Punainen lanka – Haluatko kehittyä kilpailijana? Entä ihan vain ratsastajana?

Jos vastauksesi otsikkoon on kyllä, lue tämä juttu. Molempiin pätee sama punainen lanka. Anna-Julia Kontio kertoo, mistä on kyse. Punainen lanka on yhtä kuin tasapainossa olevan hevosen eteen, taakse ja sivulle ratsastamisen hiomista yhä paremmaksi ja paremmaksi. Tämä prosessi etenee eräällä lailla eksponentiaalisesti, sillä informaatio kulkee yhä nopeammin kun pienet polut avautuvat leveiksi väyliksi, ja sitä mukaa kun hevosen lihaksisto vahvistuu, myös haluttu tasapaino muuttuu päivä päivältä halutunlaiseksi.Hyvä fyysinen ja psyykkinen tila hevosessa tarkoittaa, että hevonen antaa itsensä ratsastajan käyttöön ilman vastaanhangoittelua, mielellään. Se on ratsastajansa jatke kuin hänen omat jalkansa.Hyppäämisen jokainen hevonen tekee luontaisen tekniikkansa ehdoilla, jota ei määräänsä enempää voi muuttaa. Esteratsastaminen on vaikuttamista kaikkeen siihen, mitä esteiden välillä tapahtuu. Tämä periaate toki pätee kaikkeen ratsastamiseen, oli kyse koulu- tai kenttäratsastamisestakin. Asian hahmottamista auttaa, kun muistaa, että ratsastuskilpailut ovat se paikka, jossa kehittyminen mitataan. Totta kai siellä mitataan myös hevosen geneettinen laatu, ja tämä tuo kilpailuihin hallitsemattoman elementin, sillä laatu on jotakin, mikä hevosessa on syntyjään.. Ratsastustaito on sitä, että tämä laatu saadaan ulos joka hetkellä ja kaikissa tilanteissa, 100-prosenttisesti. Mielellään vakiona, eli niin, että yhden ja saman ratsastajan hevoset puhuvat kaikki samaa kieltä. ”Sen minkä hevonen tekee mielellään, se tekee hyvin. Se, minkä hevonen tekee jollain lailla pakotettuna, saati vastentahtoisesti, ei riitä mihinkään vaikeilla esteradoilla. Se on ihan peruslähtökohta”, Anna-Julia Kontio sanoo.Tähän pyritään kaikessa ratsastuksessa.Kontio väittää myös, että hyvin monet hevoset eivät pelkästään ole radalla mielellään, vaan hyvin mielellään.”Mä voin monista hevosista sanoa näin. Sen huomaa niistä. Tietenkään mä en voi tietää, mistä ne siinä tykkää, koska en ole hevonen, mutta sen mä tiedän, että jostakin ne siinä tykkää.”.Sen minkä hevonen tekee mielellään, se tekee hyvin.".Anna-Julia KontioSyntynyt 1991Pituus 170 cm, silmien väri sininen, paino 50 kgVanhemmat: Tuula ja Jorma KontioFEI ranking 648 (edellinen 816)Lempikirja: Voittamisen anatomia, Aki HintsaKatsoo televisiosta suomalaisia TV-ohjelmia ja sarjojaHarrastukset: Muoti, terveellinen ruoka, muu urheilu kuin ratsastus, joka päivä vähintään puoli tuntia (personal trainerilla käynti 2 kertaa viikossa, kotitreenit, jooga, venyttely)Tämänhetkiset ykköshevoset 10-vuotias holsteinruuna Lorenzo (Landos –Limbus) ja 17-vuotias espanjanurheiluhevosruuna Fardon (Corlando – Mezcalero). Kontio nousi maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon vuonna 2016.Kontiolla oli syksyyn 2016 asti yhteinen kilpa- ja valmennustalli Sveitsissä yhdessä sikäläisen huippuratsastaja Martin Fuchsin kanssa.Syksyllä 2017 Kontio aloitti yhteistyön suomalaisomisteisen ER Horse valmennus- ja kilpatallin kanssa, joka sijaitsee Belgian Meeuwenissa. Yrityksen takana on Esa Ranta-aho, jonka tytär Jasmin Ranta-aho on myös kilparatsastaja..Taitava ratsastus ei ole hevoselle epämiellyttävääTaitava, hyvin tehty ratsastus on hyvää jumppaa. Se ei ole hevoselle epämiellyttävää, Kontio uskoo. Hänen havaintojensa mukaan hyvin treeneissä ratsastettu hevonen on tyytyväinen ratsastuksen jälkeen. Todennäköisesti vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi joogasta saa täyteläisen ja lämpimän olon kehoonsa. ”Silläkin on hyvä olo kropassa.”Kun Kontiota kuuntelee, ymmärtää miksi olisi niin tärkeää opetella alusta alkaen oikein. Ratsastuksessa ei ole turhaan kehitetty optimaalisia tapoja istua ja pidellä vaikkapa ohjia. Ne ovat optimaalisia siksi, että ne toimivat nopeassakin tilanteessa parhaiten ja ilman viivettä. Mikäli istunnassa on ongelma, se kostautuu vääjäämättä viimeistään, kun vastus on tarpeeksi hyvä. Mikäli saat vastaasi samanveroisen ratsukon, mutta jommalla kummalla on tekninen ongelma – toinen saa sen teknisen ongelman verran etua itselleen.”Varsinkin kun on kevyt kuten minä, haluaa mieluummin, että hevonen ylläpitää tasapainon ilman jatkuvaa pyytämistä”, Kontio toteaa..Alla olevalla videolla Anna-Julia Kontio pohtii ratsastajan kehittymistä ennen Hongkongin 5 tähden starttia Lorenzon kanssa vuonna 2018..Improvisoinnille ei ole tilaaKontio itse on lajissaan jo niin pitkällä, että hänen omassa ratsastuksessa ei ole enää minkäänlaista sijaa improvisoinnille. Kaikkien kannattaa kuitenkin ottaa koppi siitä, että kaikki mitä Kontio tekee, palvelee tarkoitusta. Kaikki muu on turhaa. Ratsastamisen tarkoitus on tehdä hevosesta vielä vähän notkeampi, paremmassa tasapainossa oleva, kuuliaisempi.Kontio sanoo jopa, että päämäärättömälle haahuilulle ei oikeastaan missään vaiheessa ole sijaa, koska se ei vie eteenpäin, oli tähtäin 160-GP:ssä tai metrissä.Kaikissa tapauksissa on aina mentävä askel kerrallaan, ja jokainen askel rakennetaan sen edellisen askeleen päälle.On tärkeä ymmärtää, minkälainen eläin hevonen on. Ja minkälainen se ei ole..Kun mä lähden vaikkapa taluttamaan jotain hevosta, mä kyllä heti näen, miten sitä on käsitelty.".Luottavaisesti läsnäoleva hevonenHevosella ei ole minkäänlaista omaa motivaatiota harjoitteluun. Sillä ei toisaalta ole myöskään motivaatiota ei-harjoitteluun – niin kauan, kun harjoittelu ei ole sille epämiellyttävää.”Jos mä meen salille tai joogaan, mä kestän pientä kipuakin, koska mä tiedän, mihin mä pyrin. Hevonen ei tiedä. Se ei itse pyri mihinkään, eikä sillä ole mitään käsitystä siitä, mihin mä pyrin”, Kontio perustelee.Kontio hakee jokaiseen hevoseen tapaa saada se läsnäolevaksi. Luottavaisesti läsnäoleva hevonen ei ryntää tekemään omia ratkaisuja, vaan jättää ratkaisut sovinnolla ratsastajalle. Esimerkkinä hevosesta, joka ei ole läsnä, Kontio toteaa pohkeen takana tai liikaa sen edessä olevan hevosen. Kumpikaan niistä ei kuuntele ratsastajaa, jolloin myöskään kommunikointi ei onnistu parhaalla mahdollisella tavalla.Hevonen on kokonaisvaltainen paketti. Tämän vuoksi kaikki niiden käsittely aivan mekaanisesti vaikuttaa myös satulaan asti.”Kun mä lähden vaikkapa taluttamaan jotain hevosta, mä kyllä heti näen, miten sitä on käsitelty”, Kontio sanoo..Hevonen on tottumuksen orja”Olen hyvin tarkka siitä, kuinka hevosia talutetaan ja siirrellään ja yleensäkin käsitellään tallissa, esimerkiksi niitä hoidettaessa. En tietenkään pysty itse kaikkea tätä käsittelyä tekemään, vaikka se varmasti lopputuloksen kannalta paras olisikin. Mutta on päivänselvää, että hevonen, joka jyrää käytävällä riimusta talutettuna, jyrää eikä ole ohjilla myöskään ratsastettuna, tai jos se painautuu ihmistä vasten kun sitä harjataan, se nojaa myös pohjetta ja ohjaa vasten. Ja jos se jatkaa kävelyä kun taluttaja on pysähtynyt, sekin heijastuu ratsastukseen – hevonen ei ole riittävästi avuilla.””Hevonen ei saa olla säikky käsittelyssä, mutta sen täytyy olla aivan samalla lailla reaktiivinen kuin ratsastuksessakin.”Hevonen on tottumuksen orja. Kaikki käyttäytymismallit ovat tapoja, joita sille on yleensä tahtomattaan opetettu. Kontion tallissa ei opeteta.”Ihan sama, jos sulla on esteelle ryntäävä hevonen, se on oppinut tekemään niin, ja se pyrkii tekemään niin aina, ihan riippumatta siitä, onko siitä hypyssä hyötyä vai ei. Tuollaista tapaa ei saa päästää pesiytymään. Ja mitä enemmän toistoja sillä hevosella siitä ryntäämisestäkin esimerkiksi on, sitä vaikeampi sitä on kitkeä pois. Nähdessään esteen, vaikka hevonen olisi mun avuillani, sen aivot sähköttää sille ’nyt juostaan’ ja se on hyvin tiukassa.”Tällä samalla logiikalla ei ole olemassakaan esimerkiksi lastausongelmaa, vaan suoraan kulkemisen ongelma, joka itse asiassa näkyy kaikkialla muuallakin, jos vain osaa katsoa. Traileriin mentäessä ongelman vain huomaa, koska hevonen ei mutkitellessaan osu trailerin oviaukosta sisään.”.Ei voi jäädä puolitiehenHevosen psyyken rakenne ja sen ihmiseen verrattuna niin erilainen tapa käsittää asioita tekee sen rankaisemisen myös hyvin vaikeaksi.”Hevosen suomiminen raipalla, koska se teki jotakin väärin, ei ole järkevää, koska me emme tiedä, mikä syy sillä hevosella oli olla tekemättä mitä yritimme pyytää. Todennäköisesti hevosen omasta näkökulmasta katsottuna sillä oli jokin hyvä syy, sillä muuten se olisi tehnyt kuten pyydettiin. Jos sitä ruvetaan kurittamaan, koko tilanne muodostuu sille vain pelottavaksi ja epämiellyttäväksi, eli koko koulutustilanne menee juuri päinvastoin siitä, mitä halutaan.”Jos kuitenkin raippaa joskus nopeana merkkivälineenä joutuu hetkellisesti käyttämään, on erittäin tärkeää välittömästi sen jälkeen täysin neutralisoida ja rauhoittaa tilanne, ja tehdä kesken jäänyt tehtävä rauhallisesti ja oikein loppuun asti.”Jos harjoituksessa jäädään puolitiehen, ei enää ollenkaan tiedetä, minkälaisen oppimiskokemuksen hevonen on siitä treenistä saanut. Ja mitä se loppujen lopuksi oppi. Se saattoi oppia pahimmassa tapauksessa, että jos näköpiiriin ilmaantuu tuon ja tuon näköinen este, sinne ei kannata mennä, koska alkaa tulla raippaa.”.Hevosen suomiminen raipalla, koska se teki jotakin väärin, ei ole järkevää, koska me emme tiedä, mikä syy sillä hevosella oli olla tekemättä mitä yritimme pyytää.".Rakennusvaihe vie pitkäänSama pätee vaikkapa esteen jälkeen ryntäämiseen. Hevonen täytyy tietenkin pysäyttää, mutta se ei ole vielä auttanut itse ryntäämisongelmaan mitään.”Moni kuvittelee kuitenkin jo opettaneensa hevoselle jotakin, kun pysäyttää sen. Mutta ei se hevonen itse asiassa ole oppinut vasta kuin että ensin rynnätään, sitten pysähdytään kuin seinään, koska tulee kova ohjasote. Hevonen ei jälleen mitenkään voi tietää, mikä on ’oikea tapa’ jatkaa esteeltä. Oikea oppiminen tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun ratsastajalla itsellään on tarkka ajatus siitä, mitä hän haluaa ja kun hän jatkaa hevosella esteeltä kerran toisensa jälkeen juuri siinä fiiliksessä, minkä hän haluaa juurruttaa hevoseen. Eli tässä päästämättä sitä ryntäämään, mutta ei sen kautta, että ratsastaja roikkuu ohjissa, vaan niin, että hevonen saadaan jatkamaan esteen jälkeen niin, että se pysyy juuri halutussa tempossa. Vasta sitten, kun niitä toistoja on saatu niin paljon, että ne korvaavat ne aiemmat huonot toistot hevosen mielessä, se hevonen on oppinut halutun asian.”Estehevosella hypyn laatu ja siinä oleva kapasiteetti ovat tärkein rajoittava tekijä, mutta samalla vasta peruslähtökohta, jonka päälle huippuhevosta lähdetään rakentamaan. Kun ottaa huomioon kaikki mitä edellä sanottiin hevosen motivaatiosta, oppimisesta ja mukavuusalueista, ymmärtää miksi rakennusvaihe vie niin pitkän ajan. . Hyvän ja huonomman hevosen välillä on iso ero myös ratsastajan kehittymisen kannalta. ”Koko ajattelutapa on erilainen. Kun itse aloin päästä jyvälle siitä erilaisesta, oikeasta tavasta ratsastaa, ensimmäisiä asioita oli oppia pois hevosen ’auttamisesta’.”Hevosen auttamisella Kontio tarkoittaa kaikkea sitä työtä, mitä yritetään tehdä satulasta käsin, jotta hevonen irtoaisi maasta tarpeeksi nopeasti ja kevyesti, koukistaisi etujalkansa, nostaisi säkäänsä, avaisi takajalkojaan, varoisi puomia... Jos on tekemisissä jäykkien ja toimimattomien hevosten kanssa, oppii ratsastamaan sellaisia hevosia. On jopa mahdollista, että kohta ratsastamalla ratsastaa kaikki hevosensa sellaisiksi.”Siitä, että on koko ajan niiden kimpussa, tulee tapa”, Kontio vahvistaa. ”Ei suinkaan ole niin, että jos sä olet ratsastanut koko elämäsi huonoilla hevosilla, ja sitten sulle tuodaan yhtäkkiä hyvä hevonen, sun ura lähtee siitä heti nousukiitoon. Mä olen joutunut opettelemaan itse tiettyjä asioita alusta asti uudelleen, sillä aina tuonne 20 ikävuoteen ja vähän päällekin, olen ratsastanut aika laidasta laitaan ja keskivertohevosia”, Kontio paljastaa.Sitten hän ymmärsi, että riittämätön hevonen ei kuitenkaan ’auttamalla’ parane, ja hyvä hevonen ei sellaista tarvitse..Fardon on ollut tärkeäMiten sitten tietää, mihin pyrkiä? Tämä on juuri sitä, mitä Kyra Kyrklund on tarkoittanut puhuessaan mansikkajäätelön mausta. Jos ei ole maistanut mansikkajäätelöä, ei voi mitenkään tietää miltä se maistuu ja minkälaista se on. Näin ollen, jos kokkikisassa pyydetään ummikkoa valmistamaan mansikkajäätelöä, tehtävällä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. On täytynyt joskus maistaa.Samalla periaatteella kokemus jonkun hevosen selässä sopivassa vaiheessa omaa kehitystä voi olla käänteentekevä etappi.Fardon-hevonen on ollut tärkeä Kontiolle. ”Koska Fardon on sen tyyppinen hevonen, joka ei kestä juurikaan apuja, sen kanssa kaikki on saatava toimimaan itsestään. Opin myös ymmärtämään, että hevosen huonoon suorittamiseen on aina jokin konkreettinen syy.Hevonen ei koskaan tee väärin siksi, että se haluaisi olla tottelematta, vaan siksi, että joko ratsastaja on tahtomattaan antanut sille vääränlaisen avun, jota hevonen noudattaa, tai siihen on päästetty juurtumaan jokin tapa, jota se tietyissä tilanteissa automaattisesti ryhtyy toistamaan, tai sillä on jokin kipu, mikä estää sitä.Jos hevonen tekee radalla aina tietyntyyppisen lähestymisen kaarteesta huonosti, se tekee myös väistön jompaan kumpaan suuntaan huonosti. Ja kun mä tajuan, että tällä on tekemistä hevosen toisen puolen kanssa, eikä esteen lähestymisen kanssa sinänsä, mulla alkaa olla keinoja myös korjata se ongelma.”.Ajatus aina mukana ratsastaessa – esikuva Thomas Fuchs”Voin vieläkin kuvitella hänet seisomaan siihen”, Anna-Julia Kontio sanoo, ja tarkoittaa Thomas Fuchsia. Fuchs opetti loputtoman kärsivällisyyden ja oman ajattelun merkityksen ratsastajalle. ”Kuulin yhdeltä suomalaiselta kerran, että mulle tuli Sveitsissä kevyempi käsi. Ei se ehkä ollut niinkään sitä, että käteni olisivat oikeasti keventyneet, vaan sitä, että kaikki tekeminen ja oleminen satulassa oli rauhoittunut. Thomas neuvoi olemaan ajattelematta turhia ja vääriä asioita, ja keskittymään vain välttämättömiin asioihin.”Kontio valmentautui monta vuotta Fuchsin suorassa valmennuksessa, yhdessä hänen poikansa Martinin kanssa. Tämä yhteistyö päättyi, kun Anna-Julian ja Martinin tiet erosivat, mutta opit ovat ja pysyvät. Kontio ei hyppää mielellään yksin. ”On tosi tärkeää, että on joku, joka katsoo ja kertoo mitä näkee. Samalla lailla on tärkeää katsoa, miten toiset treenaavat, siitä voi saada jotakin itselleen. Lorenzon omistaja Piergiorgio Bucci on ollut viime kuukaudet suureksi avuksi, mutta aivan päivittäin Fuchsin opit palaavat mieleen. ”Hänen tyylinsä opettaa oli sellainen, että kaikki piti itse oivaltaa. Yhä nykyään käy usein niin, että oivallan jonkun asian, jonka Thomas on jättänyt sanomatta, jättänyt sen varaan, että joskus ehkä tajuan, mitä hän tarkoitti. Tulee ajatus että okei, tämä se siis oli, mitä hän ajoi takaa.”Kontio kertoo Fuchsin olevan valmentaja, joka näki kaiken, mutta ei koskaan tehnyt mitään ratsastajan puolesta. Tiedonjyväsiä satoi valmennussession aikana, mutta hän ei antanut valmiita ratkaisuja. ”Ratkaisut on täytynyt keksiä itse. Kahta kertaa esteelle ei tulla tehden sama virhe. Hän sanoi vain, että tule uudestaan, mutta ei noin. Ja sun piti aika kiireesti löytää jokin toinen tapa”, Kontio hymähtää. Tämä systeemi tuottaa ratsastajia, joiden ajatukset, reaktiot ja ratkaisut ovat nopeat. ”Lopulta kaikki jollain lailla yhdistyy.””Jos jokin asia ei mennyt niin kuin Fuchs halusi, siitä sai kuulla. Sen sijaan jos jokin sujui, siitä ei mainittu erikseen.” ”Sekin Thomaksen kanssa on ihailtavaa, että hän on jokaisen kanssa aina sama. Olit sä sheikki tai kylältä joku, joka hyppää 90 senttiä – suhtautumisessa ei ollut mitään eroa. ”.Mikä on kirjautumiseen käytettävä Hevosurheilu-tunnus?

Punainen lanka – Haluatko kehittyä kilpailijana? Entä ihan vain ratsastajana?

Aiheeseen liittyvää