Alkuja ja loppuja - ja kaikkea siltä väliltä
Mäentausta on juuri tehnyt valtavan elämänmuutoksen. Koko elämänsä kilparatsastanut mies on lopettanut kilparatsastuksen. Parhaassa iässä.
Jotenkin mikkomäentaustamainen lisäkommentti kuuluu, että ”ei se ollut mitenkään erityisen vaikeaa”.
Mäentausta, 46, on niitä ihmisiä, jotka ottavat asiat sellaisina kuin ne ovat. Se auttaa asennoitumaan.
22 vuoden Saksassa asuminen on nyt ohi mennyttä elämää, Bremervörden vaihtui Nummelaan, samoin loppuivat maajoukkueratsastajan tehtävät, jotka veivät hänet 7 vuotta sitten peräti Aachenin EM-radoille.
Tulos EM:istä, jota ei tarvitse hävetä, on jokaisen tavoitteellisen esteratsastajan bucket-listalla. Mäentaustalla on se ruksattuna.
Tutustumme Similän ratsutilaa Tammelassa pitävään Mari Similään. Hän on näitä sitkeitä pitkänlinjan hevosyrittäjiä, ja joskus vähän väsyneen näköinen. Kauan aikaa sitten ratsastuksenohjaajalinjaa käydessään hän joskus pysähtyi nukkumaan hetkeksi linja-autopysäkille – vain vähän yli 30 kilometrin matkalla Tammelasta Ypäjälle. Siitä meno on sentään rauhoittunut, mutta Similä sanoo, että ei hän vieläkään ole hyvä nukkumaan pitkiä yöunia. Ei edes nyt, kun ratsastaminen ei onnistu jalan takia.
”On niin paljon suunnitelmia tehtävänä”, hän hymyilee silmät sikkarallaan.
”Tykkään niin hirveän paljon tehdä töitä ja hevosia. Haluan, että ihmiset viihtyvät meillä. Olen kuin narkomaani ja haluan tehdä tätä lisää ja lisää.”
Kun Marika Sohlberg muutti Ranskasta Portugaliin, pihassa oli vain eukalyptuspuiden lomaan tehdyt tarhat. Muuta ei vielä ollut rakennettu, joten ensimmäisenä talvena hevosilla treenattiin lähellä sijaitsevalla kilpatallilla. Nykyään pihassa on itserakennetut karsinat, sekä ratsastuskenttä esteineen. Sohlberg kertoo tallin olevan kotikutoinen, mutta hyvin toimiva. Tulevaisuuden suunnitelmissa on myös maneesi sateisia talvia varten.
Joogatunnit auttavat myös ratsastuksessa vaadittavaan kehonhallintaan ja tasapainoon. Joogaamisen lisäksi hän on alkanut käymään meditaatiotunneilla sunnuntaisin. Sohlberg kertoo, että ei ollut ensin uskonut jaksavansa istua hiljaa miettimässä, mutta myöntää meditaation olleen todella hyväksi itselleen.
Paluu kilparadoille? Se voisi kuulemma olla aika hauskaa.
Matkaratsastus-kilpailun aikana ehtii jutella, laulaa ja saada hiertymiä.
Oletko koskaan miettinyt, miten matkaratsastajat saavat aikansa kulumaan pitkän kilpailun aikana? Heidän 160 kilometrin mittainen kilpailunsa tarkoittaa jopa 12 tunnin rypistystä. Taukoja toki on, mutta satulassa tulee silti vietettyä tovi jos toinenkin.
Hevosurheilu kysyi kahdelta arvokilpailuitakin kiertäneeltä suomalaiselta matkaratsastajalta, mitä he tekevät pitkän kilpailun aikana.
”Siinä tulee tehtyä paljon mielijumppaa. Metsässä saa tosiaan olla omien ajatustensa kanssa, ja ehtii käydä kaikki asiat läpi, niin hyvistä kuin huonoistakin jutuista”, Nea Mickelsson kertoo.
Tunnetko D-arvon?
Jos et, niin kannattaa opetella.
Heinän sisältämä energia eli heinän sulavuus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon sitä on annettava, jotta hevonen saa sopivan määrän energiaa eikä liho tai laihdu.
Mitä suurempi D-arvoluku on, sitä lehtevämpää ja sulavampaa heinä on. Nuoressa tuoreessa ruohossa on vain vähän sulamatonta kuitua ja sen D-arvo on hieman yli 700 grammaa yhtä kuiva-ainekiloa kohti eli ruohosta sulaa ruuansulatuskanavassa reilu 70 prosenttia. Tällaisen heinän energiapitoisuus vastaa suunnilleen kauran energiapitoisuutta. Näin hyvin sulavan heinän lisäksi ei valmennettavallekaan hevoselle tarvita väkirehua.
Tarhaaminen, tuo murheenkryyni ja talutusrumba?
Jäniksenlinnassa sijaitsevalla Chevalinn-tallilla tarhauskäytäntöjä on hiottu huolellisesti. Talli tarjoaa asiakkaidensa hevosille peräti neljää erilaista asumismuotoa, joten tarhaamiseen liittyvät kysymykset ovat tuttuja.
Karsinatallin lisäksi pihapiirissä on kaksi erilaista pihattoa sekä ulkokarsinoita, joista hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan omaan tarhaansa.
Tallin omistaja Mari Jokelainen näkee pihaton olevan hevosen hyvinvoinnin kannalta usein paras ratkaisu, mutta korostaa ylläpidon vaativan työtä. Moni vastaajista koki sen olevan myös merkittävä arjen helpottaja, kun hevosia ei tarvitse siirrellä.
Keskiviikon Hevosurheilussa on taas luettavaa! Lehden voi mainiosti tilata, kuten hevosihmisten keskuudessa tapana onkin. Tilaamaan pääsee täältä