Annika Schulman haluaa opettaa tunnetta: Ensimmäisenä apuna toimii selkeä aie

Schulman kysyy oppilailtaan usein, miltä tuntuu itsessä ja hevosessa. Vastaaminen voi olla vaikeaa, mutta vastaus itsessään ei olekaan tärkeää vaan se, että ratsastaja miettii tunnettaan. Tunne kehittyy sitä ajattelemalla..Opettajan ei myöskään kannata aina fiksata ja fiksata, vaan antaa oppilaalle tilaa tehdä, tuntea ja onnistua..Hienoa olisi saada heti alussa, ratsastuskoulussa, oppilaat oppimaan nimenomaan oppimista. Se syntyy sisältä, tekemisen ja ajattelemisen kautta, eikä kukaan voi kaataa sitä ulkoa..Luonnollisella hevostaidolla alkuunSchulman aloitti hevosalan yrittäjänä vuonna 1996, 23-vuotiaana. Jo 90-luvulla hän oli tutustunut Leslie Desmondiin, joka kävi pitkään kurssittamassa Suomessa luonnollista hevostaitoa. Siinä kommunikoidaan hevosen kanssa maasta kehon kielellä, ja saman asian Schulman vei ratsastukseenkin. Osaamistaan hän on syventänyt laajasti opiskelemalla muun muassa ihmiskehon tuntemusta, pilatesta ja viime vuosina mielen asioita..”Nykyään kehon ja mielen yhteydestä puhutaan paljon, 20 vuotta sitten se oli outoa puuhaa”, hän hymähtää..Kyse on herkkyydestä, mutta myös selkeydestä. Schulman huomauttaa, että monet ratsastajat ylianalysoivat, ovat liian kriittisiä, aliarvioivat itseään tai säälivät hevosta. Ajatella tietenkin pitääkin, mutta sen paikka ei ole silloin, kun ollaan hevosen selässä..”Siinä kohdassa analysointi tekee ratsastajasta epäselvän. Kun ollaan satulassa, pitää olla hevosen kanssa samalla aaltopituudella”, hän sanoo..Kaikkein tärkeintä on, että ratsastajalla on selkeä aie..”Ihmisen keho reagoi siihen, ja hevonen taas reagoi ihmisen kehoon. Se tapahtuu niin nopeasti, että vaiheita ei pysty erottamaan. Ei se sen ihmeellisempää ole.”.Yksinkertainen esimerkki on se, kun kokenut ihminen vie hevosen tarhaan: se vain tapahtuu, helposti ja päämäärätietoisesti. Vähän hevosta käsitelleellä matkaan taas tulee helposti monta mutkaa..Sana istunta ärsyttääYhteyden luomisessa ratsain iso merkitys on istunnalla. Schulman kuitenkin vierastaa sanoja istunta tai istuntatunti, koska ne vaikuttavat staattisilta ja takapuolialueeseen keskittyneiltä..Nykyään ratsastuksenopettajia jopa ahdistaa se, että oppilaat tunnille tullessaan luettelevat pitkät rimpsut istuntansa ongelmista, suoliluista lähtien. Schulman ohjeistaa, että aina ei tarvitse lähteä siihen mukaan, vaan asiaa voi lähestyä toistakin tietä..”Mä uskon, että ihmiset kaipaavat eniten yhteyttä hevoseen. Lapsille sanon, että hevoset osaavat lukea ajatuksia, se riittää. Aikuisia autan huomaamaan, miten hevonen vastaa pieniin muutoksiin ratsastajan kehossa. Saatan sanoa, että jätetään analyysit sivuun, ratsastetaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Kokeile sellaista, että ensimmäinen apu on aina sun selkeä aikomus”, hän selittää..Ihminen haluaa luonnostaan hallita kaikkia tilanteita käsien ja ajattelemisen kautta, mutta hevosten kanssa toimii usein paremmin kehon käyttäminen..Ei kaikki samaan malliinOmasta kehosta oppiminen on tärkeää, ja siihen Schulman suosittelee pilatesta. Samalla hän vierastaa ajatusta, että oikea istunta on tekninen asia, jossa pyritään tiettyyn muottiin..”Kaikilla kehoilla voi ratsastaa”, hän painottaa..Omien kireyksien tunnistaminen on tärkeää siksi, että hevonen reagoi niihin ja hevonen kaipaa selkeyttä. Kireyksiä kannattaa pyrkiä saamaan pois, mutta tärkeintä on tunnistaa ne. Hevoset oppivat hyväksymään ne, kun ratsastaja ei itse jännitä ongelmiaan vastaan..”Opettajinakaan meidän ei pidä yrittää saada kaikkia ratsastajia samaan malliin”, Schulman sanoo..Yksi istunnan tärkeistä elementeistä ovat kulmaukset. Niitä tarvitaan lonkkiin, niveliin ja nilkkaan, että ratsastaja pystyy ottamaan hevosen liikkeen vastaan. Asiaa voi testata ihan itse: miten hypit, jos jalkasi ovat tikkusuorat, entä silloin, kun jaloissa on kulmaukset?.Schulman pitää vanhasta hyvästä säännöstä, että ensin pitää oppia seuraamaan liikettä, sen jälkeen vasta vaikutetaan hevoseen. Nykyään vaikuttamiseen siirrytään hänen nähdäkseen liian aikaisin. Alkuopetus kannattaisi tehdä ajan kanssa ja huolellisesti, keskittyen liikkeen seuraamiseen. Kevyt istunta on kaikille ratsastajille tärkeä työkalu..Schulman huomauttaa, että ratsastajista suurin osa istuu liikkeen takana ja silloin myös liikettä vastaan..”Charlotte Dujardin oli ensimmäinen kouluratsastaja, joka todella oli liikkeen mukana”, hän huomauttaa..Suunnat ja mielikuvatSchulman toteaa, että istunta on paljon muuta kuin kaunis pystylinja korvasta hartian kautta nilkkaan. Ja vaikka linja olisi kunnossakin, voi istunta olla toimimaton..”Mitä istunnassa tapahtuu, kun hevonen liikkuu? Ja mitä on siellä pisteiden välillä? Selän notko. Vaikka pisteet olisivat oikeissa kohdissa, istunta ei välttämättä silti toimi oikein”, hän muistuttaa..Istunnan oppimista vaikeuttaa se, että tunne saattaa olla vääristynyt. Kun ihminen on tottunut istumaan vinossa, hänen on vaikeaa tuntea suoruus. Schulmanin neuvo tässä on käyttää ratsastajaa molempiin suuntiin ääriasennoissa. Niiden avulla löytyy helpommin keskikohta..Centered Ridingiin opetuksessaan pohjaava Schulman puhuu paljon suunnista ja mielikuvista. Kypärä kattoon, takaraivo pitkäksi, kantapäät kohti takakavioita, ihmisen häntä alas ja polvet kohti maata. Ihmisen ristiselkään ei haluta liikettä, jossa se pyöristyy ja menee notkolle, pyöristyy ja menee notkolle. Ja koko ajan pitää muistaa hengittää..Heti käynnissä hän hakee tunnetta, että hevosen takajalkojen liike tulee ratsastajien lonkkien läpi. Onko liike symmetrinen vai epäsymmetrinen?.Myös silloin, jos hevonen meinaa tehdä omia asioitaan, ratsastajan kannattaa keskittyä vielä enemmän itseensä ja istumiseensa, jolloin hevonen korjaantuu samalla..Ratsastajan oikea asento on iso osa hevosten hyvinvointia. Ratsastuskoulussa oppilaat vaihtuvat, mutta hevosia auttaa se, että aina ratsastetaan samalla systeemillä, jonka hevonen oppii tuntemaan..”Mitä parempi ratsastaja, sitä parempi hyvinvointi hevosella”, Schulman muistuttaa..Ratsastajan osaavuutta on myös ymmärrys hevosesta eläimenä, ja sekin on asia, johon opettaja voi vaikuttaa..Hän miettii, että ratsastuskoulussa kannattaa synnyttää oppilaisiin ajatus, että he ovat itse oleellinen osa hevosten elämää ja niiden hyvinvointia. Se sekä sitouttaa että aidosti lisää hevosten hyvinvointia..Schulman palaa siihen, että ratsastuksessa on kyse siitä, ovatko hevonen ja ratsastaja samaa paria ja kuinka kaksi kehoa liikkuvat yhtä aikaa ja viestivät keskenään..”Meillä on tietoa, tekniikkaa ja teoriaa, mutta mun intohimo on se, kuinka oman mielen ja kehon kanssa kommunikoidaan”, hän sanoo..Opettajille hän antaa neuvon, että ei kannata jäädä kiinni ahdistukseen siitä, kuinka monta eri asiaa ratsastuksenopetuksessa on, vaan oppia ennemmin iloitsemaan siitä. Kyllä: siinä on hevosen oppiminen, ihmisen oppiminen, istunta, tehtävät, turvallisuus..”Kaikki palikat liikkuvat, mutta minä opena olen jonglöörinä siinä välissä”, hän sanoi innostuneesti..Tästä on kyseAnnika Schulman esitteli ajatuksiaan ratsastuksen opettamisesta Ypäjällä Ratsastuksenopettajain yhdistyksen koulutuspäivässäHänellä on laaja ja monipuolinen koulutus mm. ratsastuksen opettamisesta ja kehon ja mielen tuntemisesta .Neljä harjoitusta.Koulutuspäivä ratsastusta opettaville: Paineella ja palkinnoilla