaa. Konkari Wahlman, jonka kanssa juontoja yhdessä on tehty eniten, tarvitsee vain vilkaisun rientääkseen apuun ja ottaakseen ohjat spiikkaamisessa.Ahtee on kilparatsastaja, vaikkakin tällä hetkellä ei-toiminnassa oleva sellainen, kouluvalmentaja, ja erittäin suositun Kavioliitossa-podcastin toinen tekijä. Katja Ståhlin kanssa tehty ohjelma on kylläkin kesätauolla, mutta saa todennäköisesti jatkoa taas syksyllä. LentokapteeniVarsinaiseksi ammatikseen Ahtee, 47, lentää kapteenina Finnairin lippulaivaa Airbus 350:tä. Hän on perheessään kolmas lentäjä, sillä jo isoisä lensi ilmavoimissa. Isänsä kanssa hän ehti lentää Finnairilla jopa samaa konetta, perämiehenä, isän ollessa viimeisiä vuosiaan kapteenina ennen eläköitymistään.Kun virkapuku on päällä, ollaan hyvin hierarkkisessa maailmassa. Kapteenin sana on laki, jonka yli ei kävellä, sillä viime kädessä on kyse ihmisten turvallisuudesta. . Voima. Pitkälti siitä on kysymys ratsastamisen nautinnossa. Se on ”se juttu” myös lentokoneen ohjaimissa. Kun suihkumoottorikoneen kääntää kiitoradalle ja työntää kaasukahvaa, vähintään kahden dieselveturin verran työntövoimaa räjähtää toimintaan.Parin kilometrin kiihdytyksen aikana kone saavuttaa sen 270 kilometrin nopeuden, jonka se vaatii nostaakseen 250 tonnin painonsa jyrkässä kulmassa ilmaan.”No joo, kyllähän siinä vaiheessa, kun sä lyöt sen lämän tiskiin, sä tunnet voiman. Ja onhan se ihan magee tunne, kun irrottaa autopilotin ja se lentsikka on siinä sun käsissäsi ja menee just minne sä haluat”, Ahtee sanoo, selvästi mielissään. ”Kouluttaja huomasi koronataon jälkeen, että olin kuin Hangon keksi.”On siinä muutakin. Ahtee postaa välillä someen ohjaamossa ottamiaan kuvia, kun 13 kilometrin korkeudessa alkaa aamu sarastaa. Ne ovat taianomaisia hetkiä ja niissä saa kummasti perspektiiviä.Ahtee lentää pääasiassa pitkiä kaukolentoja Japaniin, Kiinaan ja USAan, mutta välillä myös lyhyitä ”virkamieslentoja” päiväseltään, Lontooseen ja takaisin. Öisin lentäminen tarkoittaa pysymistä valveilla, mutta hänellä ei ole univaikeuksia. RatsastajaRatsastaja hänestä tuli pikkusiskonsa vanavedessä, 14-vuotiaana. Perhe asui Hannele ja Heikki Mutikaisen pitämän Leppävaaran ratsastuskoulun vieressä Espoossa.”Jouduin saattelemaan neljä vuotta nuorempaa siskoa sinne ratsastamaan, koska hän ei uskaltanut kävellä sinne Karakalliosta pimeän metsän läpi yksin. Ja vähän aikaa siellä palloiltuani ajattelin, että ratsastaminen voisi olla aika siistiä. Olin lopettanut juuri koripallossa ja äiti oli sitä mieltä, että pojalla on oltava jokin urheiluharrastus.”Ahtee on ratsastusseura Majoranin perustajajäseniä. Hän oli syyskuussa vuonna 1989 teininä paikalla perustamiskokouksessa satulahuoneessa. Hänen molemmat siskonsa ratsastivat myös, keskimmäinen sisko varsinkin. Hänkin oli paikalla tuona päivänä, mutta ”varmaankin harjaamassa poneja”.Ratsastuskoulussa käymistä jatkui pitkään. Parikymppisenä, vuosina 1995–99, ratsastukseen tuli viiden vuoden tauko armeijan ja lentäjäkoulun vuoksi.”Kun olin saanut parit ensimmäiset tilit, tuli tunne, että on pakko päästä ratsastamaan, ja palasin Leppävaaraan”, Ahtee muistaa. Hän kävi tunneilla monta vuotta. Kolmenkympin korvilla, vuonna 2006 oli ensimmäisen oman hevosen Pretty Girlin (Prince Orac – Atatürk) aika. Tätä tammaa Ahtee luonnehtii viisaaksi vanhaksi hevoseksi, juuri sopivaksi siihen kohtaan.Vuonna 2008 taloon tuli toinen hevonen, Lafayette (Come Back II – Latino), ei niin viisas tamma. Se löytyi Ruotsista Ebba von Essenin tallilta. Sen kanssa Ahtee kävi kuukauden treenimatkalla saksalaisen Holga Finkenin luona. ”Jos ihan tarkkoja ollaan, Holga ei valmentanut minua, koska en ollut sillä tasolla, vaan minua katsoi hänen ranskalainen ratsuttajansa Raphael Thomas.Lafayette oli liian vaikea hevonen. ”Siis minulle”, Ahtee sanoo suoraan. ”Se meni vaihtoon, Kati Böhmerille, entiseltä nimeltään Tuunaselle, Marin siskolle, ja siitä tuli siellä Saksassa uudelle ratsastajalleen oikein hyvä.”Kati Böhmerin kautta löytyi elämän hevonen, nelivuotias oldenburgilainen Sarotti, Seppo (Samarant – Don Gregory). Se oli pitkään, peräti 13 vuotta, ja pääsi vaativa A-tasolle, voittaen vaativa B -tasolla luokkia. Sarotin kanssa Ahtee kiersi heti nuorten hevosten tapahtumia, aloitti ostovuonna Laatuarvostelusta ja voitti vuonna 2014 sen satulassa 6-vuotischampionaatin.Näihin aikoihin Ahtee oli aktiivisena kouluratsastuksessa ja toimi jonkin aikaa myös Kouluratsastuksen kannatusyhdistys KoRKin puheenjohtajana. Juontaminen itse asiassa alkoi juurikin yhdistyksen järjestämistä Kyra Kyrklundin klinikoista.”Luhtalan Mikko pyysi ja mä rupesin. Se oli ihan jees ja seuraavana vuonna, kun Horse Show’ssa oli ensimmäinen kouluratsastuksen knock out-kisa, mua pyydettiin Håckun kanssa vetämään sitä. Tästä se lähti.”Elämässä on ollut muitakin hevosia. Esimerkiksi vuonna 2018 porilainen Niina Ryynänen toi kesäksi treeniin andalusialaisruuna Metkun, oikealta nimeltään Mezcal II (Campeador V). Tavoitteena oli saada hevonen oikeille urille ja sen jälkeen muutama kisatulos helppo A -tasolla. Näin tapahtui ja yhteistyö jatkui taas vuosi sitten. Tällä hetkellä ruuna on taas omistajallaan, mutta on mahdollista että se palaa taas syksyllä.Puoliso Sari Aimian nuori Capanen (Fürst Jazz - Sandreo). Riikka Harjulan kasvatti, on sellainen, jonka kanssa on kiva joskus puuhastella, se on ”meidän Sami”, kuuluu jengiin. Mutta Capanen ei ole Sarotti.Tällä hetkellä Ahtee ei tunne kaipaavansa uutta, omaa hevosta. Hän olisi halunnut pitää Sarotin. Hevonen kuitenkin loukkaantui vuosi sitten helmikuussa tarhassa niin vakavasti, että se oli lopetettava. Menetys oli kova, mutta kuten Ahtee sanoo, kun eläimen ottaa, sitoutuu sillä samalla hetkellä luopumaan siitä silloin, kun sen aika on.”Olen mä siitä yli päässyt, mutta uutta hevosta en kuitenkaan ainakaan nyt halua, sen verran Seppo meni jonnekin tänne”, hän sanoo ja näyttää kädellä sydämensä kohdalle.”Ja jos ajatellaan, että viime kuussa mun työvuorolista oli sellainen, että olin 12 päivää kotona ja kaikki muut päivät matkoilla. ”Hevosalalla voi elää näinkin, vähän ulommalla kehällä.”Viimeksi helatorstaina ratsastin vissiin kuudella hevosella, kun olin Oulussa valmentamassa.” . KasvaminenElämässä on juuri nyt ihmeellisen kevyt aika. Ahtee kiittää asiasta Marko Björsiä, jonka yksi lause oli