Kultainen Venla -ehdokas Katja Ståhl toivoo hevosalalle kulttuuria, jossa ei ylenkatsota ketään

Tehdään niin, että laitan ensin mössöt turpoamaan. Tämä on kuin kahvin mittaaminen, ei voi puhua samaan aikaan”, Katja Ståhl aloittaa haastattelun tallilla..Vaikka ratsutäti onkin, hän on myös raviurheilufani. Viime vuoden Kuninkuusraveihin hän lähti ensin keskustelupaneeliin tuuraamaan Anna Perhoa ja pääsi lopulta selostamaan yleisölle tapahtumia tallialueella..”Ihmiset olivat superkivoja, ja se oli sairaan makeeta. Todellakin toivon, että Kouvola tajuaa ottaa minut sinne kanssa!” Ståhl sanoo..Eikä malta olla huomauttamatta, että Forssan Kunkkareiden peleissä hän voitti enemmän kuin Lauri Hyvönen, jonka osaamista hän kyllä ensin kehuu pitkään..”Sanoin, että mielellään ei tulisi enää neuvomaan”, Ståhl nauraa..Rahaa virrannut hevosklinikalleHänen tämän hetken ainoa oma treenissä oleva hevosensa on 4-vuotiaaksi kääntynyt ratsu LeRocks (Levisonn – Navarone), joka asuu Kirkkonummella Cypis-tallilla. Sille tallille Ståhl muutti toisen hevosensa Heavenly Surprisen kanssa 4 vuotta sitten. Tallinomistaja oli ensin sanonut, että on jonoa.Myöhemmin kävi ilmi, että hän halusi harkita, että kannattaako julkkista ottaa. Lopulta tallinomistaja soitti Ståhlille vapaasta paikasta samana päivänä, kun Elämäni Biisi -ohjelman kuvaukset alkoivat..”Kaikki puhuivat vain uudesta ohjelmasta, ja minä olin että hei, mun hevonen vaihtaa tallia!” Ståhl muistelee..Heavenly Surprisen kanssa haasteita riitti. Se ei halunnut liikkua eteenpäin, ja diagnoosiksi saatiin suolistotulehdus, impaktio eli mahalaukun viivästynyt tyhjeneminen sekä impaktion aiheuttama mahahaava..”Kakka oli täydellistä, hevonen söi, joi, ja karva kiilsi, mutta Hilppa ei halunnut liikkua eteenpäin. Siinä alkoi lapanen roikkua”, Ståhl kertoo..Lopulta hän päätyi teettämään tammalla varsan..”Joku sanoo heti, että sairaalla tammalla varsa! Mutta kaikillahan niillä on jotain. Jos ei ole mahassa, niin on jalassa, ja jos ei ole jalassa niin on niskassa, ja jos ei ole niskassa niin on selässä. Tai ainakin satulan päällä”, Ståhl hymähtää..Rahaa hevosklinikan tilille on virrannut..”Mutta mua ei ikinä ahdista mennyt raha. Niin kuin Jonna Catani sanoo: ponnari kireälle ja eteenpäin! Ajattelen, että kun asioiden antaa olla, kyllä ne siitä lutviutuvat”, Ståhl perustelee..Mua ei ikinä ahdista mennyt raha"Katja Ståhlilla on hevosten pitämiseen sopiva asenne.Nerokas idea, joka tuntui heti omaltaVaikka Elämäni Biisin ensimmäisenä nauhoituspäivänä Ståhl ajattelikin tallinvaihtoa, hän oli ohjelmasta innoissaan, ja on yhä..”Käyn usein kaiken maailman koekuvauksissa, ja usein niissä ajattelee, että voinhan mä tästä rahat ottaa, mutta en laulua tekisi. Tässä on täysin nerokas idea, joka tuntui heti omalta”, hän sanoo. ”Mutta… Voidaanko me seuraavaksi puhua Jone Illistä?”