Oululaisten opettaja jo viidellä eri vuosikymmenellä - "Hevosmiestaitoa ei ole, jos ei käy muuta kuin ratsastamassa"

Oulun Äimäraution hevosurheilukeskus kuhisee talleja, joissa ratsut ja ravurit asuvat rinta rinnan. Tallit ovat raviradan taakse kiertävän tien varrella, ja se päättyy Oulun ratsastajien maneesiin ja sen viereiseen ratsastuskoulun talliin. Siellä toimii Äimäraution ratsastuskeskus.Ratsastuskoulun yrittäjä Jaana Aitta on opettanut oululaisille ratsastusta jo 80-luvulta lähtien ja vaikuttanut monen ratsastusuraan.”Jos ajattelee tuota tienvartta, niin aika moni on lähtenyt tästä ratsastuskoulusta ihan kilpaurheilijaksi ja oman tallin pitäjäksi.”Tänä keväänä aihetta on ollut hymyyn erityisen paljon. Vuodet Oulun ratsastajien vuokralaisena on ohi. Äimäraution ratsastuskeskuksen oma halli valmistui maaliskuussa ja sen viereen rakennetaan kenttää. Aitta oppilaineen pääsi vihdoin omaan rauhaan.”Mun unelma oli, että mulla on oma talli ja oma halli, ennen kuin jään eläkkeelle. Olin itse asiassa tyttöille sen luvannut, että näin sen pitää olla.”Äimäraution ratsastuskeskus on perheyritys, sillä siellä työskentelevät myös Aitan molemmat tyttäret, Anni, 33, ja Emmi, 28.”Anni tykkää pitää tunteja ja vähemmän tallihommia. Ja Emmi taas tykkää tehdä tallihommaa, ja se on tarkka niistä, ja tehokas. Meillä on selkeästi jaettu vastuualueet.”Tunnit pyörivät seitsemänä päivänä viikossa, joista Aitta opettaa edelleen kolmena päivänä. Vaikka tavoitteet on saavutettu, ei vielä ole aika jäädä eläkkeelle.”Mää tykkään opettaa, ja oon aina tykännyt. Harva enää pysyy näin kauan tässä työssä kuin minä. Mutta musta on ihan kiva olla ihmisten kanssa ja opettaa, ja varsinkin kun näkee, että saa niitä onnistumisia.”."Hevosmiestaitoa ei ole, jos ei käy muuta kuin ratsastamassa."Jaana Aitta.Yli neljänkymmenen opetusvuoden aikana Aitta on nähnyt muutokset lajissa ja oppilaissa.”Ennen alkeiskurssit olivat 10 tuntia ja lapset laukkas ilman avustajaa. Nyt meillä on edelleen alkeiskurssit 10 tuntia, mutta tosiasiassa ne kestää 30 tuntia ennen kuin me ollaan samassa pisteessä, kun ei nuoret liiku tänä päivänä. Sen näkee tässäkin lajissa, kun ei ole sitä motoriikkaa. Se on tosi surullista huomata.”Motoriikan heikentymisen lisäksi nuoret ovat hevosten kanssa myös arempia kuin ennen. Aitta arvelee yhtenä tekijänä sen, ettei enää ole hoitajakulttuuria.”Ollaan Annin kans mietitty, että pitäiskö se aloittaa uudelleen? Hevosmiestaitoa ei ole, jos ei käy muuta kuin ratsastamassa. Jos kerran viikossa harjaat ponia ja laitat sen kuntoon, niin et sää tiiä hevosista mitään.”Hän on huomannut, että yksi nuoria liikkumaan motivoiva asia on kilpailuihin osallistuminen. Kilpailut innostavat harjoittelemaan lisää.”Pidetään nuoret tämän lajin parissa ja pois kännyköiden vekslaamisesta.”Äimärautiolla kilpailuja järjestää kaksikin seuraa, joiden kilpailuihin Aitan oppilaat osallistuvat, mutta muualle kilpailuihin hän ei hevosiaan kuskaa.”Jos haluaa kilpailla oikeasti, sitten pitää laittaa oma hevonen. Olen sanonut, että nämä ei ole kilpahevosia, nämä on ratsastuskoulun hevosia.”.Kerran äimärautiolainen aina äimärautiolainen?Mutta enemmän Aitan ja Äimäraution välisestä suhteesta. 80-luvun alkupuolella Oulun ratsastajilla oli talli raviradan keskellä, ja siellä Aitta aloitti ratsastuksen 11-vuotiaana. Myös ensikosketus opetukseen tuli sieltä, ensimmäiset alkeiskurssit hän veti jo 14-vuotiaana.”Mietippä, jos tänä päivänä laitat tuonne 14-vuotiaan tytön pitämään tunteja. Se ei ihan käy”, Aitta naurahtaa.Oulusta hän piipahti hakemassa oppia Saksasta Jürgen ja Kaarina Böckmannin luota, ja meni sieltä suoraan Ypäjälle opiskelemaan ratsastuksenopettajaksi. Vaikka Ypäjän jälkeen tie vei hetkeksi opettamaan Paimioon, kun Ouluun tarvittiin opettajaa, hän palasi Äimärautiolle OR:n talliin.Myös oma yritys alkoi Äimärautiolta, kun Aitta Annu Runtin kanssa osti seuran tuntihevoset ja perusti Oulun ratsastuskoulun OR:n talliin. Muutaman vuoden kuluttua hän möi osuutensa ja muutti Kokkolaan, jossa päätti lähteä ihan eri alalle.”Päätin, että haluan opiskella vielä.”Aitta oli opiskelemassa ensihoitajaksi, kun OR:n silloinen puheenjohtaja houkutteli häntä takaisin Äimärautiolle.”Sanoin, että minä opiskelen opiskelut loppuun. Katotaan sitten sen jäläkeen.”."Mun unelma oli, että mulla on oma talli ja oma halli, ennen kuin jään eläkkeelle."Jaana Aitta.Opinnot Aitta sai loppuun, mutta ennen kuin hän ehti päivääkään harjoittaa uutta ammattiaan, hän oli palannut yrittäjäksi OR:n talliin Äimärautiolle.Oulun ratsastajien tallin Aitta on pikkuhiljaa ostanut kokonaan itselleen kiinteistöyhtiö Oulun ratsutalleilta, joka rakennuksen omisti. Tallissa on kaksi käytävää, joista toisessa oli ennen seuralle kuuluvat ja ratsastuskoululle vuokratut karsinat. Toisella käytävällä oli yksityisten osakkaiden karsinoita.”Mää oon näiden vuosien varrella pikkuhiljaa ostanut niitä. Tuo tallihan oli aikaisemmin kiinteistöyhtiön. Ostin seuralta niiden osakkeet, että ne pysty hallilaajennuksen tekemään. Sitten mää oon aina pikkuhiljaa napsinu, kun joku yksityinen on (karsinaosakkeensa) myyny.”Kaksi vuotta sitten Aitta teki lopullisen fuusion, jolloin kiinteistöyhtiö Oulun ratsutallit lakkasi olemasta ja jäljelle jäi vain Äimäraution ratsastuskoulu..Kovan vuoden päätteeksi oma halliOman tallin lisäksi tarvittiin oma halli. Vaikka Äimäraution raviradan ympäristössä on talleja kuin sieniä sateella, maneeseja ei ollut kuin seuran iso maneesi. Sitä Aitan ratsastuskoulu vuokrasi vuosikausia, mutta se tarkoitti myös sopeutumista seuran tapahtumiin. Esimerkiksi kilpailujen aikaan tunnit piti perua.Tonttitilaa Äimärautiolla on niukasti, mutta lopulta pitkän väännön jälkeen hän sai vuokrattua Oulun kaupungilta rakentamattomana olleen tontin. Sitten ilmeni lisähaasteita. Hallin rakentamista ei päästy aloittamaan, koska tontin pohjalta paljastui sinne haudattua rakennusjätettä ja eloperäistä ainetta.”Kaupungilla oli tietoa, että tänne on ajettu painopenkka, mutta painopenkkahan ei ole jätettä. Sen tarkoitushan on, että se jää siihen. Olin asianajajaan yhteydessä, mutta sehän olisi ollut kuin tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Vaikka olisin käräjäoikeuden voittanut, nehän olisi valittanut hoviin ja olisin ollut siinä henkisesti kiinni monta vuotta. Mää sitten luovutin ja keräsin rahaa, että pystyin maksamaan sen ylimääräisen putsauksen. Viime vuosi oli yks elämäni rankimmista vuosista.”."Nää et oo Jaana Aitta tullut tänne kattelemaan muita, oot tullu tänne ratsastamaan."Aitta piiskasi itseään SM-kisan jälkeen.Kilpailu-ura opettamisen rinnallaOma kilpailu-ura kouluratsastuksessa on tauolla, mutta paluuta areenoille Aitta ei sulje pois. Parhaimmillaan Aitta kilpaili Rose Anne -tammallaan GP-tasolla, vuonna 2010 he olivat neljänsiä SM-kilpailuissa. Aitta nauraa muistellessaan kisaa. Eka päivänä hienot hevosautot ja hevoset veivät huomion itse kisasta.”Ei ollut ihan sellainen olo, että kuulun joukkoon. Lauantaina mää vaan ihmettelin suu auki, en verrytellyt tammaa yhtään. Olin ihan raivona suorituksen jälkeen, nää et oo Jaana Aitta tullut tänne kattelemaan muita, oot tullu tänne ratsastamaan. Sitten mää seuraavana päivänä sen kürin vedin ihan hyvin.”Hänet valittiin myös PM-joukkueeseen, mutta matka ei toteutunut Rose Annen loukattua kavionsa meressä.Rose Annen kanssa hän muutti myös vuodeksi Helsinkiin toipumaan burn outistaan vuonna 2011. Työpäivät olivat venyneet pitkiksi ja voimavarat loppuivat. Ratsastuskoulu laitettiin vuokralle ja Aitta lähti tyttöjensä kanssa etelään. Palattuaan takaisin työkuviot järjesteltiin uusiksi, ja Anni otti enemmän vastuuta ratsastuskoulun hoidosta.Aitta myöntää, että kun on kerran kouluttanut hevosen GP-tasolle itse, sitä hakee myös seuraavista hevosista.”Se romahdus on järjettömän vaikea hyväksyä. Kun on asettanut tavoitteen, että mää ratsastajana koulutan hevosen sille tasolle. Mää oon itse tehnyt sen työn. Sit yks päivä tajuaa, että mää oon siellä jo. Sitten lähteä taas uudestaan… Se on kuitenkin pitkä prosessi, enkä ole niin varakas, että vois monta hevosta pitää.”Toisaalta jos sellainen hevonen olisi tallissa, sillä pitäisi myös kilpailla.”Mitä mää yksin hienolla hevosella täällä hallissa pyörin? Sitten pitäisi taas lähteä kisaamaan etelään, ja tänne palkata työntekijä.”.Vahingossa kasvattajaksiVaikka opetuspäivät Äimärautiolla ovat vähentyneet, päivät hevosten parissa eivät. Aitalla on nyt myös hevosia kotonaan Limingassa, joka sijaitsee 30 km päässä Oulusta etelään. Hän on aloittanut kasvatustoiminnan.”Mää oon vähän niin kuin ajautunut siihen. Aikaisemmin sanoin, että mää en kotia hevosia halua. Yksi syy oli se, kun tuntihevosten hinnat on niin korkeat. Ja toinen syy oli se, että Vita loukkaantui. Kun se on hyväsukuinen tamma, halusin, että mulle jää siitä jotain.”Aitta viittaa 8-vuotiaaseen hannoverilaistammaan Vitaan (Vivaldi-Donnerhall), jonka hän osti itselleen kilpahevoseksi Verdenin huutokaupasta. Loukkaantuminen tallissa siirsi tamman siitokseen. Limingassa on nyt 9 hevosta, joista on kolme siitostammaa.”Kun aloitin tuon kasvatustoiminnan, oli mulla vielä kilpahevonen. Ajattelin, että kisaan sillä, mutta ei voimavarat riittäneet. Se on yllättävän raskasta valvoa varsomisia ja painia niiden pikkuvarsojen kanssa”, Aitta naurahtaa.Ensimmäiset omakasvatit laitetaan satulaan ensi kesänä.

Oululaisten opettaja jo viidellä eri vuosikymmenellä - "Hevosmiestaitoa ei ole, jos ei käy muuta kuin ratsastamassa"

Aiheeseen liittyvää