1. Hevosen ja ratsastajan tasapainoEnsin ratsastajan on opittava pysymään mukana hevosen liikkeissä, sen jälkeen voi oppia vaikuttamaan hevoseen oikein. Ratsastajan tasapaino vaatii myös kehonhallintaa ja koordinaatiota. Mallat itse aloitti kenttäratsastuksella, mikä toi sekä tasapainoa että rohkeutta. Kenttäratsastuksen ja esteratsastuksen yhdistäminen pidemmän päälle on kuitenkin vaikeaa. ”Kenttäratsastus tuo esteratsastukseen myös negatiivisia asioita, joten on joko valittava laji tai treenattava tosi paljon”, hän sanoo. Yksi iso asia on pelastusistunta, eli takakenoinen istunta, jota kentässä käytetään veteen hypätessä, alashypyissä ja muuten vaikeissa ja isoissa hypyissä. Se ei ole Mallatin mukaan normiesteratsastuksessa eduksi.Hänellä itsellään pelastusistunta vahvistui, kun joskus 20–30-vuotiaana hän jopa erikoistui vaikeampiin hevosiin, joita moni muu ei halunnut. Hän laittoi satulaan nuoria ja hankalia, ja hyppäsi niillä. Vähän liikkeen takana oleminen oli eduksi, kun ratsasti hevosilla. jotka kiepahtelivat ympäri tai lähtivät pukittelemaan pää alhaalla. Kun Mallat tältä pohjalta jälkeen lähti töihin Hollantiin Mikael Forsténille ja Noora Pentille, oli istunnan korjaamisessa iso työ. ”Yhä edelleen minulle tulee helposti esiin se virhe, että jos hevonen on esteellä vähän liian kaukana, tai se kyttää, työnnän jalkani eteen tai heittäydyn takakenoon”, hän sanoo. Nuorten hevosten ratsastaminen on sinänsä hyväksi. ”Kunhan pääsee ratsastamaan pääosin normaaleja hevosia, joiden kanssa ei täydy olla niin varuillaan”, Mallat sanoo. 2. Pysy ajan hermolla Ratsastuksessa on tärkeää pysyä aina ajan hermoilla. Mallat arvioi, että kymmenessä vuodessa ratsastus on muuttunut niin, että nykyään sama rata pitää ratsastaa kolme sekuntia nopeammin kuin ennen. Jotta lajin muutoksessa pysyy mukana, on mentävä kilpailuihin. Lieveilmiöitäkin hevosbisneksessä on, Mallat myöntää. ”Kyllä tässä on yhä vaikka mitä ihmeellistä. Esimerkiksi barraamisesta en tykkää yhtään. Ja nykyään mukana on myös ratsastajia, joiden maissa hevosia pidetään aika epäsuotuisissa olosuhteissa. Ja on niitä, jotka ovat nousseet lajissa nopeasti ylös puhtaasti rahalla. Silloin ei hevosia kauheasti kunnioiteta”, Mallat miettii. Yksi asia, mistä hän haluaisi pidettävän kiinni, ovat hevosten kisatauot. Nykyään kausi ei missään vaiheessa lopu, Mallat huomauttaa. Suurin osa osaa kilpailuttaa hevosia suunnitelmallisesti, mutta muutakin näkee. 3. Kunto ja kehonhallinta ovat tärkeitä, mutta usein arki vie voiton Mallat itse venyttelee, mutta kunto tulee vanhanaikaisesti hevoshommissa. ”Mä yhä edelleen mätän karsinoita joka päivä, ja taluttelen hevosia”, hän kertoo. Kun hommaan kuuluu myös muu hevosten hoitaminen, valmentaminen ja hevoskauppa, ei aikaa oikeasti tukilajeihin jää, vaikka kuinka haluaisi. ”Jos on päässyt niin hyvään asemaan, että voi vain ratsastaa, silloin on kyllä liikuttava jotenkin muutenkin”, Mallat neuvoo.Ruokavalio taas – kai kaikki tietävät, että pitäisi syödä terveellisesti. ”Aina ei ehdi, mutta syödään kunnolla silloin, kun ehtii”, hän sanoo. Psyykkisestä valmennuksesta hän oli aikanaan kiinnostunut, mutta se jäi ja niinpä on menty ilman. ”Olen miettinyt, että jos sitä antaa joku, joka ei tiedä mitään ratsastuksesta, niin voiko se muka auttaa. Mutta itse asiassa miesystäväni Hilaire Paillardin äiti on nykyään elämäntaitovalmentaja, ja hän tekee yhteistyötä monen ratsastajan kanssa, ja he ovat saaneet siitä apua. Ehkä pitäisi kokeilla”, Mallat miettii. 4. Ammattiratsastajan on ymmärrettävä jotain hevoskaupan päälle On osattava tehdä hyviä diilejä tai on ainakin yritettävä. ”Mutta kyllähän hevosalalla jo harrastajakin tietää, että hevonen on aina taloudellinen riski. Sille ei voi mitään, ja se kuuluu tähän hommaan. Olen minä monta kertaa hävinnyt juuri silloin, kun lähellä on ollut se hetki, että voisi saada vähän helpomman elämän”, Mallat sanoo..Maiju Mallat lähti maailmalle vasta 30-vuotiaana.Hevosurheilun lokakuun personal trainer Maiju Mallat: Into on tärkein
1. Hevosen ja ratsastajan tasapainoEnsin ratsastajan on opittava pysymään mukana hevosen liikkeissä, sen jälkeen voi oppia vaikuttamaan hevoseen oikein. Ratsastajan tasapaino vaatii myös kehonhallintaa ja koordinaatiota. Mallat itse aloitti kenttäratsastuksella, mikä toi sekä tasapainoa että rohkeutta. Kenttäratsastuksen ja esteratsastuksen yhdistäminen pidemmän päälle on kuitenkin vaikeaa. ”Kenttäratsastus tuo esteratsastukseen myös negatiivisia asioita, joten on joko valittava laji tai treenattava tosi paljon”, hän sanoo. Yksi iso asia on pelastusistunta, eli takakenoinen istunta, jota kentässä käytetään veteen hypätessä, alashypyissä ja muuten vaikeissa ja isoissa hypyissä. Se ei ole Mallatin mukaan normiesteratsastuksessa eduksi.Hänellä itsellään pelastusistunta vahvistui, kun joskus 20–30-vuotiaana hän jopa erikoistui vaikeampiin hevosiin, joita moni muu ei halunnut. Hän laittoi satulaan nuoria ja hankalia, ja hyppäsi niillä. Vähän liikkeen takana oleminen oli eduksi, kun ratsasti hevosilla. jotka kiepahtelivat ympäri tai lähtivät pukittelemaan pää alhaalla. Kun Mallat tältä pohjalta jälkeen lähti töihin Hollantiin Mikael Forsténille ja Noora Pentille, oli istunnan korjaamisessa iso työ. ”Yhä edelleen minulle tulee helposti esiin se virhe, että jos hevonen on esteellä vähän liian kaukana, tai se kyttää, työnnän jalkani eteen tai heittäydyn takakenoon”, hän sanoo. Nuorten hevosten ratsastaminen on sinänsä hyväksi. ”Kunhan pääsee ratsastamaan pääosin normaaleja hevosia, joiden kanssa ei täydy olla niin varuillaan”, Mallat sanoo. 2. Pysy ajan hermolla Ratsastuksessa on tärkeää pysyä aina ajan hermoilla. Mallat arvioi, että kymmenessä vuodessa ratsastus on muuttunut niin, että nykyään sama rata pitää ratsastaa kolme sekuntia nopeammin kuin ennen. Jotta lajin muutoksessa pysyy mukana, on mentävä kilpailuihin. Lieveilmiöitäkin hevosbisneksessä on, Mallat myöntää. ”Kyllä tässä on yhä vaikka mitä ihmeellistä. Esimerkiksi barraamisesta en tykkää yhtään. Ja nykyään mukana on myös ratsastajia, joiden maissa hevosia pidetään aika epäsuotuisissa olosuhteissa. Ja on niitä, jotka ovat nousseet lajissa nopeasti ylös puhtaasti rahalla. Silloin ei hevosia kauheasti kunnioiteta”, Mallat miettii. Yksi asia, mistä hän haluaisi pidettävän kiinni, ovat hevosten kisatauot. Nykyään kausi ei missään vaiheessa lopu, Mallat huomauttaa. Suurin osa osaa kilpailuttaa hevosia suunnitelmallisesti, mutta muutakin näkee. 3. Kunto ja kehonhallinta ovat tärkeitä, mutta usein arki vie voiton Mallat itse venyttelee, mutta kunto tulee vanhanaikaisesti hevoshommissa. ”Mä yhä edelleen mätän karsinoita joka päivä, ja taluttelen hevosia”, hän kertoo. Kun hommaan kuuluu myös muu hevosten hoitaminen, valmentaminen ja hevoskauppa, ei aikaa oikeasti tukilajeihin jää, vaikka kuinka haluaisi. ”Jos on päässyt niin hyvään asemaan, että voi vain ratsastaa, silloin on kyllä liikuttava jotenkin muutenkin”, Mallat neuvoo.Ruokavalio taas – kai kaikki tietävät, että pitäisi syödä terveellisesti. ”Aina ei ehdi, mutta syödään kunnolla silloin, kun ehtii”, hän sanoo. Psyykkisestä valmennuksesta hän oli aikanaan kiinnostunut, mutta se jäi ja niinpä on menty ilman. ”Olen miettinyt, että jos sitä antaa joku, joka ei tiedä mitään ratsastuksesta, niin voiko se muka auttaa. Mutta itse asiassa miesystäväni Hilaire Paillardin äiti on nykyään elämäntaitovalmentaja, ja hän tekee yhteistyötä monen ratsastajan kanssa, ja he ovat saaneet siitä apua. Ehkä pitäisi kokeilla”, Mallat miettii. 4. Ammattiratsastajan on ymmärrettävä jotain hevoskaupan päälle On osattava tehdä hyviä diilejä tai on ainakin yritettävä. ”Mutta kyllähän hevosalalla jo harrastajakin tietää, että hevonen on aina taloudellinen riski. Sille ei voi mitään, ja se kuuluu tähän hommaan. Olen minä monta kertaa hävinnyt juuri silloin, kun lähellä on ollut se hetki, että voisi saada vähän helpomman elämän”, Mallat sanoo..Maiju Mallat lähti maailmalle vasta 30-vuotiaana.Hevosurheilun lokakuun personal trainer Maiju Mallat: Into on tärkein
