Liisa Harmolle hevosen hyvinvointi on tekoja arjessa

Se tarkoittaa käytännön tekoja arjessa. Harmo käsittelee ne tässä artikkelissa tärkeysjärjestyksessä. Harmo kehottaa ottamaan selville, minkälainen eläin hevonen on.”Älä inhimillistä! Älä liitä hevoseen omia tunteitasi ja tuntemuksiasi! Ota selvää asioista. Kysy kokeneemmiltasi”, Harmo linjaa.Pyörää ei kannata yrittää keksiä uudestaan, sillä ympärillä näkee varmasti ihmisiä, joilla on hyvin suorittavia, tyytyväisen oloisia ja hyvinvoivia hevosia. Heiltä kannattaa kysyä..Hevonen ei tarvitse vapaapäivää, vapaapäivä on tehty ihmisille. Hevonen vaatii liikettä, se on fyysinen eläin.Liisa Harmo.Harmo kuuluu heihin, jotka eivät epäröi väittää, että huipputason kilpahevoset voivat yleisesti ottaen paremmin kuin harrastehevoset, vaikka tapana on ajatella asian olevan päinvastoin.”Se, että ne hevoset suorittavat viikonloppu toisensa jälkeen on todiste siitä, että niitä pidetään hyvin, vaikka kuka sanoisi mitä”, hän sanoo. Harmo tietää mistä puhuu, sillä jo 30 vuoden ajan hän on testannut näitä samaisia huippuhevosia kaiket viikonloput ympäri maailmaa ja Suomessa.Hevonen hevosena Kyse on siitä, onko onnistunut luomaan hevosilleen toimivat rutiinit. Sellaiset, että ne toimivat päivästä toiseen samanlaisina. Hevonen kavahtaa muutoksia.”Hevonen on tapojensa orja, rakastaa rutiineja. Kaikki muutokset tuttuihin päivärutiineihin ovat sille kauhistus. Tästä me ei päästä mihinkään.”Rutiineihin olisi hyvä sisällyttää runsas ulkona oleminen muiden hevosten kanssa.Lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen on eläimen kuin eläimen hyvinvoinnissa ykkösasia, Harmo aloittaa. ”Siitä kyllä aina kovasti puheen tasolla puhutaan, mutta käytännön toteutus on usein vähän niin ja näin.”Kyllä, pääsemme laumassa tarhaamiseen, lauman jäsenenä olemiseen, sillä se on kaikkein tyypillisintä mahdollista hevosten käyttäytymistä.Laumassa tarhaaminenHarmo muistuttaa, että eläinsuojelulaki edellyttää, että eläimen saatava elää lajityypillistä elämää ja yksintarhaus ei ole sellaista. Harmo on laumassa pitämisen suuri puolestapuhuja. Jos hevoset saisivat olla laumoissa, niillä olisi paljon vähemmän erilaisia ongelmia, sillä hevonenkin on psykofyysinen kokonaisuus.”En väsy koskaan toistamasta laumassa tarhaamisen tärkeyttä hevosen hyvinvoinnille”, Liisa Harmo sanoo.”Hevonen on laumaeläin sielultaan ja keholtaan. Se suorastaan vaatii saada olla muiden hevosten kanssa.”Harmo sanoo kuulleensa samat selitykset kuin kaikki muutkin, eli että ”on aina potkun vaara”. Tai että ”treenatut kilpahevoset eivät voi olla laumoissa”. Hän ei kuitenkaan pidä tätä hyvänä perusteluna, eikä edes totuudenmukaisena. Hevoset tottuvat kyllä olemaan toistensa kanssa, sillä se on sellaiseen ohjelmoitu. Kengitetty tai paljas kavio ei tee suurta eroa, jos ei nyt sitten yhdistä hevosia ensimmäistä kertaa juuri hokkiaikoina.”Maailmalla FEI-eläinlääkärinä vuosikymmenet toimiessani, olen keskustellut lukemattomien huippuratsastajien kanssa. Yllättävän monet heistä ymmärtävät ryhmätarhaamisen edut. Ja kyllä niitä potkun saaneita hevosia on kuitenkin hyvin vähän versus vaikka ihan ne hevoset, jotka yksin tarhassa riehuessaan ovat onnistuneet murtamaan jalkansa.”Harmo muistaa erään tallin, jossa täysihoitoasiakas valitti siitä, että hänen hevosensa ylsi kurottamaan turpansa vastapäisen hevosen turpaan kiinni. Tälle asiakkaalle tallinpitäjä oli tosin todennut, että on parempi, että hän vaihtaa tallia.”Pitäisi nimenomaan järjestää ne tallit niin, että hevoset pääsevät karsinoistaan mahdollisimman paljon kosketuksiin tallin muiden hevosten kanssa. Nykyään on karsinoita, joissa on melko matala väliseinä, joka mahdollistaa hevosille toisen niskan rapsuttelun yön pitkinä ja pimeinä tunteina, jolloin ne ovat valveilla eikä niillä ole mitään tekemistä.”Oriit ovat luonnollisesti asia erikseen, etenkin jos tammoja on lähettyvillä.”Oriitakin pystyy pitämään yhdessä, jos sellaisen asiakseen ottaa ja taitavasti ne yhdistää, etenkin nuorena. Orivarsalaitumet ovat tästä loistava osoitus. Muistan oman poniruunan, joka joskus muinoin oli kahden oriin tarhakaverina. Se poni oli tämän kolmikon pomo.”Harmo käy paljon Poni-Haan ratsastuskoululla, jonka hevosia on hoitanut pian 40 vuotta. Hevoset tarhataan yhdessä isolle alalle, jonka keskellä on eräänlainen kukkula.”Jään usein katsomaan niitä ratsastuskoulun hevosia siellä omassa ryhmätarhassaan. Ne seurustelevat siellä keskenään eri pienryhmissään ja toimittelevat kaikenlaisia hevosten asioita, välillä joku menee yhdestä ryhmästä tekemään vierailua toiseen ryhmään. Silmin nähden ne nauttivat lajityypillisestä olostaan.”Riittävä perusliikuntaLiikunnan riittävyys on toinen Harmon jatkuva huolenaihe. Vain aniharvoin ratsuja rasitetaan liikaa. Ongelma on siinä, että suomalaiset harrasteratsut saavat aivan liian vähän liikuntaa. Ne ovat niin huonossa aerobisessa kunnossa, että etenkin useamman luokan matalankin tason kisaviikonloppu on niille suhteessa jo liian kova rasite.”Sen näkee sivusta, kun hevonen kesken sen metrin esteradan alkaa hiota ja puuskuttaa ja aivan selvästi väsyä ja rupeaa tekemään ryhmiä virheitä. Siihen jos lisää vielä yhtä huonokuntoisen ratsastajan, se ei ole kovin terveellinen ja turvallinen yhdistelmä.”Harmo muistuttaa, että hevonen vaatii voidakseen hyvin ison määrän liikuntaa päivässä, joka on kyettävä hevoselle järjestämään, jos sellaisen hankkii.”Hevonen liikkuu luonnonolosuhteissa monta kymmentä kilometriä päivässä. Se tekee sen pääasiassa hitaasti edeten, tasaisesti koko vuorokaudelle jakautuen. Ratsuhevosen elämä on järjestetty usein tasan päinvastaiseksi, ihmisen lajityypillisen vuorokausirytmin mukaan. Se seisoo yöt valveilla karsinassa ja päivät kyyhöttää postimerkkitarhassa ja sitten se otetaan ehkä viitisen kertaa viikossa ratsastukseen vajaaksi tunniksi. Siinä rytmissä ei ole mitään hevosfysiologista!””Ja vaikka seisoisi vähän isommassakin tarhassa, ei se hevonen yleensä paljoa liiku.”Tämä ei Harmon mukaan voi olla vaikuttamatta hevosen henkiseen hyvinvointiin. Hevosta pitäisi liikuttaa paljon enemmän kuin tapana on.”10 minuuttia alkukävelyä, 10 minuuttia kevyttä ravia, pari laukkakierrosta on hyvin usein nähty ratsastuskerta, jota kovempaa liikutusta sille hevoselle ei sitten usein tehdäkään.”Ja siihen päälle vapaapäivät. Harmo muistuttaa, että vapaapäivät ovat ihmisen keksimä asia, vähän samalla logiikalla kuin hevosen 8 tunnin yöuni. Vapaapäivät ovat pikemminkin vahingollisia.”Se on niin päin, että hevonen ehkä jotenkin juuri ja juuri kestää sen, että yhtenä päivänä viikossa sitä ei käydä liikuttamassa, mutta ei missään nimessä hyödy siitä. Hevonen ei tarvitse vapaapäivää, vapaapäivä on tehty ihmisille. Hevonen vaatii liikettä, se on fyysinen eläin. Kaikki hevosen tukielimistön rakenteet, nivelet erityisesti, vaativat jatkuvaa pientä liikettä, jotta niiden aineenvaihdunta pysyy käynnissä.”Myös hevosen pää vaatii liikettä. ”Psyykenhoitopäivä on hyvä ajatus, mutta sekin olisi paras tehdä antamalla hevosen laukata kunnolla vaikka sänkipelloilla, jos niillä vielä käydään.”Nykyään paljon nähty kävelytys taluttaen ei saa Harmolta varauksetonta vihreää valoa.”Ihmisen kävelyvauhti on hidas ja se matka, minkä ihminen jaksaa sen hevosen kanssa kävellä on loppujen lopuksi aika lyhyt. Miksei sinne selkään voi kavuta, niin päästään menemään edes vähän reippaammin ja pidemmälle?”Sopiva korsirehuun perustuva ruokintaTärkeä. ”Ja mitään muutahan ei usein tarvitakaan kuin korsirehua. Ja joku mineraali-suolakivi seinään. Mutta sitä heinää tarvitaan oikeastaan koko ajan.” Harmo kannattaa jatkuvaa heinän antamista ja sellaista liikuttamista, että jatkuva heinänsyöttö on mahdollista.”Saataisiin vaan heinäautomaatit joka tallille pudottamaan pienet annokset heinää öisinkin”, hän huokaa.”Olkikuivitus on aivan erinomainen ratkaisu, joka ratkaisee monta ongelmaa. Olki ei ole ihan niin lihottavaa kuin hyvälaatuinen heinä. Ja vaikka hevonen pissaakin niihin kuivikkeisiin, niin kyllä sillä riittää tonkimista ja syömisen etsimistä”, hän sanoo.Harmo toteaa hevosen ruoansulatuksen olevan mahtaisa systeemi, joka muokatessaan selluloosasta ja korsista suolistobakteeriensa avulla energiaa, tuottaa myös valtavan määrän lämpöä.Harmon muistilistalla lukee ”muista pitää ruokinta riittävän yksinkertaisena”. ”Kuulostaa kauhean tylsältä, mutta niin se vain on. Kaikki tämmöiset siemenet, puurot, jauheet, myslit, sun muut ovat turhia. Niillä ei ole hevosen ruoansulatukseen minkäänlaista todellista vaikutusta tai merkitystä. Ainoa, jolla on merkitystä, on jatkuva korsirehun meneminen sinne vatsalaukkuun ja sieltä suolistoon. Jo senkin takia, että hevosen mahalaukku erittää vatsahappoja kaiken aikaa, toisin kuin vaikkapa ihmisellä, jolla happoja alkaa erittyä vain syödessä.””Paras purkki- ja pussiruokinta on ’mahdollisimman pieni määrä purkkeja ja pusseja’, niin ikävä kuin se onkin sanoa, sillä tiedän kyllä, että ihmiset haluavat ’laittaa hevosilleen ruokaa’.”Harmo laittaa ruokaa omille eläimilleen, kahdelle vanhalle koiralle, joita lenkittää usean tunnin verran Vantaan metsissä joka aamu. ”Teenhän mä koirieni kanssa tietenkin tismalleen samoin. Keittelen niille tuntikausia lihalientä ydinluista ja valmistan ruoan lisäämällä keitokseen hirvenlihanroippeet, riisiä ja perunaa”, hän myöntää.Loimitus”Älä inhimillistä. Ei hevosella ole kylmä, vaikka sinä luulet niin”, hän sanoo.Harmo muistaa, kun loimet ”tulivat markkinoille”. Helsingissä se tapahtui joskus 1980-luvulla.”Eihän niitä 1970-luvulla vielä ollut. Muistan, kun kävin Kilannolta tilaamassa ensimmäisen enstex-kankaisen hevosen loimen. Kilannon liike oli siinä White Ladyn talossa Ruskeasuolla.”Siihen aikaan käytettiin kuivatusloimina peittoja ja filttejä, mutta hevoset pidettiin ulkona aina ilman loimia.Nyt ollaan toisessa ääripäässä. Harmo paljastaa kysyneensä monet kerrat talleilla, miksi hevosella voi olla viisikin loimea ja filttiä päällään, vaikka se loimiensa alla saattaa olla hikinen.”Jälleen jossain määrin eri asia, jos hevonen klipataan. Mutta sitten, miksi harrastehevonen tai edes kaikki kilpahevosetkaan pitää klipata? Eikö niiden voi antaa talvisin hiota ja kenties vain kuivattaa, jos pääsevät joskus vähän hikoamaan?”Harmo muistuttaa, että valtaosalla hevosista on hyvin tehokas talvikarvan kasvatussysteemi, joka aktivoituu heti kylmien ilmojen tultua.”Sä voit testata sen toimivuuden työntämällä sormet talvikarvan läpi ihoon. Se iho siellä villan alla on ihan lämmin.””Painava loimipinkka siinä karvan päällä estää karvankohottajalihasta tekemästä työtään ja nostamasta karvaa kylmällä pystyyn.”Puhdas talli-ilmaHyvä talli on sellainen, missä tukka tuulee! Harmon lempisanontoja.”Muistan, kun 1980-luvulla oltiin hirveän tarkkoja siitä, että talleissa ei saanut vetää. Minäkin kiersin niitä tallinkäytäviä ja karsinoita jonkun mittarin kanssa, että täällä selvästi vetää, pois hevonen täältä. Myöhemmin sitten havaittiin, että juuri niissä vetoisissa karsinoissa oli kaikkein terveimmät hevoset, sillä vetohan merkitsee sitä, että ilma vaihtuu ja haitalliset pienhiukkaset ja haitalliset aineet poistuvat talli-ilmasta. Hevonen on kehittynyt lajina tuulisille ja viimaisille aroille.”Entä sitten meteli? ”Sanoisin, että kohtuu kaikessa, mutta sanoisin myös, että metelin merkitystä voidaan myös liioitella. Kyllä siellä ihan varmasti voi radio päällä olla ja seurustella ihan normaaliäänellä.” .Liisa HarmoVantaalainen hevoseläinlääkäri Liisa Harmo, 64, Poni-Haan Ratsastajat ry, on tehnyt merkittävän elämäntyön hevosten hyvinvoinnin hyväksi ja antidopingtoiminnassaHarmo on tehnyt pitkäuran FEI:n ja SRL:n testauseläinlääkärinä ja asiantuntijana sekä kilpailueläinlääkäreiden ja stewardien kouluttajanaValmistui eläinöääkäriksi 1985, mutta aloitti oman praktiikan kiertävän eläinlääkäriauton kanssa kandina jo vuonna 1982FEI-testauseläinlääkärintehtävät alkoivat vuonna 1993 ja jatkuvat viikonloppuisin yhä, nyt ”harrastuksena”Siirtynyt eläkkeelle praktikon tehtävistä vuonna 2018, mutta FEI:n doping-testaajana hän on edelleen töissä kolmekin kertaa viikossaKansainväliset ratsastuskilpailut työllistävät myös maailmalla, viikonloppuna Harmo on Tukholman maailmancupin osakilpailussa FEI-eläinlääkärinä .Oklahoma oli siihen aikaan osavaltio, jossa oli valtava määrä hevosia, miljoonia.Liisa Harmo harjoitteluvuosistaan Oklahomassa 1980-luvulla.Sotakorvaukset auttoivatLiisa Harmo pääsi harjoittelemaan pienellä onnenkantamoisella USA:han 1980-luvulla eläinlääkäriksi opiskellessaan.Hän lähetti hakemuksensa yhdelle alan silloisista parhaista, jonka tiesi, tohtori Robert Bossille Oklahomaan. ”Bossilla oli yksityinen hevosklinikka, jolla oli toimintaa yliopiston kanssa Oklahomassa. Oklahoma oli siihen aikaan osavaltio, jossa oli valtava määrä hevosia, miljoonia”, Harmo kertoo. ”Laitoin sattumalta kirjeen hänelle sellaisella hetkellä, että hän oli juuri edellisenä päivänä saanut kuulla, että suomalaiset olivat ainoa kansa, joka maksoi sotakorvaukset täysimääräisenä takaisin! Tämä oli kuulemma tehnyt häneen valtavan vaikutuksen.”Tohtori Bossin ajatukset urheiluhevosen hyvinvoinnista ja hoidosta juurtuivat otolliseen maaperään ja ovat yhä tänä päivänä pohjana Harmon filosofialle. Hän muistelee aikaa USA:ssa kiitollisuudella. Boss on kauan sitten jo edesmennyt. .Huomioita kilparatsujen elämästäEntä sitten kilpahevoset?Liisa Harmo kertoi Suomen Ratsastajainliiton syyskokousviikonloppuna, että sopiva kilpailuttamisen määrä on viime vuosikymmenten FEI-eläinlääkäreiden kestopuheenaihe siellä, missä he vain kokoontuvatkin. Ratkaisua asiaan ei ole löytynyt.”Tämä asia on niin monisyinen, ettei suosituksia sopivaan kilpailuttamiseen ole saatu. Lukuja ei voi antaa senkään takia, sillä kilpailuttamiseen ei ole olemassa seurantamenetelmää. Pitäisi kehitellä menetelmä sen seurantaan, millä tasolla hevoset kilpailevat ja miten tulokset kilpailemisen seurauksena käyttäytyvät”, hän pohtii. Jokainen hevonen ja jokainen kilpailu on yksilö. Lähtien matkan pituudesta ja vaikkapa kilpailujen tasosta ja radan pohjasta.Suunnitelmallisuus on tärkeä työkalu Tarvitaan suunnitelma, joka kattaa koko kauden. Ei mennä yksi kilpailu edellä vaan koko kausi edellä, jos ei kyse ole aivan ”humputtelusta”.”Ei katsota vain ensi viikonlopun kivoja kisoja, ainakaan jos halutaan kehittyä ja jos kilpaillaan sellaisella tasolla, mikä rasittaa hevosta.”Menestyminen vaikuttaa kilpailusuunnitelmaan. Kauden tärkein tavoite on hyvä olla selvillä, jos siihen pyrkii. Hevosen kunnon on oltava riittävä, jotta se pystyy toimimaan vaaditulla teholla. Jos joudutaan suorituksessa ylittämään hevosen oma kapasiteetti millään tavalla, ollaan heti turvallisuusriskialueellaMyös voimaa tarvitaan. Voimaharjoittelu vaatii levon rasituksen jälkeen. Kilpaileminen on helposti tällaista voimaharjoittelua, joten on helppo ymmärtää, että joka