Valmentaminen vei voiton

Esikuvaa hän miettii vähän aikaa, empii Kyra Kyrklundin ja Anders Lindgrenin välillä. Lindgren oli Suomen maajoukkuevalmentaja 1970-luvulla..Lopulta hän valitsee jälkimmäisen..”Kyllä mun on pakko sanoa, että Anders oli minulle suoranainen herätys. Hän ratsasti Ruotsin olympiajoukkueen varajäsenenä, mutta oli synnynnäinen pedagogi”, Wahlman toteaa. .”Hänen kanssaan aloitettiin jokainen päivä kello 8 teoriatunnilla Ypäjän luentosalissa. Siellä käytiin läpi Svenska Ridhandbokia luku luvulta. Mitä mikäkin asia on, miten se tehdään ja mitä se vaikuttaa. Anders pystyi selittämään asiat niin, että taatusti jokaikinen ymmärsi. Hän oli ilmiömäinen.”.Tuohon aikaan ohjasajettiin paljon..”Jos oli vaikka kolmen päivän valmennus, kahtena päivänä saatettiin pelkästään ohjasajaa.”Wahlman muistaa Lindgrenin sanoneen, että on autuaampaa antaa kuin ottaa. Hevosen kanssa se tarkoitti sitä, että kun hevonen reagoi ratsastajan pohkeen paineeseen, vaikkapa väistäessä vasempaan, ratsastajan oikeaan pohkeeseen. Juttu on siinä, että jos ratsastaja oikeasti kykenee hellittämään sen pohkeensa kanssa ja ottamaan painetta pois merkiksi hevoselle, että sen kannatti väistää, olet ratsastuksessa jo tosi pitkällä, koska olet tasapainossa. Mutta mitä tapahtuu, jos ratsastaja on epätasapainossa? Hän jatkaa pohkeella kiinni pitämistä jollain tavalla, jolloin viesti hevoselle katkeaa." Tämä on puhdasta ehdollistamista, tämän päivän eläinkoulutusta. Niin kutsuttua negatiivista vahvistamista, negative reinforcementia. "On, on, ja se on ikivanhaa tietoa. Ksenofon puhui näistä asioista 350 vuotta eKr Peri Hippikes-kirjassaan." Wahlman aloitti ratsastamisen juniori-ikäisenä. Kuten niin moni muukin, ensin hän hyppäsi esteitä. Mutta hevonen, saksalaissukuinen, Kurt Simbergin Tanskasta Suomeen ostama Jesse (Dominant) oli parempi kouluareenalla. Niinpä Wahlman vaihtoi, sillä seurauksella, että alkoi heti voittaa. Vuonna 1976 tuli ensimmäinen Suomen mestaruus.. "Olin kyllä yrittänyt hypätä sillä. Muun muassa pronssimerkin sain sen kanssa sillä lailla, että maastoosuudessa esteelle meni vain niin kapea polku lumihangessa, että hevoselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun mennä yli. Se nimittäin kielteli aika paljon." Pari vuotta myöhemmin SM-kulta tuli Anders Sucksdorffin aiemmin ratsastamalla ori Vagabondilla. Sucksdorff valmensi Wahlmania. Armeijassa hän oli Niinisalon urheilujoukoissa, yhtä aikaa Seppo Laineen ja Arto Vahteran kanssa. Sen jälkeen oli vähällä tapahtua suunnan muutos. Wahlman haki Hankeniin Helsinkiin ja pääsi opiskelemaan. Hän oli yhden kauden oppilaitoksessa, mutta SRL:n valmentajakoulutus vei mukanaan. Opinnot jäivät.. 1981 hän avioitui Helenen kanssa. Lapsia tuli kaikkiaan viisi. Tällä hetkellä Wahlman elää jälleen yksin. "Me olemme Helenen kanssa niin täysin erilaiset ihmiset - minä olen pedantti ja hän on boheemi. Nyt kun eletään kumpikin tahollamme, tullaan paljon paremmin toimeen." Vuonna 1981 syntyi vagabondilainen Moulin Rouge täysiveritamma Melpomenesta. Helene omisti kasvattamansa ruunan, mutta aviomies ratsasti. Aina SM-mitalille asti. Moulin Rouge oli hyvä hevonen. "Mitalihai. Yhdellä kaudella se voitti melkein kaikki. Se ei ollut rakenteellinen kukkanen, mutta siinä oli paljon joustoa. Etenin sillä interkakkoseen asti.". Valmennuksia alkoi ilmaantua sinne tänne, ensin Turun ja Naantalin alueella. "Kävin Kristian Maunulan tallilla valmentamassa esimerkiksi, Sirke Etelävuoren sittemmin Majosen tallilla, ja kun hän siirtyi Raadelmaan, muistan oppilaana pikkuisen Lilli Juvan (Luoma) ja myös Fia Lindhin (Fabricius-Bjerre). Fia tapasi aina sanoa minulle, että olin hänen aivan ensimmäinen oikea valmentaja." Hän opetti ensin Eriksnäsissä, jonka kartanon omisti Bertha Geitlin ja jonka toimintaa veti hänen vävynsä,arkkitehti Kurt Simberg. "Simberg oli ensimmäisiä oikeita sponsoreita hevosmaailmassa. Osti sellaisenkin tamman kuin Trixie", Wahlman vinkkaa. Trixie muistetaan Christopher Wegeliuksen ratsuna ja Königin's Sohnin emänä. Eriksnäsistä Wahlman siirtyi Nevakseen, jossa oli vain yhden kesän, ja sieltä matka jatkui Karlvikiin. Vuonna 1987 hän osti Helenen kanssa nykyisen paikan Kirkkonummelta."Talo oli jo, sitä laajennettiin, mutta muuten rakennettiin kaikki pellolle. Tallit, maneesit, kentät, tarhat. Silloin oli huippujuttu päästä maneesiin suoraan tallista. Meillä pääsi." Näihin vuosiin liittyy myös synkkiä muistoja. Erittäin synkkiä. Wahlmanit ottivat 3,5 miljoonaa silloista markkaa lainaa, ja kohta olikin 1990-luvun lama ovella. "Lainan korot kävivät välillä 22 prosentissa", Wahlman muistelee. Hän ihmettelee yhä miten selvisi kujanjuoksusta. "Olin niin lähellä kaatua. Periaatteessa olin jo konkurssissa, mutta konkurssi kumottiin ja maksoin kaikki laskut ajan mittaan." Wahlman kertoo kesäyöstä, jonka hän istui epätoivoisena ulkona ja itki - tunnista toiseen. "Sitten aamuyöllä joskus aurinko rupesi lämmittämään selkää siinä kalliolla missä lohduttomana nyyhkytin, ja jotenkin se auringon lämpö sai minut nousemaan ja huutamaan ääneen, että "jukolauta, mä en anna ikinä periksi, näytän teille kaikille!". Se seuraus lamasta oli, että kilpaileminen jäi. Ei niinkään siksi, että se oli niin kallista, koska siihen aikaan se ei ollut, vaan siksi, että kaikki aika piti käyttää valmentamiseen, koska siitä tuli rahaa. Moulin Rouge vuokrattiin juniorille. Wahman muistaa, että ajat olivat täysin erilaiset kuin nykyään. Valmentajia ylipäätään 1980-luvun loppuvaiheessa ei juurikaan ollut. "Ainakaan sellaisia, jotka kiersivät niin kuin minä tein. Olisiko meitä muutama ollut, yhden käden sormilla pystyi varmasti laskemaan." Kun Jorma Paakkari oli koulutus- ja valmennuspäällikkö Suomen Ratsastajainliitossa, saatiin aikaiseksi valmentajakoulutuspaketti, johon Wahlman osallistui. "Siinä käytiin läpi kaikki mikä liittyi millään tavalla valmentamiseen ja valmentautumiseen, alkaen ravinnosta ja loppuen Seppo Heinon psykologisiin luentoihin oppimisen taitoikkunoista. Markkinointi-instuutista oli joku puhumassa vuorovaikutuksesta. Urheiluliiton valmennuspäällikkö Seppo Nuuttila kävi kertomassa urheiluvalmennuksesta. Se oli kattava paketti." Kun Savijärven kartanon omistaja Rolf Simonsen toi valjakkoajon Suomeen, Wahlman rupesi valmentamaan valjakkoajajia, koska hän oli tottunut ohjasajaja. "K.G. Svensson tuli apuihin Ruotsista ja hänen kanssaan vedettiin monta valmennusta. Sitten Thomas Eriksson tuli A-maajoukkueen valmentajaksi, mutta minä jatkoin B-maajoukkueen kanssa. Siellä oli silloin Ben Simonsen, Arja Mikkonen, Heidi Sinda ja Leena Tuurna." Wahlman muistaa hyvin, kun mentiin singlevaljakkojen MM-kisoihin Itävaltaan, hän oli joukkueenjohtajana. Sieltä tuli kultamitali, ja voittaja oli Arja Mikkonen SG Oberonilla.

Valmentaminen vei voiton

Aiheeseen liittyvää