Pikkumusta, hyvä tyyppi

Tähän tuppaa hullaantumaan.Minna Hietanen kasvattamisesta.Sitä ennen jutellaan hevosesta ja haastattelu menee nauhalle. Taustalta kuuluu tasainen ”rouskis, rouskis, rouskis”, kun ori nyhtää pihanurmea suuhunsa. Ja taisi mennä pari vuorenkilven lehteäkin. Nopeasti ja tehokkaasti.Musta Vapun Voima eli Voimis kiiltelee aamuauringossa kuin öljyttynä. Vaikka otsikko on pikkumusta, ei tämä ori mikään pienhevonen ole, vaan suomenhevoseksi aivan tavanomaisen kokoinen. ”Se on 150 ja risat, mikä on aika sellainen sopiva ja alkuperäinen koko suomenhevoselle mun mielestä”, Minna Hietanen, kasvattaja-omistaja, sanoo. Otetaan pari sivukuvaa. Näkee, että poseerausta on harjoiteltu. Vaikka ruoho kovasti kutkuttelisikin, hevonen pysyy sivuasennossa sen, minkä tarvitsee. Tässä on hevonen, jonka rakenne on erityisen kohdallaan. Kun tyyppi on erittäin hyvä, näkee jo kaukaa, että kyseessä on ensinnäkin suomenhevonen ja myös, että se on ori. .Vapun VoimaOri, syntynyt 2018Valon Veikka – Venlan Vappu, PonuveikkoKirjattu käyttösuunnan työhevoseksi huhtikuussaKasvattaja ja omistaja Minna ja Jukka Hietanen. 42 pistettäJa onhan se tyyppi hyvä, kun hevonen on 42 pisteellä kantakirjattu. Arvostelupaperin tekstiä jokainen suomenhevosihminen mielellään kuuntelisi. ”Erittäin hyvät tyypit, ryhdikäs. Pitkä sopusuhtainen runko, ilmeikäs pää, leveä pitkä kaula jossa hyvä ylälinja, pysty lapa, pitkä matala säkä, vahva lanne, vahva pyöreä lautanen.”Siinä ei enää tahtia haittaa, että etujaloissa on "taittuneet varvasakselit ja sivuttaissiirtymää, käyrät pihtiset kintereet”. Kun päästään kavioihin asti, ne ovat ”holvikkaat kaviot, ja hyvä sarveinen”.Vapun Voima sai jalostusluvan keväällä työhevosten käyttösuunnalle. Kyseinen tapa saada astutuslupa kasvattaa voimakkaasti suosiotaan. Eikä ihme, sillä käyttövaatimukset eivät ole kovin kovat.”Vinkki tuli mun ystävältä Katja Kannistolta ja Valon Veikan omistajalta Liisa Mattilalta. Onhan se hyvä saada hevoset kirjoihin. Ja jos ori saa kantakirjattuja tammoja, ne saavat tammapalkkion”, Hietanen pohtii. Pistemäärä tuli silti yllätyksenä. ”En mä osannut odottaa, vaikka omaan silmään Voimis on aina hyvännäköinen ollutkin.”Nälkä kasvaa syödessä, ja Minna Hietanen miettii jo pistää sitä ”kunnolla kirjoihin”, kuten hän asian muotoilee, oripäivillä, ratsusuunnalle. ”Että saadaan suorituspisteet ja kaikki.”Kysymykseen, onko tämän hevosen rakenne ihan täydellinen, Hietanen vastaa kiellellen. ”Onko sellaista, että ihan kaikki on kohdillaan?” hän kysyy.”Mutta mä tykkään, kun se on tuollainen kevyt ja ryhdikäs. Positiivinen ja tehokas.”Arvosteluun kirjattiin myös ”rauhaton päästään”, mutta Hietasen mielestä se seisoi jalostusarvostelussakin aivan kiltisti, mutta tarkkaillen ympäristöä. ”Hän tykkää osallistua, jos siihen joku ihminen tulee esimerkiksi mittaamaan.”Vapun Voima näytti hyvältä ja sopusuhtaiselta jo syntyessään, Hietanen kertoo. "Siinä oli kaikki kohdillaan heti pienestä."”Vuotiaana se oli jo näyttelyn paras varsa. Ja säväytti se laatuarvostelussakin. Mutta nelivuotiskeväällä tuli joku kasvupyrähdys ja kun esteet nousi isoiksi, siinä oli sellainen epävarmempi aika. Ja kun hevonen on niin hyväluontoinen ja herkkä kun on, annoin vähän aikaa ihan olla vaan. En halunnut pilata sitä.”Suomenhevosihmiset tapaavat kiertää näyttelyitä. Niin Hietanenkin.Nyt mennään taas kohti tämän vuoden koitoksia. Mira Mahosenaho menee Vapun Voimalla tänä vuonna viisivuotiaiden laatuarvostelun ja osallistuu Suontaka Eventingissä 60 sentin luokkaan. Hietanen kuljettaa hevostansa Kylämäkeen Mahosenahon ratsastettavaksi. Seuraava reissu olisi heti seuraavana päivänä, jolloin Mahosenaho ratsastaa Voimista Annu Viitasen silmän alla. 6-vuotiaana sitten kasvattajakisaan. Vielä vaan ei tiedä, kummalle puolelle. Oma pikkutilaHietanen pitää hevosiaan Karkkilassa pienellä 2,5 hehtaarin maatilalla miehensä kanssa. ”Jukka tutustui hevosiin minun kauttani, mutta on tosi hyvin oppinut. Hänellä on ihan sellainen luontainen taito.”Minnaa itseään ovat suomenhevoset aina kiinnostaneet.”Jo sillä tallilla, missä aloitin 1990-luvun alussa oli muutama suomenhevonen. Aina ne ovat olleet sillä lailla mielessä. 1996 ostin ensimmäisen patrikilaisen ruunan ja siitä se jotenkin lähti. Ja aika nopeasti sitä rupeaa miettimään, että voisihan sitä itsekin jonkun varsottaa. Ja sittenhän tähän tuppaa hullaantumaan. Jukan kanssa ollaan molemmat yhtä innostuneita tähän.”Kun pariskunta muutti Vantaalta Karkkilaan 13 vuotta sitten, aika oli kypsä alkaa lisätä hevosmäärää. Minna Hietanen tekee pitkää päivää siivousalan yrittäjänä. Niin pitkää, ettei meinaa kehdata kertoa monelta kerkesi edellisiltana nukkumaankaan. ”No, kesällä on valoisaa ja jaksaa paremmin”, hän kuittaa.. KompaktiusKun Vapun Voimaa tehtiin, Hietanen oli päättänyt, että ei astuta järkälemäistä tammaansa, yli 700 kiloa painavaa Venlan Vappua, ainakaan isolla orilla.”Jos pistät 170-senttiselle tammalle, joka ei ole mikään keijukainen, 170-senttisen orin, se alkaa olla jo liikaa.”Niinpä hän valitsi pienemmän ja kompaktin Valon Veikan, jonka näki etukäteen ratsastettunakin. Kompaktius ja urheilullisuus ovat ominaisuuksia, jotka miellyttävät Hietasta. Sen perusteella hän valitsi Vapun Voiman isoäidille Valon Venlalle oriksi neljä vuotta sitten Kulta-aho Kasimirin. Sillä kertaa hän ei saanut kylläkään visioimaansa pienenpuoleista ja kompaktia varsaa, vaan yhdistelmästä syntyi isokokoinen jälkeläinen, Venlan Väinö. Väinö elää synnyinkodissaan myös. Orit olivat pitkään samassa tarhassa, mutta nyttemmin ne on erotettu siksi, että vauhtia on välillä reippaasti, ja kasvattaja-omistaja on kyllästynyt etsimään tarhasta pudonneita kenkiä. Väinö jäi viimeiseksi, sillä toukokuussa Venla ja myös sen varsa kuolivat varsomisen yhteydessä. Vapun Voimalla on ollut jo tamma-asiakkaita. Tänä vuonna yksi, ja toinen on tulossa. Viime vuonna Kannisto astutti sillä oman tammansa Tuliliekittären, ja varsa syntyi juuri: ori Tulituhka. Nimen tarinaVapun Voiman nimeen liittyy tarina. Alunperin varsasta piti tulla Vapun Voitto, mutta nimi muuttui, kun varsa selvisi emänsä Venlan Vapun reissusta Yliopistollisessa Hevossairaalassa. ”Vappu sai tukosähkyn tammikuussa ja oli pakko kuskata eläinlääkäriin. Kuljetus tehtiin yhden aikaan yöllä ja aamulla soitettiin ja kysyttiin, että kun tukosta ei ole saatu pois, saako leikata.”Hietanen joutui pyörtämään miehensä kanssa tekemänsä päätöksen, että tässä talossa ei ähkyleikata yhtään hevosta. Tilanne tuntui toivottomalta, kun tamman vatsassa oli sikiö, joka neljän kuukauden kuluttua jo syntyisi. Miten se kestäisi nukutuksen ja leikkauksen?Mutta omakasvatti toisessa polvessa on eri juttu. Vastaus oli lyhyt.”Saa.”Hevonen oli viikon Viikissä ja lasku oli yli 11 tuhatta. Tamma oli vakuutettu. Omaa kustannusta jäi silti valtaosa laskusta, yli 7000 euroa. Varsa syntyi ilman mitään ongelmia.”Ihan itse syntyi ja emä oli niin hyvä tekemään kaiken, että mä vaan katselin kun kaikki sujui.”Siinä kohtaa vaihtui varsan nimi. Vapun Voima tuntui hyvältä nimivaihtoehdolta siihen kohtaa. Muuten nimeäminen noudattaa periaatetta, että nimi alkaa V-kirjaimella ja alkaa emätamman nimellä, tässä tapauksessa Vapun. Samalla periaatteella sai aikanaan nimensä myös Venlan Vappu joka syntyi vappuna ja sen emä oli Valon Venla. Niin, Hietanen pyörsi vielä yhden päätöksen. ”Ajattelin, että en mä Vappua enää ainakaan astuta. Mutta kyllä me se astutettiin. Koitin ensin tehdä täyssisarta, mutta se ei tärpännyt, niin vaihdoin sitten Lavilan Viljoon ja se varsoi tamman Vapun Vuokko, joka on nyt vuotias ja Liisi Uskin varsapihatossa.”Pitäisi ehkä löytää jostain joku kiva tamma.”Olisihan se kiva itsekin saada tästä jälkeläinen”, Hietanen tuumaa.

Pikkumusta, hyvä tyyppi

Aiheeseen liittyvää