Sanna Backlund haluaa ryhtiä kotitreeniin

Hyvä valmentaja on ratsastajalle tärkeä, mutta myös itsenäinen kotitreeni pitää osata tehdä hyvin ja huolella, koska vain ani harva on valmentajan silmien alla 365 päivää vuodessa, korostaa esteratsastuksen ikäluokkakilpailijoiden maajoukkuevalmentaja Sanna Backlund.Yksin treenaaminen on useimmille ratsastajille käytännön pakko, mutta siitä on myös käytännön hyötyä. Kaksin hevosen kanssa sitä lopulta ollaan radallakin. Kun ratsastaja ratsastaa ilman valmentajaa, hänelle jää enemmän vastuuta tekemisestään ja hänen kykynsä ratkaista ongelmia kehittyy.Esteratsastajalle oleellinen osa valmentautumista on puomi- ja kavalettitreeni, mitä varten Backlund esittelee muutamia hyviä ja monipuolisia tehtäviä..Jo kahdellakin kavaletilla saa paljon aikaan! Kun esteratsastaja ratsastaa, pitää kentällä olla puomeja.Susanna Backlund.Isompien esteiden hyppääminen jätetään yleensä valmennuksiin, mutta Backlund suosittelee myös hyppäämään helpolla tasolla yksin, kunhan turvallisuudesta on huolehdittu. Joskus ratsastajan on hyvä mennä vähän epämukavuusalueellakin.Tässä esiteltävillä yksinkertaisilla harjoituksilla voi löytää kotitreeniin laatua ja täsmällisyyttä. Ne toimivat hyvin ainakin aluetason ratsastajilla ja siitä ylöspäin.”Jokaisella ratsastajalla pitää kuitenkin olla myös vastuuvalmentaja”, Backlund painottaa. ”Ja parhaimmillaan nämä harjoitukset ovat, kun ne käydään ensin läpi oman valmentajan kanssa. Hän osaa sanoa, mihin kunkin ratsukon omassa treenissään kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.”Verryttelyssä yksi hyvä harjoitus, jolla voi löytää pehmeää ja suunniteltua kontrollia hevoseen, on salmiakkiharjoitus, jonka Backlund on lainannut Maria Tabermanilta. Siinä on merkitty tötteröillä neljä kulmaa, ja ratsastaja kääntää hevosta niiden välissä, samassa tilassa kahdella eri tavalla. Joko niin, että hevonen on suorana ulko-ohjan tuella, ja ratsastaja kääntää suoran hevosen ulkoavuilla joka kulmassa. Tai sitten niin, että tötteröiden väliin tehdään ympyrä, niin että hevonen yhä kääntyy, mutta se on koko ajan asetettu ja taivutettu sisään ja se kulkee koko ajan sisäpohkeen ympärillä ja kaarevaa tietä.”Siinä ratsastaja oppii itse kontrolloimaan, onko hän taivuttamassa vai kääntämässä hevosta”, Backlund selittää.Kierros toista, kierros toistaHarjoitusta voi tehdä kaikissa askellajeissa. Yksi hyvä tapa on tehdä kääntämiset suoralla hevosella kootussa laukassa ja vastaavasti laukata pyöreä tie enemmän eteenpäin, esimerkiksi aina kierros toista, sitten kierros toista.Esteratsastajan säännölliseenohjelmaan pitää kuulua puomien ja kavalettien ratsastaminen. Ihannetapauksessa niitä on aina kentällä ja maneesissa, mutta kaikilla talleilla se ei ole mahdollista ja kantamisessa on tietysti oma hommansa.”Mutta jo kahdellakin kavaletilla saa paljon aikaan!” Backlund innostaa.Ihan ensimmäisenä opetellaan laukkaamaan rytmissä ympyrällä puomista keskeltä yli niin, että hevonen ei ryntää, hätäile tai hidasta.”Se on vain laukka-askel muiden joukossa, rytmi ja liike pysyvät samanlaisina. Se ei ole suurin asia, onko hevonen lähellä vai kaukana, vaan rytmi on tärkein”, Backlund sanoo.Samalla ratsastaja voi keskittyä istuntaansa. Backlund kehottaa ratsastamaan ja tekemään puomeja myös ilman jalustimia. Kätevintä on totuttaa hevoset sellaisiksi, että jalustimet voi päästää jalasta alas heilumaan, ja sitten taas halutessaan onkia ne vauhdissa takaisin jalkaan.”Kyllä mun kaikki hevoset ovat oppineet sietämään sen”, Backlund huomauttaa.. Puomeja opetellaan menemään myös erilaisissa istunnoissa: sekä syvälle istuen että kevyeen istuntaan nousten.”Aika monelle on vaikeaa jatkaa hevosten työstämistä kevyessä istunnassa. Hevosen ratsastettavuuteen ei kuitenkaan pitäisi tulla muutosta, vaikka ratsastaja nousee kevyeen istuntaan. Sitä pitää treenata, koska ei kukaan voi ratsastaa rataa derbykentällä koko ajan takapuoli satulassa”, Backlund huomauttaa.Ensin ympyrää tehdään myötälaukassa, mutta vanhempien hevosten kanssa puomia voi laukata vastalaukassakin, tai tehdä puomin päällä vaihdon vastalaukasta myötälaukkaan ja myös myötälaukasta vastalaukkaan. Tämä vaatii jo todella hyvin avuilla olevan hevosen.Kun yksi puomi tai kavaletti sujuu ympyrällä ja suoralla, voidaan seuraavaksi siirtyä yksinkertaiseen ja haastavaan kavalettiharjoitukseen kahdella kavaletilla. Todella paljon saa aikaan kahdella puomilla suoralla linjalla niin, että väli on 17 metriä, poneilla metrin lyhyempi. Alkuun kavaletit voi kääntää mataliksi ja ravata, sitten ne nostetaan ja niitä aletaan mennä ensin viidellä askeleella kohtisuoraan, pysyen keskellä ja myötälaukassa molempiin suuntiin. Kun tämä sujuu rytmissä ja ongelmitta, aletaan muuttaa askelmäärää 4 ja 6 askelen välillä.Tehtävään voi myös yhdistää ympyröitä ja laukanvaihtoja kavalettien päällä. Usein myötälaukan säilyttäminen on vaikeampaa isossa laukassa, jossa hevonen helpommin haluaa jatkaa helpompaa laukkaa.Jos tilaa on, kolmannen kavaletin voi laittaa taas 17 metrin päähän. Sen jälkeen pystyy vaihtelemaan askelmääriä, niin että ensimmäinen väli tehdään eri askelmäärällä kuin jälkimmäinen.Kun tilaa on, puomeja voi lisätä kuviossa esitetyllä tavalla.”Sitten pystyy tekemään jo ihan kaikkea. Vaihtoehtoja on äärettömästi”, Backlund sanoo.Kavalettien lisäksi kotona voi harjoitella pieniä esteitä.”Usein treeneissä menemme ensin jonkin radan pienillä esteillä, ja lisäämme joka väliin yhden askelen, ja sitten teemme saman radan isommilla esteillä jättäen yhden pois. Tätä voi kokeilla päinvastoinkin: ensin jättää askelet pois ja sitten lisää ne isommille, mutta se on jo aika vaikeaa”, Backlund neuvoo.Ratsastettavuus on kaiken A ja OPienten hyppäämiseen kannattaa yhdistää siirtymisiä ja vaikka avotaivutuksia. Kaikkiaan sileän ratsastaminen ja esteiden hyppääminen eivät saa olla kaksi eri asiaa, vaan sileätyöhön kannattaa lisätä este-elementtejä ja radoille kouluratsastuksen elementtejä.”Usein hevoset katoavat avuilta, kun aletaan hyppäämään, mutta olisi tärkeää, että työskentely jatkuu samalla tavalla”, Backlund huomauttaa.Nimenomaan siihen auttaa puomien ja pienten esteiden pitäminen mukana päivittäisessä työskentelyssä. Niiden kanssa ei kuitenkaan pidä hakea kontrollia pelkän kokoamisen ja lyhentämisen kautta, vaan huomioon on otettava nykyratojen vaatimukset. Backlund painottaa, että pidätteiden pitää tietenkin mennä läpi ja hevosen pitää kantaa itsensä, mutta nykyesteratsastusta ajatellen ei ole tarpeen harjoitella jäätävän koottua laukkaa eikä hevosen paketoimista.”Helpompaahan se on koota hevonen kunnolla, kuin jatkaa rytmissä eteenpäin, mutta nykyään radoilla ei voi paljoa tasapainottaa ja lyhentää, vaan hevonen pitää ratsastaa avuille isommassakin laukassa”, hän selittää.Se ei vähennä ratsastajan taitojen ja hevosen ratsastettavuuden roolia.”Kaiken pitäisi olla mahdollista! Ratsastettavuus on kaiken A ja O, ja mitä enemmän meillä on säätövaraa, sitä enemmän meillä on radalla mahdollista reagoida. On helppoa lähteä radalle, kun tietää, että hevonen toteuttaa kaiken, niin kuin omista hevosistani Wilhelmina ja Engblomien hieno Verdi tekivät. Silloin ratsastaja ei edes voi missata totaalisesti”, Backlund huomauttaa.Osa spookaa, osa jäätyySellaisia kultakimpaleita on kuitenkin vain pieni osa hevosista. Muiden kanssa radoilla täytyy tehdä kompromisseja.”Osa hevosista laittaa kisatilanteessa läpät korville, eikä kuuntele ratsastajaa, osa spookaa ja osa jäätyy. Mutta niitä täytyy sitten vain hioa kotona toimiviksi vielä enemmän”, Backlund kuittaa.Yksi hyvä harjoitus on neljästä puomista tehty ympyrä,jota voi tiukimmillaan tehdä niin, että joka väliin tulee vain kaksi laukka-askelta. Silloin puomien päiden etäisyys toisistaan on vähän yli viisi metriä. Ympyrää voi tietenkin myös laajentaa, jolloin väleihin mahtuu enemmän laukka-askeleita ja tehtävä tulee helpommaksi.”En tee tätä harjoitusta koskaan pitkään peräkkäin, vaan menen ympyrällä muutaman puomin yli ja sitten jo käännän ulos ja vaihdan laukan. Harjoitus opettaa tuntemaan, minne hevonen on menossa ja kuinka ratsastajan pitää reagoida nopeasti. Jos esimerkiksi hevonen on valumassa ulos, kaksi askelta on lyhyt aika korjata”, Backlund selittää.Harjoitus on vaikea, joten sitä ei pidä jäädä pumppaamaan pitkäksi aikaa. Sen sijaan siihen voi yhdistää siirtymisiä niin, että esimerkiksi ravaa kertaalleen kaikki puomit, ja sitten tekee laukassa ympyrän ylittäen vain joka toisen puomin. Mukaan voi lisätä myös esteitä niin, että esimerkiksi suhteutetun välissä kierretään puomiympyrä laukassa tai ravissa, joko kaikki puomit tai vain osa niistä.Harjoitus paljastaa hyvin sen, onko hevonen suora, eli taipuuko ja kääntyykö se yhtä hyvin molempiin suuntiin.Saman tarkkuuden reittien kanssa pitää säilyä kaikessa ratsastuksessa. Nyt kun on siirrytty ulkokentiltä sisälle, on aika viimeistään ottaa kulmat haltuun, sillä muuten halliradoilla tulee kiire.”Tässä välissä tunnuttiin harjoittelevan vain sitä, että hevosten pitää liikkua uran sisällä nojaamatta seiniin. Se on oikein, mutta niiden pitää mennä myös kulmiin. Sitä voi olla GP:n viimeinen okseri vähän seinää päin, ja jos hevonen alkaa kääntyä itse liian aikaisin, se ottaa sen takia puomin”, Backlund huomauttaa.Siksi Hattelissa rakennetaan usein in-and-out-sarja kulmaan tai hypätään pieniä esteitä seinää kohti, ja käännetäänkin siitä jyrkempään suuntaan.Monen hevosen kohdalla kannattaa laittaa pystysuuntaiset puomit esteen jälkeen ehkä neljä metrin päähän esteestä metrin leveydelle toisistaan, niin että ratsukon pitää jatkaa suoraan niiden väliseen kujaan. Puomit tekevät hevosta suoraksi ja auttavat löytämään tarkan tien.. Backlund käyttää sivuilla mieluimmin pehmopuomeja, koska pelkää hevosen astuvan puomin päälle ja satuttavan jalkansa.Osa harjoituksista on hevoskohtaisia, eivätkä ne sovi kaikille. Esimerkiksi Backlundin oma ykkösratsu Zorro eli Elano jää helposti esteen jälkeen vähän paikoilleen. Siksi Backlundin lempitehtävä on jatkaa esteeltä puomille tietty askelmäärä niin, että laukan pitää viedä eteenpäin.”Laitan puomin sujuvalla välillä 2–4 askelen päähän. Sellaiselle hevoselle tämä ei tietenkään sitten sovi, jos hevonen muutenkin hyppää aina esteen jälkeen pitkälle eteenpäin”, Backlund sanoo.Etenkin nuoret ratsastajat tekevät varsinaiset ratatreenit valmentajan kanssa. Ennen kilpailuja kannattaa suosia täsmävalmistelua.”Escada tekee muutaman kerran ison viiksipystyn, ja Zorro okseri-okseri-sarjan, että se muistaa, että niissä esteissä on takapuomikin”, Backlund paljastaa.Jos valmennettavilla on ollut itseluottamuksen kanssa ongelmaa, kannattaa ottaa käyttöön apuesteet.”Kavaletti 12 metriä ennen estettä tai sitten jokin 3–5 askelen perusluottoväli. Silloin hevonen saa rauhan, ja kuski pääsee hyppäämään isompaa”, Backlund neuvoo.Kokeneemmat ratsastajat taas kaipaavat valmentajan apua usein ennemmin hevosten läpiratsastamiseen kuin itse hyppäämiseen. Kun hollantilainen Luc Steeghs kävi viimeksi Hattelissa valmentamassa, Backlund itse meni pelkkiä kavaletteja.Jos hevonen kyttää tai spookaa, asiaa on työstettävä jatkuvasti ja ajatuksen kanssa kotitreeneissä. Jos hevonen katsoo jotain ulkopuolista ärsykettä, usein paras ratkaisu on olla tekemättä asiasta numeroa, vaan pelottavan kulman kohdalla oikaistaan vähän, asetetaan sisään ja ratsastetaan eteen. Avotaivutus pelottavasta asiasta poispäin on hyvä tapa työstää tuijottamista, ja jos on oikein pelottavaa, kannattaa kotimaneesissakin käyttää vetohevosta antamaan rohkeutta.Jos hevonen taas on estespooky, eli katsoo nimenomaan asioita esteissä ja esteiden alla, on katsottavaa oltava jatkuvasti ja koko ajan. Pieniä vesimattoja ja portteja on vain jaksettava kantaa esteiden ja kavalettienkin alle.”Eikä ratkaista asiaa vauhdilla, vaan ratsastetaan tarkasti ohjan ja pohkeen välissä”, Backlund neuvoo.Hän kannattaa ehdottomasti myös sitä, että osaavat ratsastajat läpiratsastavat vähemmän kokeneiden ratsastajien hevosia. Usein esteratsastuksen ongelmissa on kyse lumipalloefektistä, jossa hevosen vinous, sen huono vastaaminen apuihin ja ratsastajan rytmittömyys ja hänen huono fiiliksensä ruokkivat toisiaan, ja lopulta kaikki alkaa olla vaikeaa. Kun valmentajasiinä vaiheessa nousee selkään, hän saattaa ihmetellä, että kuinka edes tällä on voinut hypätä mitään.Toisen tekemän läpiratsastuksen taika ei kestä kauaa, mutta se antaa kuitenkin fiilistä siitä, miltä hevosen pitää tuntua ja mitä sen kanssa tavoitellaan.Oikeat perusteet jo alkumetreilläLopuksi Backlund ottaa esiin vielä yhden asian, joka ei auta enää kovinkaan montaa kilparatsastajaa, mutta joka on lajin kannalta hyvinkin tärkeä. Nimittäin ratsastajien uran ihan alku. Backlundin mielestä heti ratsastuksen alkumetreillä olisi tärkeä oppia oikeat perusteet ja auttaa ratsastajaa löytämään hyvä istunta ja tasapaino. Hyvä ja hyppäämiseen innostava ratsastuskoulu ei ole siihen lainkaan huono vaihtoehto.”Moneen paikkaan Suomessa on vaikea löytää säännöllisesti käyvää, hyvää kotivastuuvalmentajaa. Siksi kehottaisin kääntymään hyvän, perusasiat omaavan ratsastuksenopettajan puoleen. Eihän tämä mitään avaruustiedettä ole, ja ratsastuskouluissa saa paljon hyvää oppia. Alakouluikäiselle olisi hyvä olla opettaja, joka nalkuttaisi niistä perusasioista”, Backlund sanoo.”Minulla itselläni perusta on jäänyt hauraaksi, kun taas Suski (Granroth) on ratsastuskoulusta ja hänellä on superistunta. Moni asia, missä kyse on opetuksen laadusta ihan alussa, tulee esiin sitten siinä vaiheessa, kun siirrytään isoimmille esteille”, Backlund huomauttaa.”Lasten kohdalla kyse ei pidä olla siitä, että voidaan luetella, keillä tähtivalmentajilla he käyvät, vaan siitä, että he tekevät oikein perustyötä.”.Sanna BacklundJanakkalassa asuva ammattivalmentaja ja ratsastaja, joka pitää Hattel Horse -nimistä myynti- ja valmennustalliaSuomen Ratsastajainliiton maajoukkuevalmentaja (juniorit, nuoret, U25) 2015–Kilpailee aktiivisesti. Lukuisia kansainvälisiä voittoja ja sijoituksia sekä suomenmestaruusmitaleita, joista kirkkaimpana SM-kulta v. 2013Tärkeät ratsastukselliset vaikuttajat Eric van der Vleuten ja Emile HendrixPerheeseen kuuluvat aviomies Markus Backlund ja 8-vuotias poika Max.Idoli: Marcus EhningKun Sanna Backlund katsoo saksalaisen Marcus Ehningin ratsastusta, hän ihailee sitä niin paljon, että kateuden peikko nostaa päätään. "Kyllä mä suoranaisesti kadehdin Ehningin ilmiömäistä balanssia ja hänen kykyään saada kaikki näyttämään helpolta kaikkien hevosten kanssa. Hän on minulle ehdoton idoli ja ykkönen”, Backlund paljastaa.Ehningillä on valtavan pitkä meriittilista nuorten ratsastajien vuosista saakka, ja hän on muun mussa voittanut maailmancupin finaalin kolmella eri hevosella. Kivikovassa Saksan estejoukkueessa hän on voittanut kaikenvärisiä olympia-, MM- ja EM-joukkuemitaleita.Kaikkein eniten Backlund ihailee kuitenkin hänen tapaansa istua hevosen mukana.”Koska omassa istunnassani on puutteita, niin kai se on se hänen täydellinen istuntansa, joka vetoaa. Se tyyli ja oman kehon hallinta on ihan käsittämättömän hieno”, Backlund sanoo. ”Melkein voisi sanoa, että minua ihan ärsyttää se, kuinka hyvä se on.”.Se tyyli ja oman kehon hallinta on ihan käsittämättömän hieno.Sanna Backlund Marcus Ehningin istunnasta..Suorana ja vahvanaSanna Backlund muistuttaa, että nykyaikaisen ratsastajan tulee kiinnittää huomiota myös oheisliikuntaan ja kehonhuoltoon.Hattel Horsessa käy maanantaisin crosstrainer-ohjaaja vetämässä ohjatun jumpan, jonka avulla pyritään saamaan kuriin pahimmat vinoudet ja jäykkyydet. Sekä Sanna Backlund, että hänen miehensä Markus Backlund osallistuvat aina jumppaan Hattelin valmennettavien kanssa. Lisäksi suurella osalla Hattel Horsella valmentautuvista nuorista on Personal trainer, joka huolehtii heidän treenistään.”Ratsastajan tulee huolehtia, että hän ei ole itse sikakiero, että hevonen pystyy olemaan suora”, Backlund tiivistää.Hatttel Horsen ratsuttajan, Susanna Granrothin, tapainen ammattiratsastaja ratsastaa päivät pitkät, joten sen lisäksi hän vain osallistuu jumppaan ja käy hierojalla. Niiden lisäksi hän ei välttämättä tarvitse muuta oheisliikuntaa, sillä riittävä esteratsastukseen tarvittava kunto ja vahvuus kertyvät lajiharjoittelussa.Jos taas tilanne on se, että ratsastajalla on säännöllisesti vain yksi hevonen, pelkkä ratsastus ei riitä rakentamaan riittävää fysiikkaa, vaan esimerkiksi keskivartalon voima jää liian vähäiseksi. Silloin kilparatsastajan ohjelmaan tulee kuulua myös muuta treeniä, Backlund painottaa..Alkuverryttelyä ja sileää Hattelin tapaanKun Sanna Backlund aloittaa ratsastuksen, hän ei koskaan ensimmäiseen viiteen minuuttiin vaadi oikein mitään sen kummempaa, vaan antaa hevoselle aikaa vertyä.Sen ei tarvitse liikkua muodossa, vaan se voi vain hölkkäillä eteenpäin. Ratsastaja toki voi alkaa heti kiinnittää huomiota omiin virheisiinsä ja tapoihin, joista haluaa oppia pois.Ravityöskentelyssä Backlund tekee mielellään esimerkiksi avoja ja pohkeenväistöjä. Mielellään seinää tai aitaa vasten, sillä se tuo hommaan ryhtiä.”Siinä pystyy paremmin vahtimaan esimerkiksi sitä, että linja säilyy. Diagonaalilla itsenäisesti tehtynä pohkeenväistöistä tulee helposti epämääräisiä”, Backlund huomauttaa.Myös käyntiä kannattaa ratsastaa.”Me Hattelissa aloitamme suurimpien korjausten tekemisen aina käynnissä. Jos hevonen ei vaikka käänny tai ota pidätettä vastaan, sitä harjoitellaan ensin käynnissä. Siksi pitää huolehtia siitä, että käynti toimii, ja hevonen on ehdottomasti myös käynnissä pohkeen edessä”, Backlund sanoo.Siirtymisiin kannattaa aina käyttää huomiota. Laukasta käyntiinkään ei saa lösähtää, vaan usein ratsastuksessa saa enemmän aikaan, kun tekee siirtymiset huolella laukka-ravi-käynti ja käynti-ravi-laukka.Laukka on toki kuitenkin esteratsastajalle tärkein työkalu. Oleellista on pystyä venyttämään hevosen laukkaa eteen ja taakse, lyhyemmäksi ja pidemmäksi.”Suosittelen esimerkiksi harjoitusta, jossa mennään 10 askelta laukkaa eteen, sitten otetaan hevonen nopeasti kiinni, ja tehdään sitten 10 lyhyttä askelta. Mutta myös se on hyvä ja vaikea harjoitus, jossa ratsastetaan 10 askelta, jossa jokainen on vähän edellistä pidempi, ja sitten taas 10 askelta, jossa jokainen on pehmeästi ja portaittain vähän edellistä lyhempi. Kaikki samassa rytmissä, pohkeen ja ohjan välissä”, Backlund vinkkaa.Laukan pituuden lisäksi treenataan hevosen muotoa. Hevonen on saatava laukkaamaan lyhyenä ja ylämäkeen, mutta yhtä lailla myös pitkänä ja pyöreänä eteen ja alas. Eri muotoja on pystyttävä vaihtelemaan saman treenin aikana, ja koko ajan laadukkaasti.”Se onkin vaikea saada hevonen liikkumaan pitkänä ja pyöreänä, mutta niin, että se samalla kantaa itsensä, eikä ole pudonnut etupainoiseksi lavoilleen”, Backlund huomauttaa.Vastalaukka on erittäin hyvää suoristavaa treeniä estehevosille. Se pitää tehdä vähän kerrallaan, niin että ensin laukataan laadukkaasti vain yksi kulma, sitten matkaa pidennetään.”Teetän usein alkuverryttelyssä kentän kokoista kahdeksikkoa, jossa myötälaukkaan mennään keskilaukkaa, ja kahdeksikon toinen puolisko mennään kootumpana vastalaukkaa ja asetetaan hevonen sisälle”, Backlund kertoo.Ratsastuksessa Backlundilla on ajatus, että hevosella on tavallaan laatikko, jonka sisässä, apujen välissä, sen halutaan pysyvän. Kun hevonen on laatikon sisässä, eikä valu millään jalalla ulos, eikä työnny etupainoiseksi, se saa olla rauhassa, eikä ratsastaja puuhaile silloin mitään ylimääräistä. Jos hevonen taas työntyy jostain kohtaa ulos annetuista raameista, se korjataan takaisin laatikkoonsa, missä se saa taas rauhan.”Mutta sen kimpussa ei saa olla koko ajan”, Backlund painottaa.Virheet tulevat vastaanErittäin tärkeää on, että jos hevonen on laiska, se laitetaan ensin menemään eteenpäin. Sen jälkeen ratsastaja pystyy olemaan selässä hiljaa, nalkuttamatta pohkeillaan.Yksi hyvä keino testata hevosen suoruus on levittää kädet molemmilta puolilta, niin että ne eivät ota kaulaan kiinni kummaltakaan puolelta. Silloin on helppo huomata, minne suuntaan kädet ovat ajelehtimassa, ja ratsastaja ymmärtää korjata hevosen jaloilla oikeaan paikkaan.Backlund huomauttaa, että usein esteitä pystyy hyppäämään aika pitkällekin perusvirheiden ja vinouksien kanssa. Mutta aina jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, virheet tulevat vastaan, ja niiden takia alkaa pudota puomi.”Ja korjaaminen on auttamatta myöhässä, jos ne korjataan vasta siinä vaiheessa, kun ne tuovat virheen esimerkiksi 140–145-radalla. Usein se sama asia olisi korjattavissa jo sileällä ja puomeilla”, Backlund sanoo.Ratsastajan onkin tunnettava hevosensa juurta jaksaen, niin että hän osaa jo sileällä kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka voivat tuoda esteradalla virheen.

Sanna Backlund haluaa ryhtiä kotitreeniin

Aiheeseen liittyvää