Katja Kuokan neuvo: "Älä jää yksin"

Kun Katja Kuokka aloitti ratsastamisen, oli selvää, että hänen piti saada suomenhevonen.Tai oikeastaan ei se ihan alussa ollut selvää, mutta se tuli selväksi.”Aivan kuten Tiina Polso, joka sanoi viime viikolla Hevosurheilun jutussa itseään ”tavalliseksi köyhäksi”, aivan samanlainen olin itsekin siihen aikaan kun aloitin”, Kuokka muistelee.Budjetti ensimmäiseen omaan hevoseen oli hyvin pieni. Hänellä oli ystävä Päivi Salmi, joka harrasti ravureita. Salmi vinkkasi, että pienellä budjetilla kannattaa katsoa suomenhevosta, joka voi olla entinen ravurikin, mutta jos nimenomaan ratsastajana haluaa kehittyä ja jos kilpakentät ovat mielessä, ensimmäisenä ei kannata katsoa lämminveriravuria.Katseltiin ilmoituksia Maaseudun Tulevaisuudesta ja Hevosurheilusta. Vuonna 2000 Ylämaalta löytyi Eco (Taalari – Patrikin Valo, Patrik), ravivalmennuksessa ollut viisivuotias suomenruuna. Kuokka ei kauaa empinyt, ei kokeillut eikä mitään, kaupat tehtiin samantien pihassa. Kun Kuokka, silloin vielä nimeltään Virtanen, osti ruunan Ahti Parkolta, hän sanoi hyvin nopeasti, että neljässä vuodessa hän haluaa olla hevosen kanssa mukana suomenhevosten mestaruuksissa. Sitten hän lähti hivuttautumaan kohti tavoitetta.Ilman valmentajaa. Ilman kilpailukokemusta, sillä Kuokka ei ollut koskaan kilpaillut. Hän ryhtyi harjoittelemaan sänkipellolla. ”Ihan siitä se lähti, että nostaako se nyt oikean laukan vai vasemman laukan. Käytiin maastolenkeillä Päivin kanssa. Hän ajoi ja mie ratsastin mukana.” Katja Kuokka hankki siihen aikaan elantonsa ensihoitajana ambulanssissa.Oppi kelpasi, kun sitä satunnaisesti oli tarjolla. Jos Minna Kemppainen tuli pitämään valmennusta Haminaan, Katja Kuokka ilmoittautui mukaan. Punainen lanka tekemisessä kuitenkin puuttui..Elokuun personal trainer Katja Kuokka ja perusratsastuksen ylistys.Kun tuon polun löytää, se auttaa pysymään kaidalla tielläKatja Kuokka näyttelyistä ja nuorten hevosten tapahtumista. Ratsukko pääsi helppoon A:han asti. Vähitellen hevoset veivät kaiken mielenkiinnon ja kun hän Harri Kuokan tavattuaan muutti nykyiseen kotiin Virolahdelle, hän kävi Harjussa ratsastuksenohjaajakurssin ja perusti ratsastuskoulun. Eco eli talossa 21-vuotiaaksi asti, mutta sen rinnalle tuli lisää suomenhevosia. ”Löysin Sindan Heidin ja ostin häneltä kaksi suomenhevosvarsaa Hessin Julian (V.P. Jehu – Vilkku-Valo, Aro-Valo) ja Hessin Viljan (Purven Onni – Vilkku-Valo, Aro-Valo), siis ennen Hessin Leeviä jo.” Suomenhevosihmisiltä tuli malli tekemiseen.Kuokka kiersi hevosillaan kaikki mahdolliset näyttelyt, laatuarvostelut ja kasvattajakilpailut. Menestystäkin tuli. Hän kehuu, miten opettavaista tuollainen kiertäminen on. Lisäksi tutustuu muihin samanlaisiin, mikä on korvaamaton apu. ”Kun tuon polun löytää, se auttaa pysymään kaidalla tiellä. Se auttaa kouluttamaan hevosen niin, että se on suurin piirtein samaan aikaan valmis ikäluokkansa kanssa. Kolmevuotiaana pitää olla irtohypytetty ja neljävuotiaana satulassa ja niin edelleen.” Kuokka toteaa, että kun kehykset toiminnalle ovat valmiit, se helpottaa kestämään pienet pettymykset, joita matkan varrella vääjäämättä tulee.Mutta yksi ahaa-elämys Kuokalta oli vielä vuonna 2011 tekemättä. Hessin Leevi johdatti hänet keksimään ratkaisun. Se menestyi varsana näyttelyissä ja laatuarvostelussa 3- ja 4-vuotiaana, mutta 5-vuotiaana tuli iso notkahdus. Se oli tuo vuosi 2011. ”Siinä kohtaa alettiin arvioimaan jo ratana ja piti hypätäkin. Miulta yksinkertaisesti puuttui kokemus ja ymmärrys siitä, kuinka paljon valmistelua 5-vuotisarvostelu jo vaatii. Se meni tosi huonosti. Hevonen väsyi. Koulu meni keskinkertaisesti ja lopputuloksissa se oli viimeisten joukossa. No sen 5-vuotiskauden jälkeen piti lyödä käsiä poskille. Katsoa peiliin ja kysyä, että mitäs tässä nyt oikein kävi? Onko miulla huono hevonen, vai ovatko tuomarit huonoja, onko syy muualla kuin siinä omassa tekemisessä.”6-vuotiaana ori oli jälleen ykkönen.Mitä siinä välissä tapahtui?Kuokka oli päätynyt ajattelemaan, että oli syy missä hyvänsä, samalla lailla ei voi jatkaa. Oli tehtävä muutos. Hän hankki itselleen valmentajan. Tätä päätöstä hän ei ole katunut kertaakaan. ”Nyt mie sanon, että ilman valmentajaa mistään ei oikeastaan tule mitään. Ja jos tuleekin, aina vaikeamman kautta. ” Valmentaja oli Stella Hagelstam, jonka kanssa yhteistyö on jatkunut tiiviinä päivästä yksi. Kuokka kuvailee valmentajaa tiennäyttäjäksi. Siksi hänen mielestään on toivottavaa, ainakin varminta, että valmentaja on tehnyt ne samat asiat, mitä opettaa valmennettavalleen. Siksikin, että näytöt parantavat luottamusta ja jotta valmentajan ja valmennettavan yhteistyö sujuu, valmennettavalla on oltava täysi luottamus valmentajaan. ”Valitse valmentaja joka on mennyt sitä, mitä sinä haluat mennä. Jos haluat juosta maratonin, etsi valmentaja, joka on joskus juossut sen, koska hän tietää mitä se asia vaatii.” Yksin treenaaminen on näköalatonta ja yleensä aivan liian löysää. ”Yksin killut mukavuusrajan väärällä puolella, sanot itselles joka toinen päivä, että just tänään ei tarvitse ja kun jokin ei onnistu, selität sen itsellesi parhain päin. Ja jatkat sillä väärällä tiellä.” Onko Kuokkaa harmittanut, että Hagelstam astui kuvioon mukaan vasta niinkin myöhään?On ja ei.”Olen ajatellut sen niin, että en ollut vielä valmis. Jokaisen on rämmittävä oma tiensä ja minulla se meni näin. Hyvä, että edes silloin havahduin!” .Esikuvia laidasta laitaan.Katja Kuokka päätti uskaltaa, kun valmentaja "potki persuksille" - mutta Grand tour sekä lämminverisellä että suomenhevosella olisi ollut jo liian jännittävää.Hessin Leeville 68 prosenttia intermediaire 1 freestylessä.Ensimmäinen kerta ikinä tapahtuu tänä vuonna - katso videolta, paljonko antaisit piruetista

Katja Kuokan neuvo: "Älä jää yksin"

Aiheeseen liittyvää