EM-kultamitalistin salaisuus

Olivan EM-kisat on nyt hypätty ja kilpailijat palanneet koteihinsa. .Näin Jonen kapasiteetin, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran silloin, kun hän oli 11-vuotias.Ad van de Wetering. Belgialaista odotettiin, mutta saatiin suomalainen Jone Illi, josta harva on Pohjoismaiden ulkopuolella kuullut..Vaikka kyseessä onkin, valmentaja Kari Nevalan luonnehdinnan mukaan, poikkeuksellinen lahjakkuus..”Se on kiistaton fakta”, Nevala vahvistaa. Ja kyllä nyt voi jo korjata alkulauseen aikamuodon: harva oli kuullut, sillä kyllä Illi nyt tiedetään..Mutta ei se mikään ihme ole, että Suomen menestys yllätti, sillä ikäluokkien Euroopan mestaruuksien historiassa Suomi ei vielä kertaakaan ole saavuttanut juniorikultamitalia..Kati Hurmeen kulta nuorissa ratsastajissa 1990-luvun alussa jäi yksittäiseksi kummajaiseksi, joka ei koskaan toistunut..Ennen kuin nyt, pykälää nuoremmissa..Mitä se tarkoittaa?.Hollantilainen estemaajoukkuvalmentaja Ad van de Wetering näkee, että on alkanut uusi aikakausi. On alkanut uusi urheilijatarina. Tarina, jonka ovat jo kirjoittaneet sellaiset nimet kuin Martin Fuchs, Christian Ahlmann, keitä heitä kaikkia onkaan, he, jotka ovat käyneet pitkän tien poni- tai lapsiratsastajista junnujen ja nuorten kautta olympialaisiin..”Näin Jonen kapasiteetin, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran silloin, kun hän oli 11-vuotias”, suurin piirtein ne kolmisen vuotta suomalaisten apuna ollut hollantilainen van de Wetering kertoo. Hän muistaa kertoneensa jollekin maanmiehelleen, että nyt on löytynyt Suomesta poika, joka menee pitkälle..”Jonella on hyvä fiiling. Hän tulee jatkamaan aivan niin kuin kaikki ne nimet, jotka tänä päivänä ovat huipulla. Ja käytännössä kaikki kestonimet ovat kulkeneet tuon saman tien”, van de Wetering povaa..Fiiliksellä viitataan myös hevoseen. Hyvä ratsastaja on sellainen, joka löytää yhteyden hevoseen. ”Ei pidä unohtaa sitä, että tässä on kyse ratsukosta, ja Jone ja Eolita ovat ratsukko sanan koko merkityksessä. Ratsukko, joka luottaa toisiinsa, ja joka pelaa yhteen.”.Vielä on tosin aikaa niihin olympialaisiin ja muihin, sillä Illi on junioriksikin häkellyttävän nuori, hän täyttää 15 vuotta vasta elokuussa. Juniorivuosia on jäljellä vielä kolme. Kolme!.Mikä ei ole lainkaan hassumpaa, sillä kuten äiti Sanna Illi huomioi, ensi vuoden EM:issä Suomen joukkueessa on mistä valita, sillä tämänvuotisen lapsijoukkueen tähdet Hugo Kogelnig, Aida Hämäläinen ja Veera Salminen siirtyvät hekin Illin seuraksi junioreihin..Suomen tuore juniorikultamitalisti lensi kotiin jo sunnuntaina. Hän lähti toisen junioriratsastajan, Anni Hjerpen, isän kanssa samalla lennolla, kun äiti Sanna oli vielä aamutallilla..Kerrataan vielä Olivan tapahtumat..Yksi pudotus ensimmäisellä radalla tiistaina, jolla virhepisteet muutetaan ajaksi. Illi ratsasti sen verran ripeästi, että eroa johtavaan muodostui lopulta vain 3.03 pistettä. Vähemmän kuin pudotus, mutta sija 16. Tässä vaiheessa ratsastaja ei jaksanut uskoa, että kultamitali on mahdollinen. Mutta hän päätti kuitenkin yrittää ratsastaa vain nollaa, ajassa. Ja heti keskiviikosta lähtien, rata radalta, Illi kitkutti kohti kärkeä. Keskiviikkona hän nousi sijalle 9. Torstaina sijalle 6. Perjantaina oli välipäivä, joten viimeisenä päivänä, lauantaina, hän lähti