Maria Colliander: Kohti kokoamista

Lapsilla pureudutaan perusratsastukseen. Tekniset tehtävät ovat helppoja, ja iso rooli on istunnan ulkonäöllä, tehokkaalla ja oikeaoppisella apujen käytöllä sekä täsmällisyydellä..Ratsastuksessa haetaan aina helppouden tunnetta, mutta kun tehtävät vaikenevat, helppous väistämättä kärsii väliaikaisesti. Jokainen urheilija ähkäisee joskus. Ehkä vaikein porras on siirtyä juniorista nuoreksi ratsastajaksi. Siinä vaatimustaso nousee hurjasti, ja ydin on kokoamisessa..Asioissa vaikeimpia ovat sarjavaihdot, mutta niitä Colliander pitää pitkälti rytmi- ja fiilisasiana, joka pitää tajuta. Lisäksi istunta tulee entistäkin tärkeämmäksi. ”Jos on vaikeuksia oman kehon kanssa, eikä ole hyvää rytmiä, sarjat voivat olla aika vaikeat tehdä tasapainossa ja tuntumalla”, hän huomauttaa..Kertovin liike on kuitenkin piruetti. ”Siihen tarvitaan ihan eri kokoamisaste ja tekniikka, joka pitää oikeasti ymmärtää ja oppia. Ja tarvitaan hevonen, joka kykenee. Kaikki hevoset eivät siihen pysty”, Colliander sanoo..Hän muistuttaa myös hyvän valmentajan tärkeydestä. Vaativaa kokoamista opetteleva ratsastaja tarvitsee valmentajan, jolla on oikeat harjoitukset piruettien lähestymiseksi..”Niin että ratsastaja saa tuntuman, miltä kokoaminen tuntuu ja miten hurjan paljon hitaampi on piruettilaukka kuin koottu laukka. Hevonen pitää saada riittävään ryhtiin ja oikeasti liikkumaan riittävän aktiivisesti. Joku voi tälle nauraa, mutta mielestäni junnusta nuoreksi siirtymiseen menee ainakin vuosi, ainakin jos hevosta pitää petrata siinä sivussa”, Colliander sanoo..Koottu hevonen polkee voimakkaammin rungon alle, kantaa vielä enemmän ja sen niska nousee. Kokonaisuus tulee jäntevämmäksi ja ryhdikkäämmäksi, niin että kouluratsastuksen vaikeat asiat onnistuvat..Colliander korostaa, että valmentajalla on valtava vastuu siitä, että hän oppii luomaan ratsastajalle oikean fiiliksen kokoamiseen, ja siihen pitää käyttää järkeä ja vähän ankaruuttakin. Kokoamiseen ei saa yhdistyä puristava pohje tai vetävä käsi. Hän itse etsii valmennuksissa oikeaa fiilistä ympyrällä pienentäen ja suurentaen ympyrää, kooten ja taas laukaten enemmän. Ratsastajan pitää hallita hevosensa niin, että tahti säilyy, hevonen ei valu minnekään eikä laukka katoa..Lisäksi Colliander teettää piruetteja valmistelevana harjoituksena lyhyttä sulkutaivutusta, josta käännetään pienelle, viiden metrin puolivoltille, jota ei kuitenkaan kutsuta piruetiksi, koska se ei sitä ole. Sulun avulla saadaan takaosan kantamaan, ja pienellä voltilla saadaan hevoselle voimaa ja koordinaatiota. ”Piruetti on niin kuin pilatesta hevosille, se vaatii paljon vatsalihaksia”, Colliander huomauttaa..GP-radalla piruetti ja piaffi ovat virheherkkiä liikkeitä, jotka kertovat paljon. ”Jos piruetti tulee oikein, se on hymyilyttävä liike. Se kertoo ratsastajan taidosta ja hevosen lahjakkuudesta, koulutuksesta ja yhteistyöstä.”.Piruetti on myös liike, jota ainakin yritetään kotitreeneissä. Colliander ei kiellä kokeilemasta. ”Mutta en tykkää, että kilpailuihin tullaan esittämään puolivalmista ja puoliksi ymmärrettyä”, hän painottaa. .Muutakin kuin luotiviiva

Maria Colliander: Kohti kokoamista

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää