Kyra Kyrklundia vietiin tilaisuudesta toiseen - ehti silti muistelemaan kuinka Seoulin radalla kävi ja mitä siitä sitten seurasi

Onneksi tuore Hall of Fame -urheilija on kutakuinkin väsymätön..On ajateltu, että hevoset on ne urheilijat ja me vaan istutaan siellä ookailemassa ja ollaan hyvännäköisiä silinterissä ja frakissa.Kyra Kyrklund siitä, onko kouluratsastus kaikkien mielestä aina ollut urheilua.Videolla Kyrklund pohtii sitä, miksi olympialaisissa olisi kuitenkin hyvä näkyä. . Hän iloitsi tietenkin henkilökohtaisesti saamastaan palkinnosta, mutta totesi kaikkein hienointa olevan sen, että ratsastus on nyt konkreettisesti noussut muiden urheilulajien rinnalle. .Kyrklundin puheessa toistui monta kertaa sana ”hevosurheilu”. Hän on täysiverinen hevosurheilija. Urheilija taitolajissa vailla vertaa, mutta jonka laji jää peruspenkkiurheilijalle helposti hieman mysteeriksi. Urheilugaalassa ratsastukselle annettu Hall of Fame -palkinto, Taustavoima-palkinnot ja muut ehdokkuudet todistivat Kyrklundin mielestä muutoksesta. .”Kun on oltu kaikkina näinä vuosina olympialaisissakin, moni on kuitenkin katsonut alaspäin”, hän totesi. ”On ajateltu, että hevoset on ne urheilijat ja me vaan istutaan siellä ookailemassa ja ollaan hyvännäköisiä silinterissä ja frakissa.”.Gaalassa spontaanisti pitämässään puheessa Kyrklund hauskutti ja liikutti sekä paikalle saapunutta yleisöä että televisioseuraajia. Rakkaus hevosiin nousi keskiöön. Kyrklund kiitti vanhoja, aivan alkuajan, tukijoukkojaan. Hän kertoi muun muassa, kuinka merkittävä hetki oli, kun hän teki vuokrasopimuksen Helsingin kaupungin kanssa ja sai haltuunsa Kilpatallin Ruskeasuolta. .Otin parhaat palat Saksan ja Ruotsin systeemeistä – joista kumpikin piti itseään maailman parhaana – ja loin oman systeemin niiden parhaiden osien pohjaltaKyra Kyrklund maailmankuulun valmennusfilosofiansa synnystä.Niihin aikoihin Kyrklundin maailmankuulu valmennusfilosofia alkoi muotoutua..”Siitä se mun valmennusura lähti. Olin jo ollut Saksassa ja palasin Suomeen. Otin parhaat palat Saksan ja Ruotsin systeemeistä – joista kumpikin piti itseään maailman parhaana – ja loin oman systeemin niiden parhaiden osien pohjalta”, Kyrklund tiivisti. .Hän kertoo, että myös aika oli kypsä. Koska Suomessa kouluratsastus oli niin lapsenkengissä kuin oli, Kyrklundilla ei myöskään ollut kilpailua. ”Sain rauhassa oppia siihen, mitä tein.”.Tämän Kilpatalliaikoina oppimansa hän sitten toisti muuttaessaan ensin Ruotsin Flyingeen ja sitten Iso-Britanniaan. .Kyrklund ymmärsi myöhemmin hyvinkin konkreettisesti, että oma systeemi on luotettavin myös itselle..Kun hän oli Matadorin ja Suomen joukkueen kanssa Seoulin olympialaisissa vuonna 1988, ei siinä auttanut kysellä olympiakomitean jäseniltä neuvoja esimerkiksi verryttelyyn. Että ”verrytteleekö 10 minuuttia enemmän vai vähemmän”, tilanteessa, jossa ”hevonen joka tapauksessa itse suorituksessa todennäköisesti nousee sen kymmenen senttiä korkeammaksi”. Ottaako varman päälle vai ottaako riski. .Vastaukseksi tuli neuvo, joka oli kiteytetty hyvin yksinkertaiseksi: ”Kultaa, kultaa!”.Radalla, jonka yleisöön oli tuotu valtava määrä ilmapalloja ja meluisa lapsijoukko, Kyrklundille taisi lopullisesti valjeta, että urheilija on aina loppukädessä suorituksessaan yksin, ja että aivan erityisen yksin hän on, jos sattuu olemaan ratsastaja..Saksan Nicole Uphoff voitti Rembrandtilla, Saksa vei joukkuekullan. Kyrklund oli viides ja Suomi joukkueena kuudes. Suomalainen kouluratsastus oli voimissaan. Kyrklundille Soulin tapahtumat oli kokemus, joka auttoi Tukholman MM-hopeamitaliin vuonna 1990 ja Pariisin maailmancupin finaalivoittoon seuraavana vuonna. .”Tajusin, että mä teen niin kuin mä teen, se on mun hevonen. Mä tunnen sen”, hän naurahti..Kyrklundin hevonen Matador todella oli. Se myytiin Japaniin maailmancupin finaalin jälkeen, eikä siitä enää kuultu paljoakaan..Perjantaina Kyrklundin oli aika palata Iso-Britannian Sussexin kotiin, mutta sitä edelsi lehdistötilaisuus helsinkiläishotellissa ja heti sen perään järjestetty lounas kaikkein lähimmille. .”Siellä pidettiin puheita ja muisteltiin. Ihan esimerkiksi sellaisia aikoja, kun Kyra oli Strömsholman opintoaikoinaan töissä Messilässä”, Marko Björs, yksi kutsutuista, kertoi..Ennen lounasta ystävien kesken Kyrklund luovutti Urheilugaalassa saamansa Uno-palkinnon Ypäjän Hevosopistolle, josta oli Helsinkiin tullut kokonainen delegaatio. .”Se tekee enemmän hyötyä teillä, kuin mun palkintokaapissa, joka on aina täysi”, Kyrklund lausui..Kyrklundilla on Hevosopiston kanssa pitkä yhteinen historia ja yhteistyö, jo ajalta ennen varsinaista, vuonna 1993 perustettua, Hevosopistoa. .Kyrklundin muistot menevät 50 vuoden taa 1970-luvulle. Silloin elettiin vielä Suomen Ratsastusopiston aikaa..”Ratsastettiin siellä Sillin (Silja Pursiainen) kanssa pas de deux (pariratsastus). Sillin hevonen oli Ben Hur ja mun oli Kasper ja me oltiin kauhean ylpeitä, että meillä oli niin hienot hevoset.”.”Ypäjä on mun sydäntä lähellä. Laittakaa tämä pysti johonkin hyvään paikkaan!”, Kyrklund evästi ypäjäläisiä.

Kyra Kyrklundia vietiin tilaisuudesta toiseen - ehti silti muistelemaan kuinka Seoulin radalla kävi ja mitä siitä sitten seurasi

Leena Alerini

Aiheeseen liittyvää