Entinen viisiotteluvalmentaja Petri Nykänen: "Mitä seuraavaksi?"

Tehty mikä tehty. Viisiottelun suhteen päätökset on tehty ja se poistuu Pariisin jälkeen olympialaisten lajikartalta. Nyt on analyysien aika. Mitä tapahtui?Ratsastuksen poistumisen lajista aiheutti olympiaurheilija Annika Schleu, romahtaessaan Tokiossa huomatessaan, että hevosen takia mitali jäi nyt saamatta. Raivoissaan, naama punaisena kyynelehtivä ja raippaa heiluttava urheilija käynnisti ketjureaktion, jonka lopputulema päätettiin nyt KOK:ssa. Hevoset poistuvat ainakin olympialaisten viisiottelusta.Urheilumiehenä Nykänen ymmärtää Schleuta."Hevosia ymmärtämätön urheilija saa sen saman raivarin kuin hiihtäjä, joka katkoo raivoissaan sukset, jotka eivät luista ja voitto meni", Nykänen tuumaa.Ja ei ymmärrä."Me hevosihmiset ollaan jo ajat sitten tajuttu, ettei se hevosen lyöminen ratkaise mitään." Olisi kannattanut opetella"Nyt on jälkiviisaana helppo sanoa, että olisi kannattanut opetella ratsastamaan. Niin sanoin aina aikoinaan omille valmennettavillekin, että ottakaa ihan ensiksi se ratsastusosio haltuun, se on kaikkein vaikein, jos ei ole aloittanut ratsastaa kuin vasta aikuisena tai melkein ", hän muistaa. Edelleen olisi tarvittu tasokoe osallistujille ja joku hevosista ymmärtävä henkilö valikoimaan hevoset kisaan. "Siinähän kun ei ole kyse mistään huippuratsastuksesta", Nykänen sanoo. Olisi ja olisi.Nykänen toteaa, että viisiottelun sellaisena kuin se nyt on, oli aika mennä. Mutta tästä kannattaisi nyt oppia. Ja valmistautua siihen, miten toimitaan seuraavan törmäyskurssin kanssa. Nykänen arvelee, että sellainen on tulossa. Häntä huolettaa se, että hevosala oli hiljaa Tokion viisiottelun aikana. Jos joku ajattelikin, että mahtoiko hevonen saada kovinkin suuret traumat, ja tulivatko ne raipan iskuista vai pikemminkin huonosta ratsastuksesta, jota maailmassa on paljon, ei vahingossakaan sanonut sitä ääneen. Alalla on muodostunut tavaksi vain ottaa some-iskut vastaan - toivoa, että suuren yleisön kiukku ei osu juuri oman lajin kohdalle, ja sen jälkeen odotella, että myrsky laantuu. Iskuja on alkanut ilmaantua. Kaikki eivät ole ratsastuksen ystäviä, vaikka hevosista paljon pidetäänkin, vai juuri siitä johtuen, on Nykänen huomannut. Joskus asia on kiinni siitä, kuka tekee.Nykänen ajeluttaa työkseen yleisöä suomenhevosellaan ja on tottunut kuulemaan ulkopuolisten jatkuvan huolen siitä, rasittuuko hevonen työssään liikaa ja hoidetaanko sitä tarpeeksi hyvin. Hän kertoo olleensa viikonloppuna Toni Niemisen kanssa näissä hommissa Lahdessa. Torivalvoja tuli heti ensitöikseen ajamaan heitä pois, mutta miehet eivät suostuneet lähtemään. He jäivät, ajelutukset jatkuivat, ja toriyleisö oli hengessä mukana, kannustaen hevosajureita ja tulivat kyytiinkin."Mutta se johtui tietenkin ainoastaan siitä, että mukana oli entinen mäkikotka ja oltiin Lahdessa. Siinä tilanteessa se hevonenkin sai olla töissä, ilman mitään ongelmaa."Nykänen pelkää, että ratsastuksessa mielipidejohtajuus on annettu ulkopuolisille, jotka näyttävät pitävän perusoletuksena sitä, että hevosia on jatkuvasti suojeltava ratsastajiltaan, että hevosalan ihmiset eivät osaa mitään, eivätkä haluakaan osata. Viisiottelu meni, ja ehkä hyvä niin. Vanha sotilaslaji ei ollut enää tätä päivää. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?"Kaikki ihmiset tekevät kuitenkin aina kaikenlaisia virheitä. Eläintenkin kanssa. Jään odottamaan seuraavaa tapausta jossakin muussa hevoslajissa. Se on varma, että sellainen tulee. Miten sitten alalla reagoidaan? Sanotaanko, että ookoo, ookoo, laji heti poistoon vaan?".He-Wi perustettiin viisiotteluun"Jo silloin kymmeniä vuosia sitten, kun viisiotteluun erikoistunutta Helsingin Wiisikot -seuraakin mun johdolla perustettiin, ratsastus oli se vaikea. Aina se on ollut. Ja siihen maailman aikaan viisiottelijat kuitenkin hyppäsivät kilpaa 120- ja 130-tasolla", Petri Nykänen muistaa.Viisiottelu ei enää aikoihin ole ollut seuran toiminnan ytimessä, mutta toisin oli 30 vuotta sitten. He-Wi -seura syntyi vuonna 1990 kadettikoulun luokkahuoneessa Santahaminassa. Seuran perustaminen mahdollisti viisiottelijoiden osallistumisen alue ja kansallisiin ratsastuskilpailuihin, mutta toiminta keskittyi pääsääntöisesti Santahaminaan viisiottelijoiden ratsastustuntien ja valmennusten yhteyteen, mutta pian alkoi myös säännöllinen kilpailutoiminta Ruskeasuolla ja Laaksolla.

Entinen viisiotteluvalmentaja Petri Nykänen: "Mitä seuraavaksi?"

Aiheeseen liittyvää