.Ståhl fanittaa nuorta suomalaista esteratsastajaa niin paljon, että kun hänelle tarjottiin osuutta Illin ratsusta Gawain I, hän oli heti mukana..”Jos tämä myydään, ujuttaudun vaikka karvan verran mukaan seuraavaan hevoseen. Se riemu on valtava, kun kimppahevonen pärjää. Ja Jonea on henkilönä niin helppo fanittaa. Hän sanoo aina, että ’ihan kiva, ihan hyvin meni’. Ja apua, miten joku voi olla pelkkää hymyä koko naama!”.Ståhl painottaa, että kimppahevoset olisivat tärkeitä sekä ravialalle että ratsastukselle..”On paljon ihmisiä, jotka haluavat olla mukana, mutta eivät raaski kokonaan lähteä tähän sekoiluun. Kimpassa tulee se yhteenkuuluvuuden tunne, vaikka seuraisi etäältäkin. Meidän jengi, susijengi”, hän selittää..Hän harmittelee, että ratsastuksessa tätien taloudellinen ja psykologinen voima jää pitkälti käyttämättä..”Tätejä pidetään homogeenisena ryhmänä, jotka lihottavat hevosensa kuoliaaksi, eivätkä keskimäärin ymmärrä yhtään mitään”, hän sanoo ja toivoo hevosalalle ymmärtävämpää kulttuuria, jossa ei ylenkatsota ketään..”Itse olen ollut tallilla metrin mittaisesta lähtien, ja olin pitkään tallikiusattu. Mun lakaisutekniikkaakin on arvosteltu! Jo silloin päätin, että kun itse olen iso tyttö, mä en vittuile kenellekään”, hän kertoo..Nyt hänellä on ollut vaikeuksia löytää ratsastusvalmentaja, joka ottaisi hänet tarpeeksi tosissaan, eikä vain ajattelisi, että hoh-hoijaa, taas noita..”Pitäisi olla sellainen, jota ei vituta, että valmennettava on 54-vuotias”, hän sanoo..Nyt häntä valmentavat sileällä Sari Aimia ja Jyri Malmström, esteillä kokeiluun otetaan Juho Norilo..”Haluan valmentajan, joka voi tarvittaessa mennä itse selkään, jos minä tyrin. Jykke on niin taitava, että pää räjähtää. Olen ajatellut perustaa seurakunnan hänen ympärilleen”, hän luonnehtii Ruotsista takaisin Suomeen muuttanutta ratsuttaja-valmentajaa..Muutoksessa pitää olla mukanaStåhl arvostaa perinteisiä tekijöitä, mutta samalla hän neuvoo olemaan muutoksessa mukana. Hän miettii, että liian moni alalla pelkää, että miten itsen käy, kun omia tekemisen tapoja kyseenalaistetaan. Ääripäät jo alan sisällä ovat niin kaukana toisistaan, että vie 50 tai 100 vuotta, että he lähentyvät, hän arvioi..”Ja sellaista päivää ei tule koskaan, että jompikumpi sanoisi, että hei, sä olet oikeassa”, Ståhl hymähtää..Hän miettii, että vuoden vaihteessa julkisuuteen nousseen ratsastuskouluvideon myötä tuli hyvin ilmi, että vanhasta aggressiivisesta tavasta käsitellä hevosia on päästävä kokonaan eroon. Mutta toisaalta, jos hempeillään liikaa, ja hevosten kanssa edetään vain nameja syöttämällä osaamatta kunnolla sen koulutuksen ideaa, on tuloksena usein kaaos..”Eikä se tee kenestäkään automaattisesti väkivaltaista hullua, jos hän joskus räimäisee hevosta. Jos menet jakamaan orilaitumella väkirehua, ja lyöt jotain oria nyrkillä naamaan, voit hyvällä tuurilla jäädä henkiin – jos se hevonen huomaa, että teit niin. Ei hevosten kanssa aina auta, että ollaan vaan ja hengitetään”, Ståhl huomauttaa..Hän miettii, että hevosten kanssa oikein toimiminen on kuin rytmitaju – ehkä sitä voi pystyä opettamaan, mutta vaikeaa se on. Joskus pitää antaa aikaa, joskus pyytää toimintaa, joskus antaa vähän mennä, joskus kontrolloida..Tyttäreni kysyi kerran, että miksi kaikista hevosista tulee rauhallisia ja lihavia, kun ne tulee meille.".Ståhl huomauttaa, että usein hevonen peilaa sitä, mitä ihminen on, ja siksi hevosihmisen pitää oppia tuntemaan itsensä..”Tyttäreni kysyi kerran, että miksi kaikista hevosista tulee rauhallisia ja lihavia, kun ne tulee meille”, Ståhl hymyilee ja kertoo lainaratsusta, joka oli alkuun laiha ja hermostunut..”Ja pian siitä tuli sellainen, joka poltteli tupakkaa, katsoi kaukaisuuteen ja sanoi ’ihana auringonlasku’”, Ståhl näyttelee..Hän huomauttaa, että monella ihmisellä pelko vaikuttaa paljon toimimiseen hevosten kanssa. Harmi vain, että se suosituin neuvo, ”älä pelkää sitä”, ei toimi. Tai ehkä toimisi, jos sitä voisi niin vain toteuttaa..”Vanhan liiton osaavia hevosmiehiä on ihana katsoa. Kun Koffin kaljavankkureita ajanut Nymanin Make tulee ohjasajamaan nuorta hevosta, ja se on ilmassa kaikki jalat eri suuntiin, Make vain rykäisee kurkkuaan ja hevonen alkaa kulkea. Mikä homma siinä on? Pitääkö mun kasvattaa parta?” Ståhl pohtii..Hän itse on ollut hevosten kanssa aina rohkea, ja hänen on vaikea samaistua ihmisiin, jotka pelkäävät. Viidenkympin molemmin puolin hän on kouluttanut itse nuoret hevosensa ratsastukseen, mitä yleisesti pidetään nuorten ihmisten hommana..Sitä Ståhl ei ymmärrä, miksi sanotaan, että hevoset ovat niin arvaamattomia. Päinvastoin: kun hevosia oppii tulkitsemaan, tietää aika hyvin, mitä ne ajattelevat ja mitä seuraavaksi voi tapahtua..”Minä ajattelen, että niillä on koko ajan ajatuskupla pään yllä. Tykkään viihteellistää sen, mitä eläimet puhuisivat”, Ståhl kertoo..Liikaa ei ole hyvästä - missäänStåhlin 4-vuotias LeRocks on Ståhlin tammasta, mutta se oli hänen serkkunsa omistama. Kun serkku ei voinutkaan pitää sitä, Ståhl päätti ehdottaa hevosen hankkimista parhaalle sponsorilleen, äidilleen Anki Ståhlille. Hän muistutti, että sinähän lupasit ostaa minulle hevosen ylioppilaslahjaksi..Teininä tytär-Ståhl oli jauhanut ja jauhanut omasta hevosesta, mutta sitten kun oli ylioppilasjuhlien aika, hevoselämä oli jo tauolla. Oli muut meiningit; baarit ja miehet veivät, hän kertoo. Nyt asia saatiin korjattua, sillä äiti suostui, tai oikeammin innostui..”Hän on muuttamassa hoivakotiin ja kertoi ystävilleen, että myi autonsa ja osti hevosen”, Ståhl kertoo..Omalle lapselleen Katja Ståhl ei ostanut hevosta..”Lapsista tulee hirveitä, jos ne saavat hevosen. Sitten ne tietää kaiken. 14-vuotiaana ihminen muutenkin tietää enemmän kuin koskaan. Olen itse sen ikäisenä neuvonut ravimiehiä. Paljonkin”, hän hymyilee..Tauon jälkeen hevoset tulivat kuitenkin takaisin hänen elämäänsä ainakin yhtä vahvasti kuin aiemmin. Kun hän on tehnyt uraa viihdebisneksessä, hevoset ovat tarjonneet sen vastapainoksi yhteisön, jossa jokainen saa olla itsensä ilman titteleitä. Tallilla pääsee pakoon muuta maailmaa..”Mutta liikaa mitä tahansa ei ole hyvästä. Suosittelen hevosihmisiäkin muistamaan, että myös muunlaisia ihmisiä on olemassa, eikä ihmisen arvo riipu esimerkiksi siitä, kuinka paljon hän on ratsastanut”, Ståhl neuvoo..Kysymykseen mitä hevoset ovat hänelle antaneet, hän vastaa yksiselitteisesti..”No esimerkiksi toi mielenterveys on läsnä.”."Voittamaan lähden"Hevosharrastaja Katja Ståhlin juontama Elämäni biisi on kolmen parhaan joukossa ehdolla vuoden parhaaksi musiikkiohjelmaksi ja Ståhl itse vuoden parhaaksi juontajaksi perjantaina järjestettävässä Venla-gaalassa.Jo nuortenohjelma Jyrkissä esiintynyt Ståhl on noussut Elämäni biisi -ohjelman neljän kauden aikana koko kansan suosikiksi.Perjantain Venla-gaalaan hän kertoo lähtevänsä voittamaan. Ensin lueteltiin kaikki ehdokkaat, sitten ne pudotettiin kuuteen ja lopulta kolmeen. Kuuden parhaan joukossa olivat vielä esimerkiksi Vappu Pimiä ja Heikki Paasonen, eikä Ståhl ollut lainkaan voitonvarma. Mutta sen jälkeen oli, kun hän näki finaalikolmikon, johon kuuluivat hänen lisäkseen Antti Holma ja Joonas Nordman.”Olin että mitä ihmettä. Joonas ja Anttihan ovat yleisneroja, eivät mitään juontajia. He ovat tehneet kaikkea: ohjanneet, näytelleet, kirjoittaneet kirjoja ja Joonas tehnyt elokuvankin, ajattele nyt! Ja mähän olen niin vanhakin, että ne raadissa ajattelee, että palkitaan tuo nyt pois kuleksimasta”, Ståhl kertoo logiikkaansa. Ja lisää sitten, että jos jompikumpi miehistä kuitenkin voittaisi, se ei haittaisi.”Koska he ovat niin ihania! Jos joku kamala voittaisi, niin sitten olisin katkera ja humalassa.”Ståhl omistaa ratsusiitostamman, ja sen kaksi varsaa kokonaan ja yhden puoliksi. Ensimmäistä toisen polven kasvattia odotellaan keväälle.”Olen kasvattajana verraton! Kasvattamani hevoset ovat kilttejä, mutkattomia ja hyviä, vaikka eivät Steve Guerdat -hyviä”, hän viittaa yhteen maailman ykkösesteratsastajista.Lisäksi Ståhl on mukana 10 hengen suomenhevosravurikimpassa Pääluottamusmies (Costello – Turo), joka on Kimmo Taipaleella treenissä, Jone Illin noin samankokoisessa ratsukimpassa Gawain I sekä kouluratsastaja Janni Martikaisen isossa Mister Diamond -ratsukimpassa. Ståhl kirjoittaa Kavioliitossa-blogia ja on tehnyt samannimistä hevosaiheista podcastia lentokapteeni-kouluratsastaja Teemu Ahteen kanssa. Hän on julkaissut myös omaelämäkerrallisen kirjan Kavioliitossa.

Kultainen Venla -ehdokas Katja Ståhl toivoo hevosalalle kulttuuria, jossa ei ylenkatsota ketään

Aiheeseen liittyvää