Maria Colliander haluaa nähdä hyvää ratsastusta

Hyvää ratsastusta näkee eri tasoilla, hän sanoo. Se on ratsastusta, joka ei häiritse hevosta, vaan ratsastaja pystyy seuraamaan hevosen liikeitä ja pystyy antamaan avut sillä tavalla, että hevonen ymmärtää ne..”Kaiken ratsastuksen pitäisi olla sellaista, ja varsinkin ratsastuksen kilpakentillä tulee olla sellaista. Mutta tietenkin kaikkien pitää oppia ja opetella”, Colliander sanoo..Aloittelijakin voi ratsastaa hyvin erittäin helpoissa tehtävissä, mutta tilanne muuttuu, kun opitaan ja vaaditaan lisää. Kouluratsastuksessa vaatimukset lisääntyvät luokka luokalta..”Kouluratsastus on perusratsastuksen pitkälle kehitetty muoto. Helpot luokat ovat kuitenkin vain perusratsastusta, ei mitään muuta. Kyse on vähän siitä, osaatko tehdä kuperkeikan vai voimistelun hyppysarjan”, Colliander kuvaa..Kahdet silmätCollianderilla on oikeastaan kahdet silmät. Valmentajana hänen tulee hyväksyä se taso, jolla ratsastaja on. Ratsastajalla ja hevosella on oma sen hetkinen tasonsa, ja sitä aletaan neuvoilla ja ohjeilla kehittämään..”Silloin on lähtökohta, josta lähdetään rakentamaan sitä, mitä parempi suorittaminen vaatii”, Colliander selvittää..Kilpailuissa taas suorituksen taso on valmiiksi olemassa, ja ratsukoiden pitää olla luokan vaatimalla tasolla. Heidän tulee täyttää tietyt parametrit tuntuman, peräänannon, kokoamisasteen ja tehtävien suorittamisen suhteen..Kun Colliander tapaa valmennuksessa uuden ratsukon, hän kysyy, millä tasolla ollaan ja pyytää näyttämään käyntiä, ravia ja laukkaa. Ratsastajista moni kertoo olevansa helppoa a:ta, ja he ovatkin sitä vahvasti. Moni vaativan b:n tai a:n ratsastaja taas ei oikeasti ole sillä tasolla..”Ne, jotka sanovat menevänsä vaativaa a:ta, vaihtavat, ja ehkä sarjoissakin, mutta usein kokoamisasteen riittävyydestä minulla saattaa olla eri näkemys”, Colliander luonnehtii..Joskus tunnille tulee uusi ratsukko, joka haluaa mennä viikon päästä kilpailemaan. Siitä Colliander ei ilahdu, sillä kouluratsastuksessa työ on pitkäjänteistä: kilpailuun valmistuvat treenit tehdään edellisten 3, 6 tai 12 kuukauden aikana..Sekä valmennuksissa että kilparadoilla tavoite on jumpattu ja läpiratsastettu hevonen, joka oikean treenin avulla selviää annetuista tehtävistä. Peräänanto on kunnolla läpi niskasta, hevosen selkä keinuu, hevonen taipuu ja sillä on voimaa työntää. Meno on joustavaa, lennokasta ja ryhdikästä..”Silloin kokonaiskuva näyttää siltä, että tehtävät sujuvat ja hevonen on riittävän notkea tekemään asiat. Se jaksaa kantaa itsensä vaaditulla tasolla ja pysyy tasaisesti peräänannossa. Silloin sitä pystyy myös ratsastamaan täsmällisesti. Kun hevonen on avuilla, täsmällisyys tulee puoli-ilmaiseksi”, Colliander luonnehtii..Jos taas läpiratsastus ei ole kunnossa, ratsastaja joutuu auttamaan hevostaan liikaa: paketoimaan kädellä ja kantamaan. Joskus niin voi toki käydä radalla, vaikka harjoittelu olisikin tehty taitavasti, sillä hevosen, ratsastajan tai molempien jännittäminen vaikuttaa aina suoritukseen..Osaamista ja ymmärrystäHyvä kouluratsastus vaatii sekä osaamista, että ymmärrystä. Yleensä jommassakummassa on puutteita, jos hevonen radalla nojaa käteen ja liikkuu epätasapainossa..Colliander painottaa nimenomaan valmentajan merkitystä. Valmentajan pitää tietää ja osata katsoa, milloin hevonen liikkuu oikein. Kokoaminen ei ole sitä, että vedetään kaula lyhyeksi, vaan kouluratsastuksen pääperiaate on saada aikaan itsensä kantava hevonen..”Nykyään siitä puhutaan paljon, liikaakin, mutta sitä ei silti ymmärretä. Kaikilla ei ole oikeaa tajua, mitä sillä tarkoitetaan ja miltä sen pitäisi näyttää ja tuntua. Ei se ole sitäkään, että hevonen liikkuu pitkänä pötkönä”, Colliander huomauttaa..Asiassa pitää nähdä iso kuva, mutta siitä kertovat lukuisat pienet asiat. Itsensä kantava hevonen on suu kiinni, selviää teknisistä tehtävistä vaivattomasti ja liikkuu tahdissa, eikä möyryä lapojensa päällä..”Siinä on miljoona detaljia, mutta kyse on kokonaiskuvasta. Erinomainen suoritus antaa aivan eri kuvan kuin rata, josta on selvitty vitosella”, Colliander sanoo..Helpoissa luokissa suorituksen tulee olla erinäköistä kuin vaativissa ja vaikeissa..”Kyse on siitä, juoksetko satasen alle 10 sekunnissa vai alle 25 sekunnissa”, Colliander vertaa..Mukana liikkeessäIstunta on tärkeä. Colliander painottaa, että edes kotona ei pidä tehdä vaikeita juttuja, ennen kuin hevosen selässä osataan istua..”Se on minulle punainen vaate, sillä kun ihmisellä on vaikeaa, hän apinan sukuisena tarraa käsillään”, hän huomauttaa..Ihannetilanne olisi harjoitella istumista pitkään liinassa, oppia istumaan liikkeeseen ja hallitsemaan kehoaan. Colliander miettii, että yksi hyvän valmentamisen mittari on se, kuinka pystyy opettamaan ratsastaja istumaan oikein..”Ensi kokemushan on hurja, kun hevonen lähtee liikkeelle isolla liikkeellä. Olet kuin valtamerellä myrskyssä. Valmentajan pitää selittää, miten se iso liike otetaan vastaan.”.Pitää saada paikoilleen kaksi kättä, kaksi jalkaa ja keskivartalo..Hän kertoo, että istunnassa saa olla erilaisia tyylejä, mutta sen pitää olla toimiva. Hevonen pitää kyetä ymmärtämään, mitä ratsastaja tarkoittaa. Sillä ei ole väliä, ovatko pohkeet edessä vai takana, kunhan hevonen toimii ja ratsastaja pystyy seuraamaan liikettä, eikä jää käsillä kiinni suuhun..”Aiemmin sitä kutsuttiin tuoli-istunnaksi, jos alapohje on hieman edessä. Mutta toisaalta vanha saksalainen istunta, jossa polvi on voimakkaasti taivutettuna, tulee helposti puristavaksi. Jalan paikan sijaan tärkeää on, että ratsastaja seuraa hevosen liikettä, pystyy istumaan itsenäisesti eikä tarraa hevoseen”, hän sanoo..Kouluratsastuksessa helppojen luokkien alanumeroissa istuntaa painotetaan, vaikeissa katsotaan yleisvaikutelmaa, kuuliaisuutta, sujuvuutta ja apujen käyttöä. Helpot luokat ovat niitä, joissa ratsastajaa tehdään, joten painotus on Collianderin mukaan juuri oikea..”Istunta on erinomaisen tärkeä. Jos et pysty istumaan, et pysty tekemään asioita häiritsemättä hevosta”, hän sanoo..KoulutusskaalaYksi kouluratsastuksen kulmakivistä on saksalainen koulutusskaala, ja saa Collianderin mielestä ollakin. Juuri modernina versiona, jossa piirretään myös nuolia, mikä johtaa mihinkin. Skaalan asiat ovat tahti – rentous – tuntuma – lennokkuus – suoruus ja kokoaminen. Tässä on hyvin pitkälle kouluratsastuksen perustotuus..”Ne liittyvät hyvin paljon toisiinsa, eikä niitä voi mennä yksi askel kerrallaan, mutta missään tapauksessa kokonaisuus ei ole väärä”, Colliander sanoo. ”Esimerkiksi ilman tahtia ei ole juuri mitään, ja ilman eteenpäinpyrkimystä et saa kehitettyä tuntumaa. Ja loppuhuipennus on kokoaminen. Kaikki hevoset pystyvät kokoamaan vähän, mutta tähän liittyy fyysinen lahjakkuus.”.Jälleen kerran palataan siihen, että hevosen liikkuminen on nähtävä kokonaisuutena, on löydettävä iso kuva..Monimutkaisen ja samalla mielenkiintoisen asiasta tekee se, että jokainen ratsukko on erilainen. On vanhoja saksalaisia voimatraktoreita, nykyaikaisia hämähäkkejä ja rakenteeltaan erilaisia hevosia. Siksi kouluradalla katsotaan, miten hevoset selviävät niille annetuista tehtävistä, millainen tahti on, millainen tuntuma, millainen aktiivisuus, taipuminen, suoruus ja kokoaminen..Colliander toteaa, että rakenne ja suoritustaso korreloivat melko pitkälle..”Jos hevonen on rakentunut niin, että sen takajalat ovat takana ja kaula on matala, se saattaa kyllä oppia kaikki asiat, mutta se suorittaa ne hieman matalana edestä ja tarvitsee enemmän aktiivisuutta”, hän sanoo..”Jokaisella hevosella on vahvuutensa ja joku juttu, joka ei ole niin hyvää. Mutta olisihan se helkkarin tylsää, jos kaikki hevoset olisivat samanlaisia.”.Koulutuksen rooli on tietenkin valtava. On paljon hevosia, jotka rakenteestaan huolimatta oppivat esimerkiksi tekemään oikeaoppista piaffia: istumaan, kantamaan ja polkemaan, niska korkeimpana kohtana..”Parempirakenteinen tekee helpommin, mutta kyse on kouluttamisesta. Kyllä me tiedämme monta suomenhevosta, jotka tekevät hyvää passagea, vaikka niillä on iso pää, matala kaula ja huono laukka. Aina voi olla jokin erikoistaito”, Colliander hymyilee..Radalle vasta valmiinaTuomarina ja valmentajana Colliander haluaa radoille vain ratsukoita, joilla kaikki asiat ovat hallussa, jotka ovat ymmärtäneet, mistä radassa on kyse, ja jotka suorittavat varmasti..”Jos jotain inhoan, niin sitä, että mennään kilpailuihin harjoittelemaan tehtäviä, jotka eivät onnistu kotona. Se on hirvittävän epäreilua hevosta kohtaan! Kilpailutilanne on jännittävä, ja kun hevonen tuntee, kuinka ratsastaja menee hermostuskramppiin ja sitten tehdään asioita, jotka eivät ole riittävän tuttuja, niin eihän se ole kivaa”, Colliander sanoo..”Jos haluaa kilpailla, pitää kilpailla tasolla, jossa tekniset tehtävät ovat tuttuja. Silloin ratsastaja voi sanoa hevoselle, että olet hieno, sä osaat ja me tehdään yhdessä nämä hienosti.”.Jos taas tehtävät ovat toivon varassa, se näkyy suorituksessa, eikä se ilahduta tuomaria..”Jos annetuista tehtävistä onnistuu vain osa, minun kommenttini paperissa käsittelee sitä”, Colliander hymähtää..Jännitys haltuunJännityksen kanssa toimiminen on iso osa kilpailemista, ja hevosurheilussa se on sitä tavallistakin enemmän, sillä jännittäviä osapuolia on kaksi, ja ne vaikuttavat toisiinsa. Ratsastaja tai hevonen voi jäätyä, osa ratsukoista on harjoitellut vähemmän kuin muut ja osa taas on väärässä luokassa..”Siinä on miljoona tekijää, jotka tekevät suorituksesta erilaisen kilpailuissa kuin harjoituksissa”, Colliander muistuttaa..Niinpä ensin harjoitellaan asiat, sitten harjoitellaan kisaamista. Ensin helpommassa ympäristössä, sitten vähän kerrallaan vaikeammassa. Jos jännitys hankaloittaa suoritusta, kannattaa miettiä, mitä tapahtui ja mitä asialle voisi tehdä. Kaikkiaan on tärkeää osata analysoida suoritus..Tarvittaessa askel taakseColliander huomauttaa, että ratsastajalla ja valmentajalla pitää olla tarkat anturit myös kotitreenissä. Jos asiat eivät suju, on pakitettava tekemisessä ja lähdettävä etsimään kadonnutta rentoutta. Jos hevonen on haluton, pitää miettiä terveys, ja jos taas kyse on vaikeuksista siirryttäessä vaikeampiin asioihin, on muistettava tehdä tarpeeksi lyhyitä pätkiä. Ylipäätään treenissä kannattaa välttää jauhamista ja tehdä ennemmin lyhyesti ja sitten rentouttaa ja tulla uudelleen..Valmentajan vastuu on osata valmentaa sitä, mitä valmentaa. Sillä on valtava merkitys myös hevosen hyvinvoinnille..Joskus urheilussa kolottaa, ja lihakset ovat kireinä. Sellaiset asiat pitää nähdä ja sitten jumpata ne takaisin raiteilleen..”Ensimmäinen ratkaisu ei ole se, että näyttää huonolta, olisiko satulassa vikaa. Ennemmin ajattelen, että liike on lääke, mutta sitten jos liikunnalla tilanne vain pahenee, pitää hoitaa. Mutta jos itselläni on kipeä selkä, en jää sairasvuoteelle, vaan venyttelen ja sitten liikun puhtaammin. Hevoset ovat eläviä olentoja, atleetteja”, Colliander sanoo..Hän näkee ratsastuksen ehdottomasti taitolajina, ja samalla urheilulajina, joka vaatii kehonhallintaa ja kuntoa..Taitoelementti tulee siitä, että pitää opetella, ajatella ja tajuta paljon, ei voi vain mennä lujaa..Ajatus ratsastuksesta taiteena ei innosta Collianderia, ja hän toteaa, että hän ei tunne eikä ymmärrä erilaisia klassisen ratsastuksen suuntauksia..”Valtava kanki läpi ja raippa pystyssä. Mikä siinä on hienoa? Ehkä ratsastajan viikset, jotka ovat kuin Goyan maalauksesta”, hän naurahtaa..”Hyvä ratsastus on sitä, että ymmärrät hevosta, hallitset kehosi ja pystyt keskustelemaan hevosen kanssa pienten apujen avulla.”.Muutakin kuin luotiviiva.Maria Colliander: Kohti kokoamista

Maria Colliander haluaa nähdä hyvää ratsastusta

Aiheeseen liittyvää