Pienet ja sitkeät

Herningin MM-kilpailuissa Suomea pararatsastuksessa edustavat Koskiluhta hevosella Liptona III ryhmässä III ja Kerttunen Westsidella ryhmässä IV..Töissä tietää aina, mitä varten työtä tekee: että voi pitää hevosia ja pääsee lähtemään kisoihin ja valmentautumaan..Jessica Kerttunen tekee välillä 16-tuntisia työpäiviä lentokentän turvatarkastuksessa rahoittaakseen kilparatsastuksensa.Koskiluhta on jo puolivälissä neljääkymmentä ikävuotta, Kerttunen on 10 vuotta nuorempi. Pieniä ja siroja molemmat: Kerttunen on vähän yli 150 senttiä pitkä, Koskiluhta on omien sanojensa mukaan ”metri nelkyt hukkapätkä.”.Eikä liian pitkä ole heidän valmentajansakaan Janne Bergh, joka kertoo olevansa 161 senttiä..”Jessica kun on vähän pidempi ja sporttisempi, niin yleensä hän juoksee meidän molempien hevoset vet-checkissä”, Koskiluhta kertoo..Molemmat parahevoset ovat matkustaneet hyvin Tanskaan, jonne ne saapuivat maanantaina. Vaikka kilpailu jossain kaukana olisi ollut ratsastajille reissuna jännittävämpi, on hevosten kannalta lyhyt matka mukava. Liptona ja Westside matkustivat Tanskaan kumpikin oman ratsastajansa kanssa, ja mukana autonkuljettajina ja hevostenhoitajina toimivat ratsastajien äidit..Sinänsä matkustamisessa ei ole suurta stressiä, sillä sekä Liptona että Westside ovat kokeneita konkareita. Liptona on 18, Westside jo 19. Iästä huolimatta molemmat hevoset ovat kuitenkin pystyneet tekemään hyvät edeltävät kaudet ja myös tämä kausi on sujunut ilman takapakkeja..”Niin kauan mennään, kun hevosessa vaikuttaa olevan energiaa ja se haluaa mennä. Niinhän se on kaikkien hevosten kanssa”, Koskiluhta sanoo..Radalle molemmilla voi lähteä rauhallisin mielin..”Vesa on pommivarma hevonen, eikä sen kanssa tarvi miettiä, että se hötkyisi jotain”, Kerttunen kuvaa..Kilpailuissa Westside viihtyy..”Minusta tuntuu, että se ihan masentui korona-aikana, kun se kaipasi kilpailuelämää. Harvoin näkee hevosta, jolla on sellaista intohimoa. Se tykkää älyttömästi treenata ja matkustaa.”.MM-radoille lähdetään ilman suuria ennakko-odotuksia. Kevään unelmissa oli saavuttaa Tanskasta joukkuepaikka paralympialaisiin, mutta se tavoite jouduttiin hautaamaan, kun Pia Reitti päätti pitää välivuoden kansainvälisessä kilpailemisessa ja Katja Karjalainen sairastui PM:ien jälkeen koronaan, joka toi isoja terveysmurheita Karjalaisen perussairauksien takia. Suomen joukkueen ehkä laadukkain hevonen, Laura Kangasniemen 7-vuotias ruuna Goldprins, taas loukkaantui matkustaessaan keväällä Tanskan parakilpailuista Suomeen..Janne Bergh toteaa, että toki Pariisin joukkuepaikkaa tavoitellaan taas ensi vuonna, mutta helppoa se ei ole. Liptona ja Westside ovat kokeneimmat hevoset, mutta niillä taas alkaa tulevia vuosi ajatellen tulla ikä vastaan..”Matkalla on ollut monta puomia, johon kompastua, mutta ainakin tavoittelemme henkilökohtaisia paikkoja”, hän sanoo..Vielä maanantaina hän ei tiennyt juuri yhtään, mitä Herningistä voi odottaa. Kyse on paljon myös hevosten päivän kunnosta, ja silloin Liptona ja Westside eivät olleet vielä päässeet treenin makuun. MM:issä mukana on myös paljon ratsastajia, hevosia ja maita, joita hän ei ole nähnyt joko ollenkaan tai moneen vuoteen koronan takia..”Sportti on mennyt paljon eteenpäin lyhyessä ajassa. On vaikea sanoa, mitä odottaa. Mutta tunnelma on hyvä”, Bergh sanoo..Koskiluhta on aloittanut kansainvälisen kilpailemisen vasta Liptonan myötä, ja PM:t ovat hänelle suurin kilpailu tähän saakka..Etukäteen on jännittänyt lähinnä se, miten kaikki asiat saa hoidettua..”Sitten kun on paikan päällä, ehtii vasta ajatella, että ai niin, täällä kilpaillaan!” hän naurahtaa..Kilpailujännitykseen hän kertoo saaneensa paljon apua Ratsastajainliiton järjestämästä mentaalivalmennuksesta, jota pitää kivääriammunnassa pitkän uran tehnyt Hanna Pitkänen..”Olen saanut sitä ajatellen toimintamalleja. Siitä on paljon hyötyä, etenkin kun ei ole mahdollisuutta kilpailla ja harjoitella määräänsä enempää”, Koskiluhta sanoo..Hän on iloissaan päästessään monipäiväisiin kilpailuihin, jotka saa rauhassa aikatauluttaa..”Ja saa rauhassa keskittyä hevosen hoitamisen ja ratsastamiseen, ja valmentajakin on paikalla!” hän kiittää..Koskiluhta sairastaa erittäin harvinaista escobarin oireyhtymää. Sen aiheuttaa geenivirhe, ja oireyhtymän tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi lyhytkasvuisuus, omanlaisensa kasvonpiirteet ja erilaiset raajojen ongelmat. Koskiluhdalla raajojen nivelissä on koukistumistaipumusta ja toisen käden liikeradat eivät ole normaalit. Koskiluhdan ranka on jäykistetty, ja vain niskanikamat toimivat..Kesän aikana Koskiluhta on käynyt ahkerasti töissä, mutta yrittänyt myös keskittyä myös siihen, että saa kerättyä voimia..”Olen pieni ja lyhyt, väsyn tallitöissä ja ne kestävätkin minulla kauemmin. Tallilla menee aina monta tuntia”, hän kertoo..Sinänsä terveyden kanssa on mennyt hyvin, ja ainoa uusi ongelma on selkärankaan kasvanut luupiikki, joka pistää lapaluuhun..”Se kipeytyy, ja sitä pitää lepuuttaa ja miettiä työasentoja. Kun se kasvoi, se kyllä sattui joka hengenvedolla, mutta nyt sitä ei huomaa, jos ei rasita sitä liikaa”, hän sanoo..Koskiluhdan kotivalmentaja on Malin Aura, ja Koskiluhta osallistuu Marko Björsin ja Janne Berghin valmennuksiin heidän valmentaessaan Vaasan seudulla. Lisäksi Liptona käy treenaamassa vesimatolla 2–3 kertaa kuussa..Pariisi ei ole mielessä ainakaan vielä, ja toki iäkkään hevosen kanssa sinne on matkaakin..”Mennään päivä kerrallaan, ja nautitaan treenaamisesta ja harrastamisesta”, Koskiluhta linjaa..Jessica Kerttunen on ehtinyt edustaa Suomea aiemmin arvokilpailuissa kahdesti. Rotterdamin EM-kilpailuissa 2019 hän oli Westsidella henkilökohtaisessa kilpailussa 15., ja vuonna 2015 Deauvillessä Ranskassa hän oli 13. ponilla Ladykiller II..Westside tuli Camilla Aarnio-Wihurilta vuonna 2017. Alkuvaiheessa hevonen loukkaantui ja vuoden 2018 MM:t jäivät sen takia väliin, mutta sen jälkeen hevonen on pysynyt terveenä..Kerttunen sairastaa harvinaista perinnöllistä sairautta, jonka takia hän on pienikokoinen. Etenkään käsissä ei ole voimaa ja käsissä ja jaloissa on myös motorisia häiriöitä. Pararatsastusluokituksen hän sai vuonna 2010 harrastettuaan ratsatusta sekä koulussa että esteillä jo ennen sitä. Luokituksen myötä hän sai käyttöönsä apuvälineitä ratsastukseen, eikä lihasvoimien puute aiheuta enää kilpailemisessa takamatkaa..”Päivittäiseen arkeeni sairaus ei vaikuta millään tavalla, mutta urheilemiseen vaikuttaa”, Kerttunen kertoo..Aiemmin hän harrasti myös telinevoimistelua ja tanssia, mutta lopulta kävi ilmi, että hevoset ja ratsastus ovat kaikkein lähinnä sydäntä..Kerttunen opiskelee toista vuotta Helsingin yliopistossa ympäristö- ja elintarvikealaa. Opinnot ovat sujuneet nopeassa tahdissa, mutta aikataulutusta ja ahkeruutta se on vaatinut. Westside asuu hänellä kotitallissa pienen ponin kanssa ja ratsastaja työskentelee Helsinki-Vantaan lentokentällä rahoittaakseen harrastuksen. Kuten hyvin tiedetään, on lentokentilläkin ollut kiireinen kesä..”Joskus tuntuu, että kun on rauhallista ja kääntää selän, yhtäkkiä onkin koko aula täynnä ihmisiä! Mutta nyt varmaan alkaa rauhoittua”, hän sanoo..Koronan Kerttunen uskoo sairastaneensa jo Moskovan parakilpailujen aikaan kevättalvella 2020 ennen lockdowneja..”Olin kyllä tosi heikossa hapessa, ja laitoin kitusiini kaikki lääkkeet, mitä löysin. Se oli ihan karmivaa. Sitten sairastin 2021, ja – kop, kop – sen jälkeen en ole sairastanut”, hän hymyilee..Koskiluhta oli Venäjällä mukana, mutta hän välttyi taudilta..Kerttusen työpäivät lentokentällä venyvät joskus 16-tuntiksi, viikot 37–80 tuntiin ja kolmiviikkojärjestelmän tunnit yli 200 tunnin..”Kyllä sitä välillä miettii, miten oikein on päätynyt tähän, mutta hevoset ovat niin iso intohimo, ja minulla on niin iso polte huipulle”, Kerttunen sanoo..”Se on se, millä tätä jaksaa, ja töissä tietää aina, mitä varten työtä tekee: että voi pitää hevosia ja pääsee lähtemään kisoihin ja valmentautumaan”, hän sanoo..Aikataulut hän tekee tarkasti. Ensin suunnitellaan valmennukset, kilpailut ja muut hevosen asiat, sitten laitetaan ohjelmaan opinnot ja lopuksi täytetään jäljelle jäävät tunnit työllä. Lisäksi hän treenaa hyvin aktiivisesti kuntosalilla, vaikka se ei lihasmassassa näykään..”Ja sitten pitää huolehtia, että ehtii myös palautua. Kahta samanlaista päivää ei ole.”.Kerttunen toivoo, että jatkossa urheilijan polulla häntä auttaa NIKA One Goal -projekti, jonka neljän ensimmäisen tiimiratsastajan joukkoon hänet valittiin. Rune Willum on käynyt valmentamassa tiimiä kaksi kertaa, mutta kerroista toinen ajoittui Kerttusen ulkomaankilpailuiden kanssa päällekkäin. Ajatus on, että One Goalin kautta Kerttuselle löydettäisiin uusi hevonen Westsiden kenkiin, mielellään ajoissa ennen Pariisin paralympialaisia. Hevosmarkkinat näyttävät kuitenkin todella haastavilta, Kerttunen kertoo..”Ei meinaa löytyä meidän spekseillä. Ne, jotka ovat olleet muuten sopivia, ovat olleet liian isoja. Hevosen pitäisi olla reilusti alle 170, että pysyn sen liikkeessä mukana”, Kerttunen sanoo..Koskiluhdan tilanne on ehkä vieläkin haastavampi – Liptona löytyi kotitallilta oman hevosen viereisestä karsinasta, ja sen omistaja Jaana Järvinen on ollut Koskiluhdan uran kannalta kullanarvoinen. Jatkossa tuuri ei ehkä pysy yhtä hyvänä..”Lipin iän takia olen jatkon suhteen varauksellinen. Mutta sitten kun se ei voi enää kilpailla, on pidettävä tauko, säästettävä ja ostettava oma”, Koskiluhta suunnittelee..Juuri nyt ei kuitenkaan murehdita tulevia, vaan iloitaan siitä, että ollaan Tanskassa, Herningissä ja MM-kilpailuissa..Hevosten ikäkään ei haittaa – se tuo rentoutta, kun molemmat ovat pararatsuja paitsi kilpahevosina, myös sanan hevosslangimerkityksessä. Niihin voi luottaa..”Lippi pysyy tyytyväisenä, kun pidetään tietyt rutiinit. Se on helppo ja rento hevonen. Mennään tekemään omaa parasta suoritusta”, Koskiluhta sanoo..”Vaikka siellä olisi pieni pyörremyrsky nurkassa, Vesa vain tupsuttaa menemään”, Kerttunen luottaa.

Pienet ja sitkeät

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää