50 vuotta täyttävä Tuire Kaimio on periaatteen ja käytännön nainen

Kaimio kertoo seuranneensa eläinten kouluttamista ihan pienestä pitäen, mutta siihen kohtaan ja muutenkin yksityiselämäänsä hän haluaa jättää salaisuuden verhoa. Hän ei ole elänyt tavallista tallityttönuoruutta, mutta hän on päässyt seuraamaan paljon esimerkiksi hevosten liikkumisen opettamista..Yhä edelleen hän rakastaa sitä hetkeä, jossa hevonen kokoaa itsensä, kun se tulee valmiuteen siirtyä tasapainossa asennosta toiseen, vauhtiin tai muuhun liikkeeseen..”Hevosilla on aina ihan erityinen sija sydämessäni. Jos ajattelee lintua, joka ponnistaa siivilleen, hevosessa on olemassa se sama keveys ja energia lähteä liikkeelle. Muut eläimet ovat hevosiin verrattuina maan tasaisen möngertäjiä”, Kaimio selittää..”Hevonen on utelias ja tarkkaavainen arojen eläin, vähän kuin peura. Ei ole ilmiselvää, että se olisi meidän kanssa. Se on koko ajan valmis pakenemaan, mutta se ei lähde. Se on pakoeläin, mutta niiden joukossa se taas on tosi rohkea. Hieno, ihmeellinen eläin”, Kaimio miettii..Hänellä on omia hevosia, jotka asuvat ystävän pihatossa..”Olen kuin poromies, en kerro tarkkaa lukua. Kun sukulaiset kysyvät, sanon, että yksi kokonainen on oma, mutta sitten on muiden kanssa omistamiani useita lisää, jotka liittyvät muun muassa koulutusprojekteihin. Kokeilen asioita ensin omilla eläimilläni”, Kaimio kertoo..Vihreiden riveissäAmmatikseen hän on eläintenkouluttaja, mutta kalenteria täyttävät myös tehtävät politiikassa. Hän on Vihreiden edustaja Vantaan kaupunginvaltuustossa ja myös Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuustossa..”Eli niitä pahiksia, joilla on monta valtuustopaikkaa. Mutta eläinten asioita käsitellään näissä molemmissa, ja näin saan parhaiten asioita vietyä eteenpäin”, hän hymähtää ja selittää, että on politiikassa puhumassa paitsi eläinten, mutta myös eläinalojen puolesta..Tänä keväänä hän on myös Uudellamaalla eduskuntavaaliehdokkaana..”En ole oikeasti poliittinen ihminen, eikä ole yhtään täydellistä puoluetta. Ajattelen vilpittömästi, että kaikkiin puolueisiin pitäisi saada järkeviä ihmisiä, jotka myös ymmärtäisivät eläinasioita”, hän sanoo..Kokonaisuus hallintaanHevosia Kaimio on kouluttanut elokuviin, tv-tuotantoihin, teatteriin, musiikkivideoihin ja mainoksiin. Hän on opettanut niitä esimerkiksi maalaamaan pensselillä ja avaamaan oven. Elokuvissa hänen nimikkeenään on usein eläinosaston johtaja, ja hänen huolehdittavanaan on myös budjetti..Hevosten kanssa työskentely on omalla tavalla vaativaa, mutta se ei yleensä johdu hevosista, vaan ihmisistä. Kaimio selittää, että usein elokuvatuotannossa ihmiset toimivat kuvauspaikoilla kuin olisivat tallilla ensimmäistä kertaa. On selitettävä, miten hevonen toimii ja miten niiden kanssa ollaan..”Joskus joutuu koko ajan vahtimaan, että puhu hevoselle, kun menet sinne ja älä nyt ykskaks avaa sitä pop-up-telttaa siellä hevosen takana.”.Joskus käsikirjoitukseen on laitettu näyttelijä ajamaan tai ratsastamaan, eikä sen kummemmin tuotantoryhmää kuin näyttelijääkään aina etukäteen vaivaa se, että näyttelijä ei ole sitä aiemmin tehnyt..Kaimio olisikin tuotannoissa mielellään mukana heti suunnittelusta lähtien. Hänen työnsä on kyllä kouluttamista, mutta myös tilanteen hallintaa. Hän muistelee tapausta, jossa hevosen tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seistä paikallaan. Myöhemmin kävi ilmi, että kohtaukseen kuului myös se, että samalla palokunta sadetti taustalla täydellä teholla..”Hevoselle se on ihan eri asia, käveleekö se sinne sateeseen, vai alkaako ykskaks tulla vettä letkun täydeltä. Ja hevosen olisi pystynyt myös sijoittamaan sadetuksen taakse, sitä ei huomaa kuvassa”, Kaimio kertoo..Hevosten kohdalla hän miettii paljon sitä, että niille on vaikeaa olla poissa kotiympäristöstään. Asioiden opettaminen ei ole vaikeaa, mutta jos hevonen on itselleen vieraassa ympäristössä, sille on haastavaa maata paikoillaan haavoittuneena sotahevosena tai laukata niityllä ja hypätä pystyyn siellä..”Sen takia hevoset eivät ole kovin hyviä sirkuseläimiäkään, vaikka niiden temput ovat niille melko helppoja. Ne eivät sopeudu siihen sirkuselämään, jossa ollaan aina eri paikassa”, Kaimio sanoo..Usein tuotannoissa käytetäänkin kuvausalueella asuvia hevosia tai alueen oppilaitosten hevosia. Kaimiolle sopii hyvin myös se, että eri puolilla maata kuvattavissa kohtauksissa on eri hevoset, kunhan ne ovat saman väriset..Entä kuinka kiinnostavaa olisi olla tekemässä kokonainen hevoselokuva, vaikka Musta ori?.”Olisi se varmaan mielenkiintoista, mutta niitä mustia hevosia tarvittaisiin kymmeniä. Elokuvien kohdalla huonointa on, jos käytössä on liian vähän eläimiä. Jos on vain yksi tai kaksi, ja hevoselle tulee vaikka alkava kaviopaise, siitä seuraa hankalia eettisiä tilanteita. Se olisi kiva, mutta iso, iso työ”, Kaimio miettii..YhteistyössäTuotanto-, harraste- tai urheilueläinten kanssa työskennellessään hän kuuntelee mielellään alan ammattilaisia. Hän kuvaa itseään yleiseläinhanslankariksi, jolla on laaja kokemus eläimistä yleensä, mutta joka mielellään toimii yhdessä eläinlajin tai sen käyttötarkoituksen asiantuntijan kanssa..Hevosten kohdalla kyse on usein siitä, että hevonen on esimerkiksi vähän kipeänä ollessaan oppinut tekemään jonkin asian hieman väärin, ja liike on purettava osiin ja saatava tapahtumaan uudella tavalla..Kouluratsastajaa hän pyytää kuvailemaan, miltä näyttäisi optimaalinen sulkutaivutus, ja kysyy eläimen omistajalta, miten lännenhevosen tarkkaan ottaen pitää kääntyä tai miten lehmän asettua lypsyrobottiin. Kun lopputavoite on tarkkana mielessä, pystyään koulutuksessa ehkäisemään vääriä liikemalleja..Kerran estehevosen kanssa työskennellessään hän ensin opetti hevoselle, että naksautus tarkoittaa namia, ja sitten opetti hevosen valmentajan naksauttamaan juuri nähdessään hevosen ponnistautuvan optimaalisesti hyppyyn..Hän on työskennellyt ravihevosten kanssa loppusuoralla stoppaamisesta eroon pääsemiseksi, ja ratsujen kanssa tilanteissa, joissa hevonen jännittyy kisapaikalla, menee tolaltaan ja kääntyy kannoillaan. Ensimmäisen kohdalla puretaan loppusuoran epämukavuuden välttämiskäyttäytymistä, jälkimäisen kohdalla seulotaan läpi asiaan mahdollisesti vaikuttavia seikkoja..”Teen testaamisen järjestelmällisesti. Kun saadaan selville, mikä on se asia, johon hevonen reagoi, se voidaan siedättää ja totuttaa siihen uudelleen. Ei viedä sitä uudestaan samankaltaiseen tilanteeseen, vaan puretaan se malli ja opitaan asia muualla uudelleen”, Kaimio selittää..Hevosten kanssa hän tekee nykyään asiakastyönä vain haastavampia tapauksia..”En ehdi ottaa kaikkia apua tarvitsevia, joten valitsen ammatillisesti mielenkiintoisimmat”, hän kertoo..Väkivallan syyt mietityttävätVäkivalta eläimiä kohtaan on ikävä, mutta olemassa oleva asia. Välillä ihmiset ylittävät sen rajan, jolloin esimerkiksi hevonen pelkää ja sitä sattuu. Tätäkin asiaa Kaimio purkaa mielessään osiin..Kyse voi olla alan kulttuurista ja opitusta tavasta kouluttaa, ihmisen henkilökohtaisesta toimintatavasta tai hänen elämänhallinnan ongelmastaan. Usein ihminen toistaa sitä, mitä hänelle on tehty lapsena..”Onhan meillä sekin sanonta, että kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”, Kaimio muistuttaa..Ehkä siksi on olemassa sitäkin kulttuuria, että oikein odotetaan hetkeä, tekosyytä, jolloin eläintä päästään rankaisemaan, ja sen jälkeen sen ajatellaan toimivan, tottelevan, paremmin..Tästä voi päästä eroon samoilla keinoilla kuin ihmisiin