Carl-Harry Frey ja Gelato Rosso, Laaksolla vuonna 1997.
Carl-Harry Frey ja Gelato Rosso, Laaksolla vuonna 1997.Leena Alérini

Hevosihmiset ovat värikkäitä ja syvällisiä

Mikä on jälleen todistettu. Ja sehän tiedetään jo entuudestaan, että keskiviikon Hevosurheilun Ratsastuksessa lukemista riittää, oli ihminen sitten ihan minkälainen pikalukija hyvänsä.
Julkaistu

Tässä päällimmäiset ratsastuksesta.

Freyt. Tähän kuvatekstiin  ei valitettavasti saa sydäntarraa.
Freyt. Tähän kuvatekstiin ei valitettavasti saa sydäntarraa. Miia Lahtinen

Freyt

Susanna ja Carl-Harry. Susu ja Carli. Näillä kahdella tukipilarilla riittää yhteistä hevoselämää ja omaakin, jos niikseen tulee. Heistä piti tietysti kirjoittaa pitkä ja perusteellinen artikkeli.

Otetaan tähän juonipaljastus.

Freyn pariskunnan yhteinen tie alkoi kesällä 2006, kun Carli Frey oli tullut Ypäjälle nations cup -kilpailuun töihin Susun pyytämänä. Olivat he jo sitä ennen nähneet kilpailuissa, ja jotain vispilänkauppaa oli ollut. Silloin kuitenkin tärähti lopullisesti, ja jo muutaman viikon päästä Carli Frey alkoi kysellä, mistä löytyisi Ypäjältä majapaikka hänelle ja hevosille.

”Minä sanoin, että voin ottaa sinut koeajalle”, Susu Frey muistelee.

Hän kertoo sitä ennen ajatelleensa, että hän elää yksin pienellä tilallaan elämänsä onnellisena loppuun saakka, ellei nyt prinssi satu ratsastamaan paikalle valkoisella ratsullaan.

Sitten se prinssi tuli. Kun koeajasta oli sovittu, Carli Frey toi molemmat hevosensa Ypäjälle ja satuloi ne Hevosopiston hevosurheilualueella. Hän oli pyytänyt Perttu Pasurin lakeijakseen Doppsko Cool Jazzilla, ja itse hän istui valkoisen Cartaxon selkään. Sitten hän ratsasti ruusu hampaiden välissä silloisen Lindforsin pihaan.

Koeajan pituudeksi sovittiin kuusi kuukautta, ja sen Carli Frey käytti tarkkaan.

”Ahkera oli! Pesi ja silitti keittiön verhotkin. Sen koommin niitä ei ole tainnut kukaan silittääkään”, Susu Frey sanoo.

Teemu Ahteen vuoro

Ratsastava, valmentava ja juontava lentokapteeni päätti lakata pelkäämästä ja ryhtyä elämään omaa elämää sellaisena kuin on.

Täyttä hevoselämää, vaikka omaa hevosta ei juuri nyt olekaan. Viikonloppuna kuulemme Ahteen verbaalista tykitystä Bastionissa.

Jutusta voimme lukea yhden hevosihmisen kasvutarinan. Tarina on nyt siinä vaiheessa, että päähenkilö hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja odottaa samaa muiltakin.

"Tämä mä nyt 47-vuotiaana olen. Saa ottaa tai jättää."

Hevosihminen, joka sai tarpeekseen

Kun Miina Soini teki päivityksen someen, kertoi vähentävänsä hommia hevosalalla nykyisen meiningin ollessa mitä on, moni hevosihminen tunnisti kirjoituksesta itsensä. Soini kertoo, että päivityksensä myötä hän sai paljon tukea – moni muukin tuntee, että maalaisjärki on hevosten kanssa kadonnut. Eikä tämä missään tapauksessa tarkoita, että hevosille haluttaisiin olla kovia. Soini itse esimerkiksi tapaa ratsastaa 25-vuotiaalla läpimurtoratsullaan Ufolla pelkällä kaulanarulla.

Ongelmat tiivistyivät, kun Soini yritti käydä ratsuttamassa hevosia, joita omistajan toiveiden mukaan ei saanut jarruttaa ohjista, että ne pysähtyisivät, eikä niillä saanut käyttää apuja, että ne lähtivät liikkeelle.

”Itse haluan tietää, että saan hevosen pysähtymään ja että se lähtee liikkeelle. Jos näiden asioiden varmistaminen on kielletty, en tunne oloani turvalliseksi. Millään nappusilla en lähde houkuttelemaan hevosta liikkeelle”, hän sanoo.

Aino

Entä mitä Ainoon kuuluu? Eikö siellä nykyään käy lähinnä Lauri Tähkä harjoittelemassa?

Kyllä käy, mutta ei Aino ole jättänyt ratsastusta

Entiset ratsastuksen suuruuden ajat ovat ohi, mutta ei toiminta loppunut ole. Syksylle on suunnitteilla isoja juttuja. Ratsastuksessa, siis.

Tee hyvä päätös ja tilaa sinäkin Hevosurheilu. Verkko ja printti samassa paketissa.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi