1.Ihmiset ovat kädellisiä, ja käsi on hyvä apuri opettamaan ihmiselle hevosen liikettä. Liikkeessä mukana olevaa istuntaa voi hakea ensin paikoillaan kallistamalla itseään satulassa eteenpäin ilman nousemista jalustimille, niin että kädet ja jalat pysyvät alhaalla. Samalla nojataan edessä kaulalla oleviin omiin käsiin, mikä kouluttaa ihmistä siihen, että hevosen liike vie eteenpäin. Samaa voi kokeilla ilman hevostakin: kun painaa käden jotain vastaan, voi tuntea lihastyön ja jämäkkyyden omassa kehossa. Kun käsi vähän työntyy eteenpäin, koko keho pääsee liikkeelle. Pointtina on myös, että kun ensin vain kallistutaan, ratsastaja ei pomppaa ylös ja jännity vaan jalat jäävät rennoiksi oikeaan kohtaan..Jo alkeisratsastuksessa parempi on tukea kättä hevoseen kuin pitää vaikkapa kiinni etukaaresta – jolloin ihminen oppii pitämään kiinni ja vastaan. Tästä asennosta noustaan sitten hallitusti kevyeen istuntaan, jonka pitäisi olla yksi työkalu kaikessa ratsastuksessa..Schulman korostaa, että ratsastaja tarvitsee istuntaansa tuen, joka ei kuitenkaan estä hevosen liikettä ja paina sitä alas. Myös hyvä ohjastuntuma seuraa aina hevosen liikettä..”Käsien pitää ajatella eteenpäin. Se ei tarkoita, että kädet heitetään pois, vaan se on tunne omassa kehossa ja ajatus päässä”, Schulman sanoo ja neuvoo päästämään kyynärpään painavaksi, koska silloin ranne kevenee ja samalla tuntuma hevosen suuhun kevenee..2. Kevyen ravin ja kevyen istunnan vuorottelut ovat tehokkaita kehon hallinnan kehittämiseksi. Jos hevonen kevyestä istunnasta lähtee juoksemaan, voi ratsastaja siirtyä keventämään ja jarruttaa hevosta kevennyksellä, niin että kantapäät yhä vain roikkuvat alhaalla. Tässäkään hevosen liikettä ei paineta alas, vaan se otetaan omaan kehoon..3. Hyvä harjoitus kehonhallinnan kehittämiseksi on myös siirtymiset kevyestä ravista suoraan käyntiin ilman harjoitusraviaskelia..”En vastusta harjoitusravia aina ja kaikessa, mutta mielestäni siihen kuuluu se, että hevonen on jo avuilla, kootumpi ja vähän muodossa, jolloin alas on helpompi istua”, Schulman sanoo..Harjoitusravi ei saa tuntua tasajalkapompulta, vaan hevosen liike kulkee ratsastajan lonkkien läpi. Rauhallisessa tehtävässä on hyvä harjoitella oikeanlaista pomppua..”Meidän pitää oppia tykkäämään siitä, että hevosen liike pompottaa meitä, ja harjoitella liikkeen seuraamista, ei sitä vastaan jännittämistä”, hän huomautti..4.Vinous on yksi ratsastajien perusmurheita. Vinoudet tulevat myös esiin eri asioissa. Esimerkiksi ratsastajan kasassa oleva kylki näkyy parhaiten laukassa, kun vauhti ja liike heittää ratsastajaa ulos..Yhteen ja samaan vinouteen voi olla 3 erilaista ratkaisua, Schulman sanoo. Yhdessä suoristamisharjoituksessa otetaan ohjat ulkokäteen ja harjoitellaan kääntämään hevonen koko keholla ja samalla nostetaan sisäkättä keskilinjaa pitkin ylös. Niin saadaan ratsastajan kyljet yhtä pitkiksi, ja liike pysyy hevosen mukana..Ensimmäisenä selkeä aie
1.Ihmiset ovat kädellisiä, ja käsi on hyvä apuri opettamaan ihmiselle hevosen liikettä. Liikkeessä mukana olevaa istuntaa voi hakea ensin paikoillaan kallistamalla itseään satulassa eteenpäin ilman nousemista jalustimille, niin että kädet ja jalat pysyvät alhaalla. Samalla nojataan edessä kaulalla oleviin omiin käsiin, mikä kouluttaa ihmistä siihen, että hevosen liike vie eteenpäin. Samaa voi kokeilla ilman hevostakin: kun painaa käden jotain vastaan, voi tuntea lihastyön ja jämäkkyyden omassa kehossa. Kun käsi vähän työntyy eteenpäin, koko keho pääsee liikkeelle. Pointtina on myös, että kun ensin vain kallistutaan, ratsastaja ei pomppaa ylös ja jännity vaan jalat jäävät rennoiksi oikeaan kohtaan..Jo alkeisratsastuksessa parempi on tukea kättä hevoseen kuin pitää vaikkapa kiinni etukaaresta – jolloin ihminen oppii pitämään kiinni ja vastaan. Tästä asennosta noustaan sitten hallitusti kevyeen istuntaan, jonka pitäisi olla yksi työkalu kaikessa ratsastuksessa..Schulman korostaa, että ratsastaja tarvitsee istuntaansa tuen, joka ei kuitenkaan estä hevosen liikettä ja paina sitä alas. Myös hyvä ohjastuntuma seuraa aina hevosen liikettä..”Käsien pitää ajatella eteenpäin. Se ei tarkoita, että kädet heitetään pois, vaan se on tunne omassa kehossa ja ajatus päässä”, Schulman sanoo ja neuvoo päästämään kyynärpään painavaksi, koska silloin ranne kevenee ja samalla tuntuma hevosen suuhun kevenee..2. Kevyen ravin ja kevyen istunnan vuorottelut ovat tehokkaita kehon hallinnan kehittämiseksi. Jos hevonen kevyestä istunnasta lähtee juoksemaan, voi ratsastaja siirtyä keventämään ja jarruttaa hevosta kevennyksellä, niin että kantapäät yhä vain roikkuvat alhaalla. Tässäkään hevosen liikettä ei paineta alas, vaan se otetaan omaan kehoon..3. Hyvä harjoitus kehonhallinnan kehittämiseksi on myös siirtymiset kevyestä ravista suoraan käyntiin ilman harjoitusraviaskelia..”En vastusta harjoitusravia aina ja kaikessa, mutta mielestäni siihen kuuluu se, että hevonen on jo avuilla, kootumpi ja vähän muodossa, jolloin alas on helpompi istua”, Schulman sanoo..Harjoitusravi ei saa tuntua tasajalkapompulta, vaan hevosen liike kulkee ratsastajan lonkkien läpi. Rauhallisessa tehtävässä on hyvä harjoitella oikeanlaista pomppua..”Meidän pitää oppia tykkäämään siitä, että hevosen liike pompottaa meitä, ja harjoitella liikkeen seuraamista, ei sitä vastaan jännittämistä”, hän huomautti..4.Vinous on yksi ratsastajien perusmurheita. Vinoudet tulevat myös esiin eri asioissa. Esimerkiksi ratsastajan kasassa oleva kylki näkyy parhaiten laukassa, kun vauhti ja liike heittää ratsastajaa ulos..Yhteen ja samaan vinouteen voi olla 3 erilaista ratkaisua, Schulman sanoo. Yhdessä suoristamisharjoituksessa otetaan ohjat ulkokäteen ja harjoitellaan kääntämään hevonen koko keholla ja samalla nostetaan sisäkättä keskilinjaa pitkin ylös. Niin saadaan ratsastajan kyljet yhtä pitkiksi, ja liike pysyy hevosen mukana..Ensimmäisenä selkeä aie
