Kuukauden Suomessa kasvatettu - Yessica oli yksi ensimmäisistä

Ei niitä ollut. Hevostalouden Tutkimusaseman kasvattama Yessica oli harvoja 1990-luvulla syntyneitä kansainvälisesti menestyneitä Suomessa syntyneitä ratsuhevosia. .Yessican ratsastaja ja omistaja Suomessa oli Hevosopiston pitkäaikainen ratsastuksenopettaja Susanna Frey, silloinen Lindfors. Kun Frey päätti luopua hevosestaan, hän katsoi ulkomailla myymisen parhaaksi vaihtoehdoksi. Yessican hoitaja Elina Salja oli muuttanut Belgiaan, ja hän näytti videon Yessicasta työnantajalleen Stephan Conterille. Conter sanoi heti, että lähettäkää tänne..Salja muistaa hyvin, kuinka hauskaa oli olla vastassa tuttua hevosta. Ensimmäisellä hyppykerralla belgialaiset ammattilaiset tosin epäilivät, että hevosta on valmisteltu myyntiä varten barraamalla..”Koska se oli niin varovainen, poikkeuksellisen varovainen yksilö”, Salja kertoo..Hän joutui selittämään, että ei varmasti ole barrattu, eihän Suomessa edes osata barrata..Belgiassa Yessica meni ensin naisratsastajalle, ja kun se hyppäsi hyvin, sen otti itselleen Gilbert de Roock, joka oli Stephex-tallin osakas. Hän muistaa Yessican heti..”Kyllä. Se oli todella herkkä, supervarovainen tamma ja voitti 150-luokkiin saakka”, de Roock kertoo..Yessican myöhemmistä vaiheista de Roockin jälkeen ei ole tietoa, paitsi että vuonna 2006 se teki Ruotsissa nähtävästi ainoan varsansa..Vappu Kossila valitsi emänYessican emä, westfalenilainen Desdemona II (Dacapo – Adlerruf) haettiin Saksasta Suomeen vuonna 1989. Ypäjällä työskennellyt Helena Jansson kertoo, että takana oli päätös ostaa valtion hevosjalostuslaitokselle hyviä tammoja. Vappu Kossila valitsi tammat, ja eläinlääkäri Arto Kangasniemi kävi paikan päällä valvomassa röntgenkuvien ottamisen..Hevosjalostuslaitoksen asetuksissa luki, että tarkoitus on kasvattaa maan olosuhteisiin sopivia hevosia. Pitkään tämän katsottiin tarkoittavan suomenhevosia, mutta 70-luvun puolella ajatus laajeni käsittämään myös lämminverisiä ravihevosia ja ratsuja. Ratsukasvatusta jatketiin vuoteen 1990 asti, kunnes 90-luvulla hevosjalostuslaitos lakkautettiin ja Ypäjällä alkoi toimia Hevostalouden Tutkimusasema. Hevosjalostuslaitoksen hevosia myytiin ja osa, muiden muassa Desdemona, siirtyi vuonna 1993 perustetun Hevosopiston omistukseen..Desdemonan kanssa samaan aikaan Suomeen haettiin Arto Vahteran GP-esteratsut Geraldine ja Diana IV sekä Good Luck II, mutta muut tammat eivät lopulta jättäneet mitään kilpaurheilullisesti erityistä..Desdemona toimi Hevosopistolla myös opetushevosena, mutta sillä oli terveysongelmia, ja se myytiin vuonna 1997. Aivan lopuksi, kun se ei enää tullut kantavaksi, se toimi pidettynä opetushevosena ratsastuskoululla Kuhmoisissa, kunnes se jouduttiin lopettamaan sädeluuontuman takia. Luonteeltaan se oli erittäin miellyttävä ja ihmisrakas..Hiekka maistuiYessica syntyi 1990, ja Ypäjällä työskennellyt Frey seurasi tamman elämää alusta asti. Tumma tamma ähkyleikattiin jo 3-vuotiaana hiekan syömisen takia..”Se jäi henkiin, vaikka siihen aikaan ähkyleikkauksen jälkeen ei ollut tapana jäädä henkiin”, Frey aloittaa..Yessica tuli Hevosopiston oppilaiden remontiksi, ja sillä ratsasti ensimmäisen vuoden Eija Maukonen, joka oli yksi luokkansa taitavimmista oppilaista. Frey ihasteli tamman hienoa, kimmoisaa laukkaa ja sen ponnistusvoimaa ja hyppykykyä. 5-vuotiskeväällä Frey alkoi ratsastaa Yessicaa itse ja lopulta hän osti sen MTT:ltä, joka oli päättänyt luopua hevosesta, jonka pelättiin kuolevan hiekan syömiseen. Halvalla sitä ei myyty, mutta sellaisella hinnalla, että Frey onnistui voittamaan tarjouskilpailun..”Toivoin, ettei se kupsahtaisi ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin vakuutus ei olisi korvannut”, Frey muistelee..Tamma muutti hänen kotiinsa, eivätkä hiekansyönnit tai ähkyt enää koskaan vaivanneet. Siinä auttoi joko maisemanvaihdos, alueen savinen maaperä tai extra-määrä kivennäisiä..Kilpaura heti lentoonLuonteeltaan Yessica oli erittäin kiltti ja miellyttävä, niin kuin sen emäkin oli ollut. Hypätessä se kuumui ja alkoi vaihtaa takaa laukkaa..”Silloin se saattoi ehkä näyttää jonkun mielestä pahalta, mutta se oli ihana, lempeä ja kiltti, todella mukava hevonen”, Frey kuvaa..Sitten lähdetiin kilpailemaan. Jo Breeders’ Prize -kilpailussa 6-vuotiaana ratsukko sijoittui toiseksi Tarja Heponiemen ja Pyrenien jälkeen. Ilman isompia takapakkeja ratsukko nousi 140-luokkiin. Yksi parhaiten muistiin jääneistä voitoista oli Savonlinnan 130-luokan voitto, kun Frey voitti oopperaliput ja lähti suoraan palkintojenjaosta kuuntelemaan Taikahuilua jättäen hevosen hoitajalle. Nurmossa 1998 tuli kaksikin 140-ykköstä..Ainoa iso ongelma uran aikana oli se, että Yessica pelkäsi paljon vastaantulevia hevosia, mikä teki verryttelyistä haastavia. Lopulta Frey kehitti systeemin, jossa hän ensin kävi verryttelemässä sitä askellajia, mitä hevosen kanssa nyt pystyi kulloinkin menemään. Sitten hän toi sen puoleksi tunniksi seisomaan pois verryttelyalueelta, ja kun hän sen jälkeen lähti uudelleen tekemään verryttelyhypyt, hevonen oli paljon viisaampi ja sen kanssa pystyi hyppäämään. Paljon auttoi se, että siihen aikaan verryttelyssä kaikki menivät samaan suuntaan, jota vaihdettiin välillä..Suurimmat saavutukset Frey ja Yessica saavuttivat Tallinnassa ja Riikassa, vaikka matkaan lähdettiin vaikeuksien kautta. Frey oli pudonnut derbykentällä puomin päälle, ja hänellä oli ristiselässään iso mustelma. Hän ei pystynyt ratsastamaan, mutta ei siinä vaiheessa halunnut antaa tammaa muillekaan, joten hän kahden viikon ajan juoksutti tammaa polkupyörän vieressä..”Ylämäissä otin harjasta kiinni, ja se veti mut ylös. Tällä kevennetyllä treenillä se meni tosi hyvin”, hän muistelee..Kahden viikonlopun turneen kuudesta luokasta tuli 5 rusettia ja kerran ratsukko oli 1. ei-sijoittunut. Tallinnassa he voittivat heti 130-avajaisluokan ja olivat pääluokassa neljännet. Jälkimmäinen viikonloppu huipentui Keski-Euroopan maailmancupin osakilpailun toiseen sijaan Rein Pillin ja Mitjutlandin jälkeen..”Tuloksissa luki 160”, Frey toteaa estekorkeudesta..UusintahevonenYessica oli 164 senttiä korkea. Hyvän kilpahevosen siitä teki tietenkin kapasiteetti ja ratsastettavuus, mutta ennen muuta se oli erittäin varovainen hevonen, minkä takia sen kanssa oli helppoa ratsastaa aikaa..”Sen laukka söi metrejä, se kääntyi ja se oli älyttömän varovainen. Sen kanssa pystyi ottamaan riskejä, ja piti tehdä ratsastusvirhe, että se sai puomin”, Frey kuvaa..Totta kai sellainen hevonen herätti kiinnostusta, ja vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ostajaehdokkaat kokeilivat Yessicaa..Kerran yksi kansainvälinen huippuratsastaja, ehkä Hauke Luther, kokeili Yessicaa Opistohallissa ja testasi kuinka hitaasti ja lähelle sillä sen aikaisen tyylin mukaisesti saattoi tulla. Seuraavana viikonloppuna kilpailuissa herkkä Yessica todella odotti ja teki sarjaväleihin ylimääräiset askelet..Varovaisuus olikin myös haaste, ja sarjojen kanssa oli aluksi tekemistä Belgiassakin, kun hevonen hyppäsi enemmän ylös kuin eteen, Elina Salja muistelee..Ratsastajan motivaatio hukkuiFreyn ja Yessican viimeinen yhteinen kilpailu oli Senioriderby vuonna 2000, ja sen he voittivat läpihuutojuttuna. Mutta se mikä alkoi puuttua, oli Freyn ratsastus- ja kilpailumotivaatio..”Minusta tuntui, että kilpailen vain siksi, että minulla on näin hieno hevonen”, hän kertoo..Hän päätti myydä Yessican ja jatkaa vanhemman kilpatammansa 2-vuotiaan varsan kanssa. Sitä päätöstä hän ei ole koskaan katunut..Yessica lähti Belgiaan marraskuussa, ja heti joulun jälkeen Frey kävi katsomassa sitä ja samalla tehtiin kaupat. Hänen tullessaan talliin Yessicaa laitettiin kuntoon käytävällä..”Se oli ollut minulla 6 vuotta, mutta siellä se oli ihan omassa kuplassaan. Ei se reagoinut minuun mitenkään. Mutta tuli siitä tosi hyvä mieli. Että tämän voi myydä, se ei kaipaa minua yhtään. Rahat tänne vaan”, Frey hymähtää..Summaa hän ei kerro vieläkään..”Sain siitä paljon rahaa. Kyllä se auttoi mua. Ja auttaa vieläkin”, hän kiittää..Viisi sisarusta, yksi varsaYessican emä Desdemona II sai yhteensä viisi varsaa.1990 syntynyt Yessica saapui Suomeen emänsä vatsassa ja isä Landino oli saksalaiskasvattajan valitsema. Landino on mm. Ludwig von Bayernin emän isä, ja Horsetelexissä sille on merkitty 5 hyväksyttyä orijälkeläistä ja kolme 160-tasolla hypännyttä jälkeläistä, vaikka Yessicalle tuloksia ei Horsetelexissä näy.Tamma Hegemona (i. Piolun) syntyi 1993. Maria Astala osti sen Ypäjältä, ja tamma oli hänen pihassaan loppuun asti. Huonon tuurin takia siitä ei tullut urheilu- tai harrastehevosta.”Se oli suomenhevoseni kaveri. Silloin kun se olisi pitänyt ratsuttaa, se teloi jalkansa ja kun sen jalka oli kunnossa, onnistuin itse saamaan syövän”, Astala kertoo. ”Mutta upea kaveri se oli laitumella, ja hyväluonteinen, niin en halunnut sitä poiskaan”, hän kertoo.Hegemona eli yli 20-vuotiaaksi. ”Kaunotar se ei ollut, kun ei ollut kaunis emä, eikä ollut kaunis isä”, Astala hymyilee.”Eikä minulle tullut ajatukseen teettää sillä varsaa, kun olen enemmän suomenhevosihminen.”Vuonna 1996 syntyi Hevosopiston kasvattama Kascadeur (i. Rothschild J), josta tuli kouluhevonen. Se meni ensin oppilaille sisäänratsastukseen, missä se oli oikein kiltti, ja sitten Lassi Lehmuston ratsuksi.”Se oli aivan ihana hevonen. Pehmeä suustaan ja kyljistään ja tosi herkkä. Ratsastettavuus oli ihanteellinen, mutta se oli reaktiivinen. Pärjäsimme hyvin nuorten hevosten luokissa ja kiersimme 5-vuotiscupia”, Lehmusto muistelee.Ratsukko johti kilpailusarjaa finaaliin saakka, mutta juuri ennen sitä Lehmusto lopetti Hevosopistolla, eikä päässyt ratsastamaan finaaliin.Kascadeurille verryttelyt olivat vaikeita niin kuin Yessicallekin. Se pelkäsi vastaantulevia hevosia, ja joskus Lehmusto tekikin verryttelyn vain kävelemällä kauempana ja sitten lähti miltei kylmiltään radalle.Kerran Finnderbyn aikaan ruuna säikähti rataa kiertäessään kukkapuskaa juuri, kun tuomari vihelsi pilliin. Hevonen teki kierrepukin, Lehmusto putosi ja ohjatkin katkesivat. Lainaohjat löytyivät onneksi äkkiä, ratsukko pääsi radalle ja teki onnistuneen suorituksen.Hevospiston opetushevoseksi Kascadeur ei sopinut, ja se lähti Hollantiin, jossa se vaihdettiin opetushevosiin. Lehmuston tietojen mukaan myöhemmin se myytiin Yhdysvaltoihin.1998 syntyi Rosegate’s Castafiore oriista Chablis. Sen kerrotaan olleen tyylikäs nuori hevonen, mutta se kuoli suolistotulehdukseen jo 5-vuotiaana, kun sairaus oli hevosilla vielä huonosti tunnettu, eikä hyviä hoitoja ollut.Viimeisen varsansa Lavendel KS:n Desdemona teki Eeva-Liisa Penttilälle isästä Landlord. Se myytiin, ja se lähti koulutettavaksi Etelä-Ruotsiin ja sittemmin se teki uran hypäten pääosin 120-tasolla. Lavendel Ks teki varsan Königs Droppe KS oriista Königin’s Sohn, ja sitä kautta Desdemonan jälkikasvua jäi 8 varsaa. Niistä tammoja hengissä on Feria KS, joka on ehtinyt tehdä kaksi varsaa, joista toinen kuoli nuorena. Jäljellä olevan tamman Doutzen Kroes KS, (i. Don Laurie) omistaa Johanna Riihijärvi, ja hän odottaa siitä kouluhevosta. Yessican oma varsa on emänsä näköinen, 2006 syntynyt Kalvino Z oriista Kashmir van Schuttershof. Saman niminen hevonen samasta isästä myytiin nähtävästi Briteissä Brightwellsin huutokaupassa 2-vuotiaana hintaan 16 000 puntaa, mutta Emmy Lagerqvist muistaa, että he ostivat ruunan Ruotsista huutokaupasta 3-vuotiaana. Hän kilpaili ruunalla sen ollessa nuori.”Myimme muutama vuosi sitten, kun se oli 11-vuotias. Se oli hassuin hevonen, mikä meillä on ollut! Sillä oli aivan mahtava huumorintaju. Nuorena se karkasi hyppäämällä joka ikisestä tarhasta, ja usein kun se oli karannut se meni nuolemaan autoja ja raapimaan hampaitaan niiden maaliin. Se oli uskomattoman rohkea ja hyppäsi kaiken. Kovapäinen, mutta myös anteeksantava, jos radalla tuli virheitä. Koko meillä olon aikana se ei ollut kertaakaan loukkaantunut. Se nousi 140-tasolle, ja sen jälkeen se on hypännyt 120–130. Se on yhä kunnossa”, Lagerqvist kertoo.Video Kalvino Z:sta täällä.

Kuukauden Suomessa kasvatettu - Yessica oli yksi ensimmäisistä

Aiheeseen liittyvää