Suomen toiseksi vanhin ratsastusseura viettää isoja pyöreitä - Ratsumiesten uudelle ranskalaissapelille etsitään jälleen ottajaa

Lappeenrantalainen Hubertusseura ry täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Ratsuväkiprikaatin upseerien vuonna 1923 perustama ratsastusseura on Suomen toiseksi vanhin Suomen Kenttäratsastusseuran jälkeen. Hubertusseuran juuret ovat 1880-luvulla ratsuväen tarpeisiin rakennetulla Rakuunamäen historiallisella, punatiilisellä kasarmialueella kaupungin keskustassa, joka on nykyisin asuinalue ja yrityskeskittymä. Kytkös puolustusvoimiin muokkasi seuran toimintaa vahvasti aina 1960-luvulle asti, jolloin viimeisetkin tykistöhevoset poistuivat Lappeenrannasta..Talkootyö ei ole enää samalla tavalla itsestäänselvääAnne Pesu.Rakuunoista ratsain ei löydy paljoa kuvia. Lappeenrannan kaupunginmuseosta kerrotaan, että 1960-luvulla rakuunat esiintyvät paraateissa jo enemmän polkupyörien kanssa. .Alunperin seuran nimi oli Hubertusklubi - Hubertusklubben tarkoituksenaan “järjestämällä yleisiä kilpailuja edistää ratsastus- ja metsästysurheilua maassa, sekä kohottaa innostusta niihin”. Jäseniksi hyväksyttiin vain upseerit, ja vuodesta 1930 lähtien kannattaviksi jäseniksi myös heidän perheenjäsenensä..Vuonna 1941 sääntömuutosesityksen myötä nimeksi ehdotettiin Hubertusseuraa. Seuran tarkoitukseksi kirjattiin ratsuväen kantahenkilökunnan fyysillisen kunnon ja kenttäkelpoisuuden kohottaminen. Erikoisesti seura pyrki edistämään “puolustuslaitoksen tarpeita tyydyttävän hevostyypin kehittämistä ja tunnetuksi saattamista”. .Jäsenistöä rajattiin aina 1950-luvulle asti. Vuoden 1941 esitys hyväksyttiin vuosikokouksessa 1945 ja Oikeusministeriössä 1947, jonka jälkeen myös “hevosurheiluun innostuneet siviilihenkilöt” voitiin hyväksyä seuran kannattaviksi jäseniksi..Oikeusministeriö antoi 1953 sinetin sille, että jäsenrajoituksista luovuttiin, ja hubertusseuralaiseksi sai liittyä “jokainen hyvämaineinen Suomen kansalainen, joka on kiinnostunut hevosurheilusta”. Näin ollen johtokuntaan tuli pääsy myös siviileille..Seuran puheenjohtajina toimivat sotien loppumiseen asti ratsuväkijoukojen puheenjohtajat vuorollaan, ensimmäisenä kenraalimajuri Georg Londén..Kunniapuheenjohtajistoon kuuluvat marsalkka C. G. Mannerheim ja jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth, sekä kolmantena everstiluutnantti, Suomen Ratsastajainliiton kunniajäsen Risto Seppälä (1925–2014)..Vuonna 2023 puheenjohtajana toimii Riitta Riikonen ja varapuheenjohtajana Anne Pesu. Upseeritaustaisen seuran ensimmäinen naispuheenjohtaja oli 1973 tehtävässä toiminut Kaija Liira..Hubertusseura tunnetaan kautta historiansa Suomen kärkitason kilpailujen järjestäjänä. Seurassa ovat Mannerheimin Kenttäratsastuskilpailun juuret, ja jo 1920-luvulla sen järjestämät vuosittaiset ratsastusviikot olivat aikanaan maan suurimmat ratsastuskilpailut..Luonnollisesti myös juhlavuotta vietetään kilpailujen merkeissä ja sen huipentumana Lappeenrannassa järjestetään elokuun alussa kansalliset estekilpailut..Tapahtuma on ollut tauolla kahdeksan vuotta, mutta nyt perinnettä viritellään uudelleen. Kesän pääkilpailut tunnettiin erityisesti Rakuunalähdöstä, jonka kiertopalkintona oli Hämeen Ratsurykmentin Säätiön 1983 lahjoittama Hämeen Ratsumiesten M22-sapeli..“Alkuperäinen ei ole enää saatavilla, mutta Rakuunakilta hankkii meille uuden sapelin Ranskasta”, Riikonen kertoo..Raviradan keskusalueella hypätään nurmikentällä. Ratamestariksi on lupautunut Tomas Kiviranta..“Isolla kentällä saadaan kunnolla vauhdin hurmaa. Tarkoitus on panostaa kunnolla, niin järjestelyihin kuin palkintoihinkin. Tavoitteena on saada yhteensä 200 lähtöä kahdelle päivälle”, Pesu sanoo..