ensimmäiselle kierrokselle sijalta kuusi, ja oli ensimmäisen kierroksen jälkeen sijalla yksi..”Joka ikinen mun edessä ollut pudotti ja olin ekan kierroksen jälkeen jo johdossa. Todella valitettavasti heille kaikille tuli puomi”, Illi raportoi hymyssä suin..Toisella kierroksella riitti, että piti asemat. Yksi lähestyminen trippeliesteelle oli hutera, tamma ei oikein imenyt esteelle, mutta se selvitti hypyn..”Siinä kohtaa oli sykkeet varmaan kaksisataa”, radan vieressä Ad van de Weteringin kanssa jännittänyt äiti raportoi. ”Sekä Adilla, että mulla. Ja mitä mä katsoin, niin kyllä Ad siinä aika vahvasti myös ratsasti mukana.”.Illi selvitti radan, tuuletti riemukkaasti maalissa ja otti tyytyväisenä vastaan kaikki ne lukemattomat onnittelut, jotka jo paikan päällä sai. Vesihaudassa käytiin ja Maamme-laulu kuultiin – suurinpiirtein kaikkien muiden itkiessä, paitsi itse voittajan..”No joo. Ai miltä tuntuu? No siis, en mä oo varmaan vielä älynnyt tai jotain. Vähän sellanen normifiilis vaan”, hän totesi Hevosurheilulle. .Sen hän havaitsi, että Eolita, jonka joukkueenjohtaja Markus Backlund oli ehtinyt luonnehtia ”väsymättömäksi kissaksi”, oli itse asiassa finaalin ensimmäisen kierroksen jälkeen hieman ryytynyt, mutta terästäytyi verryttelyssä kuitenkin vielä viimeiseen koitokseen. .”Siitä se sitten vielä puristi loppuun asti”, Jone raportoi..On selvää, että ikäluokkaratsastaja ei nouse palkintopallille yksin. Yhtä selvää taitaa olla, että tänä päivänä myöskään senioreihin ei enää tulla menestymään tyhjästä. Urheilusta on tullut tuhkimotarinoihin liian vaikeaa, ja hevosista liian kalliita. On siis ympäröitävä itsensä alusta asti ihmisillä, jotka tietävät mitä tekevät, tuntevat reitin huipulle, ja jotka haluavat kaikki samaa lopputulosta..Tiimityö, ainakin ammattimainen sellainen, on sitä, että kaikki hoitavat omat osuutensa, eivät härki toisten tonteille. Sanna Illi hoitaa hevoset ja pienemmissä kisoissa myös verryttelyhypytykset. EM:issä hän luotti Ad van de Weteringiin, jonka ohjeet ratsastaja toteutti kirjaimellisesti ja pilkulleen. Liittovalmentajat jakoivat vastuualueet keskenään, eläinlääkäri hoiti eläinlääketieteelliset osiot ja joukkueenjohtaja hoiti juoksevat asiat..Suomen joukkue pelasi Olivassa yhteen tiimiin esimerkillisesti. Backlundit, valmentaja Sanna ja joukkueenjohtaja Markus totesivat tämän myös ääneen. Jossakin somessa kiertää positiivisuutta uhkuva ryhmähalauskuva, jossa suomalaiset maajoukkuevalmentajat jakavat kiitosta ”sinne minne se kuuluu” – van de Weteringille..Sanna Illi antaa kiitokset myös joukkueen eläinlääkärille Laura Niemelälle, joka oli aina ensimmäisenä aamulla tarkistamassa hevosten voinnin..Hevosia suihkutettiin kylmällä vedellä useita kertoja päivässä, mutta Olivan kuumassa ilmassa niitä myös nesteytettiin, mikä on eläinlääkärin tehtävä..”Laura oli ihan uskomattoman upea meidän tiimissä. Se nyt oli tietty harmi, ettei hän voinut jäädä loppuun asti, mutta viimeiselle päivälle saatiin sitten kisajärjestäjän eläinlääkäri Lauran paikalle”, Illi kertoo..Omavalmentaja Kari Nevala on se, jolle soitetaan, jos ilmaantuu jotakin perustavanlaatuista ratsastuksellista kysyttävää. Nevala luonnollisesti seurasi kisat ruudun äärestä, mutta Suomesta, puhelin kädessä..”Uskomatonta”, Nevala sanoo. Vaikka samanaikaisesti ei. Sillä on kuitenkin ollut selvää jo pidemmän aikaa, että nyt Suomella on mahdollisuus murtautua esteratsastusmaailman tietoisuuteen..Nevala toteaa saman kuin moni muu, eli että nyt, kun läpimurto on tapahtunut, tilanne pitäisi lajissa myös osata hyödyntää..”Se pallo on aika pitkälti lajiliiton käsissä. Toivon, että sieltä löytyy taitoa hyödyntää tilanne. Koska se mitä Jone nyt tekee, se vetää kaikkien lajissa olevien tasoa ylöspäin ja koko lajia ylöspäin.”