5-vuotias appaloosa Zhora tulee koulutuskentälle kaulanarussa, porttia kentälle ei suljeta perässä. Sille on maassa 4 eriväristä tavaraa tai lelua, ja kun Molchanova luettelee värien nimiä englanniksi, se valikoi tavarat erehtymättä. Kun Molchanova sanoo ”yellow”, hevonen nostaa maasta keltaisen huivin..Sitten hän pyytää hevosta tavaamaan. Kentällä on tuen päälle nostettuna reilut kymmenkunta kirjainta. Zhora tökkää niistä Y:tä, sitten E:tä. Sitten se joutuu miettimään. Sitä pyydetään astumaan pari askelta taaksepäin, jotta se näkee kirjaimet kokonaan. Sitten se jatkaa kirjainten hamuilua huulillaan vuorotellen. L-L-O-W..”Kaikki hevosemme osaavat tavata. Kun ne haluavat heinää, ne osaavat näyttää H-A-Y. Voimme kysyä niiltä kysymyksiä, ja ne vastaavat”, Smirnova hymyilee..Hän korostaa, että hevosen ei pidä olla vain eläin, joka hankitaan täyttämään ihmisen tarpeita, vaan se on ystävä, jonka kanssa voi keskustella. .Toisaalta sen pitää myös liikkua ja sillä pitää olla rajat. Naksuttimen ja namien avuilla voi opettaa paljon asioita, mutta hevoset tarvitsevat myös liikettä voidakseen hyvin..”Kouluratsastus on hevosten voimistelua”, Smirnova muistuttaa..”Me keskitymme sekä siihen, miten hevonen liikkuu, että niiden kognitiiviseen kehittämiseen”, hän selittää..Tärkeää on kehittää hevoseen yhteys, saada se ymmärtämään, mitä halutaan ja rakentaa siihen motivaatio..”Sitten aloitamme pyytämällä ensin pieniä askelia ja sitten lisäämme niitä asteittain. Jokai-nen hevonen on erilainen. Joku kehittyy nopeammin, toinen hitaammin, mutta kaikki kehittyvät. Kaikkein tärkeintä on, että työskentely on nautittavaa sekä hevoselle että ihmiselle. Ei painetta”, Smirnova tiivistää..Kärsivällisyyden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jokaisella hevosella on omat vahvuutensa. Esimerkiksi ruunikko lusitano oppi helposti menemään maahan pyynnöstä, jonkin toisen on luonnollisempaa hypätä pystyyn tai näyttää värejä..Kouluttajien suhde hevosiin on kadehdittava. Kun kolme hevosta on käynyt näyttämässä osaamistaan, annetaan vielä kahden muun tulla yksi kerrallaan kentälle. Smirnova päästää 2-vuotiaan ruunuvoikon lusitanon langan takaa pihaan. Se käy nuuskimassa omassa tarhassaan olevia koiria ja kun Smirnova juoksee kentälle, se seuraa mukana, ja nainen ja hevonen juoksevat yhdessä. Toinen hymyilee, toinen ei niin selvästi pysty..Kermanvaalean lusitanon kanssa toistuu sama. Smirnova juoksee jopa laitumen päähän, muutaman sadan metrin päähän muista hevosista. Kun hän huutaa, hevonen laukkaa luokse. Eikä hänellä ole edes vyölaukkua, ei nameja..Hän pyytää hevosta hyppäämään ilmaan ja kiittää sitä rapsutuksilla. .Liberty-osaajat muuttivat Etelä-Pohjanmaalle
5-vuotias appaloosa Zhora tulee koulutuskentälle kaulanarussa, porttia kentälle ei suljeta perässä. Sille on maassa 4 eriväristä tavaraa tai lelua, ja kun Molchanova luettelee värien nimiä englanniksi, se valikoi tavarat erehtymättä. Kun Molchanova sanoo ”yellow”, hevonen nostaa maasta keltaisen huivin..Sitten hän pyytää hevosta tavaamaan. Kentällä on tuen päälle nostettuna reilut kymmenkunta kirjainta. Zhora tökkää niistä Y:tä, sitten E:tä. Sitten se joutuu miettimään. Sitä pyydetään astumaan pari askelta taaksepäin, jotta se näkee kirjaimet kokonaan. Sitten se jatkaa kirjainten hamuilua huulillaan vuorotellen. L-L-O-W..”Kaikki hevosemme osaavat tavata. Kun ne haluavat heinää, ne osaavat näyttää H-A-Y. Voimme kysyä niiltä kysymyksiä, ja ne vastaavat”, Smirnova hymyilee..Hän korostaa, että hevosen ei pidä olla vain eläin, joka hankitaan täyttämään ihmisen tarpeita, vaan se on ystävä, jonka kanssa voi keskustella. .Toisaalta sen pitää myös liikkua ja sillä pitää olla rajat. Naksuttimen ja namien avuilla voi opettaa paljon asioita, mutta hevoset tarvitsevat myös liikettä voidakseen hyvin..”Kouluratsastus on hevosten voimistelua”, Smirnova muistuttaa..”Me keskitymme sekä siihen, miten hevonen liikkuu, että niiden kognitiiviseen kehittämiseen”, hän selittää..Tärkeää on kehittää hevoseen yhteys, saada se ymmärtämään, mitä halutaan ja rakentaa siihen motivaatio..”Sitten aloitamme pyytämällä ensin pieniä askelia ja sitten lisäämme niitä asteittain. Jokai-nen hevonen on erilainen. Joku kehittyy nopeammin, toinen hitaammin, mutta kaikki kehittyvät. Kaikkein tärkeintä on, että työskentely on nautittavaa sekä hevoselle että ihmiselle. Ei painetta”, Smirnova tiivistää..Kärsivällisyyden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jokaisella hevosella on omat vahvuutensa. Esimerkiksi ruunikko lusitano oppi helposti menemään maahan pyynnöstä, jonkin toisen on luonnollisempaa hypätä pystyyn tai näyttää värejä..Kouluttajien suhde hevosiin on kadehdittava. Kun kolme hevosta on käynyt näyttämässä osaamistaan, annetaan vielä kahden muun tulla yksi kerrallaan kentälle. Smirnova päästää 2-vuotiaan ruunuvoikon lusitanon langan takaa pihaan. Se käy nuuskimassa omassa tarhassaan olevia koiria ja kun Smirnova juoksee kentälle, se seuraa mukana, ja nainen ja hevonen juoksevat yhdessä. Toinen hymyilee, toinen ei niin selvästi pysty..Kermanvaalean lusitanon kanssa toistuu sama. Smirnova juoksee jopa laitumen päähän, muutaman sadan metrin päähän muista hevosista. Kun hän huutaa, hevonen laukkaa luokse. Eikä hänellä ole edes vyölaukkua, ei nameja..Hän pyytää hevosta hyppäämään ilmaan ja kiittää sitä rapsutuksilla. .Liberty-osaajat muuttivat Etelä-Pohjanmaalle