kohdistuvan väkivaltaisen käytöksen purkamisessa: voi opetella tietoisesti muuttamaan kurssia tilanteessa, joka aiemmin on johtanut lyömiseen..”Toki voi olla kyse myös siitä, että väkivaltaa kuten kannuksella potkaisemista pidetään jossain ympäristössä normaalina käytöstapana. Ihmiset voivat olla todella ikäviä eläimille”, Kaimio huokaa..Samalla hyvä eläinten pito on paljon enemmän kuin se, että eläintä ei lyödä. Rakkaus ei riitä, jos rakastamisesta huolimatta hevonen vaikka ontuu ja tekee työtä siitä huolimatta. Tai jos eläinten rakastaja keräilee eläimiä, eikä lopulta pysty huolehtimaan niistä hyvin..Oikeus pitää eläimiäEntä eläinten pitämisen oikeutus, mitä Kaimio miettii siitä? Hän toteaa, että eläimistä koira, kissa ja kyyhkynen ovat ne, jotka ovat tulleet itse ihmisen luo, hevonen ei ole sitä pyytänyt..”Kyllä minä ajattelen, että jos olisi ihania, vapaita aroja, kyllä ne hevoset valitsisivat olla siellä”, Kaimio sanoo..Mutta kun kotieläimiä kuitenkin on, niiden käyttäminen pitää tehdä mahdollisimman hyvin ja niille pitää tarjota mahdollisimman lajityypillinen elämä..Taas hän muistuttaa, että asiat eivät ole yksinkertaisia, eivätkä ainakaan nopeita muuttaa. Eri eläinaloilla on totuttu tekemään tietyllä tavalla, eikä asioita muuteta päivässä. Esimerkiksi vasikat voisivat ehkä hyvinkin elää emien kanssa – lehmät jopa lypsävät enemmän, kun vasikka on imemässä – mutta navetat on rakennettu niin, että vasikka mahtuu kaltereiden välistä ja pääsee ruokintapöydälle saastuttamaan rehut tai satuttamaan itsensä..Osa ihmisistä ajattelee, että Kaimion ei edes pitäisi työskennellä tuotantotiloilla, mutta hän itse ei halua olla niitä, jotka vain soimaavat..”Minusta tärkeintä on, että homma menee koko ajan oikeaan suuntaan ja mietitään, miten eläinten pitämistä ja käsittelyä voidaan tehdä paremmalla tavalla. On ihan hyvä, että keskustelua käydään, mutta ne eläimet ovat tässä nyt, ja haluan auttaa niitä”, hän sanoo..Hän itsekin käyttää eläimiä työssään, vaikka osa eläinoikeusihmisistä ei sallisi edes sitä..”Lähtökohta minulla on aina, että eläimet eivät saa kärsiä, eivätkä pelätä ja että ne haluavat itsekin olla kuvauksissa. Niiden on myös työssä ollessaan mahdollista sanoa, että nyt ne eivät jaksa. Esimerkiksi kanoille olen opettanut, että A4-arkin päälle menemällä pääsee kesken kuvausten takaisin muiden kanojen luo”, Kaimio kertoo..Vieroitukseen aikaaEntä mikä oli se yksi asia, minkä hän korjaisi hevosmaailmasta ensimmäisenä? Kaimio miettii hetken..”En tykkää varsojen liian aikaisesta vieroittamisesta, joka on usein yhtäkkinen tapahtuma. Me otetaan emolta poikanen, ja kauhein ja pelottavin asia ikinä jokaiselle emolle on se, että jälkeläinen otetaan pois, etkä tiedä, missä se on”, hän sanoo ja muistuttaa, että hätä poikasen tai emon perään on tunne, joka ei edellytä vaikeita ajatuskulkuja..Hän lähtisikin tekemään vieroitusta vähän kerrallaan ja ehkä niin, että ennen vieroitusta joko tamma jälkeläisen kanssa tulisi uuteen paikkaan, tai uudesta paikasta joku yksilö tulisi etukäteen varsan luo. Omien koiranpentujensa kanssa hän tekee niin, että 3 pennun ryhmä lähtee päiväksi uuteen kotiin ja tulee illaksi takaisin. Vasta sitten kun paikka on tuttu, pentu muuttaa yksin uuteen kotiin..”Eläimiä ei voi haastatella, mutta monet asiat yhdistävät ihmisiä ja eläimiä, ja ihmisille äkillinen hylkäämisen kokemus voi jättää lähtemättömät jäljet. Ajattelen, että me maksetaan liian nopeasta vieroituksesta hintaa esimerkiksi siinä, jos hevonen ei osaa olla aikuisena yksin, sen stressisietokyky on huono, eikä esimerkiksi ratsastuskouluun riitä lunkeja hevosia”, Kaimio sanoo..Kaimio kehottaa katselemaan hevosia

50 vuotta täyttävä Tuire Kaimio on periaatteen ja käytännön nainen

Aiheeseen liittyvää