Älä unohda puomeja – ”Kudos tarvitsee ärsykettä, ja terve, kestävä hevonen rakennetaan monipuolisella treenillä"
Kun pelkkä kentän kiertäminen alkaa kyllästyttää, maapuomit tuovat moneen hevoseen aivan uudenlaista virtaa. Puomien kantaminen voi joskus tuntua ajatuksena vaivalloiselta, mutta se kannattaa. Puomiharjoittelu haastaa hevosta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Eläinfysioterapeutit Jonna Pråhl ja Henna Tolvanen hyödyntävät maapuomeja ja kavaletteja hevosasiakkaidensa kanssa jatkuvasti. Harjoituksia muokkaamalla voidaan tarpeen mukaan esimerkiksi lisätä hevosen liikkuvuutta ja liikeratoja, kehittää voimaa tai korjata puolieroja.
Pyydän fysioterapeutteja jakamaan parhaat puomivinkkinsä.
”Olisi ihanaa kertoa, että tee tällainen ja tällainen puomiharjoitus, niin sitten tulee hyvä”, Jonna Pråhl sanoo. Ja toteaa sitten, että sellaisen ohjeen antaminen ei oikein ole mahdollista. On niin hevoskohtaista, minkälainen harjoitus toimii ja millainen ei.
Henna Tolvanen on samaa mieltä. Suuntaa antavia ohjeita ja yleisluontoisia vinkkejä he pystyvät kuitenkin antamaan.
Puomit osana harjoittelua
Eläinfysioterapeutit Jonna Pråhl ja Henna Tolvanen käyttävät puomiharjoituksia myös hevosten kuntoutuksessa
Puomeilla voidaan kehittää hevosen liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä, ja akti- voida keskivartaloa
Maapuomi- ja kavalettiharjoitukset tuovat monipuolisuutta kouluhevostenkin harjoitteluun
Maapuomeja jo alkukäynnille
Puomi on ihan älyttömän hyvä väline, Pråhl kiteyttää.
”Esimerkiksi estehevosen kanssa pystytään tekemään maapuomeilla ihan kaikki samat etäisyyksiin, tempoon ja ohjattavuuteen liittyvät harjoitteet kuin esteilläkin. Hevonen ei joudu hyppäämään niin paljon, mutta ratsastaja saa tarvitsemansa harjoituksen.”
Puomiharjoittelun ei kuitenkaan pitäisi olla vain estehevosten ja -ratsastajien juttu. Hevosen keho ja mieli kaipaavat vaihtelevia haasteita lajista riippumatta.
Pråhl kertoo suosivansa maapuomeja usein jo alkukäynneissä. Puomeja asetellaan kentälle joko symmetrisesti linjaan tai summittaisesti sinne tänne, ja hevonen ohjataan niistä yli pitkähköllä ohjalla, hän neuvoo.
”Hevonen joutuu itse katsomaan, miettimään ja ratkaisemaan. Tämä on hyvä vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun alkukäyntejä ei voi tehdä maastossa vaihtelevalla alustalla.”
Viimeisen päälle rakennettujen ratsastusalustojen ja hiekkatarhojen lieveilmiönä on se, etteivät hevoset joudu välttämättä juurikaan nostelemaan jalkojaan tai katsomaan mihin astuvat. Maapuomeilla voidaan osittain paikata tätä ärsykkeiden puutetta.
”Kudos tarvitsee ärsykettä, ja terve, kestävä hevonen rakennetaan monipuolisella treenillä. Se edellyttää, että ymmärretään kunkin hevosen kropan vahvuudet ja heikkoudet”, Pråhl sanoo.
Oman hevosen kohdalla havainnointi on usein vaikeinta, hän huomauttaa. Harrastajan voi olla vaikea tuntea omaan takapuoleensa, liikkuuko hevonen symmetrisesti ja suorassa.
”Siksi olisikin hyvä, että ratsastaja pääsisi välillä katsomaan hevosensa liikkumista maasta.”
Ota kaveri avuksi
Puomiharjoitusten tekeminen maasta käsin voi olla avartavaa. Pråhl kehottaa pyytämään avuksi kaverin, jotta hevosen liikettä pystyy analysoimaan etäältä.
”Se voi tarjota ratsastajalle mielenkiintoista uutta infoa. Että okei, nyt kun puomien ulkoreuna on ylhäällä, vasemmassa kierroksessa kaikki on helppoa ja vaivatonta, ja hevonen pystyy aktivoimaan keskivartalonsa ja rentoutuu niskasta. Mutta toiseen suuntaan hevoselle onkin ehkä tosi vaikeaa pysyä puomien keskellä tai nostaa ulkojalkaansa korkeammalle.”
Pråhl huomauttaa, että ylipäänsä mitä tahansa puomiharjoituksia tehdessä on hyvä, jos käytettävissä on kaveri, joka pystyy seuraamaan hevosen liikettä ja tarvittaessa säätämään maapuomien välejä.
Se on oma vaivansa, hän myöntää, ja siksi puomiharjoittelu saattaakin jäädä helposti tekemättä.
”Jos halutaan esimerkiksi aktivoida hevosen askeleen pituutta, aloitetaan ensiksi puomivälillä, jonka hevonen tulee rennosti normaalilla käyntiaskeleella. Sitten väliä aletaan pikkuhiljaa hinaamaan pidemmäksi.”
Välin pidentyessä hevosen pitäisi alkaa venyttämään askeltaan, mutta jos se venyttämisen sijaan ottaakin vain ylimääräisen askeleen, väliä lyhennetään taas hieman. ”Kun ollaan siinä hilkulla, että hevosen tekisi mieli ottaa ylimääräinen askel, mutta sitten se kuitenkin venyttää, väli on sopiva”, Pråhl kuvailee.
Lisähaastetta saadaan järjestämällä maapuomit niin, että yhdessä harjoituksessa on sekä lyhyitä että pitkiä välejä.
”Voidaan esimerkiksi laittaa monta puomia peräkkäin niin, että ensin väli asteittain pitenee ja sitten taas lyhenee”, Pråhl vinkkaa. ”Hevonen ei voi tulla puomikujalle monotonisesti, vaan se joutuu itse jarruttamaan ja venyttämään. Tämä on hyödyllistä ratsain mutta myös maasta.”
Kokeile puomijonoa
Perinteisen suoran linjan sijaan puomit voi asetella myös jonoon, jolloin ne muodostavat ikään kuin yhden pitkän puomin, fysioterapeutit vinkkaavat.
”Sen yli tullaan hevosen kanssa viistoittain”, Pråhl selittää. ”Ratsastaja ohjaa kevyesti ja työntää vähän ulkopohkeella, ja hevosen täytyy itse ratkaista, miten se ylittää puomin sivuttain. Se joutuu käyttämään itseään eri tavalla kuin suoraan keskeltä tullessa.”
”Jos nyt pitäisi valita lempparipuomiharjoitukseni, se olisi tämä”, hän toteaa.
Henna Tolvanen neuvoo tekemään puomijonolla eräänlaista serpentiinikuviota eli siksak-liikettä, jossa hevonen vaihtaa jatkuvasti puolta kävellen viistoittain puomin puolelta toiselle.
”Se on erittäin hyvä koordinaatiota ja liikkuvuutta kehittävä harjoite, jossa tulee sivutaivutusta ja rangan kiertoa”, Tolvanen vinkkaa.
Lisähaastetta saadaan nostamalla jokaisen puomin toinen pää korokkeelle.
Kun välejä pidentämällä hevosta houkutellaan venyttämään itseään eteen, korotetuilla puomeilla sitä saadaan aktivoitua puolestaan ylöspäin. Vinoilla puomeilla voidaan pyrkiä korjaamaan muun muassa puolieroja.
Korota toinen puoli maasta
Puomit voi esimerkiksi asettaa viuhkamaisesti puolikaarelle niin, että ulkokehä on hieman kohotettu maasta. Kalliiden kavalettipalikoiden sijaan monet ovat keksineet hyödyntää puomien korokkeena muovisia pottia.
”Tämä on todella mobilisoiva harjoitus, joka kehittää tasapainoa ja voimaa. Hevonen joutuu nostamaan ulkojalkaansa korkeammalle ja samalla sisäjalka varaa painoa pidempään”, Pråhl sanoo.
Henna Tolvanen kertoo käyttävänsä korotettuja maapuomeja erityisesti sellaisten asiakashevosten kanssa, joilla on ongelmia selän toiminnassa. ”Harjoitukset lisäävät selän pyöristymisliikettä, ja ovat samalla tehokas treeni rangan tukilihaksille. Puomien väleillä ja korkeuksilla pelaamalla voidaan saada myös aktivoitua raajaa, jota hevonen ei jostain syystä käytä niin tehokkaasti.”
Tolvanen lanseerasi muutama vuosi sitten sosiaalisessa mediassa puomihaasteen, jossa ajatuksena oli harjoitella korotettuja ravipuomeja suoralla linjalla niin, että linjaa pidennettiin vähitellen lisäämällä puomeja yksi kerrallaan.
Tolvasen omassa talliporukassa haasteen eräänlainen finaali ratsastettiin viime kesänä, ja silloin puomeja oli linjalla jo peräti 35. ”Hevoset oli valmisteltu tehtävään lisäämällä vaikeusastetta pikkuhiljaa, joten kaikki suoriutuivat siitä hienosti.”
Tolvanen huomauttaa, että tehtävien liian nopea vaikeuttaminen voi johtaa siihen, että harjoituksista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
”Jos tehtävä on liian vaikea ja hevosen niin sanottu heikko puoli on liian heikko, se saattaa kompensoida entistä enemmän vahvemmalla puolellaan. Tällöin vinous vain vahvistuu.”
Aloita yksinkertaisesti
Harjoitellessa on aina tarkkailtava, käyttääkö hevonen itseään niin kuin pitää, Pråhl sanoo. ”Välillä on niin, että jonkin puomiharjoituksen pitäisi kaiken järjen mukaan saada hevonen tasapainoiseen muotoon ja lisäävän askelpituuttaan, mutta sitten niin ei tapahdukaan.”
Hevosen jännittyessä on syytä aina palata askel tai pari taaksepäin, tai muuttaa harjoitusta kokonaan. ”Harjoittelussa on aina tärkeää miettiä, mitä harjoituksella halutaan ja mihin kysymykseen tietty harjoite on vastaa”, Pråhl painottaa.
Joidenkin puomeihin tottumattomien kanssa on aloitettava hyvin yksinkertaisesti.
”Yllättävän paljon tulee vastaan sellaisia hevosia, jotka ehkä pelkäävät puomeja tai eivät vain yksinkertaisesti hahmota, miten tehtävästä selvitään”, Henna Tolvanen toteaa. ”Sellaisissa tapauksissa hevosta viedään aluksi vain maapuomien vierestä, ylittämättä niitä. Ohimennen se oppii hahmottamaan ne.”
Tavoitteena mahdollisimman suora hevonen
Hevosissa on lähes poikkeuksetta jonkinlaisia puolieroja ja vinoutta.
Vinossa liikkuva hevonen ei käytä itseään tasapuolisesti. Eläinfysioterapeutti Jonna Pråhl mainitsee esimerkkinä jänteet, joiden vammat ovat hyvin yleisiä ja jotka ovat usein seurausta jatkuvasta epäsymmetrisestä liikkeestä ja kuormituksesta.
”Jänne itsessään on älyttömän vahva rakenne”, Pråhl huomauttaa. ”Jännevammaa kuntouttaessa olisi aina pyrittävä löytämään syy sille, miksi yksi jalka on kuormittunut niin paljon, että jänne on ärsyyntynyt.”
Pråhl työskentelee fysioterapeuttina myös ihmisasiakkaille, joiden kuntouttamisessa on paljon samoja lainalaisuuksia. Vammaa tarkastellessa on tarkasteltava samalla koko kehoa. ”Pelkkä jalan paraneminen ei vielä tarkoita, että hevonen olisi kuntoutunut. On keskityttävä koko hevoseen, ei vain yhteen jalkaan”, hän huomauttaa.
”Meillä ammattilaisillakin huomio kiinnittyy muun muassa tenniskyynärpää-tapauksissa juuri siihen kyynärvarteen, vaikka usein ongelma liittyy koko kehon kuormittumiseen ja asennonhallintaan, voimatasoihin sekä oleellisesti esimerkiksi rintarangan tai lapojen liikkuvuuteen.”
Merkittävin ero ihmisten ja hevosten välillä on, että ihminen pystyy kertomaan, tuntuuko harjoitus siellä missä pitää. ”Hevosten kanssa en voi kysyä, että nyt kun teet tuon puomiharjoituksen ja kavaletin, niin tunnetko selän nousevan ja keskivartalon aktivoituvan. On minun tehtäväni biomekaniikan ammattilaisena nähdä, tapahtuuko niin.”
Jos ei, harjoitusta on muutettava.
Kuntouttaessa pyritään samalla edesauttamaan sitä, että uusia vammoja ei syntyisi. Pråhl painottaa, että aivan kuten ihmisurheilijoidenkin, myös urheiluhevosten kanssa on kehitettävä voimaa, liikkuvuutta, nopeutta, tasapainoa ja koordinaatiokykyä.
”Liikunnan pitää olla monipuolista. Usein on niin, että samanlainen viikkorytmi toistuu ympäri vuoden, mikä ei välttämättä ole hyvä. Voisi olla tehokasta jakaa vuosi harjoittelujaksoihin ja miettiä, mitä esimerkiksi voimaharjoittelujakso käytännössä tarkoittaisi.”
Pråhl toteaa myös, että monesti esimerkiksi kovia teitä pelätään hevosten kanssa turhaan. ”On mietittävä huolella, että kuinka paljon ja miten, mutta säännöllinen liikkuminen myös kovilla alustoilla on tarpeellista hevosen jänteille.”