ratkaiseva.”Se, kun hän Rakkauden seikkailun jossakin ennakkojutussa sanoi, ettei muiden mielipiteitä kannata miettiä ja pelätä, se oli eräällä lailla viimeinen pisara siinä pitkässä prosessissa, jota olin käynyt läpi elämässäni”, Ahtee sanoo.Tätä kevyttä ja vapautunutta hetkeä edelsivät kolme vaikeaa vuotta, jona aikana Ahtee meni eräänlaisen mankelin läpi. Kysymys omasta sukupuolisuudesta oli noussut asiaksi, joka vaati ratkaisun. Ahtee oli päättänyt kääntyä ammattiauttajan puoleen. Terapiasta oli hyötyä pian, sillä sen alettua lentäjät lomautettiin lähes kahdeksi vuodeksi, ilman tietoa jatkosta. Ahtee oli yli vuoden tekemättä töitä.”Sitä oli työelämässä enää tosi ohuella siimalla kiinni. Työvaatteet ja henkilökortti oli jo palautettu työnantajalle ja enää ei puuttunut oikeastaan mitään muuta kuin lopullinen irtisanominen.”Irtisanomista ei kuitenkaan tullut, ja oman identiteetinkin kanssa kävi hyvin.”Jos ei sanota, että mä tulin kaapista ulos, niin ainakin tulin kotiovesta ulos”, hän sanoo. ”Sitä ennen olin sovitellut näitä mekkoja vapaasti päälle lähinnä kotona, ja ulos mennessäni sydän hakkasi, kun mietin, että näkeekö joku”, hän kertoo.”Puhumattakaan siitä ajasta, kun olin se monkeymopolla ajeleva teini Karakallion yläasteella. Siellä tyhmyys tiivistyi, kaikenlainen kiusaaminen oli vallalla ja suunsoitto oli se keino, jolla pärjäsi.”Ahtee kertoo ihmetelleensä teinivuosinaan kyllä itseään, mutta kun hän meni kirjastoon näitä asioita käsitteleviä kirjoja löytääkseen, kirjastontäti tuli heti ajamaan pois ’siltä hyllyltä’.Se oli erilaista aikaa kuin nyt. ”Tämän päivän sen ikäiset hyvä jos kohauttavat olkapäitään, hyväksyvät erilaisuuden ihan eri tavalla.” .IhminenAhtee ei ollut kertonut asiasta ennen huhtikuun alun Facebook-postaustaan kenellekään muulle kuin äidilleen, Sarille ja aivan lähimmille kavereilleen. Vaikka postaus jännitti ja tekstin hiomisessa ennen enter-napin painamista meni tovi, se kannatti. Se vapautti energiaa. 759 tykkääjää näyttävät olevan suurinpiirtein kaikki hevosihmisiä ja 287 kommenttia olivat pelkästään rohkaisevia.”Enhän mä kertonut näille lähimmillekään heti. Äidillekin vasta aikuisena. Mutta nyt, kun on tämä Hevosurheilun lehtijuttukin, asia on tavallaan lopullisesti nuijittu.”Ahtee huomauttaa, että ihminen voi olla mies tai nainen, tai jotakin siltä väliltä. Ja hän itse on siltä väliltä. Molempia. Muunsukupuolinen. Transihminen.”Nainen on vahva, mutta mieskin on olemassa. Mä olen antanut itselleni luvan olla niin. Lentäjänä olen virkapuvussa, ratsastajana ridahousuissa, vapaa-ajalla ehkä hupparimekossa. Tai kukkamekossa. Tänään laitoin tällaisen neulemekon. Joskus meikkaan tunnin, kuten tänään, joskus olen ilman meikkiä. Tämä mä nyt 47-vuotiaana olen. Saa ottaa tai jättää.”Haastattelu on päättynyt. Teams-palaveri tapahtumanjärjestelytoimikunnan kanssa alkaa, ja sitten mökille.Ensi viikolla Bastionissa sitten. Perjantaina ja lauantaina ratsastusta ja ravihevosia, sunnuntaina ratsastusta, ja mitä kaikkea hevosohjelmaa siellä onkaan.”Jep. Ennen Bastionia käyn vielä nopeen työkeikan Montrealissa.” Teemu Ahtee

Vihdoinkin kokonainen (tilaajille)

Leena Alerini

Aiheeseen liittyvää