Hyvän perusratsastuksen punainen lanka seuraa junioriluokista grand prix'hin - yli tuhat ihmistä kuunteli Kyra Kyrklundia Ypäjällä

Yleisö seurasi jälleen kerran silmä kovana, kuinka Kyrklund kävi läpi perusasioiden tärkeyttä, erityisesti sitä, kuinka hyvän perusratsastuksen punainen lanka seuraa jo junioriluokista grand prix’hin asti. Samat asiat on muistettava niin esteratsastuksessa kuin suomenhevosilla.Ensimmäisenä nähtiin 15-vuotias Patricia Seppälä, joka ratsasti 183-senttisellä Veron Felizillä.Hänen ongelmanaan oli tapa käyttää pohjetta vähän joka askelella. Kyrklund muistutti, että on tärkeää, että hevonen reagoi aina apuun, ja ratsastaja käyttää niitä vahvistaen small – medium - large ja jopa extra large, kunnes saadaan reaktio. Yhtä tärkeää on palata aina pienimpään mahdolliseen apuun. Jalkaa pitää käyttää kuin raippaa tai rumpupalikoita: ei puristaa, vaan olemalla kosketuksissa nopea. Jos hevonen ei reagoi apuun, sen käyttämistä jatketaan, ja kun saadaan reaktio, apu voidaan päästää pois..Ratsastajalla pitää myös olla sen verran ytyä istunnassaan ja kulmauksissaan, että hevonen ei saa vedettyä häntä irti satulasta. Kun istunta on vakaa ja vahva, ratsastaja pystyy käyttämään raajojaan herkästi.Seppälä sai myös ratsastaa raippa peukaloiden alla, että käden turhat vaikutukset jäisivät pois.Sisäohja antaa muodon ja kokoamisasteen, ulko-ohja voi irrottaa, Kyrklund neuvoi hiottua systeemiään..Este- ja kouluratsastuksessa on enemmän yhteneväisyyksiä kuin erojaKyra Kyrklund.Jone ja Sani Illi edustivat esteratsastajia. Junioreiden euroopanmestari oli etukäteen kertonut, että nyt ei olla omalla mukavuusalueella, mutta tilaisuus päätettiin käyttää, kun idea nousi esiin urheilugaalassa.”Este- ja kouluratsastuksessa on enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroja”, Kyrklund sanoi ja muistutti, että esteillä tarvitaan koko ajan vain aiempaa parempaa kontrollia askelpituudessa.Jone Illi oli harmitellut etukäteen hevosensa Celtas Quillianin vinoutta, mutta Kyrklund totesi sen olevan hyvässä mallissa moneen kouluhevoseen verrattuna. Sen sijaan hän huomasi Jonen istuvan hieman lantio vasemmalla, jolloin oikea kylki menee kasaan.Sekä Jone että Sani pääsivät harjoittelemaan kääntämistä löysin ohjin niin, että ylävartalo käännetään voimakkaasti käännöksen vastakkaiseen suuntaan, jolloin lantio saadaan käännöksen suuntaan.Sen lisäksi harjoiteltiin vaikuttamaan istunnalla hevosen tahtiin: ratsastaja voi keventää hitaammin tai nopeammin ja tuoda hevosen omaan tahtiinsa, ja myös laukassa hän pystyy määrittelemään, miten pomputtaa itseään ja hevostaan.”Ratsastus on epämukavaa, ei voi vain istua syvälle alas satulaan, vaan sieltä tullaan ylös ja alas”, Kyrklund nauratti.Istuntaan täytyykin löytää pehmeys, niin että ratsastaja tulee painonsa kanssa alas samaan aikaan hevosen kanssa, eikä lätsähdä sen liikettä vasten. Tässä auttavat kevennysharjoitukset esimerkiksi käyden kevyestä istunnasta vain yksi askel alhaalla ja yksi kevennys ja kaksi askelta ylhäällä. .En halua, että olet kova, mutta että pystyt sanomaan hevoselle, että tämä on se muoto, jossa kuljetKyra Kyrklundin neuvo Sani Illille. Sanille haettiin jämeryyttä istuntaan.”En halua, että olet kova, mutta että pystyt sanomaan hevoselle, että tämä on se muoto, jossa kuljet”, Kyrklund selitti.Sanin Manouscha van’t Steenputje oli ratsastajansa mukaan pohkeen takana, ja Kyrklund painotti, että jotta hevosen saa pohkeen eteen, pitää olla myös tuntuma.Jone teki myös vaihtoja ja Kyrklund huomautti, että parhailla esteratsastajilla ne ovat puhtaita, koska se kertoo hyvästä tasapainosta. Quillian oli tehnyt lauantai-iltana hienot puhtaat vaihdot, mutta lauantaina se vaihtoi vähän jäljessä. Sitä ei jääty sen enempää hinkkaamaan, kun puhtaatkin vaihdot olivat olemassa.”Ja vaihtoja et fiksaa ihan puolessa tunnissa”, Kyrklund huomautti.Hän haluaa, että ennen vaihtoa ja muutenkin hevonen ratsastetaan eteen ulkopohkeella, silloin sisäpohje jää vapaaksi, vaihtavaksi avuksi. Hyvä tapa on ratsastaa vastalaukkaa uran sisäpuolella ja viedä takaosaa laukan suuntaan. Tuntuma pidetään laukan puoleisella ohjalla, myös itse vaihdossa. . Lassi Lehmuston ja Fürstentanz Carruksen kanssa työskenneltiin vain jännitystä pois. Hevonen pysäytettiin ennen pelottavaa paikkaa, esimerkiksi tuomaripöytää, ja sen pää pyydettiin alas, että se saataisiin rentoutumaan. Myöhemmin pelottavaa paikkaa lähestyttiin vastataivutuksessa, niin että toisen puolen takajalkaa tuodaan pelottavaa paikkaa kohti, hevonen saa katsoa sitä jännittävää asiaa, ja rennomman puolen ohjalla voidaan taputtaa kaulaa.”Jos hevonen ajattelee, että tuossa puskassa on tiikeri, ja toisella puolella kova käsi ja kannus, siinä on kaksi pahaa juttua ja se pysähtyy tai karkaa asiasta läpi”, Kyrklund selitti. .Kaikki kouluratsastajat toivovat, että niillä olisi pidemmät jalat. Ja jos heillä on pitkät jalat, he toivovat vielä pidempiä jalkojaKyra Kyrklundin havainto . Anna Kärkkäisen Kulta-ahon Kasimir on suomenhevonen, mutta se sai tehdä vähän piruettejakin.”Kaikki kouluratsastajat toivovat, että niillä olisi pidemmät jalat. Ja jos heillä on pitkät jalat, he toivovat vielä pidempiä jalkoja”, Kyrklund totesi. Pitkän jalan avulla on helpompi aktivoida hevosta kylkilihaksista.Minkään pituisia jalkoja ei saa siirtää paljoa taakse, ja siksi Kärkkäisen jalustimet sidottiin satulavyöhön kiinni – Kyrklund oli lauantain näyttäytymisessä huomannut, että erityisesti pirueteissa hän siirtää jalkaansa liian taakse.”Et ole yksin, sanon samaa Catherine Dufourille”, Kyrklund lohdutti.Kasimir sai tehdä pohkeenväistöjä, Kyrklundin lempiliikettä. Siinä taaemman jalan pitää kantaa ja edemmän tulla hyvin ristiin, ja nimenomana pohkeesta.Piruetteja harjoiteltiin monen hevosen kanssa samalla tavalla: kokoamalla laukkaa piruettilaukkaan saakka pyöreänä ja matalana vastalaukassa, niin että se odottaa. Kun hevonen on suora ja kokoaa, piruettiin ei tarvitse kuin kääntää. Pyöreä matala muoto ehkäisee fiilistä, jossa hevonen laskee selän alas ja ratsastaja alkaa ajamaan sitä eteenpäin.”Hyvin tehdyssä piruetissa on yhtä suuri kokoamisaste kuin piaffissa”, Kyrklund muistutti. .Meillä on kanget, kannukset ja sitä sun tätä, heillä kaikilla ei edes jalkojaKyra Kyrklund arvostaa pararatsastusta. Pararatsastajista nähtiin Sari Palmberg Zippo Lotuksella. Kyrklund kertoi arvostavansa pararatsastajia ja heidän hevosiaan.”Meillä on kanget, kannukset ja sitä sun tätä, heillä kaikilla ei edes jalkoja. Minulla kaikki kunnioitus näitä ratsastajia ja heidän hevosia kohtaan. Hevosia voi kouluttaa monella tavalla, ja tässä ne näyttävät, kuinka uskomattomia ne ovat.”Ryhmässä 5 ratsastavalla Palmbergillä ongelmia on oman vasemman puolen käyttämisessä. Ratsukko teki laukka-käynti-laukka-siirtymisiä ja sitten teki koottua ravia. Zippo Lotus tarjosi mielellään puolipassagea. Jos se tarjosi sitä, Kyrklund neuvoi hakemaan kontaktia takajalkoihin pohkeenväistön tai vastataivutuksen avulla.Lisäksi käytössä oli kaulan alta menevä remmi, josta Palmberg piti toisella kädellä kiinni. .Se on vain kuin kävelisi rappusiaKyra Kyrklund ykkösvaihdoista. Antti Lehtilä teki Le Grand Charmeurilla laukanvaihtoja. Kyrklund painotti perusasioita: vaihdon pitää olla suora ja hevosen tehdä vaihto avuilla.Ennen vaihtoa hevonen pitää saada kevyeksi ja kuuntelemaan erityisesti ulkopuolen avut. Jos hevonen vetää vanhasta ulko-ohjasta, se ei saa nostettua uutta sisäjalkaa eteenpäin. Kun vaihto tehdään vanhalla sisäpohkeella, se on sitten valmiin ratsastamaan eteen uutta laukkaa.”Seuraavaksi sinun pitäisi saada etuosa paremmin ylös, mutta kaikkea ei voi muuttaa yhtä aikaa”, Kyrklund totesi Lehtilän vaihdoista. Hän muistutti Lehtilää istumaan tarpeeksi takana ja katsomaan ylös.Lehtilä pääsi tekemään myös ykkösvaihtoja viiden vuoden tauon jälkeen. Edestakaisin onnistuikin hyvin, mutta kolmannen kohdalla tuli vaikeuksia.”Se on vain kuin kävelisi rappusia”, Kyrklund kannusti. Tehtiin myös vähän siksakin alkua: sulkua uraa kohti laukassa, vastataivutusta etuosa sisällä, sitten etuosa myös uralle, vaihto ja taas sulkuun. . Viimeisessä ryhmässä päästiin nauttimaan Ville Vaurion ja G-Starin ja Elisabet Ehrnroothin ja Macachon treeneistä.Isosti liikkuvan Macachon ongelma oli lyhentää liikettä, ja se tulee erityisesti piaffeissa liian leveälle takajaloista. Sen kanssa tehtiin etuosankäännöstä ensin käynnissä, sitten hakien piaffia ravissa.Vaurion G-Starin kanssa harjoiteltiin siirtymistä piaffesta passageen niin, että etuosa nousee ylös. G-Starin haluttiin imevän paremmin eteenpäin, ja lisäksi menoa haettiin koskemalla raipalla lapojen päälle.Myös Vaurio sai kaulan alta kulkevan narun, ja sen avulla keskityttiin siihen, että hevosen laukka ei heittänyt häntä irti satulasta.Lopuksi molemmat tekivät keskiravia – ja sen keskellä kokoamisen.”Kuten olette nähneet, en ole teettänyt kauhean paljon lisättyä ravia. Jos haluaa voittaa kultaa, pitää osata lisätä myös, mutta jos ei osaa koota, ei saa pronssimitaliakaan”, Kyrklund tiivisti.Maanantaina Kyrklund jatkaa Ypäjällä vielä 250 valmentajan kanssa. ."Oli vain minä ja hän, muista en kauheasti piitannut" - Kyra Kyrklund Turparemmi-podcastin vieraana

Hyvän perusratsastuksen punainen lanka seuraa junioriluokista grand prix'hin - yli tuhat ihmistä kuunteli Kyra Kyrklundia Ypäjällä

Aiheeseen liittyvää