Kehot rakastavat rauhaa

Keho on kaiken aikaa itsekorjautuva systeemi. Jos jotakin menee rikki, keho rientää korjaamaan. Paitsi yhdessä tilanteessa: siinä, että on jotakin vielä tärkeämpää ja akuutimpaa, kuin korjaaminen. Voimavarat ovat aina rajalliset, ja ne on suunnattava siihen toimintaan, joka ei voi odottaa. Esimerkiksi pakenemiseen tai taistelemiseen.Sympaattinen hermosto kiihdyttää ja parasympaattinen hermosto rauhoittaa olemista sekä ihmisellä, että hevosella. Parasympaattisen aktiivisuuden lisääntyminen alentaa sydämen sykettä, rauhoittaa hengitystä ja lisää sydämen sykevälivaihtelua. Sympaattisen hermoston aktivoituessa verenpaine, syke ja hengitystiheys taas nousevat. Tapahtumasarja on samalla elimistön stressireaktio. Sympaattisen aktiivisuuden jatkuessa korkeana liian pitkään elimistöön kehittyy haitallinen stressitila.Jos keho on saanut sympaattiselta hermojärjestelmältä tiedon, että käsillä on uhkaava tilanne, voimavaroja ei käytetä korjautumiseen, vaan kehon pitämiseen taistelu- tai pakenemisvalmiudessa. Valitettavasti hermojärjestelmä ei tee eroa sen välillä, onko taistele tai pakene -tilanne konkreettisesti totta vai ei. Se ottaa informaation välittäjäaineista, stressihormoneista. Jos kortisoli, stressihormoni, on koholla, elimistö tulkitsee tilanteen taistele-pakene -tilanteeksi.Tietoisuus hermoston tasapainon merkityksestä kehon terveydessä kasvaa kaiken aikaa. Samalla alkaa täsmentyä, miksi liike on niin hyvä lääke ja miten se pitää tehdä. .Ollessaan stressitilassa keho ei kykene rakentamaan ja korjaamaan, sillä kaikki kehon voimavarat on optimoitu mahdolliseen karkuunjuoksemiseen tai puolustautumiseenTuulia Luomala. Kun keho ”suunniteltiin”, oletusarvona oli, että se liikkuu kaiken aikaa. Pääosin hissukseen liikuskellen. Kun keho tällä tavoin on liikkeessä kaiken aikaa, se on myös kaiken aikaa toimintavalmiudessa.”Siihen perustuu, että hevonen pystyy latamaan kaikki voimat ja tehot täysivauhtiseen pyrähdykseen menemättä siitä millään lailla rikki, vaikka ei olekaan ehtinyt ”lämmitellä” ennen ’suoritusta’. Mutta eihän se siihen pyrähdykseen vammautumatta välttämättä pysty, jos se on seissyt sitä ennen 23 tuntia karsinassa”, hevosia ja ihmisiä hoitava fysioteraputti Tuulia Luomala sanoo.Mitä sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta sitten seuraa? Se, että ajaudutaan anaboliasta eli rakennusvaiheesta kataboliaan eli rikkovaan ja kuluttavaan vaiheeseen.”Ollessaan stressitilassa keho ei kykene rakentamaan ja korjaamaan, sillä kaikki kehon voimavarat on optimoitu mahdolliseen karkuunjuoksemiseen tai puolustautumiseen. Me voimme miettiä, mitä siinä yhtään pidemmän päälle käy, jos elimistö ainoastaan kuluttaa itseään, ei rakenna. Vammautuminenhan siitä tulee”, Luomala toteaa.Lisäksi katabolisessa tilassa pienikin nyrjähdys tai virheliike voi olla kohtalokas, sellainen, joka anabolisessa tilanteessa hädin tuskin huomattaisiin.Sen jälkeen Luomala huokaa, sillä tällaisia ylistressaantuneita taistele-pakene -hevosia on tallit täynnä.”Ihmisillä sama juttu. Sitä nukkuu huonosti, syö huonosti, särkee sinne tänne, lepopulssi on koko ajan vähän koholla, sykevälivaihtelu putoaa. Älysormus näyttää sykevälivaihtelun huonon tilan ja sitä hermostuu vaan lisää.”Ylistressaantunut hevonenMistä ylistressaantuneen hevosen tunnistaa?”Kehon kielestä, jos osaa lukea ja tulkita oikein kipuilmeitä ja stressikäyttäytymistä. Mutta myös hevosen harjaaminen on hyvä keino lukea sen tilaa. Jos se antaa harjata kaikkialta kehostaan luimistelmatta, näpsimättä tai huiskimatta, sen hevosen yleisolotila on todennäköisesti jo hyvä.”Luomala kertoo, että useinkaan hevosen omistaja ei tosin ole paras henkilö tulkitsemaan hevosen käyttäytymistä.”On niin paljon omien tunnetilojen ja myös toiveiden ja oletusten projisointia hevosiin. Kuulee usein vaikkapa, että ’se on vaan sen luonteinen’ tai ’se on aina ollut tuollainen’. Ajattelematta, että se, että jokin on kestänyt kauan, ei tee siitä yhtään parempaa asiaa. Siitä on myös vaikea sanoa, sillä totta kai on harmittavaa kuulla, ettei tulkitsekaan oikein omaa hevostaan.”Voidakseen olla rauhallinen, keho tarvitsee niitä olosuhteita, joihin se on evoluutiossa kehittynyt. Laumaeläin tarvitsee laumaa. Mieluiten oman lajinsa edustajia, koska silloin yhteenkuuluvuus on vahvin.Luomala kertoo, että ihmisillä asiaa on tutkittu seuraamalla ihmisiä heidän nukkuessaan. Mikäli on mahdollista nukkua tutun ja rakkaan ihmisen kanssa, ihminen synkronisoituu toisen nukkujan kanssa sillä seurauksella, että keho korjautuu ihan eri tehokkuudella.”Se on hyvin loogista, sillä keho on elektromagneettinen systeemi, täynnä nestettä, joka värähtelee tietyllä hyvää tekevällä taajuudella. Ja jos useampi kuin yksi synkronisoituu samaan taajuuteen, se on entistä tehokkaampaa. Kuten sanotaan, hyvä kokemus on jaettuna aina vähän enemmän.”Ilmiö voi päteä ihmisen kohdalla myös tutun eläimen seurassa. Päteekö se myös toisin päin, sitä tuskin tiedetään. Ratsastus vahvistaa hevosta ratsastamiseen, kunhan on tarkoituksenmukaisesti ja ’oikein päin’ toteutettu. Selän kautta, selän yli, kuten sanotaan. Siis niin, että hevonen käyttää koko kehoaan yhtenä joustavana ja kimmoisena kokonaisuutena. Tämä rakennusvaihe kestää melko kauan, ja sitä kutsutaan ratsastajien keskuudessa ’voiman hankinnaksi’. Kyse on kantovoimasta, joka syntyy järjestelmällisesti rakennettujen kehonosien yhteistoiminnan tuloksena.”Hevonen on ratsastettava niin päin ja siihen suuntaan, missä sitä aiotaan käyttääkin. Ja tietysti anatomisesti oikein päin, eli että selkä on kaarella oleva jousi ylöspäin, jolloin saadaan niin kutsuttu pitkä ylälinja, jossa selkä kannattelee kehoa. Selän päällä kulkee erittäin vahva ripustusmekanismi eli supraspinaaliligamentti, joka kulkee korvien välistä häntään asti, ja haarautuu lapojen kohdalla. Tietenkin tämäkin kalvorakenne on yhteydessä koko kehon kalvojärjestelmään.”Vaihteleva treeni ja liikkuminen erilaisilla alustoilla on toinen usein kuultu suositus. Se on hyväksi siksi, että niin tehdessä varmimmin vahvistaa kehoa kauttaaltaan. Luomalan sanoin, pitää harjoitella myös sitä, mitä hevonen mahdollisesti aikoo tehdä.Karsinassa seisominen treenaa hevosta vain karsinassa seisomiseen, ei mihinkään muuhun.”Aina on se vaara hevosen kanssa että se ottaa ritolat jossain kohtaa. Jos sitä on pidetty pumpulissa karsinassa ja liikutettu puoli tuntia joka toinen päivä, on täysin mahdollista, että se yksi pillastuminen oli se, mistä se hevonen meni rikki.”Kävelyn hyvää tekevä vaikutusJos et keksi mitä tehdä, lähde kävelylle!Kävely on vanhojen hevosmiesten tietämä luottomenetelmä. Siinä he ovatkin osuneet oikeaan, sillä kävely on lajityypillistä niin hevoselle kuin ihmiselle. Sillä ehdolla, että tapahtuu rennosti ja koko kehoa käyttäen, kävely tekee hyvää monesta syystä, joista yksi on tasainen rytmi.Tasainen, toistuva, pitkään kestävä rytmi on hyväksi keholle ja psyykelle. Miksi?”Todennäköisesti siksi, että emon tai äidin sydämen syke on ensimmäinen ääni, jonka kohdussa kuulemme. Ihminen ja eläin rauhoittuu tehdessään tuttua, rytmikästä asiaa, kuten vaikkapa kävelyä.”Näitä samanlaisina toistuvia rauhallisia liikkeitä tulisi toistaa päivittäin, minkä monet hevosenomistajat tietävätkin, ainakin he, jotka kävelyttävät joko ajaen, ratsastaen ja maasta kävelyttäen hevosiaan paljon.Hevonen kävelee koko kehoaan käyttäen, jos se voi olla varma, että mikään sen selässä ei yhtäkkiä paina, vedä, potki tai heilahda holtittomasti. Luomala kertoo ratsastuskoulun hevosilla tehdystä emg-lihasmittauskokeesta ennen hoitoa ja hoidon jälkeen. Ennen hoitoa niillä oli kaikilla yliaktiviinen ja kireä pitkä selkälihas, mutta ei-aktiiviset pakaralihakset eli gluteukset, koska jännittynyt selkä estää käyttämästä pakaraa. Manipulaation jälkeen tilanne normalisoitui ainakin joksikin aikaa, eli selkä rentoutui ja pakara aktivoitui.”Tullaan taas samaan, eli ratsasta hevonen rennoksi kaikille sen neljälle jalalle niin, että se pystyy ponnistamaan rungon pyöreyttä vasten. Eli ylälinja pitkäksi ja alalinja lyhyeksi- tilanteeseen. Sitä ei ole keksitty turhaan. Kun sinulla on tämä tilanne, voit tehdä sen jälkeen mitä vaan, sillä voi melkein sanoa, että kun vähitellen vahvistetun lihaksen voima välittyy vahvan ja oikeaan suuntaan orientoituneen kalvorakenteen avulla, sitä ei riko mikään”, Luomala sanoo.Miksi tämä ei sitten toteudu, johtuu siitä, että sen rakentamiseen menee aikaa.”Jos kyse on ihmisen omasta kävelystä, kannattaa muistaa, että ei pidä harppoa kantapäät edellä, koska sellainen kävelytapa ei aktivoi oikeita lihasryhmiä. Juuri niitä lihasryhmiä, jotka istuvalla ihmisellä eivät muutenkaan aktivoidu, kuten pakaralihasta, joka on tärkein voimantuottaja. Hevosen kohdalla taas avainsana on rentous. Rento kävely, jossa selkä liikkuu esteettä askelten rytmissä, ja raajojen jousimekanismi pääsee toimimaan, on hevoselle hyvin terveellistä.”Sopivat varusteetJos varuste painaa tai ratsastaja pelottaa, rauha on tipotiessään.Luomala painottaa, että varusteiden on oltava sopivat. Jos ne painavat, faskian alla oleva rasvakerros kuluu pois, jonka jälkeen faskia on ilman pehmustetta ja alkaa kovettua ja paksuuntua. Tällöin se liimautuu kiinni ympäröiviin kudoksiin, eikä enää jousta. Huono satula aiheuttaa tällaisen helposti. Jos sidekudos on päässyt tiivistymään ja liimautumaan, korjautuminen vie vuoden ja tarkoittaa sitä, että selkään ei sinä aikana mennä, vaan annetaan hevosen liikkua vapaasti tai tehdään esimerkiksi harjoitteita maasta käsin.”Tässä kohtaa kannattaa teettää tammalla vaikka varsa, jolloin vuoden kuluttua on hyvät mahdollisuudet, että päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä”, Luomala tuumaa.Kannattaako hevosta hieroa itse?”Kannattaa. Vaikkei olisikaan ammattilainen, siinä muodostuu kuitenkin yhteys hevosen kanssa. Ja jos käy läpi säännöllisesti hevosen kehon, oppii melko nopeasti mikä on normaali tilanne ja milloin on muutoksia. Ainakin osaa tuoda hevosen aiemmin hoitoon.” .Miksi liike on lääke?Faskiat eli kehon kalvojärjestelmä tuntuu nousevan yhä isompaan rooliin. Eikä ihme. Me, hevoset ja niiden omistajat, olemme kalvorakennelmia.”Faskioita eli kalvoja on päällekkäin kuin sipulissa”, Tuulia Luomala sanoo.Kun yhtä kohtaa liikuttaa, kaikki muut kohdat liikkuvat suhteessa siihen.Faskia suojaa ja ohjaa, lisäksi se on erittäin vahvasti mukana vammojen paranemisessa. Se on mukana aivan alusta asti.”Kun katsoo hevosen alkiota, se on pieni kalvomytty”, Luomala kertoo. ”Sitten siihen kalvomyttyyn muodostuu sydän, selkäydin ja keskushermosto. Seuraavaksi kalvorakenteeseen nousee pienet nypyläiset, joista ikäänkuin venytetään neljä raajaa. Kaikki tämä kasvaa kalvorakenteiston sisällä. Ennen syntymää kalvon päälle muodostuu iho ja karvat.”Kun varsa syntyy, nousee se nopeasti pystyyn ja alkaa liikkua, jolloin sidekudoksen kollageeni alkaa järjestyä, ja auttaa varsaa koordinoimaan omaa liikkumistaan.”Se on ihan nerokas systeemi. Ja kun tämän tajuaa, ymmärtää myös, miksi varsalle on niin tärkeää päästä liikkumaan monipuolisesti – spurttailemaan, kääntyilemään. Ja miksi joku orilaidun on niin hyväksi! Ja myös, miksi riittävä liikkuminen ei onnistu ihan pienessä tilassa, jossa varsa ei pääse koskaan kunnolla vauhtiin, ennen kuin sen täytyy jo ruveta jarruttamaan liikettä.” Pieni tarha ei ole paras mahdollinen aikuisellekaan hevoselle, sillä jos hevonen pillastuu pikkutarhassa, tulee siinä helposti melkoisia vääntövoimia, kun pitää heti kahden askeleen jälkeen joko kääntyä tai jarruttaa rajusti. Ja varsinkin, jos hevonen on pääasiassa seissyt karsinassa.Hyaluroni pitää faskiat toisiinsa nähden liikkuvina ja liukuvina. Hyaluronia muodostuu soluissa niin, että se uusiutuu joka kolmas päivä. Se on soluväliaineen osa ja erityisen paljon sitä on nivelnesteessä.”Hyaluronia on kaikkialla. Jänteet ja lihasten välit on kyllästetty sillä”, Tuulia Luomala sanoo.Tiiviissä faskiassa ja jänteissä on järjestäytynyttä kollageenia. Kollageeni vaatii järjestäytyäkseen huomattavasti pidemmän aikaa kuin kolme päivää. Sidekudoksen lujittuminen oikeaan suuntaan vie vammautumisen jälkeen noin vuoden. Kollageeni on elimistössä säikeinä, jotka voivat olla järjestäytymättä, kuten löyhässä sidekudoksessa, tai suuntautuneena kyseisen ruumiinosan liikkeen suuntaisesti. Jos keho ei liiku, on selvää, ettei kollageenikaan järjestäydy.”Johtuen kollageenin hitaasta kyvystä järjestäytyä, kestää rasitusvamman koko kuntoutusprosessi vuoden.”Jatkuvassa liikkeessä hyaluroni pääsee virtaamaan vapaasti ja sakkautumatta kalvojen välissä.Tämä systeemi toimi miljoonia vuosia – aivan viime aikoihin asti. Vasta aivan hiljattain on ruvettu viettämään valtaosa päivästä istuen (ihmiset) ja seistä kököttäen karsinassa (hevoset). . FaskiatFaskia on sidekalvokudosverkko, joka ulottuu kehossa aivan kirjaimellisesti kaikkialta kaikkialleVarsinaista sidekudosta on kahta tyyppiä: löyhää sidekudosta ja jäykkää tiivistä sidekudostaKaksi kolmasosaa elimistön nesteistä on sidekudoksesta koostuvissa peitinkalvoissa ja niitä voitelevassa hyaluronihapossa.Testaa nämä . Jotta hevosen kehossa voisi ratsastettuna olla rauhaa, tulee ratsastajan oman kehon liikkuvuuden ja hallinnan olla riittävällä tasolla. Testaa, sujuvatko nämä:1) Lantionnosto. Liike sopii testiksi sekä harjoitteeksi. Asetu selinmakuulle ja laita jalkapohjat alustalle tasaisesti. Nosta lantio ylös ja säilytä lantion keskiasento ylhäällä samalla, kun nostat jalkapohjia alustalta vuorotellen irti. Liike testaa lantion hallintakykyä ja aktivoi takareiden, pakaran ja alaselän lihaksistoa. 2) Eteentaivutus. Asetu selkä seinää vasten. Jätä muutama sentti kantapäät irti seinästä ja taivuta itsesi eteenpäin. Sinulla on normaali liikkuvuus, kun saat sormenpääsi alustalle. Paranna liikkuvuuttasi, jos et saa sormia alustalle kiinni. Liike testaa takaketjun lihasten ja kalvorakenteiden liikkuvuutta. 3) Lonkan ulkokierto. Aseta sääriluut päällekkäin, polvien tulisi näyttää suoraan sivulle ja sääret lepäävät rennosti päällekkäin. Voit vielä taivuttaa vartaloasi eteenpäin jalkojen päälle. Kokeile liike niin, että oikea sääri on päällimmäisenä sekä vaihtaen niin, että vasen sääri on päällimmäisenä. Huomaatko eroa liikkuvuudessa? 4) Rintarangan kierto. Asetu konttausasentoon, toinen kylki seinää vasten. Huolehdi, että reisiluut ovat pystyasennossa ja nosta toista kättä kohti kattoa. Jos sinulla on normaali liikkuvuus, niin pystyt nostamaan kätesi suoraan kohti kattoa nojaamatta seinään..Tuulia LuomalaFysioterapeutti, eläinfysioterapeutti, pilatesohjaaja, kouluttaja sekä tietokirjailijaHoitanut ihmisiä ja eläimiä jo 20 vuoden ajan ja erikoistunut faskiaan ja sen toimintaanOpiskellut mm. faskian anatomiaa dissektioiden avulla.Hoitaminen ja kouluttaminen sydäntä lähellä ja erilaiset konferenssit, webinaarit ja esiintymiset rytmittävät työviikkoa hoitojen ohella.Kirjoittanut useampia kirjoja mm faskiasta ja lasten peloista (Monsteri Kaapissa)Tällä hetkellä työstää hevosten ja koirien faskian anatomiakirjaa.Oma hevonen Hennan Humina ja sen varsa Kulta-ahon Kasimirista

Kehot rakastavat rauhaa

Leena Alerini

Aiheeseen liittyvää