Eri tölttiluokat tukevat hevosten geneettisiä ominaisuuksia - ”Ovaalirata on maailman suurin kouluratsastusrata.”

Islanninhevosten askellajiratsastuksen MM-kilpailujen toistaiseksi parhaasta suomalaissuorituksesta ovat vastanneet Gerda-Eerika Viinanen ja Svala fra Minni-Borg. He olivat keskiviikko- ja torstai-iltana käydyssä nuorten 250 metrin passijuoksussa neljännellä sijalla ajalla 23,82. Ratsukko osallistuu vielä 100 metrin passijuoksuun lauantaina.Joukkuejohtaja Anna Andersen kertoo, että kaikki suomalaisratsukot eivät ole Hollannissa pystyneet suorittamaan omalla tasollaan. Kilpailun taso on erittäin kova ja tuomarilinja on ollut tiukka. Jokainen maa sai tuoda kilpailuihin 7 senioria ja 5 nuorta ratsastajaa.”Se, että saatiin iso joukkue, oli hienoa. Ei ole aina ollut mukana näin isoa joukkuetta. Halusimme ottaa mukaan myös hieman kokemattomampia hevosia, jotta ne ovat kahden vuoden päästä varmempia, kun ovat nyt käyneet täällä.”Andersen kertoo, että olosuhteet ovat Hollannissa valtavat verrattuna Suomen kilpailupaikkoihin.”Täällä on niin erilaista kuin missään Suomessa. Valtava areena, isot katsomot, joista tulee meteliä, kun ihmiset taputtavat. Täällä on tuhansia ihmisiä ympäri ovaalia. Ihan eri tunnelma.”Menestystä odotetaan lauantain speedpassissa Viinasen lisäksi Annika Kyrklundilta.”Jos tulee onnistunut suoritus, niin molemmat ovat tosi nopeita.”.Nelikäyntiset parempia kokoamaanTänään MM-kilpailuissa olivat vuorossa tölttiluokkien T1- ja T2- kilpailujen karsinnat. Parhaasta suomalaissuorituksesta vastasivat Katie Sundin Brumpton ja Depill från Fögruhlid, jotka sijoittuivat T1-luokassa 12. sijalle pistein 6,77.Andersen on askellajiratsastuksen valmentaja ja kansainvälinen tuomari. Hän kertoo, että erilaiset lajit on luotu tukemaan hevosten ominaisuuksia. Ovaaliradalla ratsastettavassa askellajiratsastuksessa on samoja piirteitä kuin kouluratsastuksessa. Hevosen tahtia ja tasapainoa arvostellaan eri askellajeissa, lisäyksissä ja kokoamisissa.”Ovaalirata on maailman suurin kouluratsastusrata.”T1-luokassa kilpaillaan kolme kierrosta 250 m pitkällä ovaaliradalla. Ensimmäinen kierros esitetään hidasta, koottua tölttiä. Sitten vaihdetaan suuntaa ja toisella kierroksella esitetään lyhyillä sivuilla hidasta, ja pitkillä sivuilla lisättyä tölttiä. Kierroksella arvostellaan siirtymiä, miten niissä säilyy hevosen tahti ja tasapaino. Kolmas kierros mennään lisättyä tölttiä niin nopeasti kuin mahdollista niin, että hevosen tahti ja tasapaino säilyvät.Kokoaminen töltissä on vaikeaa, eikä kaikkien islanninhevosten rakenne suosi sitä. Nelikäyntiset hevoset ovat siinä parhaimmillaan, sillä ne pystyvät kokoamaan ja ponnistamaan ylöspäin. Andersen kertoo, että osalla nelikäyntisinä ratsastetuilla hevosilla saattaa olla passi, mutta se ei ole niin hyvää, että sitä kannattaisi näyttää radalla..Viisikäyntiset työntävät paremminViisikäyntihevosia silmällä pitäen on puolestaan kehitetty luokka T2, joka on uusin luokka. Niillä on vahva passi, mutta ne eivät rakenteensa puolesta ole pystyneet kokoamaan kuten nelikäyntiset. Niiden askel on enemmän eteenpäin työntävä, mitä tarvitaan liitopassiin. Andersen toteaa, että jalostus on mennyt niin paljon eteenpäin, että nykyään löytyy myös viisikäyntisiä hevosia, jotka kykenevät kokoamaan töltissä.T2-luokassa ensimmäinen kierros mennään tölttiä vapaasti valittavassa tempossa. Siinä on mahdollisuus näyttää hevonen sille edullisimmassa tempossa niin, että sen laatu tulee esille. Toisella kierroksella mennään hidasta, rauhallista tölttiä. Sitten vaihdetaan suuntaa ja mennään tölttiä vapain ohjin.”Vapain ohjin halutaan nähdä, miten hevonen kantaa itsensä ja ratsastajansa koko kierroksen. Hevosen tulee pitää itsensä ryhdissä. Ratsastaja kommunikoi pelkästään istunta-apujen avulla. Koko kierros pitää mennä ryhdissä, tasapainossa, itsensä ja ratsastajansa kantaen”, Andersen kertoo.Ohjien tulee todellakin olla ihan löysällä, roikkua, eikä niihin tule koskea koko 250 m kierroksen aikana.Andersen kertoo, että nelitahtisessa töltissä askeleet menevät samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltti on kuitenkin nopeampaa, joten välillä maassa on vain toinen takajaloista.”Töltissä on vaihe, jolloin koko hevonen on yhden jalan varassa. Se tekee siitä niin vaikean. Sen on pysyttävä siitä huolimatta ryhdissä kuin olisi ohjaskontakti.”Ratsastettaessa vapain ohjin, hevosen tulee pysyä rauhallisessa tempossa koko ovaalikierroksen ajan, itsensä kantaen. Kilpailuissa onkin aika paljon oreja, jotka ovat luonnostaan ryhdikkäitä ja kantavat kaulansa.Andersen kertoo, että jokaisella islanninhevosella on oma askellajitaipumuksensa. Siksi kilpailuissa on niin monta lajia.”Ratsastajan tulee aina katsoa, mihin oman hevosen kapasiteetti on soveltuva.”Askellajitaipumus on geneettistä. ”Kuka vaan voi geenitestillä testata, kuinka paljon omalta hevoselta löytyy lateraalisuutta.”.Askellajiratsastuksen MM Hollannissa - "Koska asun Suomessa, on luonnollista myös edustaa Suomea"

Eri tölttiluokat tukevat hevosten geneettisiä ominaisuuksia - ”Ovaalirata on maailman suurin kouluratsastusrata.”

Aiheeseen liittyvää