.Se pallo on aika pitkälti lajiliiton käsissä. Toivon, että sieltä löytyy taitoa hyödyntää tilanneValmentaja Kari Nevala Suomen esteratsastuksesta nyt, kun meillä on Jone Illi.Taso on ikäluokkaratsastajissa noussut jo nyt, hän huomauttaa..”Se on noussut aivan viime aikoina huikeasti. Ja mä väitän, että se on aika pitkälle Jonen takia. Se on se esimerkin voima.”.Nevala toteaa, että ”Jone sai sen mikä sille jo kaiken tähän astisen perusteella kuuluu”..”Mutta olihan se raskas kisa. Ei noita mitaleita minkään aiempien ansioiden mukaan jaeta, vaan kyllä ne ihan ratsastaa pitää”, hän summasi..Nevala muistuttaa, että esteratsastuksessa mitataan kisakestävyyttä. Tasaisuutta. Ei riitä, että leiskauttaa yksittäisen neronleimauksen, vaan seuraavana päivänä se pitää taas toistaa. Viisi kertaa peräkkäin..”Pitää pystyä suorittamaan paineen alla se sama suoritus aina uudelleen ja uudelleen. Sun pitää pystyä pitämään paketti kasassa. Sitä en epäillyt hetkeäkään, etteikö Jone siihen pystyisi, mutta kun siellä oli ne 98 muuta, jotka halusivat samaa asiaa.”.Jotta paketti pysyisi kasassa, kisoissa tehdään se, mikä on tehty kotona ja pienemmissä kisoissa jo monta kertaa aiemmin..Sanna Illi on eittämättä joukon sielu. Hän on se, joka hoitaa homman kuin homman. Myös sieltä raskaimmasta päästä. Esimerkiksi kuljetti hevoset kisapaikalle. Maanantaina hänet tavoitti jälleen hevosrekan ratista matkalla Suomeen..”Täällä ollaan autossa kolmistaan, Anni Hjerpen äiti Tuija ajaa minun kanssani vuorotellen. Aika menee tällä tavalla, mukavasti hytissä jutellen”, hän raportoi. ”Samoin aika näyttää menevän mukavasti Eolitalla ja Callboylla, Annin hevosella, jotka seisovat tuolla takana koko ajan nenät vastakkain. Tykkäävät toisistaan selvästi.”.He ajoivat maanantai-illaksi Warendorfiin ja jatkoivat siitä seuraavan päivän lautalle Saksaan. Lautta oli perillä Suomessa tänään torstaiaamuna ja Sanna Illi laittoi juuri viestin, että on jo autossa, matkalla kotiin. .Mitä tämän kaiken jälkeen?.”Omat kisat Myrkyssä, jossa on palkintona skuutti. Pohjola-kisoja. SM-kisat – joko junnuissa tai nuorissa, ei olla vielä päätetty”, Illi kertoi..Kai rupeama kuitenkin jossakin tuntui, sillä kun äiti maanantaina alkuiltapäivästä oli hevosautosta soittanut miehelleen Jukalle kotiin ja kysynyt ”mitä Jone puuhaa?”, vastaus oli, että ”on vielä yöpaidassa”..Tiistaina Myrkyssä oli kuitenkin taas normimeno. Valmentaja Kari Nevala piti oppilailleen tavanomaiset valmennukset, molemmat sisarukset, Jone ja Sani, olivat tietenkin mukana. .Kysymykseen, mitä Jone tekee vapaa-aikoinaan, pelaako jalkapalloa tai tietokonepelejä, äiti vastasi, että joskus tietokonepelit kiinnostivat, enää eivät juurikaan..”Jos se ei ratsasta, se lähinnä hengaa. Yleensä tallilla.” .Mikä on Jonen salaisuus, Sanna?.”Ihan oikeasti, mä en sitä tiedä. Se, ettei ole mitään salaisuutta, ehkä?”.Sitten hän kertoo, mitä Jone itse oli vastannut tähän kysymykseen, kun se hänelle muutama päivä sitten esitettiin..”Se oli sanonut, että salaisuudet on salaisuuksia, ei niitä kerrota.”.Oikeat toistot.EolitaKokenut hevoskauppias Jukka Rantanen on se henkilö, joka löysi Eolitan.Elettiin kesäkuuta vuonna 2019 ja Rantanen tiesi, että Illit hakevat sopivaa, hyvää hevosta.Hän näki videon KWPN-tamma Eolita L:stä (Verdi – Daimler) ja vinkkasi siitä heti Illeille. Suvussa on kaikki tarvittavat nimet Landgrafista Jalisco B:hen, Nimmerdoriin ja Zeukseen. Emät ovat kaikki sporttipredikaatilla kantakirjattuja. Kaikki on nimellisesti kunnossa.Mutta moni hevonen on tänä päivänä hyväsukuinen.Rantasen tarkka silmä kiinnitti huomiota sellaisiin asioihin, että hevonen on kevyt ja ketterä, ja että vaikka hevosen silloinen ratsastaja ei ollut erityisen taitava, hevonen itse teki koko ajan parhaansa. Ja kun myyjä ei ollut ammattilainen, hinta ei ollut taivaissa, eikä hevonen ammattilaisen tekemä – ja näkemä.”Jos sä ostat noilta ammattijätkiltä, kyllä ne sen hevosen tietää. Et sä niiden hevosputiikissa mitään alelaari-löytöjä tee.”Keskinkertaisen harrasteratsastajan hyvä, mutta ei liian flashy hevonen on Rantasen hakema ideaalitilanne. Ainakin jos verrataan siihen toiseen tilanteeseen, jota moni asiakas edellyttää. Eli, että hevonen on hypyissään näyttävä, hyppää flashysti vähän yli ja tekee niin sanotun vau-efektin. Se asetelma voi olla hyvä myyjälle, mutta monin tavoin huono asiakkaan kannalta.Rantanen esittää kysymyksen. ”Kuinka monta 30 senttiä ylihyppäävää hevosta sä näet olympialaisten finaalissa? Et yhtään. Miksi? Koska ei ne ylihyppäävät hevoset koskaan mene sinne asti.”Ja jos hevonen on vielä ylivarovainen, tilanne on vähänkään aloittelevan ratsastajan kannalta, jos ei katastrofi, niin melkein.”Yksi vähän huonompi hyppy, ja se varovainen hevonen ei mene ehkä enää minnekään. Koskaan”, hän toteaa.Hyvä hevonen on toki terävä ja tarkka, mutta samalla sopivan rohkea ja lunki, hyppää juuri sen, mitä kulloinkin tarvitaan, ei enempää.”Mutta sellainen hevonenhan ei niin sanotusti näytä paljon miltään”, hän naurahtaa.”Myyjähän tietenkin myy sitä, mitä asiakas haluaa”, Rantanen toteaa.Entä, jos suomalainen menee ilman kontaktia Eurooppaan ostoksille, mitä silloin tapahtuu? Miten sen nyt kauniisti muotoilisi. Annetaan Rantasen muotoilla. ”Se eurooppalainen ammattikauppias laskee, että erittäin todennäköisesti ei ole syntymässä mitään pitkää asiakassuhdetta, jolloin hän haluaa maksimirahat sillä yhdellä ja ainokaisella kerralla ja sanoo sen jälkeen hyvästit”, Rantanen sanoo.Sanna Illi kävi katsomassa hevoset nopeasti paikan päällä ja päätyi ostamaan.Myöhemmin mukaan samasta paikasta tuli vielä Manouscha, jolla Jonen pikkusisko Sani Illi ratsastaa.Kari Nevala, Jukka Rantasen entinen työntekijä, totesi Rantasen löydön heti hyväksi, ja arveli, että lasten ratsuksi hankitussa Eolitassa on todennäköisesti enemmänkin laatua.”Siitähän sanottiin jo, kun se tuli, että junnuvuosiksi pitää sitten löytää uusi hevonen, jossa on vähän enemmän vaihteita. Mä sanoin silloin jo, että todennäköisesti ei tarvitse, vaan Eolita kyllä venyy. Ja niin se on tehnyt. Jatko jää nähtäväksi. Nautitaan nyt tästä”, Nevala sanoo..Jone Illi on Euroopan mestari!.Olivan EM - Illi jo kuudentena

EM-kultamitalistin salaisuus

Leena Alerini

Aiheeseen liittyvää