Kymmenennestä aivohermosta kannattaa pitää huolta niin ihmisen kuin hevosenkin kohdalla

Vagushermo on yksi kaikkiaan 12:sta pareittain esiintyvästä aivohermosta. Kaikilla nisäkkäillä on vagushermo ja oletus on, että se toimii kaikilla samalla tavalla, joten kun puhutaan vagushermosta, se pätee sekä ihmiseen että hevoseen. Ratsastajan ja hevosen käsittelijän kannattaa huolehtia omasta vagushermostaan jo siksi, että sillä on vahva vaikutus hevoseen. Ei hyviä hevosihmisiä turhaan kutsuta viilipyttymäisen tyyniksi. Fysioterapeutti Tuulia Luomala piti Ypäjän Hevosopistolla luentopäivän vagushermon vaikutuksesta ratsukkoon. Kävi ilmi, että hevosen kanssa tekemiseen todellakin kannattaa hakea rauhaa. .koko paketti on päivärytmistä ja ravinnosta lähtien laitettava tarkoituksenmukaisesti raiteilleen, jotta elimistö ei miellä olevansa stressitilassa.Huono uutinen on, että vagushermo-oireilu vaikuttaa tänä päivänä yleiseltä niin ihmisillä kuin hänen eläimilläänkin, hyvä uutinen taas, että asiaan pystyy vaikuttamaan. Ei tietoinenVaikka kiertäjähermo ei ole tietoisen toiminnan alainen, siihen voi kuitenkin mekaanisesti vaikuttaa. Ihmisellä tasainen, hidastahtinen hengitys on pitkään tunnettu, erittäin tehokas keino vagushermon rauhoittamiseksi. Hevosella esimerkiksi hierominen ja oikeanlainen ratsastaminen ovat tehokkaita keinoja. Mutta koska elimistö on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikään yksi yksittäinen asia ei tuo pidemmän päälle muutosta, vaan koko paketti on päivärytmistä ja ravinnosta lähtien laitettava tarkoituksenmukaisesti raiteilleen, jotta elimistö ei miellä olevansa stressitilassa.On mielenkiintoista nähdä, että vaikka polyvagaalinen teoria on neurofysiologi Stephen W. Porgesin 1960-luvulta lähtien kehittelemä, keskeiset asiat autonomisen hermoston toiminnasta on ns. "tiedetty aina". Hengitysharjoitukset, meditointi ja jooga hyödyntävät tätä tietoutta. Nervus vagusNervus vagus on kymmenes aivohermo. Se lähtee syvältä aivojen vanhasta osasta, aivorungosta. Vagus haarautuu niin, että yksi haara kulkee aivokalvoihin ja korvaan, muut ääntyvät korvan viertä pitkin alas kohti kurkkua, sydäntä, keuhkoja ja palleaa, aina suolistoon asti. Se hermottaa sydämen syketaajuutta, verenpainetta, nielemistä, puheen tuottamista, kuuloa, hengitystä, verenkiertoa ja kasvojen pieniä ilmelihaksia. Sillä on yhteinen lähtökohta kolmoishermon kanssa ja yhteistoimintaa kaikkien muidenkin aivohermojen kanssa. ”Yläniskan ongelmat hevosella voivat johtua vagushermosta tai sen lähellä olevasta kolmoishermosta ja aiheuttaa hevosella headshaking -oireita”, Luomala pohtii.Vagus on elimistön pisin hermo, ja se sekä tuo, että vie hermoimpulsseja. Nykyään arvellaan, että vagushermoa pitkin suolistosta nousee bakteereita aivoihin asti. Todellakin, suolisto on toiset aivot. Mielenkiintoista on, että siinä missä vagushermo vaikuttaa esimerkiksi nieluun ja kurkunpäähän, nielun tila vaikuttaa kääntäen myös vagushermoon. Tämä kirjaimellisesti näkyy hyvin ratsastetulla hevosella. Kun hevonen rentoutuu ratsastajan käden ja kuolaimen kanssa, sen sylkirauhaset aktivoituvat (sulata ja lepää -tila), mikä näkyy suun vaahtoamisena. Mutta kumpi oli ensin, vaikuttiko rauhoittuminen suun vaahtoamiseen, vai aikaansaiko suun rentoutuminen rauhoittumisen, onkin hyvä kysymys.Koska vagus jatkaa reittiään kaulaa pitkin kehon etuosaan, ja kietoutuu muun muassa pallean ympärille, oikeaoppinen selän yli ratsastaminen ja kokoaminen on hyväksi autonomiselle hermostolle.”Jos hevonen on lysähtänyt etuosansa päälle, eli ei kanna säkäänsä, ja samanaikaisesti nostaa päätään korkealle, se painaa palleaa, jonka ympärille vagushermo kietoutuu. Koska sympaattinen hermosto kulkee rangan etupuolella, tällainen liikkumien kiristää ja venyttää hermoja ja lisää sitä kautta sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Oikea kokoaminen on tärkeä myös hermoston kannalta."Ja kun vagus vastaa myös ruoansulatuksesta, sen ongelmat näkyvät vatsan ja suolen huonona toimintana. ”Yläniskan ongelmat korreloivat suolisto-ongelmiin”, Luomala sanoo. Sympaattinen ja parasympaattinenAutonominen hermosto, eli se osa hermostoa, johon ei voi tietoisesti vaikuttaa, jaetaan kahteen osaan: sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Tässä nimi vie oudolla tavalla harhaan. Sympaattisella ei ole mitään tekemistä yleisen sympaattisuuden ja mukavuuden kanssa. Sympaattinen hermosto on elimistön kaasujärjestelmä, ja parasympaattinen hermosto jarru. Molempia tarvitaan, mutta tänä päivänä on yleistä, että sympaattinen on yliaktivoitunut, jolloin vauhti jää päälle, eikä palautumista tapahdu. Kaasu aktivoituu silloin, kun ihminen tai hevonen kokee turvallisuutensa uhatuksi. Kun taistele tai pakene -tila käynnistyy, adrenaliinia ja kortisolia erittyy, syke ja hengitys kiihtyvät, pupillit laajentuvat, mikroverenkierto sulkeutuu, muut elintoiminnot, kuten ruoansulatus, joutuvat antamaan tilaa sille, että kohta lähdetään toimintaan, joko paetaan tai hyökätään. Elimistö ei tunnista, onko stressitila ”oikea” vai ei. Jos vagus-hermo lähettää viestin, se menee ikiaikaisella tavalla läpi, eikä vaadi sapelihammastiikeriä näköpiiriin. Stressi kuin stressi.Vagus kontrolloi 80 prosenttia parasympaattisesta hermostosta. Yhteiset lähtökohdat kolmoishermon kanssa ja yhteistoiminta muidenkin aivohermojen kanssa. Se säätelee sydämen toimintaa ja hengitystä. Toinen vagushermon tärkeä tehtävä liittyy immuunijärjestelmään. Suoliston mikrobiomi, eli suolistossa elävät bakteerit, suolisto ja aivot kommunikoivat keskenään. Tänä päivänä ihmisillä, koirilla ja hevosilla niin yleiset suolistovaivat, IBS ja IBD ovat yhteydessä suoliston bakteerien heikkoon jamaan, ja mikä kiintoisaa, alhaiseen vagustonukseen. Kun vagus ei ole voimissaan, ei ole vatsa ja suolistokaan. Vagushermossa on etummainen ja takimmainen osa. Etummainen on se osa, joka liittyy sosiaaliseen kytkeytymiseen. Takimmainen vagushaara saa aikaiseksi lamaudu, leiki kuollutta -efektin, jota näkee eläimissä ja lapsissa. Sitä kutsutaan myös opittu avuttomuus -tilaksi. .VagaalitonusMitä on vagaalitonus? Se kertoo vagushermon tilasta. Normaali tonus on kytköksissä sosiaaliseen kytkeytymiseen. Luomala kertoo, että jatkuvasti nalkuttava ja näpsivä ihminen on ylivirittynyt ja voi olla ongelmissa vagaalitonuksensa kansssa. Tällainen negatiivinen vagaalitonus aiheuttaa närästystä, ummetusta, ripulia, verenpinetta, korkeaa leposykettä, aivosumua, alhaista eli heikkoa sykevälivaihtelua, nielemisvaikeuksia, yksinäisyyden tunnetta, masennusta, negatiivisuutta. Hevosella huonosta vagaalitonuksesta kielivät samankaltaiset oireet, tietenkin hevosten maailmaan käännettyinä. Kipuilme naamallaan, karsinan peräseinään päin kääntynyt vatsaongelmainen, olemukseltaan ehkä säikky hevonen, on todennäköisesti ongelmissa vagus-hermonsa kanssa. Siinä tilanteessa rehu ei sula optimaalisesti, elimistössä ei tapahdu korjautumista eikä palautumista. "Et ole sitä mitä syöt, vaan olet sitä, mitä sulatat", Luomala kiteyttää. Ongelma ei parane rehumuutoksilla, lisäämällä vähän proteiinia tai sitä ja tätä, vaan muuttamalla kokonaistilanne sellaiseksi, että stressinaiheuttaja poistuu ja ruoansulatus palautuu. Kiire, stressi ja ahdistusMikä vagusta häiritsee? Vastaus: stressi, kiire ja ahdistus. Kun ihminen tai hänen hevosensa on stressaantunut -ylivirittynyt, kuten nykyään sanotaan- siitä seuraa oireita: eristäytymistä, vetäytymistä omiin oloihinsa, yleistä hermostuneisuutta ja herkkää kynnystä erilaisille ärsytyksille, nielun ja nielemisen ongelmia, suolisto- ja ruuansulatusongelmia, tulehduksia ja niiden hidasta paranemista, lihasmassan vähenemistä ja lihasten jännittymistä, yläniskan ongelmia. Tätä tilaa kutsutaan myös taistele tai pakene-tilaksi. Pitkään jatkuessaan se voi muuttua jäädy -tilaksi, jota toisinaan kutsutaan myös opituksi avuttomuudeksi.Kun ihminen on hyvässä vagaalitonuksessa, hän on rennossa vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin, pystyy keskittymään ja saa öisin unta. Hänen hengityksensä on rauhallista. Hevosella sama. Kaikki me tunnistamme aidosti rentoutuneen hevosen. Laitumella torkahteleva hevonen on ensimmäinen mieleen tuleva esimerkki. Rentoutumisen ja hyvän vagaalisen tonuksen merkkejä hevosella ovat maiskuttelu, haukottelu, pään laskeminen, takajalan lepuuttaminen, itsensä rapsuttaminen, huokaaminen, hengityksen rauhoittuminen. Haukottelemisen merkitystä ei täysin tunneta, mutta on arveltu se olevan eräänlainen elimistön rauhoittumisyritys, sillä se vaikuttaa vagushermoon rauhoittavasti .Ihmisen ja hevosen hermostolliseen tilaan voi vaikuttaa. Avainasemassa on hengitys, jonka avulla hermoston tilaa pystyy nopeastikin säätelemään. Liian korkea vagaalitonus on vaarallinen tila, mahdollinen lähinnä huumeiden avulla. Hengitys"Hengitys on ovi oman hermoston kohtaamiseen. Hengitystiheys nousee sitä mukaa kun ihminen hermostuu", Luomala toteaa.Kuinka testata hengitystä? Laskemalla sisään-ulos -hengitykset. 6-8 hengitystä minuutissa on optimaalinen lepotilassa. Määrä vaihtelee ja luentopäivänä Hevosopistolla kuulijakuunnalta saatiin lukemia haarukassa 6-14.Lepohengitystiheys, joka nousee yli 10, on turhan korkea. Se paljastaa, että turvallisuuden tunne ei ole läsnä. Mielenkiintoista on, että optimaalinen hengitystiheys on aina tiedetty."Kaikki ikiaikaiset mantrat, jopa Ave Maria -rukous tukee tätä optimaalista rytmiä. Kiivastahtinen hengitys kasvattaa aivojen pelkokeskusta amygdalaa ja pienentää aivokuoren paksuutta", Luomala kertoo. Hyvä uutinen on, että säätelemällä hengitystä niinkin lyhyen aikaa kuin kahden kuukauden ajan, pystyy muuttamaan amygdalan ja aivokuoren kokoa."Tämä on trendaava juttu ihmispuolella", Luomala toteaa. Hän jatkaa kertomalla, että stressiä ei pidä ymmärtää väärin. Ilman jonkinasteista stressiä ei olisi elämääkään. Stressi on täällä joka päivä, halutaan tai ei. Stressi pitää meidät toiminnassa. Krooninen stressi on eri asia. Vaikka tyypillisempää onkin, että vagushermoa kuormitetaan ylimääräisellä stressillä, se voi vaurioitua myös mekaanisesti. Putoaminen satulasta ihmisellä tai niskan yli ympärimeno esimerkiksi esteellä hevosella voi vaurioittaa hermoa. Manuaalinen käsittelyHevosen hermostoa voi rauhoittaa manuaalisesti. Faskiajärjestelmän kautta tietyt mekanoreseptorit eli triggerpisteet sen kehossa aikaansaavat hermostoa rauhoittavan reaktion. Tekniikoilla on merkitystä siihen minkälainen vaste saadaan. Tiety kohdat ovat erityisen voimakkaita Viimeisen niskanikaman etuosa, sä’än alue, kohta heti satulavyön takaa kainalossa, pyörteen alue takaosassa, lonkkakyhmy ja hännän juuri. Näitä alueita hevoset myös keskenään mielellään kyhnyttävät toisiltaan. Hevosen iholla kulkee kehon molemmin puolin kaksi niin kutsuttua virtsarakkomeridiaania, joita rapsuttelemalla ja hieromalla saadaan aikaiseksi rauhoittava vaikutus. Meridiaani alkaa silmien kohdalta ja kulkee korvan takaa yläkaulaa pitkin hännän juureen ja sieltä takajalan kavion kantapallosiin asti. Luennon päätteeksi Luomala käsitteli Ypäjä Ainon, jota on alettu ratsastaa. Tammalla oli kipeytynyt tavanomaiset kohdat kehossa, mutta se vastasi triggerpisteiden käsittelyyn positiivisesti, mikä näkyi pidentyneenä käyntiaskeleena käsittelyn jälkeen.Hevosen ihossa on erilaisia reseptoreja, jotka reagoivat eri lailla esimerkiksi rytmiseen käsittelyyn, hitaaseen liikkeeseen tai pitkään venytykseen. Hevosessa on muun muassa niin kutsuttuja Langerin linjoja, ihon tensiolinjat, joiden mukaisesti käsittelyä kannattaa tehdä. . Tietyt alueet ovat erityisen sopivia käsittelyyn. Hevosella oleellinen paikka on rintakehän ja lavan yhdistymiskohta, jota manuaalisesti käsittelemällä pystyy vaikuttamaan hyvinkin isosti. Toinen vastaava alue on lonkkakyhmyn alue.Cutaneus trunci -lihasta pidetään ihmiseltä jo hävinneenä. Hevosella se vastaa hyvin tunnetusta kyvystä värisyttää ihoa esimerkiksi kärpäsen alta. Jos tämä pitkin kylkeä kulkeva pinnallinen lihas jänittyy kivun ja stressin vaikutuksesta, siitä tulee paksu, mutta toimimaton. Hevosesta tulee ”kylkijäykkä”.”Cutanues trunci on mielenkiintoinen, sillä mitä stressaantuneempi ja kuormittuneempi hevonen, sitä tiukempi yhteys sen, ihon ja faskian välillä on. Cutaneus paksuuntuu, jopa tuplaantuu, jos se toimii huonosti.” Ratsastajan oma toiminnallisuusRatsastajan kannattaa satsata omaan toiminnallisuuteensa, jotta pystyy istumaan rauhallisesti ja tasapainoisesti satulassa. Valitettavasti tämä aika kannustaa istumaan. Niin tehokkaasti, että Luomala on huomannut liiallisen istumisen alkaneen vaikuttaa jo pientenkin lasten hermoston terveyteen. Yhdysvaltalainen psykologi Francine Shapiro on havainnut, että kun ihminen kulkee luonnossa, hänen silmänsä skannaavat ympäristöä hermostolle hyvin tarkoituksenmukaisella tavalla, säännöllisin, rytmisin ja laajoin liikkein vasemmalta oikealle ja takaisin. Sen sijaan älylaitteen tapittaminen katsetta jatkuvasti keskittäen antaa aivoille viestin stressistä, sillä tuijottava herpaantumaton katse yhdistyy kehon ikiaikaisessa muistissa uhkaavaan tilanteeseen – joko ollaan hyökkäämässä saaliin kimppuun tai yritetään arvailla petoeläimen seuraavaa liikettä.Luomala ja Mika Pihlman ovat kirjoittaneet oppaan Mielellään liikkeessä, joka sopii joka-ratsastajan peruslähtökohdaksi. Siinä käydään läpi pitkähkö sarja tasapainoa ja kehon liikkuvuutta testaavia ja harjoittavia liikkeitä syväkyykystä erilaisiin vartalonkiertoihin ja vaikkapa alaspäin katsovaan koiraan, jossa nostetaan toinen jalka selkälinjan mukaisesti ylös.Pitääkö kaikkiin näihin liikkeisiin todellakin pystyä?”Kyllä pitää”, Luomala vastaa. .Nämä merkit kielivät matalasta vagaalitonuksesta: eristäytyminenhermostuneisuus, herkkä kynnys ärsytyksellenielemisen ja nielun ongelmatsuolisto-ogelmat, ruuasulatuksen häiriöttulehdukset , hidas paraneminen, lihasmassan väheneminenyläniskan ongelmat, lihasten jännittyneisyys Rentoutumisen merkkejä hevosessa:maiskutteluhaukottelupäänlaskeminenjalan lepuuttaminenitsensä rapsuttaminenhuokaaminenhengityksen rauhoittuminensilmän rauhoittuminen

Kymmenennestä aivohermosta kannattaa pitää huolta niin ihmisen kuin hevosenkin kohdalla

Aiheeseen liittyvää