Seppälän show jatkuu

Seppälä on hieman alle kolmikymppinen, ja kotoisin Lempäälästä. Hollannissa hän on asunut ja ratsastanut jo 8 vuotta. Hänen elämänsä on hevosia ja hevosia. On ollut oikeastaan aina.”Äiti ratsasti ja vei mut tallille viiden vanhana, aloitin Vesilahden Ratsastuskoululla. Sen jälkeen minulla on ollut hevoset aina etusijalla. Siinä kun muille on tullut muitakin kiinnostuksen kohteita, meikäläinen on aina halunnut tallille”, Seppälä kertoo.Kilpailemisen makuun hän pääsi jo ratsastuskoulussa, mutta aika pian tuli omakin hevonen.”Isovanhemmat asuivat meidän lähellä, ja heillä oli silloin strutseja. Sanoin että strutsit pois ja meikäläisen hevoset tilalle”, Seppälä muistelee. ”Onneksi he olivat silloin jo vähän kyllästyneet niihin strutseihinsa. Se meni oikein hyvin.”Ensimmäinen oma hevonen oli puoliksi suomenhevonen, puoliksi jotain muuta.”Sillä ei ollut urheiluhevosen näkymää”, Seppälä kuvaa nyt.Hän kertoo, että sen kanssa oli kivoja hetkiä ja itkun hetkiä, kun ratsu päätti välillä viedä pientä tyttöä.”Mutta periksi ei annettu. Pakotin sen menemään pieniä estekisojakin”, Seppälä kertoo..Meikäläinen on aina halunnut tallille..Sitten tulivat estehevoset.”Ja homma oli helpompaa, kun oli lajiin soveltuva hevonen.”Valmentajana oli koulussa Saija Uusitupa ja esteillä Sanna Backlund, jonka kautta tuli joitain hevosiakin. Backlund muistaa Seppälän hyvin.”Hän kerta kaikkiaan ratsasti tosi taitavasti ja hyvin. Hyvä estesilmä ja rytmi”, Backlund sanoo. ”Mutta hevosta GP-luokkiin hänellä ei silloin ollut.”Backlund kertoo, että hän ei ollut ennen viime viikonloppua kuullut Seppälästä vuosiin, eikä edes tiennyt, vieläkö tämä ratsastaa. Mutta ei hän silti yllättynytkään, kun vanhan oppilaan nimi tuli esiin ennen Lanakenia ja finaalissa asti.”En yhtään. Kun se taito on siellä, tuloksia tulee, kun löytyy oikea hevonen”, Backlund kuittaa..Seppälä kertoo, että vanhemmat tukivat häntä kaikin tavoin. Äiti toimii koulutusalalla ja työnohjaajana, isä myi auton varaosia.”Mutta hän menehtyi, kun käännyin 17-vuotiaaksi. Se oli iso kolaus. Meitä jäi minä, äiti ja pikkuveli. Jonkin aikaa piti miettiä, että mitäs nyt. Mutta hevoset pitivät kiinni arjessa ja veivät eteenpäin elämässä”, Seppälä muistelee.Siihen asti isä oli ollut aina mukana kilpailuissa, hänen kuolemansa jälkeen oli äiti.Lukio tuli tehtyä neljässä vuodessa.”Ei se mun lempipuuhaa ollut, mutta siinäkin mulla oli kilpailuvietti, piti saada hyviä arvosanoja”, Seppälä hymyilee.Lukion jälkeen hän otti mukaansa hevosensa ja lähti Hollantiin treenaamaan Juulia Jyläksen luo.”Siellä vierähti vuosi, ja olihan se ihan erilaista”, Seppälä sanoo. ”Suomessa on niin harrastelijamaista. Siellä näki heti nuorista hevosista alkaen, mistä homma lähtee, miten esimerkiksi katsotaan se, mikä on hyvä hevonen. Ja se managementti. Olin että wau.”.Siinä kun moni muu pelästyy työn määrää ja koko homman tehokkuutta, Seppälä viihtyi. Siihen aikaan Jyläs ei vielä ollut huipulla nykyisellä tavalla.”Juulia hyppäsi silloin tällöin jonkun 150 jollain paremmalla hevosellaan, mutta pääasiassa hänellä oli nuoria. Se hänen kimonsa tuli juuri silloin satulaan, kun olin siellä”, Seppälä kertoo.Siis Courage T Z.”Se oli tosi herkkä hevonen alusta alkaen. Siitä tunsi ja näki, että tämä on jotain erikoista”, Seppälä kertoo tammasta, jolla ratsastikin jonkin aikaa.Mutta äidin kanssa oli sovittu, että vuoden päästä pitää tulla kotiin, ja Seppälä tuli.”Laittelin jotain hakupapereita muun muassa eläinlääketieteelliseen. Mutta ei siinä kauaa mennyt, kun aloin miettiä, että ei hitto. Hirveä hinku oli päästä takaisin tänne, ja ajattelin, että kouluja voi käydä täälläkin.”Seppälä pakkasi itsensä ja hevosensa ja lähti Robert Vossin isolle myyntitallille, ja teki paljon kilpailujakin: Belgiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin miettiä, että jos elämänsä haluaa itse rahoittaa, pitää omista hevosista luopua. Ne myytiin ja Seppälä jatkoi ratsastamista. Oli hollantilainen ratsastava poikaystävä ja paljon erilaisia kontakteja ja yhteistyökumppaneita..Laittelin jotain hakupapereita muun muassa eläinlääketieteelliseen. Mutta ei siinä kauaa mennyt, kun aloin miettiä, että ei hitto..Hevosia löytyi, ja Seppälä tykkäsi.”Kaikkihan täällä tekevät asiat vähän eri tavalla, ja joka paikassa oppii. Sen perusteella voi rakentaa omaa ajatusta siitä, miten haluaa toimia”, Seppälä selittää. Samalla hän oppi bisnestä. Kouluttamattomia ostettiin, ja koulutettuja myytiin.”Silloisen poikaystäväni kanssa ostimme paljon nuoria hevosia sisään irtohypytyksen perusteella. Jos aikoo tehdä voittoa, mitä matalampi ostohinta, sitä parempi”, hän sanoo..Kuusi vuotta sitten Seppälä laittoi oman firman pystyyn.”Eihän kukaan sua aluksi tunne, mutta pitää luoda kontakteja, ja sitten kun saa jonkin hevosen, tehdä mahdollisimman hyvää työtä sen kanssa. Ja aluksi ei valikoida, olisi hevonen minkälainen aasi tahansa. Tässä on tullut kaikenlaisten kanssa hikoiltua”, Seppälä selittää.Joukossa on ollut todella kivojakin.”Mutta ne tietenkin myydään alta ennen kuin pääsee isommalle tasolle. Yleensä kaikki omistajat haluavat jossain vaiheessa myydä sen hevosen”, Seppälä sanoo.Nimenomaan sanoo, selittää. Ei huokaa tai murehdi.”Nuorten kanssa oppii iloitsemaan siitä, kuinka näkee sen hevosen kehityksen, kuinka omistajat ovat tyytyväisiä ja kuinka bisnes pyörii. Se tuottaa mielihyvää”, hän toteaa.Joitain 140-hevosia Seppälällä on ollut.”Mutta ei mitään sellaista, joka nostaisi sut maailmankartalle. Siksi minua ei kukaan tunnekaan. Mutta se ei ole haitannut, vaikka mainetta ja kunniaa ei ole tullut. Nautin siitä, että saan hommat tehtyä ja kauppa kulkee.”Ainakaan tällä hetkellä kilpaurheilu ei olekaan Seppälän elämässä pääroolissa. Hevosista yksi on vanhempi, mutta sen kanssa kilpaillaan vain paikallisissa 140-luokissa. Isompia kisoja varten pitäisi jättää nuoret viikonlopuksi ratsastamatta.”On mulla intohimo ja tavoite nostaa hevosia ylöspäin ja päästä isompiin luokkiin, mutta ei mitään sellaista unelmaa, että pitää päästä olympialaisiin”, Seppälä sanoo.Hän asuu nykyään Wierdenissä, 45 minuutin päässä Saksan rajasta, ja toimii Bart Haselbekken tallilla. Hän ratsastaa Haselbekken hevosia, ja vuokraa tältä karsinoita muita asiakkaitaan varten. Yksi isompi asiakas on Stal Geerink, joka omistaa osin MM-hevosen Jetski E.b.:n.”Kyllä se siltä näyttää, että tänne Hollantiin mä jään, vaikka Suomessa on kiva käydä. Tästä on tullut mun koti”, hän sanoo.Hevoset ovat kaikki Keski-Euroopasta, suomalaista ei ole ollut koskaan.”Nyt Jetskin kasvattajat ja lähipiiri ovat tosi innoissaan, että nyt hankitaan lisää hevosia samasta emästä ja suvusta ja kaikki Jasminille”, Seppälä hymyilee..Nuorten hevosten MM:t ovat asia, joka keskusteluttaa. Siellä pitää hypätä monta luokkaa, isoa ja vielä ripeästikin.”Kyllähän siellä raastetaan hevosesta kaikki mehut”, Seppäläkin sanoo.Hollannissa 5-vuotiaalla ei edes saa hypätä 130-ratoja.”Kotona voi totta kai harjoitella, mutta kisoissa on limitit”, Seppälä kertoo.Eikä hän ehkä pitohevosta lähtisi itsekään viemään nuorten MM:iin.”Kyllä mä näkisin, että jos sulla on hevonen, jota säästät tulevaisuuteen ja olympiahevoseksesi, et sä tee sillä liian nopeasti liian paljoa. Mutta sitten kun pääpointti on myyminen jossain vaiheessa ja sun pitää elää hevoshommalla, MM on hyvä mahdollisuus nostaa hevonen kartalle. Lanakenissa koko maailma pyörii ja bongailee hevosia. Mutta sitä varten hevonen on pitänyt tehdä oikeassa rytmissä alusta asti.Hän on ratsastanut Jetskillä nyt kaksi vuotta, mikä on Hollannin estehevosympyröissä on pitkä aika.”On se aika kauan, yleensä hevoset tulevat ja lähtevät aika nopeasti”, Seppälä hymyilee.”Rahaa pitää tulla. Ihmiset maksavat tietenkin kuukausimaksujakin, mutta myynti se on varsinainen asia. Täytyy sanoa, että monesti se ensimmäinen voitto on se paras voitto”, Seppälä sanoo. ”Eli jos ostat hevosen edellisellä viikolla, ja se menee paremmalla hinnalla kaupaksi seuraavalla, kauppa kannattaa tehdä. Ja niin sen pitää mennä.”Seppälän työ myyntikuviossa on ennen muuta ratsastaa, ja se ei onnistu ihan keneltä vain.”Vaatiihan se sellaista rempseyttä, varsinkin kun on nuorista hevosista kysymys. Osalla on ratsastettu enemmän, osalla vähemmän. Tosin itse en enää sisäänratsasta hevosia. Mutta ei näitä pelko pepussa voi mennä. Pitää tietää hommansa ja olla johdonmukainen”, hän sanoo..Vaatiihan se sellaista rempseyttä, varsinkin kun on nuorista hevosista kysymys..”Jotkut hevoset ovat kiltimpiä, osa pelkää, joillain ei ole yhteistyöhalua. Kaikkien kanssa pitää vain olla johdonmukainen. Jos joku hevonen ei vaikka halua mennä kulmaan, sinne mennään joka päivä. Sellaiset asiat on pidettävä järjestyksessä, sillä jotkut hevoset yrittävät jujuttaa”, Seppälä selvittää.Kun hevonen tulee yhtenä päivänä, sen kanssa saatetaan lähteä kilpailuihin seuraavana.”Siihen tarvitaan sitten hirveästi fiilistä. Se on sun työ tuntea, miten se hevonen toimii parhaiten siellä radalla.”Luokissa pitää päästä ylös, mutta hevosille pitää myös antaa aikaa, vaikka kuinka oltaisiin myyntitallilla, Seppälä sanoo. Hän kiittää, että nykyisten yhteistyökumppaneiden kanssa asiat sujuvat.”Tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Kun sanon, mitä mielestäni jonkin hevosen kanssa kannattaa tehdä, kaikki luottavat muhun. Joskus on ollut toisenlaisiakin omistajia, ja se on kyllä vaikeaa, jos he haluavat jotain, mikä ei minusta ole oikein ja mikä ei sovi mun ajatusmaailmaan. Asiakas on tietenkin kuningas, mutta olen aina yrittänyt ajatella hevosta”, Seppälä pohtii.”Joillekin tietenkin menee siitä herne nenään, mutta sekin kuuluu tähän maailmaan. Minulle hevonen on aina etusijalla.”Bisnes vaatii myös ihmistuntemusta.”Kyllä tässä on tiedettävä, keneltä kannattaa ostaa ja kenelle kannattaa myydä. Niitä löytyy aina, ketkä tykkäävät huijata. Ja kun hinnasta on kysymys, silloin on osattava pitää puolensa ja ajateltava itseään. Niin kaikki tekevät”, Seppälä linjaa..Lempääläläinen hevostyttö on kulkenut hevosmaailmaa jo pitkän tien.”Yhä tietenkin hevosiin kiintyy, kun ne ovat pidempään”, hän kertoo.Niin kuin MM:issä loistaneeseen Jetski E.b.hen.”Mutta niin se maailma toimii, että jonain päivänä sekin lähtee. Pitää olla onnellinen, että on saanut ratsastaa sillä”, Seppälä sanoo.Eikä taaskaan haikeana. Hänen hommansa, hänen juttunsa..Villioriista luottoratsuksiKimoruuna Jetski E.b.:n (Dakar VDL – Cascavelle) on kasvattanut hollantilainen eläinklinikka Enterbrook, joka kasvatustoiminta on melko laajaa. Tallissa seisoo myös oreja, kuten Action Breaker ja Lucky Boy, sekä useita VDL-oreja, esimerkiksi Jetskin isä Dakar.Jetski on Horsetelexin mukaan emänsä viides varsa, ja ainoa, jolle on merkitty tuloksia. Se kävi 2-vuotiaana KWPN-oritesteissä ja pääsi toiselle kierrokselle. Mutta sinä päivänä, kun hypättiin toinen kierros, se päätti hypätä autosta yhdellä loikalla alas ja teki spagaatin asfaltille.”Sen jälkeen se kyllä hyppäsi, mutta ei päässyt enää jatkoon. Siinä näki kuitenkin sen kovan luonteen, että se suoritti tapahtuneesta huolimatta”, Seppälä sanoo.Ori laitettiin ratsastukseen, ja Seppälän yhteistyötalli Stall Geerink osti siitä osan.”Siinä oli sitä ennen ollut ajatus, että se olisi ollut kiva klinikan omistajan tyttärelle. Siihen aikaan Jetski oli kuitenkin ori ja aika villipeto. Tyttö oli, että en oikein tiedä, haluanko tuolla ratsastaa”, Seppälä hymyilee.Hän itse otti oriin kokeiluun ja ratsasti sitä kyllä mielellään.”Siitä huomasi heti, että siinä on hevosta pidemmälle”, hän kiittää.Mutta Jetski oli niin ori, että kun sen piti ennen ratsastusta kävellä ulkona pihalla ratsain, se joka ikinen päivä vei Seppälää pukkilaukkaa tallia ympäri.”Jonkin ajan päästä sanoin, että tästä ei kyllä tule mitään näin. Ja kun yksi omistajista piti kerran sitä kiinni kilpailuissa, olivat kaikki samaa mieltä, että kyllä ruunataan. Ja se rauhoittui heti”, Seppälä kertoo kesästä 2018. Sillä kaudella Jetski hyppäsi 4-vuotisluokkia ja sai hyviä pisteitä.”Sillä oli hyvä hyppy ja hyvä ratsastettavuus. Se on varovainen, mutta se ei ylihyppää. Viisas”, Seppälä kuvaa.Kun tultiin tälle kaudelle ja esteet nousivat, kaikki tuntui yhä helpolta.”Se on niin mukana jutussa ja haluaa tehdä ratsastajalle. Ihan joskus se on ottanut jonkun puomin, mutta tehnyt melkein pelkästään nollaa. Siksi ajattelin, että se on hevonen MM:iin”, Seppälä kertoo.Hän lähti hakemaan paikkaa Ermelon karsintakilpailusta, joissa kolmen päivän perusteella kymmenen parasta sai paikan. Ratsukko hyppäsi kolme riittävän nopeaa nollaa, ja Jetski pääsi edustamaan KWPN-kantakirjaa Lanakeniin suomalaisen ratsastajansa kanssa.MM:issä tuli finaalin uusinnassa yksi puomi.”Olihan se hirveän uskomattoman hienoa. Aina voi tulla joku virhe. mutta tiesin, että Jetski voi tehdä tämän. Ei hevosen omistajilla voi maksattaa kalliita kisamaksuja ja lähteä sinne harjoittelemaan”, Seppälä sanoo.Ostajissa Jetski E.b. on herättänyt kiinnostusta, ja se saattaa piankin lähteä uuteen kotiin.”Se hyppää tarkasti ja hyvällä tekniikalla, mutta se ei ole hevonen, joka ostettaisiin suoraan ringistä, koska se olisi niin wau ja hyppäisi tolppien päältä”, Seppälä kuvaa.

Seppälän show jatkuu

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää