Kuhunkin portfolioon kuuluu hevosia aina aivan aloittelijoista esiintyviin hevosiin. Ratsastamisen lisäksi hyödynnetään myös sisäpihalla pyörivää isoa kävelykonetta.

Wienin keskustassa olevan Espanjalaisen ratsastuskoulun tiloissa on rajallinen määrä harjoittelutiloja. On talvipalatsiksi kutsuttu sisäareena, pieni ulkokenttä sekä yksi iso kävelytyskone, joka on ulkoareenan vieressä. Hevoset viettävät vuosittain vähintään 3 kuukautta, 60 kilometrin päässä Heldenbergissä. Siellä hevosten treeni koostuu runsaasta maastoratsastuksesta. Ryhmiä vaihdetaan aina 3 kuukauden välein.

Päivät tarkoin rytmitettyjä

Päivät on tarkoin rytmitetty. Hevoset harjoittelevat 6 kertaa viikossa. Stallburg on kiinni vain joulupäivänä. Kukin ratsastaja on täysin itse vastuussa porfolionsa hevosten kehittymisestä ja saa päättää, miten kutakin hevosta valmennetaan.

Ratsastusharjoitukset pidetään 7–12.40, joista klo 10–12 välinen aika näytetään yleisölle. Kaikki hevoset eivät harjoittele yleisön edessä päivittäin. Päivän ratsastusharjoitusten jälkeen ratsastajien työpäivä on ohi, mutta tallissa on aina joku. Aamunvuoron tallityöntekijöiden työvuoro päättyy klo 14, iltavuoron työntekijät ovat töissä klo 14–22 ja yövuoro suoritetaan klo 22–06.

Karsinoista siivotaan tiuhaan tahtiin lannat. Esiintyvät hevoset ovat siinä kimoutumisen vaiheessa, vanhin tällä hetkellä 24-vuotias, että ne ovat jo kokovalkoisia, eivätkä ne saa olla esityksissä likaisia.

Ovien auetessa ihmiset ryntäävät katsomoon, joka täyttyy tänään sekunneissa. Kysyntä on uudenvuoden aatonaattona niin suuri, että harjoitukset aloitetaan puoli tuntia etuajassa. Häly on melkoinen. Radwetter kuittaa asian toteamalla, että hälinä harjoittaa hevosia tositilanteeseen, itse esitykseen.

Osittain juuri tästä samasta syystä yleisölle avoimissa harjoitustilanteissa ei hiota vaikeimpia liikkeitä, vaan keskitytään jo hyvin hallittujen perusliikkeiden hiomiseen.

Kuten kaikessa hyvässä ratsastuksessa, nämäkin hevoset harjoitetaan liikkeisiin hitaasti ja pitkäjänteisesti. Piaffi on FEI:n alaisessa kouluratsastuksessa kaiken treenaamisen loppupiste, joillakin Espanjalaisen koulun lipizzanhevosilla se on eräänlainen lähtöpiste. Siitä lähdetään korkean koulun hyppyihin.

Piaffista aloitetaan

”Opettelemme esimerkiksi ensin piaffin, josta sitten pikkuhiljaa lähdemme nostamaan osaa hevosista, ei kaikkia, levadeen ja muihin varsinaisiin korkean koulun hyppyihin”, Radnetter sanoo.

Hänen portfolionsa hevosista vain Bonavoja tekee levadea.

Levade on hevosen asettumista tukevasti takajalkojensa päälle etujalat koukistettuina eteen, se on kokoamista vielä piaffistakin eteenpäin. Courbetessa hevonen hyppää tästä asennosta ilmaan ja capriolessa se potkaisee ilmassa lisäksi takajaloillaan taakseen. Muitakin liikkeitä on, mutta ne ovat jääneet harvinaisemmiksi.

Levade- ja capriole-hevoset ja myös ratsastajat ovat erikseen, vaikka jotkut tekevätkin molempia. Radnetter on levade-spesialisti. Capriole-hevosia koululla on tällä hetkellä 8, ja niistä lahjakkaimmat ovat puoliveljekset Conversano Kitty I ja Kitty II, samasta emästä.

Vaikeimmat liikkeet halutaan pitää hevosille mahdollisimman mieluisina, eikä niitä haluta yhdistää hälyisiin hetkiin. Tämä on hevospsykologiaa.

