Taito löytää oleellinen

Pressitilaisuudessa taas nähtiin hyväntuulinen pariskunta.Kyrklund aloitti Herningin MM:istä ja kertoi, että kilpailut olivat upeat. Hän itse ei ole koskaan ennen saanut kultaista mitalia, ja nyt hänen valmennettavansa Cathrine Laudrup Dufour lunasti sellaisen Tanskan joukkueella. Lisäksi tuli kaksi henkilökohtaista MM-hopeaa.Myös Portugali ratsasti valmentajansa mukaan omalla tasollaan. Joukkuepaikka jäi lunastamatta siltä, kuten Suomeltakin. Portugalilta Kyrklund ei sitä tämän kertaisella joukkueella odottanutkaan, mutta sekä Kyrklund että White olivat sitä mieltä, että Suomi olisi paikan voinut hyvinkin ottaa, jos Henri Ruoste olisi päässyt mukaan.”Parhaiden hevosten pitää olla kunnossa. Tarvitaan joku hyvä, joka vetää prosentit oikein korkealle. Muut tekivät kolme sujuvaa rataa, mutta olisi tarvittu vielä se leaderi”, Kyrklund miettii.Emma Kanervasta hän toteaa, että hän voisi jo nyt saada tuomareilta enemmänkin pisteitä. Kanervan hevosista hän odottaa paljon kuitenkin nimenomaan Mist of Titaniumilta.”Kun se saa vuoden lisää, se on oikein kiinnostava hevonen”, hän sanoi..Voittaja Glamourdale ei saanut Kyrklundin ihan täyttä ihailua.”Sillä on erittäin hienot liikkeet. Pieni tyttö, ja erittäin paljon energiaa hevosessa. Muilla mitalihevosilla ei ollut samaa liikettä lisätyissä, ja jäi kuva, että tuomarit halusivat nyt jotain toista kuin ennen. Glamourdale tekee hyvin kaiken, missä mennään eteen, mutta on kyseenalaista, miten se kokoaa”, Kyrklund muotoili.Samalla hän oli sitä mieltä, että näissäkin MM:ssä haettiin kyllä pehmeää ratsastusta, jossa hevosista ei puristeta ulos viimeisiä tippoja.”Se on hyvä suunta”, hän kiitti.Mutta vaikka rentous onkin nykyään tärkeää, mitaleihin vaaditaan hevonen, joka on todellinen voimanpesä, josta löytyy riittävää ytyä. Kaikkien hevosten ei kuitenkaan pidä olla sellaisia, Kyrklund huomautti.”Ratsastuksessa ei ole kyse vain mitaleista. Voit ajaa laadukkaasti mopedilla tai tappaa itsesi moottoripyörällä”, Kyrklund vertasi.Hän muistutti, että etenkin uransa alussa voimanpesähevoset saattavat olla varsin haastavia.”Se energia menee alussa helposti yli, ja oleellista on oppia rentouttamaan hevonen”, hän sanoi.Hyvään suuntaan hän ajattelee menevän koko ratsastuksessa. On paremmat olosuhteet ja kouluratsastukseen paljon sopivammat hevoset, mutta myös valtavasti enemmän ymmärrystä.”Hevosten hyvinvointiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Aiemmin hevonen oli tyhmä, jos se ei tehnyt, niin kuin haluttiin. Nykyään mietitään, miksi se ei tee”, Kyrklund tiivisti. Kyrklund on valmentanut myös ruotsalaisia esteratsastajia, muun muassa Jens Fredricssonia, joka ratsasti Ruotsin kultajoukkueessa Tanskassa. Hänellä olikin valistunut arvaus myös siitä, miksi ruotsalaiset ovat esteratsastuksen arvokilpailuissa niin loistavia.”He olivat laittaneet olympialaiset ja MM:t selväksi päämääräksi. He keskittyivät siihen, eivätkä he lennättäneet hevosia ympäriinsä ja keränneet rahaa. Heillä on myös erittäin hyvä joukkueenjohtaja, ja hyvä tiimihenki. Tiimihengellä ei voita mitalia, mutta kun se on olemassa, ei ainakaan rikota mitään”, Kyrklund mietti.Vaikka hän ei itse vaikutakaan Suomen joukkueissa, hän on jättänyt kouluratsastukseen ja nimenomaan Suomen kouluratsastukseen suuren perinnön.”Ajattelen, että valmentajat ja ratsastajat täällä ovat lapsiani, lapsenlapsiani ja jo lapsenlapsenlapsiani”, hän hymyili.Kyrklund ei ole ratsastanut itse enää muutamaan vuoteen. Se jäi terveysmurheiden takia, ja sitten tuntui, etteivät asiat ole enää ihan ennallaan.”En halunnut kiusata itseäni, hevosia ja Richardia”, hän tiivisti. . Klinikassa nähtiin 10 ratsukkoa, ja Kyrklund ja White valmensivat aina vuorotellen, ensin toinen yhtä ja sitten toinen seuraavaa. Kyrklund esiintyi taattuun hurmaavaan tapaansa. White ei ole samanlainen esiintyjä, mutta hänen istuntaoppinsa olivat taianomaiset.Klinikan aloitti hallitseva suomenhevosten mestaruusratsukko Anna Kärkkäinen ja Kulta-ahon Kasimir. Ajatus oli, että he näyttävät vapaaohjelmallaan, mitä on se pehmeys, rentous ja yhteistyö, mitä klinikalla halutaan muidenkin ratsujen kanssa saavuttaa. Raviohjelma soljui sulavasti Sibeliuksen soidessa, mutta laukkaohjelmassa saatiin huomata, millaista hevosten kanssa joskus on. Kasimir säikkyi katsomon päätyjä, ja sen pasmat menivät sekaisin. Ruskeasuon maneesi ei ole 60-metrinen, joten Kärkkäinen oli joutunut tekemään ohjelmaansa muutoksia. Kasimirilla se meni tunteisiin ja liikkumisen ja yhteistyön laatu kärsi ja tuli virheitäkin.”No, mutta sait laukkaohjelman ongelmat ratkaistuksi hyvällä tavalla, ja siihen loppuun sait tehtyä ne suunnittelemasi kolmosvaihdot”, Kyrklund lohdutti hymyillen. Kyrklund puhui eniten yhdestä lempiaiheestaan, askelen pituuden ja nopeuden muuttamisesta. On säilytettävä tasapaino, luotava raami ja siinä pystyttävä vaikuttamaan askelen pituuteen ja tahtiin asia kerrallaan.”Tämä ei ole juoksukisa, vaan kouluratsastusta, jossa pitää pystyä lyhentämään askelta”, Kyrklund sanoi Ruut Mantelalle. Se ajatus on opittava jo uran alussa, vaikka nuorten luokissa eteenpäin meneminen korostuukin.Kyrklund puhui tietenkin paljon tuttuja asioita, mutta hänen systeemiinsä on myös tullut muutoksia.”Te taputatte koko ajan sisäkädellä, ja siitä voin syyttää itseäni”, hän esimerkiksi sanoi.Asia liittyy ulko-ohjan tukeen, yhteen vanhan saksalaisen tradition mukaiseen isoon asiaan. Jos raami halutaan säilyttää ulko-ohjan avulla, on viisasta taputtaa sisäohjalla. Kyrklund on kuitenkin miettinyt asiaa, ja tullut tulokseen, että kääntämiseen tarvitaan myös sisäohja, eikä ulkopuolta saa lukita. Siksi taputtaminen kannattaa tehdä usein ulkokädellä, kun halutaan saada hevonen kunnolla uskaltamaan taivuttaa itseään.”Tässä olen muuttanut mun näkökantaa. Jos haluan kääntää, en voi tukea kovempaa ulko-ohjalla. Sen sijaan ulko-ohjalla tehdään puolipidätteitä niin, että hevonen ei tule liian pitkäksi”, Kyrklund sanoi.Samalla ohjan käyttöön tarvitaan vakautta, ja siihen auttaa harjoitus, jossa laitetaan raippa peukaloiden alle vaakatasoon.”Joka kerta, kun ratsastajan käsi tekee pakkoliikkeitä, hevonen ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Helposti kädet kääntyvät ja tulevat melkein vatsaan saakka. Tämä on harjoitus, jota jokainen pystyy tekemään”, Kyrklund sanoi.Taputtamisen syy taas ei ole niinkään hevosen kiittäminen ja palkitseminen, vaan se, että ratsastaja varmasti päästää ohjasta.”Yleensä kun sanon, että päästä ohjasta, he vain vetävät vähemmän”, Kyrklund naurahti.Taputtaa pitää silloinkin, kun se johtaa siihen, että hevonen hetkellisesti menettää tasapainoaan.”Kun hevonen rentoutuu, se päästää myös kielensä alas”, Kyrklund muistutti. . Ylälinja pyritään saamaan pitkäksi, alalinja lyhentymään. Hevonen on kuin vieteri, joka pitenee ylhäältä ja lyhenee alhaalta. Painetta pitää olla oikea määrä kuin ilmapallossa. Niin että hevonen tai pallo on jäntevä: ei lössö, mutta ei kuitenkaan niin pullollaan, että se räjähtää.Huonoa ei kannata opetella. Jos piruetissa on ongelmia, opetellaan odottamaan ja kokoamaan pää alhaalla ja pehmeänä. Sonja Lesch sai tehdä helpompaa laukkaa vastalaukkana ja siitä pehmeitä siirtymisiä käyntiin. Kun ne onnistuivat, hevonen teki kuin ilmaiseksi hyvän piruetin.”Älä harjoittele huonoja piruetteja, vaan harjoittele asioita, jotka vievät piruettiin. Etsit vaikeudet niissä, ja korjaat ne, kunnes hevonen sanoo, että tämähän on helppoa”, Kyrklund neuvoi.Myös painon käyttöä harjoiteltiin. Ensin kevennettiin tahtia kaksi ylhäällä ja yksi alhaalla. Sen jälkeen mentiin nopeammin ylös ja alas, ja sitten hitaammin ylös ja alas. Kun se onnistui, tehtiin sama istunnalla. Istunnalla hevosta voi pomputtaa kuin koripalloa, mutta jotta se onnistuu, on toisaalta pysyttävä mukana liikkeessä ja toisaalta pystyttävä muovaamaan liikettä. Richard White keskittyi istuntaan. Siiri Kyrölle hän teki klassisen Richard White -korjauksen: ratsastajan paino taaemmas, pohje hieman edemmäs, sisäreidet rennoiksi ja hevoselle tilaa nousta edestä ylös. Ratsastajan pitää istua takapuolen lihavalla osalla, joka jokaiselta löytyy.Ratsastajan pitää pysytellä hieman lantionsa takana ja antaa hevoselle mahdollisuuden liikkua. Hän ei saa puristaa, sillä hevosen selkä halutaan saada ylös ja liikkeeseen.Kantapäätä ei pidä painaa alas, vaan jalustimella lepää vain varpaan paino. Ratsastaja hieman kantaa jalkansa polvesta, niin jalka pysyy toimivana. Se on kuin pyörällä ajaminen: ei siinä ole tarkoitus puskea pedaaleita. Jalan kulmaukset ovat tärkeät, sillä jos lantio ja polvet eivät ole vähän koukussa, alapohje ei tule kylkeen, eikä se voi tuntea hevosta.Uutta asentoa kannattaa opetella ensin käynnissä, ja vaikka ratsastajalle aluksi tuleekin tunne, että hän on kenttäratsastaja tai jockey, se ei näytä siltä tulospäin.Pohjeapujen kanssa tärkeää on nopeus: jalka vain tulee ja lähtee, eikä yhtään hitaammalla hevosella käytetä jalkaa niin, että ensin se tulee kiinni ja sitten pyytää, vaan reaktio pitää tulla jo ensimmäisellä pohkeen kosketuksella. Kuumemmalla hevosella täytyy jalkaa saada pitää lähelläkin, ettei jalan kiinni laittaminen vaikuta kuin sähköisku.Jalkaa käytetään ajatuksella, että sillä aktivoidaan vatsalihaksia, jotka vaikuttavat takaosan toimintaan. Ratsastaja ei saa olla kova tai raju, vaan kosketukset ovat pehmeitä, mutta nopeita. Reaktio pitää kuitenkin saada. Vaikutukset tulevat tahdissa ja hevosen rytmissä, myös silloin, kun hevonen kovettaa itseään. Tarkoitus on säilyttää jalan avulla keskusteluyhteys hevoseen. . Kyrö harjoitteli uuta istuntaansa ensin nuoren hevosensa kanssa, ja kun hän klinikan viimeisenä ratsastajana pääsi ratsastamaan GP-hevosellaan Kyrö Hot Flow’lla, hevonen tuntui jo verryttelystä lähtien paremmalta. Kyrklund laittoi Kyrön ratsastamaan pitäen satulaan kiinnitetystä lenkistä kiinni, kun Hot Flow’n raamia haluttiin saada kompaktimmaksi ja enemmän ylöspäin. Sen jälkeen tulivat ykkösvaihdotkin oikein mallikkaasti.”Olet hyvä nuorten hevosten kanssa, mutta GP:tä varten pitää olla parempi kontrolli kokoamisasteessa”, Kyrklund sanoi.Maria Pyyköselle taas tehtiin vähän toisenlainen muutos. White painotti, että pitää istua selässä, ei satulassa. Pyykönen oli ollut turhan varovainen istumisen kanssa ratsastaessaan kuumalla ja herkällä hevosellaan, ja White ohjeisti painamaan reisiluita litteästi ajatellen satulaa kohti ja pidentäen reisiä poispäin istuinluista. Siis tiiviimmäksi satulaan, mutta puristamatta. Pienen korjauksen aikaansaama muutos näytti ulospäinkin valtavalta sekä ratsastajassa että hevosessa.”Kun ratsastaa hyvin, hevoset liikkuvat hyvin”, Kyrklund ja White myhäilivät.

Taito löytää oleellinen

Aiheeseen liittyvää