Yli-Huhtala on paitsi menestynyt nuorten hevosten luokissa ja arvosteluissa, myös rakentanut itse hevosensa isoihin luokkiin. Systeemi hänellä on ja ei ole..”Ei minulla ole mitään filosofiaa, vaan menen hevosen mukaan. Totta kai mä ajattelen näitä asioita, mutta en kyllä yliajattele. En ole sellainen analysoija, vaan mä menen vaan. Mutta kai siinä jotain tekee oikein, kun hevosetkin haluaa mennä”, Yli-Huhtala sanoo iloisesti..Periaatteet ovat lopulta selvät. Ratsastuksen perussäännöt opetetaan hevoselle sille sopivaa vauhtia, ja niistä pidetään kiinni. Yksi tärkeimmistä on, että jalkaan pitää reagoida, ja sinne mennään, minne pyydetään..Sitten esteratsastuksessa edetään koko ajan vähän vaikeuttaen. Oleellista on kuvainnollisesti pitää koko ajan kättä sen verran hevosen pulssilla, että osaa pyytää oikean määrän oikeita asioita. Kun asiat sujuvat, hevonen saa taukoa..Tietenkin tämä kaikki perustuu taitoon. Yli-Huhtala tekee osaamisellaan hyppäämisen hevoselle miellyttäväksi, ja hän myös pysyy niiden liikkeissä mukana. Silloin itse tekemisestäkin tulee hevoselle palkitsevaa..Sisäänratsastus on hyvin hevoskohtainenSisäänratsastukset Yli-Huhtala tekee itse, nykyään niin, että hän on maassa ja ja pitkäaikainen työntekijä Olivia Harakka selässä satulassa..”Ensin hevonen opetetaan varusteisiin, ja sitten juoksutuksen kautta mennään aika nopeasti selkään. Jos hevonen on helppo, sillä voi mennä vaikka jo kolmannella kerralla laukkaa selästä vapaana. Mutta jos ne ovat jännittyneitä, ne vaativat enemmän aikaa”, hän sanoo..Käytössä on maneesi, kenttä ja pyöröaitaus. Karsinassa tai käytävällä selkään meneminen ei tunnu mukavalta ajatukselta..Puomeja ja esteitä Yli-Huhtala alkaa tehdä, kun ohjaus toimii ja eteenpäinpyrkimys riittää..”Ensin voi vaan laittaa uralle puomin, tai jos hevoset ovat irtohypänneet, voi rakentaa vähän kujamaisesti”, Yli-Huhtala neuvoo..Usein hyppääminen tekee ratsastuksesta hevoselle mielenkiintoisempaa..”Muutenkaan ei pidä mennä vain maneesia ympäri. Me menemme laukkaradalle heti, kun kaasu ja jarru toimivat.”.Vaikka alussa ollaan nopeita, ja mennään pian ulos laukkaamaankin, hyvin harvoin kukaan putoaa selästä..”Pääsääntöisesti kaikki menee kivasti, eikä meille ole osunut montaa kauhean vaikeaa hevosta. Ja kun mennään ulos, eteenpäinpyrkimys kasvaa, ja hevosia pääsee kiittämään”, Yli-Huhtala sanoo. .Esteillä tehdään niin, että kun se yksi este suoralla onnistuu, sen jälkeen joka kerran tuodaan mukaan jotain uutta: lankkua, porttia, vesimattoa tai sarjaa. Sarjojen hyppääminen aloitetaan aina kahden askeleen välillä..”Jos epäilen, että hevonen saattaa katsoa jotain, otan hevosen usein maasta käsin liinaan. Hyppelen itse ensin yli ja hevonen tulee perässä rennosti ilman ratsastajan painetta. Pidän esteet matalalla, ja hevoset saavat namin jossain välissä. Joskus valmennettavienkin kanssa otan hevosen liinaan, koska niin hevosen saa vähemmällä paineistuksella ja helpommin yli kuin ratsastajan yksin punnertaessa.”.Hypätessä Yli-Huhtala käyttää paljon johdepuomeja. Eteneminen on hevoskohtaista. Osa tarvitsee enemmän toistoja yksittäisistä esteistä, joku pääsee hyvinkin pian hyppäämään pientä rataa..”Periaatteessa mennään aina samalla kaavalla, mutta luovien”, Yli-Huhtala linjaa..Aina toiselle puolelleRatsastaminen tehdään fiiliksellä. Nuoria hevosia pitää tukea ja auttaa niitä sopiviin ponnistuspaikkoihin, mutta toisaalta ne pitää saada ajattelemaan itse..”Mutta aina mennään esteen toiselle puolelle. Siinä ei ole vaihtoehtoja. Suunta on aina tolppien välistä ja eteenpäin”, Yli-Huhtala sanoo..Kun tässä pitää tiukan linjan, hevonen kyllä innostuu esteistä..”Kaikki meidän hevoset ovat hypänneet mielellään. Yksi omakasvatti oli kyllä niin varovainen, että ehdin ajatella, että pääseeköhän tällä mihinkään, mutta nyt 5-vuotiaana se on alkanut päästä jännityksestään. Vaikka 3-vuotiaan kohdalla tuntuisi siltä, että tästä ei tule mitään, niistä voi tulla hyviä kisakumppaneita.”.Vaihdot hän opettaa heti siinä vaiheessa, kun hevosella pystyy laukkaamaan halkaisijan ja vaihtamaan siinä suuntaa..Hän vie mielellään nuoret hevoset pian myös kilpailuihin..”Kyllä me jo lasketaan, että alle kolme kuukautta, ja pääsee ostamaan kolmivuotiaille kilpailuluvat”, Yli-Huhtala paljastaa..Nelivuotiaat kisoihin, jos ehtivätTallin nelivuotiaat aloittavat kilpailemisen kotihallissa parissa kisoissa 70 sentin luokilla..”Mennään ravissa ja mitä askellajia nyt sattuu tulemaan”, Yli-Huhtala luonnehtii..Sitten käydään muutamat ulkokisat, ja kesä mennään Noviisisarjaa. Lopuksi tehdään syyskuulla Laatuarvostelu ja Noviisisarjan finaali..”Kun hevoset alkavat mennä radalla rennosti, ei lämminveriratsujen kohdalla ole väliä, onko korkeus 80 vai 90 senttiä tai metrin. Jos taas hevonen jähmettyy radalla, on esteiden oltava tarpeeksi pieniä”, hän sanoo..Ratsastajan pitää vähintäänkin pystyä säilyttämään rytmi ja mukautumaan hyvin hyppyyn..”Että ei hypätä sen nuoren hevosen kanssa itse ensimmäistä 90 sentin luokkaa tai metriä”, Yli-Huhtala sanoo..Hän itse menee kilpailuihin ilman erillistä ympäristöharjoittelua. Etusijalla ovat kilpailut, joissa hevoset saavat mennä radalle tutustumaan ennen omaa starttia..”Tämä on minulla puhtaasti aikakysymys, mutta vaikka kävisikin naapuritallilla erikseen tyhjässä maneesissa keventämässä, se olisi eri asia, kun seuraavalla kerralla ollaankin 10 ponin kanssa verryttelemässä”, hän naurahtaa..Jos ratsastaja on vähemmän kokenut, kannattaa harjoitella erikseen vieraissa paikoissa toimimista..”Kaikki on plussaa, mitä ehtii. Jos nuoren hevosen ratsastaja on vähemmän kokenut, on hyvä käydä muualla niin, että ratsastaja ei jännitä turhia”, Yli-Huhtala sanoo..Hänen tallinsa 4-vuotiaat viettävät kesällä aikaa myös laitumella, ja niillä on useita pieniä lomia. Tärkeintä on tuntea, mikä on hevosen vire. Lomaa tarvitaan viimeistään silloin, jos hevonen alkaa tuntua selkään väsyneeltä, se ei keskity ja takapolvet kipeytyvät..Lokakuussa 4-vuotiaat jäävät hyppytauolle ja maastoilemaan. Ne ovat liikkeellä, mutta vuoden vaihteeseen asti vähemmän kertoja viikossa..Yli-Huhtala noudattaa nuorten hevosten viikko-ohjelmassa vanhaa sääntöä: 3-vuotiaat liikutetaan 3 kertaa viikossa, 4-vuotiaat neljästi ja 5-vuotiaat viidesti. Yleensä hän ratsastaa kävelyineen 30–45 minuuttia, mutta joskus menee vähän pidempään, jos hevonen ei aiemmin ehdi rentoutua. Valmennuksissa 4-vuotias voi olla tunnin mukana, koska taukoja on paljon..”Itse saisin varmasti pitää enemmänkin kävelypausseja, mutta olen ennemmin sellainen, että menen tehokkaasti ja sitten lopetan”, hän kertoo..Kyllä esteet tulevatYli-Huhtala käyttää kaiken ikäisillä hevosilla paljon apupuomeja, ja nuorilla hän hyppää paljon ravista. Ponnistuspaikkojen kanssa kannattaa olla rento..”Kun mennään hyvässä rytmissä ja tasapainossa, kyllä ne esteet sieltä tulevat”, Yli-Huhtala sanoo..Hyvällä ratsastuksella hypyistä tulee hevosille mukavia, ja ne oppivat haluamaan esteiden toiselle puolelle. Tärkeää on jatkuvan kehittymisen ja helppouden yhdistelmä, niin että koko ajan säilyy hevosen halu tehdä yhdessä ratsastajan kanssa..Esteet saavat olla ensin pieniä, niin että rentous ja itsevarmuus kehittyvät. Kun toistot pienillä menevät sujuvasti, voidaan esteitä nostaa. Vain harvoin esteen koko on varsinainen ongelma. Yli-Huhtala hyppää kuitenkin mieluummin maltillisia korkeuksia, vain ehkä jumppasarjassa jonkin isomman esteen. Korkeuksien nostaminen treenissä ainakaan yhtään yli kisakorkeuden tuntuu turhalta..”Sitä en koe tarpeelliseksi, vaan hevosen voi antaa kasvaa tehtävien myötä”, hän sanoo..Vaatimustaso nousuunIkäluokkansa tasolla olevat 5-vuotiaat hyppäävät jo samoja harjoituksia kuin vanhemmat vaikeimpia linjoja lukuun ottamatta. Yli-Huhtala teettää mielellään myös innareita ja jumppasarjoja..”Nuorilla ei liian lyhyitä välejä, niin että voi tulla sujuvasti. Ei ole tarkoitus ajaa niitä ahtaalle”, hän sanoo..5-vuotiskaudella tehtävät vaikeutuvat, joten vaatimustasoa nostetaan treeneissäkin. Sileälle tuodaan enemmän asioita mukaan, ja asioita myös viedään pidemmälle..”Kouluttamisen langan pitää säilyä, että hevonen kehittyy koko ajan, eikä jämähdä. Joskus erityisesti helppojen ja kivojen hevosten kohdalla menee helposti niin, että tehdään vain helppoa ja kivaa, vaikka pitäisi myös haastaa itseään ja hevostaan”, Yli-Huhtala muistuttaa..Sileän työskentelynkin hän tekee itse fiiliksellä. Viikko-ohjelmassa ei lue, että tänä keskiviikkona vastalaukkaa, vaan hän vain sopivalla kerralla alkaa tehdä sitä..Viisivuotiaat tekevät jo normaalin kilpailukauden. ”Kesällä yritän saada ne joksikin pätkäksi laitumelle”, hän kertoo..Myöhemminkin ehtii6-vuotiaan kilpailukausi on periaatteessa suoraa jatkoa aiemmalle tehdylle, mutta vaikeammin tehtävin ja isommin esteen. Yli-Huhtala korostaa, että ikäluokan tahdissa ei kuitenkaan ole pakko edetä. Hevosen voi sisäänratsastaa vasta nelivuotiaana, ja se ehti vielä hyvin kilpahevoseksi. Minkään hevosen elämän päätavoite ei ole 4-vuotisfinaali..”Oma GP-hevoseni Birchcape’s Wonderland aloitti kilpailemisen vasta 5-vuotiaana. Se päästi kyllä selkään hyvin, mutta sen sisäänratsastus kesti pitkään”, hän kertoo..Kenttäratsastajana aloittanut Yli-Huhtala ei käytännön järjestelyjen takia juurikaan enää hyppää maastoesteitä nuorilla hevosilla, mutta Birchcape’s Wonderlandin hän vei aikanaan Niinisaloon..”Siellä oli tukki ja sen jälkeen pitkä suora, ja ajattelin, että se saa painaa sitä pitkin. Tosin ei se sitten lähtenyt mihinkään”, hän kertoo..Käytännössä moni suomalainen hevonen, joka on hypännyt hyvin 5-vuotisluokkia, katoaa 6-vuotiskaudelle nuorten hevosten kilpailuista. Yli-Huhtala miettii, että hyviä hevosia on kyllä paljon, mutta ratsastajien taso ei vain ole tarpeeksi korkea. Viisivuotiaiden 110-luokat ovat vielä mukavuusalueella hevoselle ja ratsastajalle, mutta kun esteet nousevat, pitää ratsastajan jo osata enemmän..Yli-Huhtala kuitenkin muistuttaa, että kun treenaa hyvin, siinä kehittyy sekä hevonen että ratsastaja..”Ei 120 ole sellainen taso, ettei sitä voisi mennä nuorella, vaikka ei olisi aiemmin sitä mennytkään. Jos hevonen on kiva ja suora, niin mikä ettei”, hän yllyttää..Suomalaiseen kilpailujärjestelmässä hän on tyytyväinen erityisesti siihen, että nuorten hevosten luokissa pääsee tutustumaan rataan hevosen kanssa. Sitä hän ei täysin allekirjoita, että lähes kaikki luokat ratsastetaan nollaa tai suorituskyvyn arvostelulla..”Ei se huonokaan asia ole, mutta onhan se tylsää mennä, jos ei ikinä saa pisteitä. Siinä ei kuitenkaan ole aina kyse vain koulutuksesta, vaan arvostelu suosii tietyntyyppisiä hevosia. Mukana saisi olla tavallisiakin luokkia ja näen, että 6-vuotiailla ja miksei 5-vuotiaallakin voisi ratsastaa vähän kilpaakin ja joissain vähän kääntääkin”, hän sanoo..Yli-Huhtala: Nuoret hevoset pitää ratsastaa rohkeasti eteenpäin
Yli-Huhtala on paitsi menestynyt nuorten hevosten luokissa ja arvosteluissa, myös rakentanut itse hevosensa isoihin luokkiin. Systeemi hänellä on ja ei ole..”Ei minulla ole mitään filosofiaa, vaan menen hevosen mukaan. Totta kai mä ajattelen näitä asioita, mutta en kyllä yliajattele. En ole sellainen analysoija, vaan mä menen vaan. Mutta kai siinä jotain tekee oikein, kun hevosetkin haluaa mennä”, Yli-Huhtala sanoo iloisesti..Periaatteet ovat lopulta selvät. Ratsastuksen perussäännöt opetetaan hevoselle sille sopivaa vauhtia, ja niistä pidetään kiinni. Yksi tärkeimmistä on, että jalkaan pitää reagoida, ja sinne mennään, minne pyydetään..Sitten esteratsastuksessa edetään koko ajan vähän vaikeuttaen. Oleellista on kuvainnollisesti pitää koko ajan kättä sen verran hevosen pulssilla, että osaa pyytää oikean määrän oikeita asioita. Kun asiat sujuvat, hevonen saa taukoa..Tietenkin tämä kaikki perustuu taitoon. Yli-Huhtala tekee osaamisellaan hyppäämisen hevoselle miellyttäväksi, ja hän myös pysyy niiden liikkeissä mukana. Silloin itse tekemisestäkin tulee hevoselle palkitsevaa..Sisäänratsastus on hyvin hevoskohtainenSisäänratsastukset Yli-Huhtala tekee itse, nykyään niin, että hän on maassa ja ja pitkäaikainen työntekijä Olivia Harakka selässä satulassa..”Ensin hevonen opetetaan varusteisiin, ja sitten juoksutuksen kautta mennään aika nopeasti selkään. Jos hevonen on helppo, sillä voi mennä vaikka jo kolmannella kerralla laukkaa selästä vapaana. Mutta jos ne ovat jännittyneitä, ne vaativat enemmän aikaa”, hän sanoo..Käytössä on maneesi, kenttä ja pyöröaitaus. Karsinassa tai käytävällä selkään meneminen ei tunnu mukavalta ajatukselta..Puomeja ja esteitä Yli-Huhtala alkaa tehdä, kun ohjaus toimii ja eteenpäinpyrkimys riittää..”Ensin voi vaan laittaa uralle puomin, tai jos hevoset ovat irtohypänneet, voi rakentaa vähän kujamaisesti”, Yli-Huhtala neuvoo..Usein hyppääminen tekee ratsastuksesta hevoselle mielenkiintoisempaa..”Muutenkaan ei pidä mennä vain maneesia ympäri. Me menemme laukkaradalle heti, kun kaasu ja jarru toimivat.”.Vaikka alussa ollaan nopeita, ja mennään pian ulos laukkaamaankin, hyvin harvoin kukaan putoaa selästä..”Pääsääntöisesti kaikki menee kivasti, eikä meille ole osunut montaa kauhean vaikeaa hevosta. Ja kun mennään ulos, eteenpäinpyrkimys kasvaa, ja hevosia pääsee kiittämään”, Yli-Huhtala sanoo. .Esteillä tehdään niin, että kun se yksi este suoralla onnistuu, sen jälkeen joka kerran tuodaan mukaan jotain uutta: lankkua, porttia, vesimattoa tai sarjaa. Sarjojen hyppääminen aloitetaan aina kahden askeleen välillä..”Jos epäilen, että hevonen saattaa katsoa jotain, otan hevosen usein maasta käsin liinaan. Hyppelen itse ensin yli ja hevonen tulee perässä rennosti ilman ratsastajan painetta. Pidän esteet matalalla, ja hevoset saavat namin jossain välissä. Joskus valmennettavienkin kanssa otan hevosen liinaan, koska niin hevosen saa vähemmällä paineistuksella ja helpommin yli kuin ratsastajan yksin punnertaessa.”.Hypätessä Yli-Huhtala käyttää paljon johdepuomeja. Eteneminen on hevoskohtaista. Osa tarvitsee enemmän toistoja yksittäisistä esteistä, joku pääsee hyvinkin pian hyppäämään pientä rataa..”Periaatteessa mennään aina samalla kaavalla, mutta luovien”, Yli-Huhtala linjaa..Aina toiselle puolelleRatsastaminen tehdään fiiliksellä. Nuoria hevosia pitää tukea ja auttaa niitä sopiviin ponnistuspaikkoihin, mutta toisaalta ne pitää saada ajattelemaan itse..”Mutta aina mennään esteen toiselle puolelle. Siinä ei ole vaihtoehtoja. Suunta on aina tolppien välistä ja eteenpäin”, Yli-Huhtala sanoo..Kun tässä pitää tiukan linjan, hevonen kyllä innostuu esteistä..”Kaikki meidän hevoset ovat hypänneet mielellään. Yksi omakasvatti oli kyllä niin varovainen, että ehdin ajatella, että pääseeköhän tällä mihinkään, mutta nyt 5-vuotiaana se on alkanut päästä jännityksestään. Vaikka 3-vuotiaan kohdalla tuntuisi siltä, että tästä ei tule mitään, niistä voi tulla hyviä kisakumppaneita.”.Vaihdot hän opettaa heti siinä vaiheessa, kun hevosella pystyy laukkaamaan halkaisijan ja vaihtamaan siinä suuntaa..Hän vie mielellään nuoret hevoset pian myös kilpailuihin..”Kyllä me jo lasketaan, että alle kolme kuukautta, ja pääsee ostamaan kolmivuotiaille kilpailuluvat”, Yli-Huhtala paljastaa..Nelivuotiaat kisoihin, jos ehtivätTallin nelivuotiaat aloittavat kilpailemisen kotihallissa parissa kisoissa 70 sentin luokilla..”Mennään ravissa ja mitä askellajia nyt sattuu tulemaan”, Yli-Huhtala luonnehtii..Sitten käydään muutamat ulkokisat, ja kesä mennään Noviisisarjaa. Lopuksi tehdään syyskuulla Laatuarvostelu ja Noviisisarjan finaali..”Kun hevoset alkavat mennä radalla rennosti, ei lämminveriratsujen kohdalla ole väliä, onko korkeus 80 vai 90 senttiä tai metrin. Jos taas hevonen jähmettyy radalla, on esteiden oltava tarpeeksi pieniä”, hän sanoo..Ratsastajan pitää vähintäänkin pystyä säilyttämään rytmi ja mukautumaan hyvin hyppyyn..”Että ei hypätä sen nuoren hevosen kanssa itse ensimmäistä 90 sentin luokkaa tai metriä”, Yli-Huhtala sanoo..Hän itse menee kilpailuihin ilman erillistä ympäristöharjoittelua. Etusijalla ovat kilpailut, joissa hevoset saavat mennä radalle tutustumaan ennen omaa starttia..”Tämä on minulla puhtaasti aikakysymys, mutta vaikka kävisikin naapuritallilla erikseen tyhjässä maneesissa keventämässä, se olisi eri asia, kun seuraavalla kerralla ollaankin 10 ponin kanssa verryttelemässä”, hän naurahtaa..Jos ratsastaja on vähemmän kokenut, kannattaa harjoitella erikseen vieraissa paikoissa toimimista..”Kaikki on plussaa, mitä ehtii. Jos nuoren hevosen ratsastaja on vähemmän kokenut, on hyvä käydä muualla niin, että ratsastaja ei jännitä turhia”, Yli-Huhtala sanoo..Hänen tallinsa 4-vuotiaat viettävät kesällä aikaa myös laitumella, ja niillä on useita pieniä lomia. Tärkeintä on tuntea, mikä on hevosen vire. Lomaa tarvitaan viimeistään silloin, jos hevonen alkaa tuntua selkään väsyneeltä, se ei keskity ja takapolvet kipeytyvät..Lokakuussa 4-vuotiaat jäävät hyppytauolle ja maastoilemaan. Ne ovat liikkeellä, mutta vuoden vaihteeseen asti vähemmän kertoja viikossa..Yli-Huhtala noudattaa nuorten hevosten viikko-ohjelmassa vanhaa sääntöä: 3-vuotiaat liikutetaan 3 kertaa viikossa, 4-vuotiaat neljästi ja 5-vuotiaat viidesti. Yleensä hän ratsastaa kävelyineen 30–45 minuuttia, mutta joskus menee vähän pidempään, jos hevonen ei aiemmin ehdi rentoutua. Valmennuksissa 4-vuotias voi olla tunnin mukana, koska taukoja on paljon..”Itse saisin varmasti pitää enemmänkin kävelypausseja, mutta olen ennemmin sellainen, että menen tehokkaasti ja sitten lopetan”, hän kertoo..Kyllä esteet tulevatYli-Huhtala käyttää kaiken ikäisillä hevosilla paljon apupuomeja, ja nuorilla hän hyppää paljon ravista. Ponnistuspaikkojen kanssa kannattaa olla rento..”Kun mennään hyvässä rytmissä ja tasapainossa, kyllä ne esteet sieltä tulevat”, Yli-Huhtala sanoo..Hyvällä ratsastuksella hypyistä tulee hevosille mukavia, ja ne oppivat haluamaan esteiden toiselle puolelle. Tärkeää on jatkuvan kehittymisen ja helppouden yhdistelmä, niin että koko ajan säilyy hevosen halu tehdä yhdessä ratsastajan kanssa..Esteet saavat olla ensin pieniä, niin että rentous ja itsevarmuus kehittyvät. Kun toistot pienillä menevät sujuvasti, voidaan esteitä nostaa. Vain harvoin esteen koko on varsinainen ongelma. Yli-Huhtala hyppää kuitenkin mieluummin maltillisia korkeuksia, vain ehkä jumppasarjassa jonkin isomman esteen. Korkeuksien nostaminen treenissä ainakaan yhtään yli kisakorkeuden tuntuu turhalta..”Sitä en koe tarpeelliseksi, vaan hevosen voi antaa kasvaa tehtävien myötä”, hän sanoo..Vaatimustaso nousuunIkäluokkansa tasolla olevat 5-vuotiaat hyppäävät jo samoja harjoituksia kuin vanhemmat vaikeimpia linjoja lukuun ottamatta. Yli-Huhtala teettää mielellään myös innareita ja jumppasarjoja..”Nuorilla ei liian lyhyitä välejä, niin että voi tulla sujuvasti. Ei ole tarkoitus ajaa niitä ahtaalle”, hän sanoo..5-vuotiskaudella tehtävät vaikeutuvat, joten vaatimustasoa nostetaan treeneissäkin. Sileälle tuodaan enemmän asioita mukaan, ja asioita myös viedään pidemmälle..”Kouluttamisen langan pitää säilyä, että hevonen kehittyy koko ajan, eikä jämähdä. Joskus erityisesti helppojen ja kivojen hevosten kohdalla menee helposti niin, että tehdään vain helppoa ja kivaa, vaikka pitäisi myös haastaa itseään ja hevostaan”, Yli-Huhtala muistuttaa..Sileän työskentelynkin hän tekee itse fiiliksellä. Viikko-ohjelmassa ei lue, että tänä keskiviikkona vastalaukkaa, vaan hän vain sopivalla kerralla alkaa tehdä sitä..Viisivuotiaat tekevät jo normaalin kilpailukauden. ”Kesällä yritän saada ne joksikin pätkäksi laitumelle”, hän kertoo..Myöhemminkin ehtii6-vuotiaan kilpailukausi on periaatteessa suoraa jatkoa aiemmalle tehdylle, mutta vaikeammin tehtävin ja isommin esteen. Yli-Huhtala korostaa, että ikäluokan tahdissa ei kuitenkaan ole pakko edetä. Hevosen voi sisäänratsastaa vasta nelivuotiaana, ja se ehti vielä hyvin kilpahevoseksi. Minkään hevosen elämän päätavoite ei ole 4-vuotisfinaali..”Oma GP-hevoseni Birchcape’s Wonderland aloitti kilpailemisen vasta 5-vuotiaana. Se päästi kyllä selkään hyvin, mutta sen sisäänratsastus kesti pitkään”, hän kertoo..Kenttäratsastajana aloittanut Yli-Huhtala ei käytännön järjestelyjen takia juurikaan enää hyppää maastoesteitä nuorilla hevosilla, mutta Birchcape’s Wonderlandin hän vei aikanaan Niinisaloon..”Siellä oli tukki ja sen jälkeen pitkä suora, ja ajattelin, että se saa painaa sitä pitkin. Tosin ei se sitten lähtenyt mihinkään”, hän kertoo..Käytännössä moni suomalainen hevonen, joka on hypännyt hyvin 5-vuotisluokkia, katoaa 6-vuotiskaudelle nuorten hevosten kilpailuista. Yli-Huhtala miettii, että hyviä hevosia on kyllä paljon, mutta ratsastajien taso ei vain ole tarpeeksi korkea. Viisivuotiaiden 110-luokat ovat vielä mukavuusalueella hevoselle ja ratsastajalle, mutta kun esteet nousevat, pitää ratsastajan jo osata enemmän..Yli-Huhtala kuitenkin muistuttaa, että kun treenaa hyvin, siinä kehittyy sekä hevonen että ratsastaja..”Ei 120 ole sellainen taso, ettei sitä voisi mennä nuorella, vaikka ei olisi aiemmin sitä mennytkään. Jos hevonen on kiva ja suora, niin mikä ettei”, hän yllyttää..Suomalaiseen kilpailujärjestelmässä hän on tyytyväinen erityisesti siihen, että nuorten hevosten luokissa pääsee tutustumaan rataan hevosen kanssa. Sitä hän ei täysin allekirjoita, että lähes kaikki luokat ratsastetaan nollaa tai suorituskyvyn arvostelulla..”Ei se huonokaan asia ole, mutta onhan se tylsää mennä, jos ei ikinä saa pisteitä. Siinä ei kuitenkaan ole aina kyse vain koulutuksesta, vaan arvostelu suosii tietyntyyppisiä hevosia. Mukana saisi olla tavallisiakin luokkia ja näen, että 6-vuotiailla ja miksei 5-vuotiaallakin voisi ratsastaa vähän kilpaakin ja joissain vähän kääntääkin”, hän sanoo..Yli-Huhtala: Nuoret hevoset pitää ratsastaa rohkeasti eteenpäin
