Täydellistä tasapainoa etsimässä

Ja sitten tulisi istunta ja vielä kerran istunta. .Valmentautumisen tarkoitushan on se, että minä siirrän oman osaamiseni oppilaaseen.Håkan Wahlman.Sellainen istunta, jonka avulla ratsastaja on satulassa niin tasapainossa, ettei hänen tarvitse miettiä satulassa pysymistä lainkaan, jonka ansiosta hänen molemmat kätensä ja jalkansa ovat kaiken aikaa toimintakykyisiä täysin toisistaan riippumatta. Jos ja kun tämä on tilanne, kaikki viestit, joita hevoselle halutaan kertoa, menevät perille mahdollisimman selkeinä ja puhtaina. Ilman horjumisen, kiinni pitämisen, tarrautumisen, vinouden ynnä muun huonon istunnan tuottamaa taustakohinaa, minkä takia hevonen ei saa sitä viestiä, mikä haluttiin lähettää, vaan sen viestin joka sattui lähtemään. Tämän hän sanoo satojen ja taas satojen valmennettaviensa kokemuksella. Ja kaikkien näkemiensä muiden valmentajien valmennusten seuraamisen perusteella, niitäkin tunteja on satoja ja taas satoja, pikemminkin tuhansia. Ja omien ratsastustensa ja muiden näkemiensä ratsastusten perusteella. .Ei mitään uutta auringon alla..”Ei todellakaan. Eiköhän Ksenofon jo puhunut istunnasta pari sataa vuotta eKr, vaikka sen ajan ihmisillä istunta todennäköisesti oli kunnossa, kun he ratsastivat aika paljon ilman satulaa ja ainakin ilman jalustimisa, koska niitä ei ollut vielä keksitty. Ja satulat olivat litteitä lättänöitä”, Wahlman sanoo. .Ei ratsastaminen ilman jalustimia turhaan ole istunnan parantaja ykkönen, joka Wahlmanillekin tulee heti mieleen. .”Harmi vaan, että jalustimia ei juurikaan enää ristitä kaulalle ratsastustunneilla, saati että mentäisiin välillä kokonaan ilman satulaa.”.Miksi tasapainoista istuntaa painotetaan? Siksi, että sillä on niin suuri vaikutus kaikkeen. .”Se johtuu ratsukon painon jakaumasta. Hevonen on edestä ja takaa katsottuna kapea ja korkea. Sen etujalkojen välissä on 20–30 senttiä. Satulassa ratsastaja istuu melkein sen säkäkorkeuden korkeudella, 170-senttisen hevosen selässä ainakin 165 sentin korkeudella. Eihän sen ratsastajan tarvitse kuin kallistaa vähän päätään sivuun, kun tolppa lähtee kaatumaan. Tai lähtisi, jos hevonen ei puolestaan tekisi jotakin. Mitä se tekee? Se kompensoi lihaksistollaan, se jännittää toista puolta, jonka jälkeen ei voida enää puhua suoruudesta.”.Se ei ole Wahlmanin mukaan niinkään vakavaa, jos ratsastaja nojaa eteen- tai taaksepäin. Näihin suuntiin hevosessa on paljon enemmän ulottuvuutta, eli se on paljon vähemmän kiikkerä..Eteen nojaaminen ei ole hyväksi, mutta toisesta syystä. .”Jos ratsastaja nojaa eteenpäin, hän joutuu jännittämään selkälihaksiaan ja vatsalihaksiaan, jos nojaa taaksepäin, ja lisäksi kompensoi jaloillaan, takertuessaan niillä vähintäänkin alitajuisesti kiinni hevoseen.”.Koska kädet ja jalat ovat pohje- ja ohjasapuja, niiden tulee olla täysin vakaita ja niin tasapainossa, että kykenevät toimimaan täysin toisistaan irrallisina ja riippumattomina. .Mistä tietää, onko tasapainossa?.”No, se vaatii sen verran oman kehon tuntemusta, että on kyettävä aistimaan, joutuuko käyttämään lihaksia pysyäkseen siinä tasapainossa. Jos joutuu, ei ole tasapainossa.” Kannattaa opetella heti oikein.Nuorena vitsa on väännettävä, Wahlman toteaa. Etenkin, mitä puhtaaseen teknikkaan tulee. Juuri siksi on niin tärkeä opetella perusasiat oikein, koska jos ne oppii väärin, koko loppuelämä rakentuu niiden väärin opeteltujen liikeratojen päälle. Ne vain vahvistuvat entisestään..”Sen takia, jotta tekniikka ja liikeradat säilyvät puhtaina, aloitetaan matalasta ja siirrytään korkeaan, aloitetaan hitaasta ja siirrytään nopeaan.”.Mitä nuorempi, sen paremmin oppii. Ja nuorella tarkoitetaan erittäin nuorta. Lasta. Jos siis halutaan opetella taito, jossa pääsee maailman huipulle..”Se vaihtelee tietenkin, mutta 10–14-vuotiaana se ensimmäinen taidon oppimisen ikkuna alkaa jo sulkeutua. Kuitenkaan mikään ei ole mustavalkoista, sen olen vuosien varrella oppinut kantapään kautta. Toiset ovat vastaanottavaisempia kuin toiset, ja huomaavat ja sisäistävät asioita paremmin.”.Wahlman sanoo harmittelevansa tänä päivänä sitä, ettei ollut tiukempi ja sinnikkäämpi joidenkin valmennettaviensa kanssa. .”Harmittaa katsoa, miten he istuvat väärin todennäköisesti elämänsä loppuun asti, koska en ollut vaativampi silloin, kun olisi pitänyt olla. Tunnistan valmennettavani 200 metrin päästä heidän istuntansa perusteella, vaikka en vielä näe kasvoja enkä muutenkaan tunnista tyyppiä.”.”Olisi vaan pitänyt harjoitella pelkkää istumista niin kauan, kunnes se olisi ollut tarpeeksi hyvä ja vasta sitten siirtyä muihin asioihin.” Esimerkki hyvästä istunnasta on Henri Ruoste. "Henrin hevoset ovat niin reaktiivisia, ja niin herkästi avuilla, että Henrin ei tarvitse, eikä hän toisaalta edes voi muuta, kuin pitää istuntansa kauniin eleettömänä." Täsmäharjoituksia.On olemassa hyviä täsmätapoja harjoitella istuntaa. Wahlman ehdottaa kolmea – ilman jalustimia ja ilman satulaa ratsastamisen lisäksi. Näitä kannattaa aina ehtiessään tehdä. .1. ”Ensimmäinen on ratsastaa siirtymisiä silmät kiinni. Esimerkiksi niin, että pitkän sivun alussa laitat silmät kiinni ja lasket vaikka 15–20 askelta, teet siirtymisen ravista käyntiin, odotat vielä pari askelta ja sitten avaat silmät. On huikeaa miten paljon näkeminen ohjaa tasapainoamme ja kaikkea toimintaa kun ajatellaan, että se, mikä me mielletään näkevämme nyt, on todellisuudessa jo menneisyyttä – ei siihen ehdi enää vaikuttaa.” .2. Toinen harjoitus on keventäminen ravissa eri tahtiin kuin tavallista, tai vaihtaen kevennystä joka askeleella..”Tai istu satulaan kahdeksi askeleeksi vaikka joka kolmannella askeleella jalustimien varassa tai varioi keventämisen rytmiä jollain muulla rytmissä. Jos pystyt seisomaan jalustimilla kolme askelta olematta kiikkerä, on tasapaino todennäköisesti melko hyvällä mallilla.”.3.Kolmas harjoitus tehdään vaikkapa pohkeenväistössä. Jos väistätät vasenta pohjetta liikkumalla diagonaalilla oikeaan, katso vasemman olkapään yli hevosen häntään, ei ole kovinkaan helppoa ”.Muutama asia harmittaa, kun Wahlman katsoo taaksepäin, aloittelevaa ratsastaja Håkan Wahlmania nykyisenä valmentaja Håkan Wahlmanina. .”Erityisesti harmittaa se, ettei minulla ollut malttia. Yritin ihan liian paljon kaikkea liian nopeasti ja yhtä aikaa. Maltti on hevoshommissa tärkeä. Hevosen kanssa ei voi sanoa, että tän asian on jukoliuta onnistuttava tänään. Ei, vaan ihan oikeasti, kiiruhda hitaasti, ja olet ensimmäisenä perillä.”Oli hänen nuoruusvuosissaan jotakin hyvääkin. Satula. "Käytin hyvin litteäsiipistä Passierin koulusatulaa, jossa ei ollut mitään reiden pidikkeitä edessä tai takana tai muita pohkeen lukitsevia toppauksia. Se todennäköisesti auttoi istunnan pysymisessä melko hyvänä.". Wahlman antaa arvoa hyvin istuvalle satulalle, mutta ihmettelee kuitenkin hieman nykytrendiä, jossa kaksi viikkoa sitten mittatilaustyönä tehty satula ei enää istukaan. "Väkisinkin käy mielessä, annetaanko siinä kenties itselleen selityksiä, ettei tarvitse hakea sitä vikaa peilistä - omasta ratsastus- ja hevosenpitotaidosta?" Henristä puheenollen, mitä on lahjakkuus? "Se on eniten sitä, että tulee toimeen hevosen kanssa. Se on fiilistä yhdistettynä tietynlaiseen kimmoisuuteen, koordinaatioon ja tietysti tasapainoon." Puhdasta, orastavaa lahjakkuutta näkee harvoin. Wahlman tunnisti sen kauan sitten pikkutytössä, joka tuli Eriksnäsiin valmennukseen naapuritallilta. "Hän otti ohjat käteensä sillä pikkuponilla jolla ratsasti, ja kaikesta huokui sellainen varma tekeminen, että pistin sen merkille. Se tyttö oli Tiina Sarola, joka ratsasti joskus maajoukkueessakin. Kyrakin valmensi häntä." Mitä on lahjakkuus?.Pelkällä lahjakkuudella ei pitkälle pötkitä. Tärkein on motivaatio harjoitteluun. Sen jälkeen tulevat tehtävien hahmottamiskyky ja opetettavien asioiden sisäistämiskyky. .”Sen verran täytyy kyetä omaa tekemistä analysoimaan, että, kun tulee onnistuminen, osaa selittää itselleen, mistä se johtui ja mitkä asiat vaikuttivat siihen ja miltä se tuntui, jotta sen voi toistaa.”.Ongelmat täytyy kylläkin tiedostaa, mutta niitä ei pidä liikaa miettiä, vaan virhe pitää kyetä jättämään taakseen..”Jos miettii virheitä, rupeaa helposti toistamaan niitä, koska kroppa tekee sitä, mitä aivot ajattelee. ”.Kaikkein huonoimmat edellytykset ovat sellaisella oppilaalla, joka ei nöyrry tosiasioiden edessä eikä näin ollen ota mitään vastaankaan. Nöyrtymisellä Wahlman ei tarkoita mitään nöyristelyä, vaan oikeastaan päinvastaista: pelotonta tosiasioiden tunnustamista mitä tulee omiin tietoihin ja omaan osaamiseen ja siihen, miten paljon työtä vielä tarvitaan. Liittyen jopa siihen, riittävätkö rahat..Hevonen elää tässä sekunnissaHåkan Wahlman.”Valmentautumisen tarkoitushan on se, että minä siirrän oman osaamiseni oppilaaseen, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä kaikkia virheitä ja kokeilla kaikkia mahdollisia umpikujia, koska aikaa oppimiseen on kuitenkin vain rajallisesti ja opittavaa ihan hirmuinen määrä.”.Osa ihmisistä on hevosten kanssa kuin kala vedessä, osa ei..Wahlman toteaa, että hevosen ja ihmisen välissä on aina ihmisen tulkinta asioista. Wahlmanilla on oma käsityksensä hevosen aivotoiminnoista. .”Valtaosa harrastetason ihmisistä pitää hevosta oman sosiaalisen elämänsä rikastuttajana, inhimillistettynä ystävänä, eikä muista, että hevoselta puuttuu aivoista etuotsalohko. Hevonen elää tässä sekunnissa, ei sekunnin päästä eikä kolme sekuntia sitten. Meidän on tosi vaikea tajuta, että hevoselle on ihan oikeasti olemassa vain tämä hetki”, Wahlman pohtii. .”Toisaalta tuo tässä hetkessä eläminen on antoisaa, sillä hevonen ei myöskään jää muistelemaan äskeistä hetkeä. Jollei hetkeen sisälly jotakin todella traumaattista, mutta tällöinkin ihmisen on melko mahdotonta osoittaa sormella sitä asiaa, minkä hevonen tilanteessa koki varsinaisesti traumaattiseksi.”.Jotta homma toimisi, ratsuhevosen tulee sietää ratsastajan peruskosketus, eli se, että hänen takapuolensa puristuu hieman satulaan, suuhun on kontakti ohjaskäden kautta ja jalka hieman koskettaa kylkeä, vaikka se ei vaikutakaan..”Ratsastaja ei saa yrittää poistua siitä, vaan hänen on pysyttävä olemaan tuossa tuntumassa niin pehmeästi ja joustavasti, että hevonen voi hyväksyä sen.”.Wahlman toteaa, että hevonen oppii sitä, kun paine poistuu, mutta jos paine ei koskaan poistu, se ei opi mitään..”Minkä hiton takia se laittaisi jalkansa sille oudolla tavalla? Koska me pyydetään ja halutaan? Ei se välitä sellaisista asioista. Hevonen ei tee mitään siksi, että se olisi jotenkin kiitollinen jostakin tai haluaisi miellyttää. Ei, kyse on tuosta opetetusta paineesta ja sen poistosta.”.Entä, jos hevonen ei väistäkään painetta? Mitä sitten?.”Siinä on seuraava sudenkuoppa. Usein ratsastaja lisää painetta, mutta se on väärin ajateltu, koska lisäämällä painetta jalkaan, saadaan vain oma kroppa pois tasapainosta, eikä hevonen muutenkaan tottele yhtään sen paremmin. Ainut oikea tapa on pyytää samalla lailla uudelleen. Tai käyttää raippaa, jolloin saadaan aikaan reaktio. Niin kauan, kunnes toivottu reaktio tulee ja haluttu liike tapahtuu, ja päästään palkitsemaan siitä poistamalla paine.”.Ideana on päästä palkitsemaan. .”Ja palkitsemisen suhteen pitää muistaa se, että hevosen muisti ulottuu 3–5 sekuntia taaksepäin tällaisissa asioissa. Pitää palkita kesken liikkeen, jotta hevonen jatkaa, jolloin palkitaan taas, ja näin asiassa edetään ja vahvistetaan sitä reaktiota, mitä toivotaan.”.”Jos sä annat vapaat ohjat ja ylistät hevosta jostakin, minkä se teki puoli minuuttia sitten, olet auttamattomasti myöhässä.” Wahlman toteaa, että kaiken kouluttamisen välissä on aina ihmisen tulkinta asioista. "Valtaosa harrastetason ihmisistä tulkitsee hevosen mielentiloja muistamatta, että hevoselta puuttuu aivoista etuotsalohko. Hevonen elää tässä sekunnissa, ei sekunnin päässä eikä kolme sekuntia sitten. Meidän on tosi vaikea tajuta, että hevoselle on ihan oikeasti olemassa vain tämä hetki." Toisaalta tuo tässä hetkessä eläminen on antoisaa, sillä hevonen ei myöskään jää muistelemaan äskeistä hetkeä. Jollei hetkeen sisälly jotakin todella traumaattista, mutta tällöinkin ihmisen on melko mahdotonta osoittaa sormella tarkalleen juuri sitä nimenomaista asiaa, minkä hevonen tilanteessa koki varsinaisesti traumaattiseksi, ihminen ei ehkä kiinnittänyt juuri siihen asiaan mitään huomiota. Älä kiellä.Wahlman sanoo, että hevosta ei saa koskaan kieltää tekemästä mitään, jos ei ole tarjota vaihtoehtoa..”Esimerkiksi kulmiin ratsastaminen tilanteessa, jossa hevonen alkaa päätyseinän lähestyessä jo ennen sitä kulmaa ennakoimaan, tunkemaan lapaa sisäänpäin ja vähän niin kuin jo kääntymään. Ei kannata missään nimessä yrittää estää, vaan mieluummin kääntää itse. Ja seuraavalla kerralla niin aikaisin, että hevonen ei ehtinyt vielä asiaa ennakoida, ja sen kulman jälkeen jatkaa ratsastamalla korostetun suoraan.”.Tällainen on hevosen jumppaamista. Täysin jumpattu hevonen on niin läpi ratsastettu, että se lakkaa havainnoimasta maailmaa, ja keskittyy ratsastajaansa. Menisi vaikka päin seinää, jos ratsastaja ei kääntäisi ennen. Entä johtajuus sitten? Pitääkö siitä puhua? Wahlman sanoo, että oli hevosen laumahierarkia tieteen mukaan mitä tahansa, ihmisen kannalta on turvallista, jos ihminen on kahdenkeskisessä suhteessa hevoseen se vahvempi auktoriteetti. Tai ainakin se osapuoli, joka antaa ohjeet ja hevonen se, joka noudattaa ohjeita. . "Ja melkein vielä pahempi hevosen psyyken kannalta on, jos välillä saa pyöriä, näykkiä ja pomottaa, välillä taas ei. Koiraihmisten mukaan koirilla on tismalleen sama ongelma. En yhtään ihmettelisi, jos tällainen epämääräisen käyttätymisen aiheuttama ylimääräinen stressi ei aiheuttaisi kaikenlaisia fyysisiäkin ongelmia, kuten vatsaongelmia." Liian moni ihminen antaa hevosen pyöriä rauhattomasti ympärillään, kun voisi pyytää hevosta ihan vaan seisomaan paikallaan. Wahlmanin linjaus on, että ihmistä ei saa purra eikä potkia, ja kun ihminen pyytää, hevonen tottelee. "Se on selkein ohje tilanteessa, jossa vastapuolella on 600-kiloinen olento, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Sitäpaitsi se tuo kaikkeen tekemiseen rauhan." .Valmentaminen vei voiton.Ohjasajo on hyvä lisä

Täydellistä tasapainoa etsimässä

Aiheeseen liittyvää