Suomenkirjava persoona

Hieno. Vai pitäisikö sanoa söpö? Luonnehdinta värikäs persoona on tämän suomenkirjavan hevosen kohdalla kirjaimellisesti totta. Se on myös suosittu somepersoona, jota seuraa Facebookissa yli 3 000 ihailijaa..Taaleri jollain lailla sähköttää, että kaikki on hyvin. Ihan hyvin! Ei tarvitse yhtään hätäillä siellä.Päivi Meriläinen.”Mamman mussukka se on!” omistaja Päivi Meriläinen kiteyttää..Tiedätte kyllä tämän suomenhevostyypin. Tuuhea harja huiskii sinne tänne, kun hyväntuulinen ja itsevarma orivarsa pelmahtaa korvat hörössä tutkimaan tulijan taskuja. Sillä on vähän kiire, kun ainainen nälkä kurnii vatsassa. Siinä höseltäessä se puraista hotaisee ulkopuolista pikkurillistä, mutta päästää heti irti. Luuli varmaan sormenkynttä porkkanaksi..Tämä hevonen on omistajansa toteen käynyt unelma.Mutta palataan ensin hetkeksi toukokuun 7. päivän iltaan, vuonna 2017..Pettymys oli karmaiseva..Päivi Meriläinen tuijotti tyrmistyneenä varsomiskameran kuvaa autossa, Olivia-tyttären ojennellessa pelkääjän paikalta näyttöä hänen suuntaansa. Meriläinen painoi kaasua, mutta oikeasti hän olisi halunnut perua koko varsajutun. Niin kuin oli halunnut moneen kertaan aiemminkin, sillä varsan hankkiminen ja sen kouluttaminen yksin tuntui aika ajoin uhkarohkealta yritykseltä. Ja nyt tämä!.Tuo valkoinen otus kuvaruudulla, joka työntyi tamman takapuolesta. Mikä se oli? .Oli tullut kiire autoon, kun Meriläinen oli tuijotellut kameraa iltansa ratoksi, hajamielisenä sohvalla loikoillen ja tamma alkoi varsomishommiin vähän viikon yliajan jälkeen. Ajomatkaa Heinolasta tallille Nastolaan oli 45 kilometria. .Perillä emätamma Jasnan Pirpanan varsomiskarsinassa Meriläinen katseli lehmänkirjavaa varsaa kauhuissaan. .Oliko ayrshiresonni ollut asialla, Meriläinen tuumaili harmistuneena. Kasvattajalla Nina Suomisella oli vielä siihen aikaan lypsylehmätila, ja samanvärisiä ruskeavalkokirjavia vasikoita näkyi navetan puolella..”Se oli niin tasan kaikkea muuta mitä olin toivonut. Niin ruma, etten kestänyt!” Meriläinen puuskahtaa vielä viisi vuotta myöhemmin. Hän oli visioinut mielessään pienen, kauniin piirtopäätamman, jolla olisi symmetriset pikkusukat, samanlaisen kuin emäkin..Kaiken lisäksi tämä oli ori. .Meriläinen muistaa kivahtaneensa Suomiselle happamasti, että ”noh, saahan siitä ruunan”. .Mitä hän oli oikein mennyt tekemään?.Värikäs persoona oli tuossa vaiheessa lähinnä persona non grata, jolta Meriläinen olisi mielellään evännyt pääsyn talliinsa. .Mutta kun katsoo kuvaa, jossa Taaleri viattomana ojentaa vaaleanpunertavan valkoista, hampaatonta turpaansa kameraa kohti, ymmärtää, että eihän siinä mennyt kuin muutama päivä, kun alkushokki laantui. Inho muuttui hullaantumiseksi. Kohta Meriläinen ramppasi katsomassa varsaa, jos ei päivittäin, niin melkein. .”Taaleri hurmasi minut niin kuin se on hurmannut kaikki. Se vaan on niin älyttömän söpö”, hän muistelee..Haastattelupäivänä istutaan keittiön pöydän äärellä Hartolassa. Meriläinen ja hänen miehensä Kai Kytö ostivat hevostilan päästäkseen elämään oikeaa hevosihmisen elämää. Jos ei nyt sanota suoraan, että he muuttivat maalle Riikin Taalerin takia. .Kahvit juodaan mukeista, joita koristaa tuttu herasilmäinen läsipää..”Mä teetin tällaisia myytäväksi”, Meriläinen kertoo. .Meriläinen on viime aikoina keskittynyt hevosiinsa. Hän on ammatiltaan lähihoitaja, mutta väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja leikkausjonossa niskanikamavaivojen, hermopinteiden takia..Kytö on opetellut hevosihmiseksi vaimonsa myötä, hän toimii rakennusvalvojana Heinolassa. .Kun Meriläinen tutun tallinpitäjän kautta sai tietää, että Jasnan Pirpanan (A.T. Unikuva – Jaasna Mek, Japi) omistaja Nina Suominen olisi kiinnostunut teettämään tammallaan varsan jollekin toiselle, hän melko pitkään emmittyään alkoi lämmetä tee-se-itse -ideasta..Jo jonkin aikaa uusi hevonen oli poltellut Meriläisen mielessä, kun edellinen hevonen, äärimmäisen rakas Antrea oli jouduttu tammikuussa 2014 toivottoman ennusteen takia lopettamaan. Venähtäneestä jänteestä alkaneet vaivat lähtivät 700-kiloisella hevosella koppilevon jälkeen kiertämään ja viimeinen pisara oli, kun se oli karsinalevossa painanut puuta niin tiuhaan, että hampaat olivat kuluneet käyttökelvottomiksi. Eläinlääkärin mainitsemiin, joskaan ei varsinaisesti suosittelemiin, hammasimplantteihin Meriläinen ei tarttunut varsinkin kun todennäköistä olisi ollut, että ne eivät olisi kestäneet ja olisivat sitä paitsi voineet aiheuttaa kovaa kipua..Hän oli Antrean menetettyään murheen murtama ja päätti ensin, että hevoset olivat nyt tässä. Päätös piti melkein kaksi vuotta. .”Mä en tiedä, tietääkö Kaitsukaan ihan täysin miten tämä meni”, Meriläinen naurahtaa tähän väliin ja vilkaisee miestään..On nimittäin niin, että tamman isä A.T. Unikuva (A.T. Unikki – A.T. Pamela, Portteri) edusti Meriläiselle suomenhevosen ruumiillistunutta ideaalia. .”Mä näin Unikuvan joskus vuosia aiemmin Ypäjällä ja sanoin silloin mun kavereille, että jos mä tosta oriista joskus varsan saisin, en mitään muuta elämääni tarttis”, Meriläinen paljastaa..Kun kävi ilmi, että hänelle tarjotun tamman isä oli juuri Unikuva, ei enää käynyt kieltäytyminen. .Meriläinen selasi kotona salaa orikatalogeja ja sukutietoja. Hän halusi jälkeläiseen vähän lisää massaa. Isäksi valikoitui hyvin samannäköinen, mutta astetta rotevampi pienhevonen Tintin Timjami (Tussarin Luonnos – Vieno-Kaneli, Jessimo). .Projekti jännitti Meriläistä, eikä pelkästään siksi, että hän on yleensäkin kova jännittämään. Häntä suoraan sanoen kadutti. Useamman kuin yhden kerran hän toivoi, että tamma loisi varsansa, ja suunnitelma peruuntuisi. Mutta niin ei käynyt. .Varsa varttui kesän 2017 kasvattajan luona ja seitsenkuisena se muutti Meriläiselle. Tässä vaiheessa oli ollut pakko kertoa jo aviomiehellekin, joka onneksi suhtautui ideaan positiivisesti..”Kun Taaleri sitten haettiin, se laitettiin traileriin ensimmäistä kertaa ikinä, ja se meni sinne ihan niin kuin ei elämässään olisi muuta tehnytkään”, Meriläinen sanoo. ”Se oli seissyt niillä jalansijoillaan koko matkan ja kun se otettiin ulos, se asteli rauhallisesti pitkällä narulla ja jäi tyytyväisen oloisena tarhaansa.”.Juuri tuo on Meriläisen mielestä tyypillistä Taaleria..Jos tätä hevosta yhdellä sanalla kuvailisi, se sana olisi Meriläisen mielestä ”helppo”. Mikään ei hätkäytä Riikin Taaleria. Se on rento ja lunki. .”Tuo ihana itsevarmuus, joka rauhoittaa minua. Oli asia mikä hyvänsä.”.Show-miehen eleet ovat sille luonteenomaisia. ”Iso ego”, Meriläinen arvelee. ”Jos mennään mihin tahansa näyttelyyn, vaikka orinäyttelyynkin, sen täytyy hirnua kaikille hevosille, ihan jokaikiselle. Onko se varsinaisesti pomotyyppiä kuitenkaan, sitä en tiedä, eikä se selvinnyt sinä kesänäkään, jonka se vietti yksivuotiaana Ypäjän orilaitumella, vaikka istuin usein piknikillä orilaidunta katsomassa koko päivän. Hääpäiväkin me vietettiin Kaitsun kanssa siellä”, Meriläinen kertoo. .Meriläinen muistaa, kuinka hän jännitti ensimmäistä omaa ratsastuskertaansa kotimaisemissa. Hänellä ei ole kenttää, joten oli mentävä heti maastoon. Anna Kärkkäinen oli toki ratsuttanut oritta kuukauden päivät, mutta Meriläisestä tuntui hänen oma selkään nousunsa suorastaan edesvastuuttomalta. Ei näillä taidoilla! ”Kädet ja jalat tutisi ihan horkassa, kun satuloin sitä.”.Mutta kun hän sitten selkään uskaltautui, hevosesta säteili ihmeellinen rauha. .”Taaleri jollain lailla sähköttää, että kaikki on hyvin. Ihan hyvin! Ei tarvitse yhtään hätäillä siellä.”.Kommelluksia on ollut vain vähän. Ne ovat syntyneet aina ohjista-ajo -tilanteessa. Meriläinen syyttää niistä itseään. ”Taalerilla on niin herkkä suu, että se ei kauaa katsele minun kaltaista hidaskätistä ohjista pitelijää, vaan tuumaa sitten, että ajele ihan ittekses vaan – parempi, että mä häivyn”, Meriläinen nauraa. Hän on päättänyt jättää ohjasajamisen henkilöille, jotka sen osaavat. Kuten Markku Nymanille, jonka kanssa Riikin Taaleri toimii täydellisesti..Juuri tällä hetkellä on vähän huonompia uutisia. Taalerilla on pitkään vaivannut hankala ja syvä kaviopaise, joka on lähellä kavioluuta. ”Sitä on täytynyt hautoa viikkotolkulla eläinlääkärin ja kengityssepän ohjeiden mukaan. ”Ensi viikolla tulee taas Jaakko Granströmiltä uudet ohjeet”, hän huokaa. .Tavallisesti Taaleri jakaa pihaton ja tarhan toisen orin, vuotta nuoremman Väisälän Velmerin kanssa, mutta nyt niiden on oltava erillään..”Toivottavasti se pian kuntoutuu. Ensi kesästä olen ajatellut, että se ei menisi enää oriasemalle, kun kaksi kesää on jo mennyt tammahommissa. Haluan harrastaa sillä välillä itsekin. Katsoa, mihin me ratsastuksessa päästään.”.Lusissa on lähin kenttä. Sinne ajaa puolisen tuntia. ”Ehkä osallistua johonkin helppo Ö-luokkaankin, jos jännitykseltäni saan osallistuttua.”.Sen kummempia ratsastustuloksia Meriläinen ei odota. Hänen haaveensa olisi käyttää Taaleria voimaannuttavaan hevostoimintaan, jonka koulutuksen hän on käynyt.”Taaleri toimisi siinä ihan loistavasti. Hevoset ovat hyviä erilaisista ongelmista kärsivien ihmisten kanssa, mutta Taaleri varsinkin. Sillä kun on jo itsessään tuo kyky siirtää rauhallinen mielentila ihmiseen.”.Värillä väliä

Suomenkirjava persoona

Aiheeseen liittyvää