Molemmat ovat kansainvälisen kouluratsastuksen rautarouvia ja pitkän uran tehneitä kiintotähtiä. Nousevien ratsastajien esikuvaksi hän haluasi nostaa Henri Ruosteen, joka oli juttua tehdessä pian starttaamassa olympialaisissa itse kouluttamallaan hevosella. Tehtävä oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta Fabricius-Bjerre toivoi, että Ruoste ehtii kaikessa Tokion arvokisapaineessakin nauttia mahdollisuudesta, joka koituu lopulta vain harvojen osalle.Haastetta on siinäkin, että kuten Fabricius-Bjerre arvioi, Kontestro (Contendro I – Cassini II) oli ennen olympialaisia tuomareiden silmissä 78 prosentin hevonen, vaikka todellisuudessa se pystyy tekemään kaikki GP-ohjelman asiat ja liikkeet kahdeksan, jopa yhdeksän arvoisesti.”Kontestro on tullut areenoille hyvin nopeasti, ja siltä puuttuu vielä voimaa, jotta se saisi heittämällä aina sen kasin tai ysin. Tuomareilla menee aikaa nostaa arvostelunsa tasoa. Toisaalta olisipa kiva, että tuomarit myös antaisivat sen kympin piaffista tai passagesta silloin, kun se sen ansaitsee. Kontestro pystyy myös siihen”, hän analysoi.Fabricius-Bjerre toivotti sydämestään Ruosteelle onnea koitokseen ja aikoi liimautua teeveen ääreen Tokion kouluratojen aikana.Hän sanoi, että tulee päivä, jona Kontestro on voittamaton. Sellainen hevonen se on.”Olisihan se kiva, jos Henri pystyisi sen hevosen pitämään, sillä mun suunnitelma on ratsastaa Pariisin olympialaisissa samassa joukkueessa Henrin ja nykyisen valmennettavani Anna Tallbergin kanssa!” Fabricius-Bjerre sanoi..Olisipa kiva, että tuomarit myös antaisivat sen kympin piaffista tai passagesta silloin, kun se sen ansaitsee.Mikaela Fabricius-Bjerre Kontestrosta.”Älä yliyritä!” Henri Ruoste oli pikkupoikana Mikaela Fabricius-Bjerren suoranainen löytö.Fabricius-Bjerre ihastui pojan tyyliin ollessaan kauan sitten Lilli Luoman parina tuomarina pienissä koulukisoissa jossain Turun lähellä. Pian hänestä tuli varhaisteini-ikäisen Ruosteen valmentaja.”Henri oli hyvin kunnollinen ja kurinalainen poika, joka oli äärimmäisen halukas oppimaan. Ja olen varma myös siitä, että hän tykkäsi niistä hevosistaan jo pienestä asti aivan hulluna. Esimerkiksi ensimmäinen poni, Taikun Jalpoka, että se oli tärkeä!” Fabricius-Bjerre muistelee.Hän muisti myös, että mitä ikinä Ruosteelle pikkupoikanakin sanoi, sen hän teki.”Meillä ratsastettiin aina neljään kulmaan ja otettiin takaosaa alle. Siihen aikaan olin itse valmentajana kokematon, mutta analysoin niiden poniohjelmien rakennetta ja yritin päätellä, mitä niissä halutaan nähdä. Niitä juttuja me harjoiteltiin, ja Henri oli hirveän nopea omaksumaan ne. Puhumattakaan siitä, että hän oli aina valmis jäämään kotiin harjoittelemaan niitä juttuja, kunnes ne sujuivat.”Äärimmäisen harvoin Henri niin sanotusti sooloili.”Silloin kyllä ajattelin, että nyt on kirjailijalta juoni hukassa, kun hän kerran lähti tyttöjen kanssa maastoon ilman satulaa, vaikka olin sanonut, että ei saa mennä. Henri tippui ja poni törmäsi pakettiautoon, ja sai takapuoleensa tuulilasinpyyhkijästä syvän haavan. Poni toipui, mutta Toyota Hiace meni lunastukseen.”. Oma oppilasNykypäivän Henri Ruoste on kansainvälinen kouluratsastaja, ystävä ja kollega, mutta aina hän on oma oppilas.”Mulla on rinta rottingilla siitä, että Henri on menossa nyt olympialaisiin. Kontestron kanssa mä sanoisin Henrille, että älä yliyritä. Sä olet kvaalannut olympialaisiin, sä kuulut sinne. Vetcheckin jälkeen ota rauhallisesti ja rentoudu. Nauti siitä, että olet olympialaisissa! Sä haluat finaaliin, mutta jos sä yrität hevosella enemmän kuin mitä kotona on tehty, siitä useimmiten koituu takapakkia. Pyri siihen, että ratsastat kuin olisit kotona, vähän rennommin vielä kuin kotona!”. Sellainen analyyttinen kurinalaisuus kuin Ruosteella on uran alkuvaiheessa harvinainen piirre. Yleisempää on, että mennään radalle ja tehdään vähän sokkona ja fiilispohjalta ”jotakin”, eikä ymmärretä tuomarin palautteenkaan jälkeen, mitä olisi pitänyt tehdä.Fabricius-Bjerre mietti, että siitä sopii moittia myös valmentajaa, jos hän ei selvitä ratsastajalle, mistä saa minkäkin verran pisteitä ja miksi.”Onhan se nyt eri asia, jos valmentaja sanoo sulle, että sisääntulo radalle koostuu seuraavista asioista: tahti, tasapaino, suoruus, askellajin puhtaus, pysähdyksen pehmeys, seisominen neliönä jalat rungon alla ja lähteminen suoraan siitä liikkeelle. Sun on helpompi ajatella, mitkä pisteet mä tuosta äskeisestä sain, kun tiedät, mitä piti ylipäätään tehdä.” TuomarityöFabricius-Bjerre ei halunnut arvostella tuomareita. Olympialaisten alla hän muistutti, että vaikka Tokiossa on koolla ehdoton kerma, he ovat aivan erityisen paineen alla.Alemmalla tasolla tuomarit eivät ole yhtä kokeneita kuin kansainvälisellä tasolla, ja saattavat tehdä aika ajoin virheenkin, mutta kokonaisuudessaan he kyllä ymmärtävät näkemänsä.”Oletko koskaan kokeillut arvostella GP:tä?” hän kysyy. ”Meillä ratsastajilla on kiire, mutta tuomareilla on vielä enemmän kiire. Me tunnetaan se hevonen koko ajan takapuolen alla ja ollaan sen takia puoli askelta tuomareita edellä. Tuomarilla ei välillä ole edes sekuntia aikaa antaa sitä numeroaan!” Fabricius-Bjerre sanoi, ja napsautteli tiiviiseen tahtiin sormiaan.”Näin ollen, jos se radalla ollut hevonen on ollut oikein jännittynyt aiemmalla hetkellä juuri ennen loistavasti menevää piaffia, on se tosi vaikeaa tuomarillekaan sekunnin murto-osassa rentoutua, pyyhkiä äsken nähty verkkokalvoiltaan ja sanoa itselleen, että no nyt on kymppi!” Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran heinäkuussa 2021. jutun aikamuodot on vaihdettu.
Molemmat ovat kansainvälisen kouluratsastuksen rautarouvia ja pitkän uran tehneitä kiintotähtiä. Nousevien ratsastajien esikuvaksi hän haluasi nostaa Henri Ruosteen, joka oli juttua tehdessä pian starttaamassa olympialaisissa itse kouluttamallaan hevosella. Tehtävä oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta Fabricius-Bjerre toivoi, että Ruoste ehtii kaikessa Tokion arvokisapaineessakin nauttia mahdollisuudesta, joka koituu lopulta vain harvojen osalle.Haastetta on siinäkin, että kuten Fabricius-Bjerre arvioi, Kontestro (Contendro I – Cassini II) oli ennen olympialaisia tuomareiden silmissä 78 prosentin hevonen, vaikka todellisuudessa se pystyy tekemään kaikki GP-ohjelman asiat ja liikkeet kahdeksan, jopa yhdeksän arvoisesti.”Kontestro on tullut areenoille hyvin nopeasti, ja siltä puuttuu vielä voimaa, jotta se saisi heittämällä aina sen kasin tai ysin. Tuomareilla menee aikaa nostaa arvostelunsa tasoa. Toisaalta olisipa kiva, että tuomarit myös antaisivat sen kympin piaffista tai passagesta silloin, kun se sen ansaitsee. Kontestro pystyy myös siihen”, hän analysoi.Fabricius-Bjerre toivotti sydämestään Ruosteelle onnea koitokseen ja aikoi liimautua teeveen ääreen Tokion kouluratojen aikana.Hän sanoi, että tulee päivä, jona Kontestro on voittamaton. Sellainen hevonen se on.”Olisihan se kiva, jos Henri pystyisi sen hevosen pitämään, sillä mun suunnitelma on ratsastaa Pariisin olympialaisissa samassa joukkueessa Henrin ja nykyisen valmennettavani Anna Tallbergin kanssa!” Fabricius-Bjerre sanoi..Olisipa kiva, että tuomarit myös antaisivat sen kympin piaffista tai passagesta silloin, kun se sen ansaitsee.Mikaela Fabricius-Bjerre Kontestrosta.”Älä yliyritä!” Henri Ruoste oli pikkupoikana Mikaela Fabricius-Bjerren suoranainen löytö.Fabricius-Bjerre ihastui pojan tyyliin ollessaan kauan sitten Lilli Luoman parina tuomarina pienissä koulukisoissa jossain Turun lähellä. Pian hänestä tuli varhaisteini-ikäisen Ruosteen valmentaja.”Henri oli hyvin kunnollinen ja kurinalainen poika, joka oli äärimmäisen halukas oppimaan. Ja olen varma myös siitä, että hän tykkäsi niistä hevosistaan jo pienestä asti aivan hulluna. Esimerkiksi ensimmäinen poni, Taikun Jalpoka, että se oli tärkeä!” Fabricius-Bjerre muistelee.Hän muisti myös, että mitä ikinä Ruosteelle pikkupoikanakin sanoi, sen hän teki.”Meillä ratsastettiin aina neljään kulmaan ja otettiin takaosaa alle. Siihen aikaan olin itse valmentajana kokematon, mutta analysoin niiden poniohjelmien rakennetta ja yritin päätellä, mitä niissä halutaan nähdä. Niitä juttuja me harjoiteltiin, ja Henri oli hirveän nopea omaksumaan ne. Puhumattakaan siitä, että hän oli aina valmis jäämään kotiin harjoittelemaan niitä juttuja, kunnes ne sujuivat.”Äärimmäisen harvoin Henri niin sanotusti sooloili.”Silloin kyllä ajattelin, että nyt on kirjailijalta juoni hukassa, kun hän kerran lähti tyttöjen kanssa maastoon ilman satulaa, vaikka olin sanonut, että ei saa mennä. Henri tippui ja poni törmäsi pakettiautoon, ja sai takapuoleensa tuulilasinpyyhkijästä syvän haavan. Poni toipui, mutta Toyota Hiace meni lunastukseen.”. Oma oppilasNykypäivän Henri Ruoste on kansainvälinen kouluratsastaja, ystävä ja kollega, mutta aina hän on oma oppilas.”Mulla on rinta rottingilla siitä, että Henri on menossa nyt olympialaisiin. Kontestron kanssa mä sanoisin Henrille, että älä yliyritä. Sä olet kvaalannut olympialaisiin, sä kuulut sinne. Vetcheckin jälkeen ota rauhallisesti ja rentoudu. Nauti siitä, että olet olympialaisissa! Sä haluat finaaliin, mutta jos sä yrität hevosella enemmän kuin mitä kotona on tehty, siitä useimmiten koituu takapakkia. Pyri siihen, että ratsastat kuin olisit kotona, vähän rennommin vielä kuin kotona!”. Sellainen analyyttinen kurinalaisuus kuin Ruosteella on uran alkuvaiheessa harvinainen piirre. Yleisempää on, että mennään radalle ja tehdään vähän sokkona ja fiilispohjalta ”jotakin”, eikä ymmärretä tuomarin palautteenkaan jälkeen, mitä olisi pitänyt tehdä.Fabricius-Bjerre mietti, että siitä sopii moittia myös valmentajaa, jos hän ei selvitä ratsastajalle, mistä saa minkäkin verran pisteitä ja miksi.”Onhan se nyt eri asia, jos valmentaja sanoo sulle, että sisääntulo radalle koostuu seuraavista asioista: tahti, tasapaino, suoruus, askellajin puhtaus, pysähdyksen pehmeys, seisominen neliönä jalat rungon alla ja lähteminen suoraan siitä liikkeelle. Sun on helpompi ajatella, mitkä pisteet mä tuosta äskeisestä sain, kun tiedät, mitä piti ylipäätään tehdä.” TuomarityöFabricius-Bjerre ei halunnut arvostella tuomareita. Olympialaisten alla hän muistutti, että vaikka Tokiossa on koolla ehdoton kerma, he ovat aivan erityisen paineen alla.Alemmalla tasolla tuomarit eivät ole yhtä kokeneita kuin kansainvälisellä tasolla, ja saattavat tehdä aika ajoin virheenkin, mutta kokonaisuudessaan he kyllä ymmärtävät näkemänsä.”Oletko koskaan kokeillut arvostella GP:tä?” hän kysyy. ”Meillä ratsastajilla on kiire, mutta tuomareilla on vielä enemmän kiire. Me tunnetaan se hevonen koko ajan takapuolen alla ja ollaan sen takia puoli askelta tuomareita edellä. Tuomarilla ei välillä ole edes sekuntia aikaa antaa sitä numeroaan!” Fabricius-Bjerre sanoi, ja napsautteli tiiviiseen tahtiin sormiaan.”Näin ollen, jos se radalla ollut hevonen on ollut oikein jännittynyt aiemmalla hetkellä juuri ennen loistavasti menevää piaffia, on se tosi vaikeaa tuomarillekaan sekunnin murto-osassa rentoutua, pyyhkiä äsken nähty verkkokalvoiltaan ja sanoa itselleen, että no nyt on kymppi!” Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran heinäkuussa 2021. jutun aikamuodot on vaihdettu.