”Hevosten täytyy pitää liikkeistä, joita pyydämme niiltä, sillä muuten ne eivät tee niitä. Ei ole mitään voimaa, jolla pakottaa hevosia liikkeisiin, jos ne eivät itse halua”, Radnetter sanoo.

Hän kertoo, että ratsasti nuorempana caprioleitakin. Eikä niissä ole ”mitään sen kummempaa”.

”Capriole opetetaan kokoamalla ja kokoamalla, kunnes varastoitunut energia jossakin vaiheessa purkautuu pukkihyppyyn – josta hevosta palkitaan”, Radnetter summaa.

Harjoittelu on hevosen ”itsevarmuuden ja itsetunnon kehittämistä pienin askelin”.

”Tekniikkaa ja luottamusta kasvatetaan päivä päivältä pala kerrassaan”, hän sanoo.

”Uusien liikkeiden opettaminen tapahtuu tietenkin aina ilman yleisöä.”

Vaikka puhuminen aamuharjoituksen yleisölehtereillä sallitaankin, valokuvaaminen on tiukasti kielletty. Harjoituksia sen enempää kuin varsinaisia esityksiäkään ei saa kuvata eikä videoida. Syyksi sanotaan suoritusrauha. Vähintään yhtä tärkeä syy on, että Espanjalainen ratsastuskoulu haluaa kontrolloida mediaan leviävien kuvien laatua, sillä harjoitukset tai esityksetkään eivät aina onnistu 100%:sti.

Nyky-yleisöä on kuitenkin vaikea estää kuvaamasta. Tälläkin kertaa, kielloista huolimatta, yleisössä räpsitään kuvia ja välillä joku nousee ottamaan kännykällään liikkuvaa kuvaa. Tämä kismittää harjoitusten ja esitysten juontajaa, Anna Trippliä. Tripplin tehtävä on selostaa yleisölle, mitä kouluareenalla tapahtuu ja tämän lisäksi muistuttaa yleisöä kuvaamiskiellosta aina, kun yleisössä välähtää salama tai kamera nostetaan selvään kuvausasentoon. Katsojat laskevat kamerat alas vasta, kun asia on kuulutettu sekä saksaksi, että englanniksi, kerta toisensa jälkeen.

Univormut päällä

Ratsastajien rennosta kehonkielestä näkee, ettei meneillään ole virallinen esitys. Vaikka nähtävillä onkin ainoastaan harjoittelua, on se kaunista katsottavaa, kaikki on hallittua ja sulavaa. Täällä ei ratsasteta chapseissä eikä teepaidoissa. Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun perinteiset ruskeat univormut hattuineen, valkoisine ratsastushousuineen ja mustine nahkasaappaineen luovat juhlallisen vaikutelman.

Maneesin klassiset valkoiset pylväät, seinien ja katon brodeeraukset ja koristekipsipatsaat sekä katossa roikkuvat 3 jättimäistä kristallikruunua muistuttavat, ettei kyseessä ole mikä tahansa ratsastuskoulu.

Areena on suunniteltu päästämään mahdollisimman paljon luonnonvaloa sisään. Taustalla soi lakkaamatta Straussin pehmeä wieniläismusiikki. Kentän laidoilla on ryhmä ratsuttajia, jotka arvioivat hevosia maasta käsin ja rientävät välillä pitkän piiskan kanssa apuun, esimerkiksi hiomaan piaffia, joka ulkopuolisen silmään näyttää jo äärimmäisen sulavalta. Aina välillä hevosenhoitajat käyvät noukkimassa lantakokkareet pois kentältä ja saattavat pudistella päätään ja huokailla omasta mielestään epäonnistuneille liikkeille.

15-vuotiaana Espanjalaiseen kouluun

Herwig Radnetterin ura täällä on kestänyt jo 42 vuotta. Hän oli 9-vuotias, kun hän rakastui lipizzanhevosiin. Perhe oli katsomassa Espanjalaisen ratsastuskoulun esitystä Wienissä, ja näytöksen jälkeen Radnetter teki valintansa. 15-vuotiaana hän lähetti hakemuksen Espanjalaiseen ratsastuskouluun ja sai kutsun haastatteluun. Haastattelun yhteydessä tehtiin saman tien koeratsastus. Hän sai paikan oppilaana ja aloitti heti kahden viikon kuluttua. Radnetterille tämä tarkoitti myös hyvin aikaista aikuistumista, hän jäi Wieniin asumaan.