viikonloppu ei voi kilpailla, koska silloin ei ehdi palautua.Lepo ei kuitenkaan ole nukkumista karsinassa, vaan palauttavampaa liikuntaa, kuitenkin mieluiten ratsastettuna.Taitoharjoittelu vaatii toistoja. Kilpailunomaisia treenejä voi käyttää hyvin taitoharjoitteluna, koska niissä ei tarvitse miettiä tulosta. Ja aina on hyvä kerrata perusasioita, mennä ”back to basics”.Alku- ja loppuverryttely ja seuraavien päivien liikunta ovat erittäin tärkeässä roolissa eläinlääkärin näkökulmasta. ”Pahinta on, että pienen loppuhölköttelyn jälkeen hevonen heitetään kuljetuskoppiin ja ajetaan 4 tuntia kotiin ja seuraava päivä on tarhalepoa. Tukielimistön mikromuutokset vaativat palautuakseen verenkiertoa ja sitä ei saa, jos seisoo paikoillaan”, Harmo muistuttaa.Pidemmät kisat, kuten pitkät kenttäkisat tai matkaratsastuskisat, voivat aiheuttaa jopa mikromurtumia. Ne paranevat, kun niille annetaan aikaa parantua, eikä rasiteta samaa kohtaa liian aikaisin uudelleen. Tämän takia todella vaativia pitkiä kilpailuja hevosella voi olla ehkä vain kaksi vuodessa.Harmo kertoo, että kopissa seisottaminen on jäämässä historiaan ammattilaisten keskuudessa. Kilpahevosia liikutetaan meillä ja maailmalla aivan yleisesti jo kaksi kertaa päivässä. Toinen kerta voi olla suunnitelmallisempaa ratsastusta ja toinen muuta liikutusta, ehkä kävelykonetta tai juoksutusta, jossa on toki omat kaarevan uran tuomat rasitteensa. Tarhaa sen sijaan ei lasketa liikunnaksi. Iso laidun ja siellä lauma on jo lähempänä liikuntaa, mutta harvoin riittää sellaiseksi sekään.Hevosen ikä vaikuttaa paljon siihen, miten paljon voi kilpailuttaa. Vanhempi korkean tason suorittaja tietää, mitä kisaaminen on. Itse kilpailupäiviä voi vähentää. Sen sijaan nuori hevonen tarvitsee kokemusta, jonka takia sen maksimikapasiteettia ei kannatakaan ottaa käyttöön montaa kertaa vuodessa.Eläinlääkäri kannattaa ottaa mukaan kilpailukalenterin suunnitteluun, jos on joitakin vaivoja, nivelvaivoja tai muita. Kinnerpatti- ja sädeluuongelmaiset hevoset tarvitsevat säännöllisen liikutuksen. Kengityksen merkitys ja asiantuntevan sepän merkitys on suuri. Jos on ongelmaa, kannattaa antaa sepän ja eläinlääkärin keskustella keskenään ja luottaa heidän arvioonsa.Kuljetusmatkat ovat tämän päivän ongelma. Kuljettaminen on hevoselle erittäin suuri rasite. Suurempi kuin usein arvataan. Kuljettaminen aiheuttaa stressiä ja hevosen energiavarannot saattavat olla käytettynä jo ennen kuin ollaan perillä, etenkin hellepäivinä. Keuhkot ovat kovilla kuljetuksen aikana. Heinäverkko nenän edessä koko matkan on iso riski kuljetuskuumeelle, kun heinässä aina olevat homepölyt menevät sen keuhkoihin. Jos hevonen voi pitää päänsä alhaalla kuljetuksen aikana, tilanne kuljetuskuumeen suhteen on parempi, hevonen saa pölyn pois keuhkoistaan pää alhaalla.Kuljetus on stressinä sitä suuruusluokkaa, että FEI on tämän takia sallinut mahahaavalääkityksen.

Liisa Harmolle hevosen hyvinvointi on tekoja arjessa

Aiheeseen liittyvää