“Juhlavuoden tapahtumatahti kiihtyy muutenkin vuoden loppua kohden. Ulkoratakausi alkaa helatorstain alue-estekilpailuista. Kesäkuussa järjestetään tallilla yhteinen kesätapahtuma, johon ovat tervetulleita kaikki, joilla on kytkös talliin tai Hubertusseuraan. Syksyllä taas on jäsenille suunnattu gaalajuhla palkitsemisineen”, hän jatkaa..Ratsuväki aselajina lakkautettiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Hämeen Ratsurykmentti jalkautettiin Kouvolassa 1945, ja Uudenmaan Rakuunarykmentti Lappeenrannassa 1947, komentajanaan Hubertusseuran puheenjohtajana vuodet 1945–1951 toiminut Adolf Ehrnrooth. Viimeiset rakuunat puolestaan poistuivat Rakuunamäen kasarmilta 2016, kun heidän koulutuksensa lopetettiin..Puolustusvoimien hevostenpoistuttua Lappeenrannasta 1960-luvulla, hiipui myös Hubertusseuran ratsuväen pohjalta ponnistanut toiminta, ja yhdistyksen oli uudistuttava kohti “siviilikautta”. Kiitos pitkäaikaisimman puheenjohtajan Risto Seppälän, seuran tukikohta pysyi kuitenkin Rakuunamäellä, neuvottelujen tuloksena puolustusvoimilta vuokratuissa tiloissa, kunnes 1970-luvulla virisi toive omien tilojen rakentamisesta..Nyt Hubertusseura omistaa ja hallinnoi ratsastuskeskusta Lappeenrannassa, aivan raviradan vieressä, noin viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Byrokratian rattaat pyörivät aikanaan hitaasti, mutta valtionavun saamisen myötä päätös rakennushankkeen aloittamisesta uskallettiin 1990-luvun alussa tehdä, ja Hubertusseura siirtyi omiin tiloihinsa 1992..Ratsastuskeskuksessa on tilat sekä ratsastuskoululle että yksityistallille, maneesi, sosiaalitilat ja suuri ulkokenttä. Seura vastaa tällä hetkellä 17-paikkaisen yksityistallin pyörittämisestä, ratsastuskoulun tilat on vuokrattu ratsastuskouluyrittäjälle..Viimeisin vuokralainen on ollut Ratsastuskoulu Synergian yrittäjä Synnöve Hagman, joka siirtää toimintansa heinäkuussa Helsingin Ruskeasuolle..“Meillä on sen vuoksi jälleen murrosvaihe menossa. Etsimme parhaillaan tiloihin uutta yrittäjää. Toivoisimme tietysti, että ratsastuskoulu säilyisi ja löytyisi toiminnalle jatkaja”, Riikonen sanoo. .“Oppilaita on ollut paljon ja puitteet ovat huippuluokkaa. Meillä on mahdollisuus harrastaa turvallisesti, ja sijainti lähellä kaupunkia ja kuutostietä on selkeä etu”, Pesu täydentää..Seurajohto ei pidä todennäköisenä sitä, että Hubertusseura ottaisi uudestaan ratsastuskoulutoiminnan itselleen. Se vaihtui yrittäjävetoiseksi 1995, jolloin Tommi Tanskanen ja seuran entinen puheenjohtaja Paula Kankaanpää ostivat seuran hevoset, ja Tanskanen alkoi pyörittää niiden avulla ratsastuskoulua. Hevosten myyntituotoilla seura pystyi varmistamaan toimintansa jatkuvuuden lamavuosina..“Meillä ei ole yhtään palkattua hallinnon työntekijää, palkkalistoilla ovat vain yksityistallin tallityöntekijät, eli teemme kaikki tätä vapaaehtoisvoimin. Samoin esimerkiksi omia hevosia meillä ei ole yhtään, eli nekin pitäisi ensin jostakin hankkia. Ratsastuskoulun toiminnan jatkaminen olisi siis meille suuren työn takana, mutta sanotaan niin, että kaikki vaihtoehdot ovat auki”, Riikonen ja Pesu selventävät..Nyt normiarkeen kuuluvat paitsi kilpailujen järjestäminen ja kiinteistöön hoitoon liittyvä huolto- ja hallinnointityö, myös muu yhteinen toiminta, kuten matkat hevostapahtumiin ja -messuille..“HIHS-retki on jälleen suunnitelmissa palkintona talkootyöstä. Muutenkin talkootyö ei ole enää samalla tavalla itsestäänselvää, se on selkeä muutos vuosien aikana. On aina oma haasteensa saada uusia aktiiveja mukaan toimintaan, ja aina kun tulee jokin suurempi muutos, houkuttelutyön joutuu ikään kuin aloittamaan alusta”, Pesu kuvaa. Aina löytynyt ratkaisu.Tulevaisuuteen Riikonen ja Pesu suhtautuvat luottavaisesti. Sadan vuoden ajanjaksolle on mahtunut monenlaisia aikoja, mutta aina on naisten mukaan menty eteenpäin..“Seuralla on vankka halu kehittää toimintaa ja pysyä ajan tasalla. Jos ei ulkopuolista tukea ole saatavilla, niin sitten tehdään itse. Aina on jokin ratkaisu löytynyt”, Riikonen ja Pesu summaavat. .Lähteenä käytetty myös Paula Kankaanpään kirjoittamaa Hubertusseuran historiikkia vuosilta 1923–2003..HubertusseuraPerustettu Lappeenrannassa 1923.Aluksi vain upseereille, 1950-luvulta lähtien myös siviilit ovat voineet liittyä seuran jäseniksi. Jäsenmäärä noin 150. Olympiaedustus viisissä olympialaisissa vuosina 1928–1956.

Suomen toiseksi vanhin ratsastusseura viettää isoja pyöreitä - Ratsumiesten uudelle ranskalaissapelille etsitään jälleen ottajaa

Aiheeseen liittyvää