Koulutus alkoi pitkällä ja perusteellisella istunnan harjoittelulla liinassa ilman ohjia, minkä jälkeen hän sai aloittaa harjoittelun ohjat käsissään, ensin liinassa ja lopulta ilman. Uran ensimmäinen harjoitteluosa päättyi hänen ensimmäiseen esitykseensä valmiiksi valmennetulla hevosella, jonkun muun tekemällä. Tämän jälkeen Radnetter sai ensimmäisen oman nuoren ja kouluttamattoman hevosensa, joka hänen tuli itse kouluttaa. Onnistunut nuoren hevosen kouluttaminen esiintyväksi hevoseksi takaa koulun oppilaalle työn koulun vakituisena ratsastajana. Näin tapahtui myös Radnetterille.

Radnetter alleviivaa, että ratsuttajien työ on hevosten kouluttamista alusta loppuun – ei niinkään esiintymisissä ratsastamista.

”Esiintyminen näytöksissä on ekstraa, kuten myös raikuvat aplodit. Mutta valmiiksikoulutettuja lipizzanhevosia ei saa ostettua valmiina mistään, vaan meidän tulee ensin muovata ne esiintyjiksi.”

Hevosissa 20-vuotiaita esiintyjiä

Radnetter kertoo, että Espanjalaisen ratsastuskoulun hevosia kouluttaessa monimuotoisuus on loppujen lopuksi tärkeintä. Hevosia jumpataan ja notkistetaan näytösten väliajat.

”Nämä ovat kuin estehevosia. Ei estehevosillakaan hypitä kisoissa joka viikonloppu läpi vuoden, niitä pitää osata pitää niin, että ne kestävät.”

Nämä hevoset myös kestävät. Yli 20-vuotias esiintyvä ori ei ole mikään harvinaisuus. Vanhin hevonen Neapolitano Nima kääntyi vuoden alussa juuri 40-vuotiaaksi ja Radnetter arvioi sen olevan yksi Euroopan vanhimpia lämminverisiä. Kyseinen seniori oli aktiviiaikoinaan niin sanottu levade-hevonen. Se ei toki enää esiinny, vaan viettää eläkepäiviään Piberin siittolassa.

Koulun tilat edustavat pysyvyyttä. Vaikka Stallburg pommitettiinkin toisen maailmansodan aikana, seinät on rakennettu vanhojen piirustusten mukaan uudelleen sellaisiksi kuin ne ovat olleet jo noin 500 vuotta.

Espanjalaisen ratsastuskoulun hevoset eivät ole ainoastaan koulun tiloissa Wienissä, vaan niillä on 3 kotia elämänsä aikana. Hevoset syntyvät ja kasvavat 4-vuotiaiksi Piberissä, Etelä-Itävallassa. Siittolassa syntyy 30–40 varsaa vuodessa, joista valitaan vuosittain noin 8 oritta Espanjalaisen ratsastuskoulun käyttöön. Tämän jälkeen hevoset koulutetaan Espanjalaisen ratsastuskoulun tiloissa Wienin keskustassa sekä harjoittelukeskuksessa Heldenbergissä.

Vain oriita. Joista useimmat ovat myös jalostusoriita, ja kaikki potentiaalisia sellaisia. Radnetter toteaa, että poikaporukassa vallitsee mukava ja suorastaan toverillinen tunnelma. Oriit kurottavat vierekkäisistä karsinoista rapsuttelemaan toisiaan ja käytävillä niitä voi seisottaa lähellä toisiaan. Ei niitä nyt sentään yhdessä tarhata, mutta sekin voisi todennäköisesti ainakin joidenkin kohdalla toimia.

”Sopu on hyvä. Se säilyy tasan niin kauan, kun täällä ei ole yhtäkään tammaa.”

"Oli vain minä ja hän, muista en kauheasti piitannut" - Kyra Kyrklund Turparemmi-podcastin vieraana

Aiheeseen liittyvää