Päivitimme takavuosien Tallin tyypit -karikatyyrikirjan valmentajahahmon versioon 2.0.

Kun ensimmäiset Tallin tyypit 2000-luvun alussa kirjoitettiin, valmentajatyyppejä oli vain yksi, joka sanoi, että sä oletkin varmaan jo verrytellyt, ala tulemaan tätä pystyä. Lisäksi hän halusi käteismaksun, flirttaili kollegan kanssa ja pyrki myymään oppilaalleen uuden hevosen..Hyvä hyvä -valmentajat alkaa ollaaika upgreidata: tarvitsemme myösIhan sikahyvä -valmentajia ja Super super! -valmentajia..Koska maailma on kova, tarvitsemme pehmeitä valmentajia..2020-luvulla valmentaja-asia ei ole näin yksioikoinen. Oikeastaan meidän pitäisi kirjoittaa Suomalaiset ratsastusvalmentajat värikuvina -opus. Siellä kerrottaisiin, mikä valmentaja on yleinen, mikä vaikea löytää ja mikä taas myrkyllinen ja varottava.. Ylin kastiJo aikanaan mainittiin valmentajat, joilla on lämmitetty maneesi ja jotka keräävät oppilaat ympärilleen. Yhä edelleen he ovat valmentajien ylin kasti kotimaassa, toki visusti ulkomaisten tähtien takana. Oman ratsastuskeskuksen pitäjät eivät joudu herättelemään autoaan aamuisin, eivätkä he käy jatkuvaa taistelua Suomen sääoloja vastaan. Heiltä myös puuttuvat ne kaikkein epätoivoisimmat oppilaat, eli huonot ja köyhät. Sen sijaan heillä on jatkuva huoli tallinsa kuluista, työntekijöiden pysyvyydestä sekä erityisesti siitä, että paksulompakkoisimmat valmennettavat varmasti tuntevat olonsa kotoisaksi ja saavat hyviä tuloksia siitä huolimatta, että ostosreissu Dubaihin katkaisee aina välillä harjoittelun. PrototyyppiValmentajan prototyyppi on kuitenkin yhä hän, joka kiertää pitkin Suomea ja näkee ratsukoita laidasta laitaan, pikkutenavasta mummelehin ja satavuotiaasta vähän ontuvasta welshistä juuri Euroopasta omin päin hankittuun maailmankaatajaan, jonka kuski on vain matkustajana. Heille kaikille hän pyrkii antamaan jotain tai ainakin keräämään setelit pois kuljeksimasta, ja sivussa hän vastaa kello 23.50 puheluun ja pelastaa juttunsa kanssa myöhässä olevan toimittajan. Pakotetulla mielentyyneydellä hän myös ottaa vastaan viime hetken whatsappit: Sori, en pääse. Zorbas ei tunnu olevan tänään ihan satku. .Osa kuuntelee vastaukset, osa ei niin tarkkaan..ValmennustyylitPäävalmennustyylit ovat autoritäärinen ja keskusteleva. Autoritäärinen sanoo, mitä tehdään, miten tehdään, miten parannetaan ja oliko hyvä, sinnepäin vai huono. Keskusteleva valmentaja taas kysyy ratsastajalta keskellä treeniä ja treenin jälkeen, että miltä tuntui. Osa kuuntelee vastaukset, osa ei niin tarkkaan. Mahdollisesti siinä oppii analysoimaan suoritusta, tosin silloin sitä vasta oppiikin, kun valmentaja vain huutaa uudestaan, ja on paniikin vallassa mietittävä, että miten helkutissa saan tehtyä tämän uudelleen vähän paremmin, että ei enää tarvitsisi tulla, kun kaikki katsoo..Miltei aina keskustelevuus on toki bluffia, sillä kysymyksiin on aina vain yksi oikea vastaus, valmentajan. On siinä pointtinsa. Ratsastusvalmennus ei ole vertaistukiryhmä. Jos olisi, valmentaja voisi olla karsinanaapurin hevosen omistaja, Jenna-Janni, joka osti viime viikolla lämppärin. Tai se yksi nainen Ratsasta Suurella Sydämmellä -Facebook-ryhmästä. Joskus vertaistukiryhmäläinen toki ajautuu ”vähän auttamaan sun hevosen kanssa”, ja me tiedämme, että siitä ei yleensä ole seurannut mitään hyvää..Keskustelevan valmentajan rooliin ei kuulu vain itse suoritus vaan koko management, eli vatsan vaivat, satulan vaivat, ratsastajan omat terveysvaivat, kengittäjän selkävaivat ja se, kuinka typerä se edellinen valmentaja oli, näin meidän kesken. Näiden asioiden kanssa parhaaseen tulokseen päästään, jos asioiden ympärille kootaan ratsastajan ja valmentajan ympärille kokonainen tiimi muista tallilaisista, hevosen vanhoista omistajista, sukulaisista ja perheenjäsenistä sekäeri someryhmien tietäjistä..Jokaisen ratsastajan pitää saada tuntea olonsa hyväksi siinä muodossa, jossa hevonen menee, eikä sitä ole ulkopuolisen tarpeen arvostella..TrendiAutoritäärisiä ja suorasanaisia valmentajia on yhä, mutta heidän määränsä vähenee koko ajan. Suositumpi valmentaja on kuitenkin nykyään niin sanottu ystävä-valmentaja, joka on kouluratsastuksessa muotopositiivinen ja esteratsastuksessa lähestymispositiivinen. Jokaisen ratsastajan pitää saada tuntea olonsa hyväksi siinä muodossa, jossa hevonen menee, eikä sitä ole ulkopuolisen tarpeen arvostella. Esteitäkin voi hypätä läheltä, kaukaa ja vinosta, kunhan ne pysyvät tarpeeksi pieninä..Koska maailma on kova, tarvitsemme pehmeitä valmentajia. Hyvä hyvä -valmentajat alkaa olla aika upgreidata: tarvitsemme myös Ihan sikahyvä -valmentajia ja Super super! -valmentajia..Koska ratsastukseen on tulvinut erilaisia tyylejä, se näkyy tietenkin myös valmentajissa. Mitä sinä, ja sinun hevosesi tarvitsette? Isoa ravia ja laukkaa eteenpäin viikosta toiseen käsi vakaana kuin maneesin seinä? Avoja, sulkuja ja vastataivutuksia siitä välittämättä, että hevonen on itse asiassa nukahtanut? Keppiä vai porkkanaa? Astrofysiikkaan kytkeytyviä kilometrien mittaisia selityksiä hevosen selkärangan kiertymisen suunnasta vai jalat kiinni ja sinne vaan?.Valmentajia löytyy jokaiseen tarpeeseen, joista suuri osa ei liity ratsastustaidon kehittämiseen ja kilpailumenestykseen, vaan ennemmin ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Mutta jos ihminen iloitsee aina kaksi viikkoa siitä, että valmentaja hehkuttaa, että paksu suomenhevosesi kyllä kokoaa hienosti tuossa kulmassa, vaikka se laukka ei nousekaan, onko siinä jotain väärin?.Ajattelisimme, että viiden tähden kenttäratoja suorittanut henkilö ei vain voi ymmärtää, mitä liikkuu mielessä henkilöllä, joka kääntää hevosen pois maapuomilta..Moniosaaminen versus erikoistuminenLopuksi vielä yksi pointti. 2000-luvun alun valmentaja oli moniosaaja. Moni on vieläkin, mutta paljon on erikoistuttu. Nykyään – jos vain saldo riittää – ratsastajalla on istuntavalmentaja, sileän valmentaja, lastausvalmentaja, oheislajien valmentaja ja mentaalivalmentaja..On niillä varmasti puolensa. Ehkä olemme väärässä, mutta ajattelisimme, että viiden tähden kenttäratoja suorittanut henkilö ei vain voi ymmärtää, mitä liikkuu mielessä henkilöllä, joka kääntää hevosen pois maapuomilta. Ja sitä taas emme ymmärrä, että miten valan tehnyt psykologi voi naama lapiona sanoa ihmiselle, että luota itseesi, ja hyppää nämä tukkiokserit, vedet ja haudat sekopäisellä puolitäykkärilläsi, hyvin se menee, vaikka viimeksi ei mennytkään..Laajasta tarjonnasta huolimatta alalla on kuitenkin yhä vapaita vakansseja. Odotamme vielä maastokävelyvalmentajaa, juoksutusvalmentajaa, höntsäilyvalmentajaa ja ehkä tärkeimpänä kaikista somementoria, joka auttaa tuomaan tarhastahaku-videot, treeni- ja kisavideot ulos kivoimmalla mahdollisella tavalla..

Päivitimme takavuosien Tallin tyypit -karikatyyrikirjan valmentajahahmon versioon 2.0.

Aiheeseen liittyvää