Self-made-man

Se toi näkyväksi Marknen tärkeimmän idean: jos haluaa menestyä, ei hyvää sileäratsastusta voi ohittaa..Markne on ruotsalainen ratsastaja, joka aloitti uransa esteratsastajana ja hyppäsi 160-tasolla, mutta vaihtoi kouluratsastukseen lähinnä taloudellisista syistä..”Kouluratsastuksessa ei ollut pakko käydä kisoissa joka viikonloppu”, hän perusteli Ypäjällä..Vuonna 2000 hän kilpaili Sydneyn olympialaisissa Flyinge Amiralilla. Alkuun Markne valmensi lähinnä tienataksensa rahaa, mutta lopulta valmennuksesta tuli hänelle intohimo. Hän on valmentanut ruotsalaisten lisäksi Norjan este- ja koulumaajoukkuetta, tanskalaisia ja sveitsiläisiä ratsastajia. Malin Baryard-Johanssonin valmentajana hän on toiminut jo 25 vuoden ajan..Markne ratsastaa edelleen, ja kotona hänellä ja hänen puolisollaan Per Sandgaardilla on koulu- ja estehevosia. Hänen ratsastettavansa ovat valtaosin estehevosia, joilla hän ratsastaa lähinnä koulua, mutta hyppää myös pieniä esteitä. .”Olen yksinkertainen self-made-man. Olen oppinut hyviltä”, Markne kuvaa. Hän on treenannut Isabell Werthin, Rodrigo Pessoan, George Morriksen ja Marcus Ehningin kanssa ja pyrkinyt poimimaan jokaiselta jotain valmennukseensa..”Ratsastin joskus Amerikassa Pessoan ja Morriksen kanssa yhtä aikaa. Tuskailin kun en meinannut saada hevosta liikkumaan oikein. Morris ratsasti itse kuolaimen yläpuolella liikkuvalla hevosella. Hän kantoi käden, ratsasti eteen ja vähän käänteli hevosta eri suuntiin. Kesti 20 minuuttia niin hevonen tuli alas ja jäi tuntumalle. Morris kääntyi puoleeni ja sanoi ”It´s all about hindlegs, Pether”, ”vain takajaloilla on väliä, Pether”. .Estehevosen pitää yrittääEstehevoset ja kouluhevoset on nykyään jalostettu erilaisiksi, mutta ratsastuksen perusta on kuitenkin edelleen sama molemmissa lajeissa. Markne totesi, että erona on erityisesti se, että estehevosten ei pidä olla liian avuilla, jotta ne eivät mene aivottomiksi, eivätkä yritä riittävästi itse..”Kouluratsastuksessa hevosen toinen korva on aina vähän taaksepäin ja se kysyy ratsastajalta, mitä pitää tehdä. Estehevosen pitää olla täysin keskittynyt esteeseen”, hän sanoi..Estehevosen pitää haluta mennä täysillä kohti estettä, mutta niiden nenä ei saa vetää esteille liian magneettisesti..Vaikka Markne puhuu estehevostenkin kohdalla kouluratsastuksesta, hän korostaa, että niitä ei saa ”ylikouluratsastaa”..”Ehning ei ratsasta koskaan kulmiin. Jos estehevosilla ratsastaa koko ajan kulmia, ne alkavat odottaa liikaa ennen kaarretta”, hän sanoi..Alkuun analyysiTyöskentelyn Markne aloittaa ihan vain ravaamalla suoraan. Siinä tarkistetaan, liikkuvatko hevoset helposti eteen ja liikkuvatko ne suorassa, avaavatko kroppaansa ravissa. Jos ravi ei vie eteenpäin, se on iso ongelma. Jos hevosen ravi on vaatimaton, sitä ei kuitenkaan saa yliratsastaa, vaan pitää antaa hevosen löytää tasapaino ja tahti..Alkuraveissa valmentaja ehtii katsoa, millainen hevonen on: millainen rakenne ja liike, onko se arka ja tuleeko se kontaktiin. Hevoselta ei saa alkaa kysyä liian nopeasti kysymyksiä. . Samalla valmentaja katsoo, mitkä ovat ratsastajan plussat ja miinukset. Hän ei pyri muuttamaan ratsastajaa täysin, vaan muokkaamaan pienin muutoksin. Ratsastajat saavat säilyttää oman tyylinsä..Istunnan korjauksissa Markne kertoi olevansa jyrkempi kuin moni muu. Kun oppii ymmärtämään, miten vartalo toimii, voi alkaa vaikuttaa hevoseen. Ratsastajan asenteen pitää olla sellainen, että hän on valmis korjaamaan itseään..”Kaikki menestyvät ihmiset joutuvat hikoilemaan”, Markne painotti..Valmennuksen aikana hän korjasi erityisesti käsiä: niiden tulee olla kannettuna, kyynärpäässä kulma ja nyrkki pystyssä..”Pystyn hyväksymään pianokädet, jos tuntuma on pehmeä, mutta mitään muuta taitetta ranteessa en. Käsi saa myös olla hieman alhaalla, jos se on sitä pehmeästi, mutta kättä ei saa painaa voimalla alas”, hän linjasi. . Jalkoja hän korjaa pitkiksi alas. Kannusten pitää olla selkeästi alaspäin, jotta ratsastaja tuntee alapohkeen ja se vaikuttaa aina ennen kannusta. Ylävartalon pitää olla suorassa, ja lonkan auki..”Ruotsalaiset ratsastavat käsi alhaalla ja peppu takana, jolloin ylävartalo romahtaa. Lantio pitää tuoda lähelle kättä”, hän huomautti..Jos ratsastajan asento on epävakaa, Markne ohjaa hänet ravaamaan jalustimilla seisten, lantio liioitellusti työnnettynä eteen. Kun näin treenaa 10 minuuttia päivässä, jaksaa pitää itsensä vakaana hevosen liikkuessa..Ratsastaja ei saa liikkua liikaa, kun hevonen laukkaa, sillä silloin ratsastaja ja hevonen ovat erilliset. Ratsastajan pitää sulautua hevosen liikkeeseen, silloin he ovat yhtä..HipaisutoiminnotAlkuravien jälkeen hevoset etsitään kontaktiin ratsastamalla vuorotellen 15 askelta kävelyvauhtista ravia ja 15 askelta sujuvaa ravia. Aluksi hevosten annetaan etsiä tasapainoa, ja kun tehtävä sujuu, niiltä aletaan vaatia terävämpiä reaktioita. Jos haluaa menestyä, pitää mennä pois mukavuusalueelta. Jos sitä ei tee, ei ole koskaan voittaja vaan korkeintaan kolmas. Eteenratsastukset tehdään aina ylämäkeen, ohjaa kohti..Hevosen pitää liikkua eteen helposti, sitä pitää päästä käyttämään hipaisten kuin hyvin toimivaa iPhonea, voimaa käyttämättä. Jos hevonen ei reagoi pieneen pohjeapuun, otetaan kouluraippa avuksi..Seuraavaksi hevosia työstetään pohkeenväistöillä ja avotaivutuksilla. Hevoset ovat oikea- tai vasenpuolisia, ja niitä pitää saada suoremmiksi ja notkeammiksi. Ulko-ohja on aina pääroolissa: hevonen ratsastetaan sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Hevosen kaulaa ei saa taivuttaa..”Jos hevonen on hankala lastata, voit taivuttaa sen pään saadaksesi sen kuuntelemaan sinua, mutta ei koskaan ratsastaessa”, Markne sanoi. .Pohkeenväistöt kertovat, reagoiko hevonen pohkeeseen tai onko sillä joku jalka heikompi. Jos hevonen ei mene helposti sivulle, se ei mene eteenpäinkään..Avot käyvät aloitukseksi kokoamiseen. Lyhyillä jalustimilla taivuttaminen ei kovin hyvin onnistu, ja siksi Marknen oppilaat ratsastavat yleensä pari reikää pidemmillä jalustimilla sileätyöskentelyn..”Esteratsastajat käyttävät usein hirveän paljon pohjetta, mutta ei pidä ratsastaa kuin leikkaisi leipää tylsällä veitsellä”, Marke painotti..Asiat pitää tehdä hevoselle selkeiksi, sillä hevonen yrittää aina paeta sitä, mitä se ei ymmärrä. .Jos hevonen ei toimi, ensimmäisenä korjataan eteenpäin, sillä jos hevonen reagoi pohkeeseen hidastamalla, laskemalla selän alas ja nostamalla pään ylös, on peli pelattu..Jos taas hevonen heittelehtii, se on kuin polkupyörä, jonka liike suoristetaan lisäämällä vauhtia. .Laukkaan vaihteitaTyöskentelyjaksojen välissä kävellään välillä, mutta välikäynnit ovat vain 30–60 sekunnin mittaisia, eikä ohjia ei välttämättä anneta pitkiksi lainkaan. Jos annetaan, ohjaa pidennetään hitaasti, niin että hevonen liikkuu koko ajan pyöreällä selällä. . Laukassa ratsastetaan isosti eteenpäin. Jotta nykyään menestyy esteratsastuksessa, pitää hevosen mennä isoa rentoa laukkaa ja myös hypätä isosta laukasta. Sitten laukkaan etsitään vaihteita lyhentämällä ja pidentämällä tai vaatimalla avotaivutuksella hevosta istumaan paremmin takajalkojen päälle. Liikkeessä pitää olla voimaa ja asiat pitää uskaltaa tehdä isosti..”Jos et ota riskejä, et ikinä voita”, Markne muistutti. .Hevosten pitää tehdä asiat heti. Ei välttämättä täydellisesti, mutta pitää tulla reaktio..”Ei pidä ajatella, että oma hevonen on niin erikoinen, että sen ei tarvi tehdä mitä pyydetään. GP-tasolla on joitain erikoisia hevosia, mutta muut hevoset ovat tavallisia”, hän hymyili..Toisaalta hevonen on aina ratsastajan kuva..”En koskaan valita hevosista, valitan ratsastajista”, Markne virnisti. .Hän selitti, että jos hevonen ei liiku esteiden välissä pyöreällä selällä ja taivu, se ei myöskään hyppää käyttäen selkää. Usein hevosia pidetään tällöin kovasuisina, mutta silloin ne oikeasti ovat kovia kaulastaan. .Kaksi viimeistä askeltaEstetehtävät olivat hyvin yksinkertaisia. Tavoitteena on saada hevoset avuille ja teräväksi. Hevoset piti saada kuulolle esteiden välissä, jotta ratsastaja pystyy jättämään tilaa esteen alle..”Ponnistusalueen kanssa ei saa olla liian tarkka. Se on samanlaista kuin tikanheitto, aina ei tarvitse osua kymppiin, kunhan tikka osuu tauluun”, Markne sanoi..Hevosten pitää kantaa itsensä esteiden välillä, ja tämän ratsastaja saa aikaan istunnalla. .”On helppoa opettaa hevoselle, että kun ratsastaja istuu lähelle ja sulkee jalan ja käden, niin hevosen pitää odottaa. Kuolaimella voi leikkiä kuka tahansa, mutta se ei ole ratsastusta. Se on cowboyta, vaikka ei cowboykaan itsessään ole huono. Kevyempi istunta taas tarkoittaa eteenpäin. Hidastaessa ei saa jäädä liikkeen taakse, vaan pitää opetella ratsastamaan kuin Malin”, Markne sanoi..Hidastus pitää pystyä tekemään kevyesti, niin että takapuoli hipoo satulaa, mutta ei painu satulaan. Satulaa ei saa rakastaa liikaa..Esteillä kaksi viimeistä askelta ovat tärkeimmät, silloin ratsastajan pitää ratsastaa jalalla. Hevonen pitää saada olemaan niillä napakka ja terävä..”Tämän olen oppinut Ehningiltä”, Markne paljasti..Nykyään pitää harjoitella isossa tempossa, ei vain kontrollissa. Ensin pitää päästää menemään ja vasta sitten ottaa kontrolli. Hyvällä hevosella on luontaisesti energiaa ja vetoa esteille, ja hevosen voimakas halu mennä esteille on luksusongelma..Asenne on tärkeinMarknen mukaan lahjakkuutta ratsastuksessa on se, että rakastaa hevosia ja asenne on kohdallaan. Pitää olla intohimo lajiin. Lahjakas ratsastaja on utelias ja kaivaa ongelmiin ratkaisuja, eli kannattaa myös olla vähän nörtti. Jos on avoin mieli, voi joka päivä oppia kaikilta muilta. .Ratsastajalle tärkeää on vartalonhallinta ja suoruus, jotta pystyy menemään hevosen mukana tasapainossa. Ratsastajalla pitää olla vaikutus istunnalla ja jalalla..”Juoksutan kaikkia ratsastajia liinassa, ilman jalustimia ja ohjaa. Oppilaani ratsastavat myös ilman satulaa. Valmentajat sanovat minulle aina, että saan tehdä niin koska olen niin kuuluisa, mutta jos he teettäisivät saman, oppilaat vaihtaisivat valmentajaa. Mutta jos varot oppilaan menettämistä, se on prostituutiota.”.”Olin itse kolme viikkoa Werthillä ratsastamassa. Ratsastin isoliikkeisellä hevosella, ja minun oli vaikea saada sitä toimimaan. Isabell käski minun päästää ohjat aivan pitkiksi, etten vetäisi ja laittoi polvien alle jotkut nyssäkät, etten puristaisi. Sanoin etten pysty ratsastamaan ilman ohjastuntumaa. Isabel käski minun ratsastaa, ja pystyin tekemään kaikki passaget ja piaffet löysin ohjin. Mutta paitani oli läpimärkä hiestä”, Marken muisteli. .Reilua hevoselleSiinä kun ratsastajaa sopii valmennuksessa hiostaa, hevoselle kaiken tekemisen pitää olla ehdottoman reilua..”Hevonen on sellainen, miksi se on tehty. Voit vetää, jos haluat, voit puristaa, jos haluat, mutta se on tekemäsi valinta. Jotkut uskovat, että hevosen pitää luovuttaa ja hyväksyä ratsastajan käsi ja jalka. Mutta hevosen ei pidä kunnioittaa minua, vaan minun sitä. Ja sitten me tanssimme yhdessä”, Markne tiivistää. .Kimoryhmällä sileä hallussaSeniori-ikäisten GP-ratsastajien kimoryhmässä hyppäsivät Henrikki Pajulahti – Clara De Bergerac, Salla Varenti – Ypäjä Isandra ja Maija Yli-Huhtala Birchcape’s Wonderland.Pether Markne katsoi joukkoa hyvinkin mielissään ja totesi heidän olevan taitavia ja sopivan vaikka maajoukkueeseen. Yli-Huhtalan hän pyysi luottamaan enemmän hevosensa älyyn. Varentin joskus hitaanpuoleisen hevosen hän teki jopa yliteräväksi. Pajulahtea hän pyysi olemaan esteitä kohti hieman enemmän cool.Pajulahti ratsasti Marknen valmennuksessa ensimmäistä kertaa ja oli erittäin tyytyväinen.”Oli kyllä tosi hyvä treeni, ja oli hyvä, että keskityimme perusasioihin. Oma hevoseni tulee helposti edestä matalaksi, ja kun se ratsastettiin takaa nopeammaksi, se keveni edestä. Se saatiin liikkumaan ravissa isommin ja sitten odottamaan ja rentoutumaan”, hän summasi.Hän kertoo, että Clara de Bergerac tapaa spookailla, mutta nyt kun se ratsastettiin rehellisesti läpi koko kropastaan ja saatiin taipumaan hyvin, se rentoutui myös mieleltään, keskittyi paremmin ja samalla hypyt saatiin tasalaatuisemmiksi.Pajulahti nautti myös Marknen pedagogisesta otteesta.Vaikka korjattavaa löytyi, kimoryhmällä oli asiat siinä määrin hallussa, että he pääsivät muita ryhmiä aiemmin kavalettitehtäviin ja pienille linjoille.Pajulahti valmentautuu kotona Dominique Barthelaixin kanssa, ja myös Kerstin Nybergin koulutunneilla. Lisäksi elämänkumppani, kouluratsastaja Heidi Huurinainen huomaa muistutella läpiratsastuksen tärkeydestä kotimaneesissa.”Asiat Marknella olivat ihan samoja: sisäpohkeelta ulko-ohjalle ja hevosen pitää reagoida heti”, Pajulahti totesi.Nyt tamma jää talvilomalla ja latautumaan seuraavaa kautta kohti. Pajulahden ja Claran kausi oli etenkin loppua kohti mukava. Pari teki senioreiden hallimestaruuden yhdellä puomilla, kuten myös Ainon kahden tähden GP:n. Tallinnasta tuli kolme yhden puomin rataa.

Self-made-man

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää