Ratsastuksenopettajain yhdistys haluaa keskustelua etiikasta

Lauantaina Hevoset-messuilla aloitettiin paneelikeskustelulla Keppi vai porkkana, toukokuussa on vuorossa teemapäivä ihmisen ja hevosen välisestä kommunikaatiosta ja syksymmällä jatketaan koulutuksilla ja webinaareilla..SROY:n puheenjohtaja Mia Pasanen kertoo, että aihe on ollut sydämellä jo pitkään, ja jo vuosia sitten alettiin puhua termistöstä. Miten esimerkiksi kannattaa kutsua jalan nopeaa käyttöä?.Keskustelua aiheuttavat ratsastuskoulujen olosuhteet, ratsastuksen käytännöt, varusteet ja osalla ihmisistä koko hevosen käyttäminen. Pasanen painottaa, että avoin keskustelu aiheesta on hyvä asia..”Uskon, että alalla kaikilla on yhteinen tahtotila tehdä tätä niin, että hevoset voisivat mahdollisimman hyvin. Samalla meidän on oltava koko ajan valmiina uudistumaan, ottamaan vastaan tietoa ja kyseenalaistamaan omaa tekemistä”, Pasanen sanoo..Kuvaaminen ratsastuskouluissa on nykyään usein kiellettyä, mutta Pasanen korostaa, että syy on asiakkaiden yksityisyyden suojeleminen. Kaikkien tunnilla tapahtuvien asioiden pitää olla katseenkestäviä ja perusteltavissa..”Omien vaaleanpunaisten lasieni läpi katsottuna ajattelen, että ratsastuskoulussa hevoset ovat koko ajan ammattilaisten silmien alla, niitä ei koskaan ratsasteta ontuvina, eikä kukaan piekse tai revi niitä”, hän sanoo..MullistusTampereella keskustelemassa olivat runoilija, kirjailija ja ratsastuskouluoppilas Tuija Välipakka, hevoskouluttaja ja toimittaja Tua Onnela sekä ratsastuksenopettajat Kirsi Asikainen ja Suski Fagerström, joka on myös perehtynyt ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin. Paneelia veti Lina Nyberg SROY:sta..Asikainen totesi, että hänen pitkän uransa aikana opettaminen on mullistunut täysin armeijamaisesta kurista positiivisuuteen, mutta tietenkin jo turvallisuuden takia tarvitaan järjestystä ja sääntöjä..Fagerström kertoi, kuinka hänen perheensä ratsastuskoulun Poni-Haan ensimmäisinä vuosina 70-luvulla oli normaalia, että ponit seisoivat keskellä kenttää ja ratsastajien tehtävä oli potkia ne liikkeelle..”80-luvusta eteenpäin tämä lähtenyt muuttumaan. Ajattelen, että äitini Chrisse oli asiassa edelläkävijä ja hän muutti tapaa, miten hevosia käsitellään. Ratsastaessa tärkein apu on ratsastajan oma mieli, sitten istunta ja muut tekniset asiat”, hän sanoi..Onnela totesi, että ratsastus on tullut ison askelen eteenpäin jo sen 8 vuoden aikana, minkä hän on ollut alalla..”Kun silloin alussa esittelin positiivisen vahvistamisen, olin tosi outo hippi. Nyt sama asia on monelle tuttua ja kukaan ei ole pitkään aikaan suhtautunut siihen, että mitä ihme touhua. Aloitin äärihippihörhellyksestä, mutta nyt olen valtavirtaa, joka kutsutaan mukaan paneeliin”, hän hymyili..Välipakka totesi, että muutosta on tapahtunut opetuksessa, ymmärryksessä hevosen kanssa toimimisessa ja toiminnan avoimuudessa. Sekin on muuttanut toimintatapoja, kun ratsastajat ovat suurelta osin aikuisia..”Alussa vain ratsastettiin, eikä silloin ajateltu, että hevonen ajattelee jotain”, hän huomauttaa. ”80-luvulla ei ajateltu, että hevonen voi kärsiä siitä, mitä me tehdään. Nykyihminen taas ei halua vain ratsastaa, vaan myös muodostaa suhteen hevoseen.”.Ihmisen hyvinvointiPaneelissa painotettiin, että jokainen ihminen tallilla on osa hevosten hyvää kohtelua. Ratsastajan myötätunto itseensä ja hyvä ilmapiiri tallilla vaikuttavat paljon myös siihen, miten hevosia käsitellään..Välipakka aivan kauhistui Asikaisen kertoessa, että koronarajoitusten takia Peikin ratsastuskoulussa parin viime vuoden aikana aloittaneet ratsastajat eivät ole juuri olenkaan päässeet opettelemaan hevosten kuntoon laittamista, koska talliin ei ole saanut tulla paljoa ihmisiä..Myös siitä puhuttiin, että kaikki hevoset eivät sovi vaihtuville asiakkaille ja erityisesti varustaminen ennen tuntia voi olla ongelma. Osan kanssa onnistutaan, kun tallin henkilökunta laittaa hevosen kuntoon, jolloin se tapahtuu aina samalla tavalla. Joskus hevosista on kuitenkin myös luovuttava, jos työ ratsastuskoulussa ei vaikuta sopivan niille..Välipakka mietti, että asiakkaille kannattaa tuoda tietoa hevosten hyvinvoinnista kertomalla ja näyttämällä, miten hevosista pidetään huolta. Onnela painotti, että tärkeää on mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen..”Antaisin paljon painoarvoa myös sille, miten tallilla suhtaudutaan eettiseen keskusteluun, esimerkiksi siitä, kuinka voimakkaasti apuja käytetään. Olisin epäileväinen, jos tallilla suhtaudutaan asiaan niin, että meillä on täydellistä, eikä ole tarvetta seurata uutta tietoa ja tehdä muutoksia sen mukaan”, Onnela sanoi..Varusteita sivuttiin. Onnela totesi, että varusteen epäeettisyys tulee usein siitä, jos sitä käytetään väärin ja tarpeettomasti. Sitä Onnela pitäisi varoitusmerkkinä, jos turparemmi käsketään vetää kireälle, sillä se tutkitusti lisää hevosen henkistä ja fyysistä pahoinvointia..HevostaidotIsona haasteena nähdään hevostaitojen opettaminen ihmisille. Kiinnostusta periaatteessa on, mutta vielä on keksimättä, miten hevostaitotunteja saataisiin myytyä asiakkaille. Mietittiin, että ehkä ratsastuskoulu voisi olla enemmän hevoskoulu, jossa fokus siirtyisi ratsastuksesta kokonaisvaltaisemmin hevostaitoihin..”Olisi ratsastajan velvollisuus opiskella muitakin asioita kuin ratsastusta. Ei jääkiekossakaan aina pääse treeneissä pelaamaan”, Onnela sanoi..Hänellä oli myös vastaus siihen, kuinka koko ratsastus voidaan jatkossa perustella..”Nykyisinkin on paljon ratsastusta, joka on aidosti sellaista, josta hevonen nauttii ja josta se hyötyy. Ajattelen, että jos se tuodaan entistä paremmin esiin, niin ei ole vaaraa, että ratsastus olisi mihinkään katoamassa”, hän sanoi.