Ja Johanna Valmusen omistama ja Sini Peltoniemen kasvattama pienhevonen, 148-senttinen Kankalon Morgan (Keskiyön Kide – Kankalon Bella, Pellervo) oli puolestaan suomenhevosissa ainut, joka sai himoitun I-palkinnon.Suomenhevosten näyttelykuvaukset ovat omanlaistaan kieltä, joissa puhutaan "huipukkaista lautasista", "holvikkaista kavioista" ja "piirteettömistä sä'istä", muutamia mainitakseen. Tyypit arvostellaan niin ikään ja ne pitävät sisällään laatutyypin, rotutyypin ja sukupuolileiman. Morgan sai suomenhevosarvosteluissa arvion ”hyvänpuoleiset tyypit” ja 36 rakennepistettä. Kaulava ori kuvailtiin myös ryhdikkääksi ja hyväkapasiteettiseksi. Laukka on energinen ja hyvässä rytmissä ja ravissa hevonen osaa pidentää hyvin. Ratsastettavuus on hyvä ja hevonen nöyrä ja miellyttävä, hyvässä tasapainossa. Valmunen palasi kotiin voittonauhan, ruusukekasan ja kukkakimpun kera. Rahaa kantakirjauksesta ei enää anneta, voittoloimi annettiin parhaalle käyttöhevoselle, mutta kunnia ensimmäisestä palkinnosta on sitäkin suurempi.Juhlakalu itse pääsi heti trailerista tarhaan, jossa se piehtaroi antaumuksella viikonlopun showshinet poisValmunen oli ilahtunut ja yllättynyt, vaikka olikin laskenut, että hyvät tulokset, jopa ykköspalkinto pitäisi olla luvassa. ”Sitä lähdin hakemaan, sillä kaikki vaaditut tulokset oli”, hän toteaa.”En kuitenkaan ihan näin hyviä arvosteluja odottanut, vaikka hevonen laadukas onkin. Enkä varsinkaan odottanut sitä, että se on viikonlopun paras ori, sillä siellä oli niin hienoja ja laadukkaita osallistujia isompikokoisissakin suomenoreissa, että ajattelin löytyvän muitakin ykkösiä.”Miten I-palkinto oripäivillä saadaan?”Erityisesti niillä aiemmilla kilpailutuloksilla, joita Mikillä oli paljon, vaikka tietysti se vaatii myös onnistunen oripäiväviikonlopun, josta erityisesti sunnuntain askellajikoe testiratsastaja Mira Mahosenahon kanssa onnistui ihan nappiin”, Valmunen kertoi. ”Hän kehui kovin ja hevonen sai ratsastettavuudesta sen ysin.”Aiempia tuloksia oli näyttää kaikista kolmesta olympialajista. Aluetason tuloksia, yli 62 prosenttia helposta A:stä, ja esteillä ja kentässä 90 sentin luokista oli ylikin vaaditun 12 tuloksen verran.”Olisko niitä 20 tulosta pelkästään koulusta ollut, ja lisäksi este ja kenttä. Kaikki mä ne sinne laitoin, kun se niitä on kuitenkin tehnyt, vaikka yksikin laji olisi riittänyt.”Ori asuu raumalaisessa Lähdepellon ratsastuskoulussa, jossa Sanna Sivusalo kisaa oriilla koulua. Omistaja itse hyppää esteitä ja menee myös kenttää, hän asuu itse puolen tunnin ajomatkan päässä Uudessa-Kaupungissa.Kouluratsastus on tänä vuonna hevosen päälaji. Siinä osallistutaan Pohjolan suomenhevosluokkiin ja tähdätään myös mestaruuksiin. ”Mä menen, jos on sopivia viikonloppuja. Kenttämestaruuksiin kyllä tähtään tänä vuonna. Estemestaruudet eivät vielä kuulu suunnitelmiin.”Valmunen on 29-vuotias varhaiskasvatukseen erikoistunut opettaja, mutta opiskelee parhaillaan myös ratsastuksenopettajaksi. Hänellä on myös pienimuotoista kasvatusta Jovan-nimellä. Tämän nimisiä suomenhevosvarsoja on kolme ja ne ovat Kankalon Morganista.”Yksi sellainen tamma on omassa pihassa nytkin, jolla ajattelin Mikistä varsan tehdä”, hän paljastaa.Pienhevosuus on tärkeä. ”Koko ja se, että pienhevosille on omat mestaruutensa ja luokkansa. Ja suku. Se, että suvut ovat niin sanotusti erilaisia. Mikki on erisukuinen itsekin. Vieteri ja Vokker tulevat suvussa vastaan viidennessä polvessa taaksepäin.”Mikin isä Keskiyön Kide on ori, jolla ei ollut paljoa jälkeläisiä ja emän kautta tulee Pellervo, joka on ihan mun lempioriita.”Viikonloppu oli rankka, sen Valmunen myöntää.”Kyllä meillä molemmilla alkoi palkitsemistilaisuudessa askel jo painaa.”Seuraavat pippalot on kuitenkin jo katsottu.Pohjola Finnhorse Tour käynnistyy toukokuussa Hyvinkään osakilpailulla. ”Siellä startataan.”. Paras suorittaja löytyi estepuoleltaPitkä viikonloppu oli myös parhaat suorituspisteet ansainneella 6-vuotiaalla esteori Turkan Veikalla (Knuutilan Veikko – Katin Purjetar, Suikun Ero), vaikka ori palkittiinkin vain II-palkinnolla.”Ihan riittävä palkinto se on se kakkonenkin”, kasvattaja-omistajapariskunta Arto ja Satu Turkan tytär, oritta ratsastava Liisa Sassi-Päkkilä toteaa.Veikka sai estekokeessa kaikista kolmesta arvostelukohdasta 9 pistettä. Sille korotettiin lauantain estekokeessa viimeistä estettä maksimiin 115 senttiin, minkä hevonen ylitti helponoloisesti. Yhteensä ori sai 33 käyttöpistettä. Rakennepisteitä se sai 37,5.Sassi-Päkkilä laski, että jäi yksi piste puuttumaan ykköspalkinnosta. Rakennepisteet sinänsä yllättivät, sillä tyypistä ori on aiemmin saanut 9, nyt heltisi vain 8.”Mutta se saa sen ykkösen varmasti, kun vähän kasvaa ja viimeistään joskus myöhemmin kilpailutulosten perusteella”, hän kuittaa.Oriista todettiin, että sillä on puutteellinen orileima, mutta senkin Sassi-Päkkilä uskoo korjautuvan iän myötä. ”Orimaisuutta sinänsä siinä kyllä on paljonkin, vaikka toisaalta se on kyllä niin kiltti ja toimiva, että voi mennä ja meneekin meillä ratsastuskoulun tunneilla.”Rakennepisteitä laski kutosen pisteet kavioista.”Hyvä kavioaines Veikalla on, sehän on kengitetty ensimmäistä kertaa elämässään vasta viime talvena, mutta etukaviot ovat muodoltaan matalanpuoleiset”, Sassi-Päkkilä kommentoi. ”Se on osallistunut kaikkiin tilaisuuksiin ilman kenkiä.”Kengättömyyteen päädyttiin aikanaan kahdesta syystä. Hevonen ei tuntunut tarvitsevan niitä ja toisekseen, se tarhailee päivittäin orikaverinsa Turkan Toukon kanssa. ”Ei haluttu ensin ottaa riskiä ja pidettiin kumpaakin ilman kenkiä, mutta nyt ne ovat kyllä olleet tarhassa kahdestaan hokkikengässäkin”, hän kertoo.Sassi-Päkkilä kertoo, että Turkan Ratsurinteessä pidetään tärkeänä, että myös ori pääsee seurustelemaan päivittäin ja mieluiten lähietäisyydeltä, samassa tarhassa jonkun toisen kanssa. Tämän mahdollistaa se, että ori totutetaan toiseen oriin mahdollisimman nuorena.”Voi olla, että nämä kaksi joudutaan joskus vielä erottamaan, mutta vielä siltä ei vaikuta. Ei, vaikka Touko on astuva ori ja vaikka meillä on siitostammoja ihan näköetäisyydellä.””Ne näkevät sieltä tarhastaan ratsastuskentälle ja usein sieltä huhuilevat yhdessä kommenttia”, Sassi-Päkkilä nauraa.Ori työskentelee perheen ratsastuskoulussa itsekin tuntihevosena.”Huomenna maanantaina olisi varmaan hyvä ottaa palautuminen sopivalla koulutunnilla, osaavien ratsastajien kanssa”, ratsastuksenohjaajan pätevyyden kauppatieteiden kandin tutkinnon ohella itselleen hankkinut Sassi-Päkkilä tuumaa.Kysymykseen, onko Veikka suosittu tuntilaisten keskuudessa ja pyydetäänkö sitä paljon, hän vastaa toteamalla, että Veikkaa ei oikeastaan voi pyytää, se annetaan.”Katson aina tosi tarkkaan kuka sillä menee ja mitä tunneilla tehdään, ettei se ota koulutuksellisesti takapakkia.Tänä vuonna oriilla on edessään kasvattajakilpailu, mahdollisesti sekä este- että koulupuolella. Mutta vielä tänä kesänä voivat estemestaruuksiin tähtäävät hengittää rauhassa. Ensi vuonna Turkan Veikka lähtee tavoittelemaan mestaruusmitalia.Miten hyvästä estehevosesta on kyse?”Veikka on kuin puoliverisellä hyppäisi. Se on samalla tavalla kevyt edestä ja voimakas takaa kuin hyvä puokki”, ratsastaja kertoo. ”Lisäksi se on niin esteälykäs, että se luotsaa radan läpi vähän huonommallakin kuskilla, arvioi etäisyydet itse. Sitä ei tarvii auttaa siinä hommassa.”Mistä estelaatu geneettisesti tähän hevoseen tulee, sitä Sassi-Päkkilä ei osaa sanoa. ”Se on parannettu versio kummastakin vanhemmastaan siinä suhteessa. Tuo on tosi vaikea kysymys. Ehkä kyse ei ole yhdestä tekijästä, vaan koko paketista, mikä käsittää paitsi estehyppäämisen tekniikan, myös rakenteen ja luonteen.”Kun sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Ouluun, ori oli ollut Etelä-Suomen matkalla reilusti jo yli viikon.”Otettiin hevoset mukaan jo, kun lähdettiin Tampereen Hevoset-messuille, eikä jaksettu ajaa ees-taas pohjoisesta etelään. Ja haluttiin myös, että hevonen saa paikan päällä vähän asettua ennen niitä oripäiviä”.Mukana oli myös Turkan Touko, joka esiintyi sunnuntain oriparaatissa. Kolmaskin hevonen olisi voitu ottaa mukaan, Äänenkantaja, mutta Sassi-Päkkilä tuli toisiin aatoksiin nähtyään Tampereella tarjolla olleet palkinnot. ”Ne oli liian pienet niin pitkään matkaan. Ei jaksanut vaivautua.”. Kaikki oriit läpäisivätII -palkintoon ylsivät myös oriit Aulangon Ahkera (Hessin Leevi – Aulangon Aurora, Hilton Jäpä) ja Kivan Tuuri (Lerkkana – R.R. Kivatar, Röhinä).Edellä mainittujen lisäksi ratsusuunnalle arvostelluista oriista Tähden Töminä (Tosi-Romeo – Riipilän Tähti, Suikun Ero) palkittiin puolestaan III palkinnolla.Ori Siperian Sankari (Turkka K – M.K. Mammona, Vekseli) hyväksyttiin ilman palkintoa.Piensuunnan suomenhevosista hyväksyttiin lisäksi vasta 4-vuotias ori Ukke (Siru-Ukko – Lysti-Lyyli, Vinha-Muisto), joka suoritti ratsastettavuuskokeen ja palkittiin III palkinnolla.Ajettavuuskokeella hyväksyttiin pienhevosori Väisälän Velmeri (Tintin Sahrami – Väisälän Veenus, Millin Nokinen), ilman palkintoa. Tulokset tarkasteltavissa myös hevoskohtaisesti täällä
Ja Johanna Valmusen omistama ja Sini Peltoniemen kasvattama pienhevonen, 148-senttinen Kankalon Morgan (Keskiyön Kide – Kankalon Bella, Pellervo) oli puolestaan suomenhevosissa ainut, joka sai himoitun I-palkinnon.Suomenhevosten näyttelykuvaukset ovat omanlaistaan kieltä, joissa puhutaan "huipukkaista lautasista", "holvikkaista kavioista" ja "piirteettömistä sä'istä", muutamia mainitakseen. Tyypit arvostellaan niin ikään ja ne pitävät sisällään laatutyypin, rotutyypin ja sukupuolileiman. Morgan sai suomenhevosarvosteluissa arvion ”hyvänpuoleiset tyypit” ja 36 rakennepistettä. Kaulava ori kuvailtiin myös ryhdikkääksi ja hyväkapasiteettiseksi. Laukka on energinen ja hyvässä rytmissä ja ravissa hevonen osaa pidentää hyvin. Ratsastettavuus on hyvä ja hevonen nöyrä ja miellyttävä, hyvässä tasapainossa. Valmunen palasi kotiin voittonauhan, ruusukekasan ja kukkakimpun kera. Rahaa kantakirjauksesta ei enää anneta, voittoloimi annettiin parhaalle käyttöhevoselle, mutta kunnia ensimmäisestä palkinnosta on sitäkin suurempi.Juhlakalu itse pääsi heti trailerista tarhaan, jossa se piehtaroi antaumuksella viikonlopun showshinet poisValmunen oli ilahtunut ja yllättynyt, vaikka olikin laskenut, että hyvät tulokset, jopa ykköspalkinto pitäisi olla luvassa. ”Sitä lähdin hakemaan, sillä kaikki vaaditut tulokset oli”, hän toteaa.”En kuitenkaan ihan näin hyviä arvosteluja odottanut, vaikka hevonen laadukas onkin. Enkä varsinkaan odottanut sitä, että se on viikonlopun paras ori, sillä siellä oli niin hienoja ja laadukkaita osallistujia isompikokoisissakin suomenoreissa, että ajattelin löytyvän muitakin ykkösiä.”Miten I-palkinto oripäivillä saadaan?”Erityisesti niillä aiemmilla kilpailutuloksilla, joita Mikillä oli paljon, vaikka tietysti se vaatii myös onnistunen oripäiväviikonlopun, josta erityisesti sunnuntain askellajikoe testiratsastaja Mira Mahosenahon kanssa onnistui ihan nappiin”, Valmunen kertoi. ”Hän kehui kovin ja hevonen sai ratsastettavuudesta sen ysin.”Aiempia tuloksia oli näyttää kaikista kolmesta olympialajista. Aluetason tuloksia, yli 62 prosenttia helposta A:stä, ja esteillä ja kentässä 90 sentin luokista oli ylikin vaaditun 12 tuloksen verran.”Olisko niitä 20 tulosta pelkästään koulusta ollut, ja lisäksi este ja kenttä. Kaikki mä ne sinne laitoin, kun se niitä on kuitenkin tehnyt, vaikka yksikin laji olisi riittänyt.”Ori asuu raumalaisessa Lähdepellon ratsastuskoulussa, jossa Sanna Sivusalo kisaa oriilla koulua. Omistaja itse hyppää esteitä ja menee myös kenttää, hän asuu itse puolen tunnin ajomatkan päässä Uudessa-Kaupungissa.Kouluratsastus on tänä vuonna hevosen päälaji. Siinä osallistutaan Pohjolan suomenhevosluokkiin ja tähdätään myös mestaruuksiin. ”Mä menen, jos on sopivia viikonloppuja. Kenttämestaruuksiin kyllä tähtään tänä vuonna. Estemestaruudet eivät vielä kuulu suunnitelmiin.”Valmunen on 29-vuotias varhaiskasvatukseen erikoistunut opettaja, mutta opiskelee parhaillaan myös ratsastuksenopettajaksi. Hänellä on myös pienimuotoista kasvatusta Jovan-nimellä. Tämän nimisiä suomenhevosvarsoja on kolme ja ne ovat Kankalon Morganista.”Yksi sellainen tamma on omassa pihassa nytkin, jolla ajattelin Mikistä varsan tehdä”, hän paljastaa.Pienhevosuus on tärkeä. ”Koko ja se, että pienhevosille on omat mestaruutensa ja luokkansa. Ja suku. Se, että suvut ovat niin sanotusti erilaisia. Mikki on erisukuinen itsekin. Vieteri ja Vokker tulevat suvussa vastaan viidennessä polvessa taaksepäin.”Mikin isä Keskiyön Kide on ori, jolla ei ollut paljoa jälkeläisiä ja emän kautta tulee Pellervo, joka on ihan mun lempioriita.”Viikonloppu oli rankka, sen Valmunen myöntää.”Kyllä meillä molemmilla alkoi palkitsemistilaisuudessa askel jo painaa.”Seuraavat pippalot on kuitenkin jo katsottu.Pohjola Finnhorse Tour käynnistyy toukokuussa Hyvinkään osakilpailulla. ”Siellä startataan.”. Paras suorittaja löytyi estepuoleltaPitkä viikonloppu oli myös parhaat suorituspisteet ansainneella 6-vuotiaalla esteori Turkan Veikalla (Knuutilan Veikko – Katin Purjetar, Suikun Ero), vaikka ori palkittiinkin vain II-palkinnolla.”Ihan riittävä palkinto se on se kakkonenkin”, kasvattaja-omistajapariskunta Arto ja Satu Turkan tytär, oritta ratsastava Liisa Sassi-Päkkilä toteaa.Veikka sai estekokeessa kaikista kolmesta arvostelukohdasta 9 pistettä. Sille korotettiin lauantain estekokeessa viimeistä estettä maksimiin 115 senttiin, minkä hevonen ylitti helponoloisesti. Yhteensä ori sai 33 käyttöpistettä. Rakennepisteitä se sai 37,5.Sassi-Päkkilä laski, että jäi yksi piste puuttumaan ykköspalkinnosta. Rakennepisteet sinänsä yllättivät, sillä tyypistä ori on aiemmin saanut 9, nyt heltisi vain 8.”Mutta se saa sen ykkösen varmasti, kun vähän kasvaa ja viimeistään joskus myöhemmin kilpailutulosten perusteella”, hän kuittaa.Oriista todettiin, että sillä on puutteellinen orileima, mutta senkin Sassi-Päkkilä uskoo korjautuvan iän myötä. ”Orimaisuutta sinänsä siinä kyllä on paljonkin, vaikka toisaalta se on kyllä niin kiltti ja toimiva, että voi mennä ja meneekin meillä ratsastuskoulun tunneilla.”Rakennepisteitä laski kutosen pisteet kavioista.”Hyvä kavioaines Veikalla on, sehän on kengitetty ensimmäistä kertaa elämässään vasta viime talvena, mutta etukaviot ovat muodoltaan matalanpuoleiset”, Sassi-Päkkilä kommentoi. ”Se on osallistunut kaikkiin tilaisuuksiin ilman kenkiä.”Kengättömyyteen päädyttiin aikanaan kahdesta syystä. Hevonen ei tuntunut tarvitsevan niitä ja toisekseen, se tarhailee päivittäin orikaverinsa Turkan Toukon kanssa. ”Ei haluttu ensin ottaa riskiä ja pidettiin kumpaakin ilman kenkiä, mutta nyt ne ovat kyllä olleet tarhassa kahdestaan hokkikengässäkin”, hän kertoo.Sassi-Päkkilä kertoo, että Turkan Ratsurinteessä pidetään tärkeänä, että myös ori pääsee seurustelemaan päivittäin ja mieluiten lähietäisyydeltä, samassa tarhassa jonkun toisen kanssa. Tämän mahdollistaa se, että ori totutetaan toiseen oriin mahdollisimman nuorena.”Voi olla, että nämä kaksi joudutaan joskus vielä erottamaan, mutta vielä siltä ei vaikuta. Ei, vaikka Touko on astuva ori ja vaikka meillä on siitostammoja ihan näköetäisyydellä.””Ne näkevät sieltä tarhastaan ratsastuskentälle ja usein sieltä huhuilevat yhdessä kommenttia”, Sassi-Päkkilä nauraa.Ori työskentelee perheen ratsastuskoulussa itsekin tuntihevosena.”Huomenna maanantaina olisi varmaan hyvä ottaa palautuminen sopivalla koulutunnilla, osaavien ratsastajien kanssa”, ratsastuksenohjaajan pätevyyden kauppatieteiden kandin tutkinnon ohella itselleen hankkinut Sassi-Päkkilä tuumaa.Kysymykseen, onko Veikka suosittu tuntilaisten keskuudessa ja pyydetäänkö sitä paljon, hän vastaa toteamalla, että Veikkaa ei oikeastaan voi pyytää, se annetaan.”Katson aina tosi tarkkaan kuka sillä menee ja mitä tunneilla tehdään, ettei se ota koulutuksellisesti takapakkia.Tänä vuonna oriilla on edessään kasvattajakilpailu, mahdollisesti sekä este- että koulupuolella. Mutta vielä tänä kesänä voivat estemestaruuksiin tähtäävät hengittää rauhassa. Ensi vuonna Turkan Veikka lähtee tavoittelemaan mestaruusmitalia.Miten hyvästä estehevosesta on kyse?”Veikka on kuin puoliverisellä hyppäisi. Se on samalla tavalla kevyt edestä ja voimakas takaa kuin hyvä puokki”, ratsastaja kertoo. ”Lisäksi se on niin esteälykäs, että se luotsaa radan läpi vähän huonommallakin kuskilla, arvioi etäisyydet itse. Sitä ei tarvii auttaa siinä hommassa.”Mistä estelaatu geneettisesti tähän hevoseen tulee, sitä Sassi-Päkkilä ei osaa sanoa. ”Se on parannettu versio kummastakin vanhemmastaan siinä suhteessa. Tuo on tosi vaikea kysymys. Ehkä kyse ei ole yhdestä tekijästä, vaan koko paketista, mikä käsittää paitsi estehyppäämisen tekniikan, myös rakenteen ja luonteen.”Kun sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Ouluun, ori oli ollut Etelä-Suomen matkalla reilusti jo yli viikon.”Otettiin hevoset mukaan jo, kun lähdettiin Tampereen Hevoset-messuille, eikä jaksettu ajaa ees-taas pohjoisesta etelään. Ja haluttiin myös, että hevonen saa paikan päällä vähän asettua ennen niitä oripäiviä”.Mukana oli myös Turkan Touko, joka esiintyi sunnuntain oriparaatissa. Kolmaskin hevonen olisi voitu ottaa mukaan, Äänenkantaja, mutta Sassi-Päkkilä tuli toisiin aatoksiin nähtyään Tampereella tarjolla olleet palkinnot. ”Ne oli liian pienet niin pitkään matkaan. Ei jaksanut vaivautua.”. Kaikki oriit läpäisivätII -palkintoon ylsivät myös oriit Aulangon Ahkera (Hessin Leevi – Aulangon Aurora, Hilton Jäpä) ja Kivan Tuuri (Lerkkana – R.R. Kivatar, Röhinä).Edellä mainittujen lisäksi ratsusuunnalle arvostelluista oriista Tähden Töminä (Tosi-Romeo – Riipilän Tähti, Suikun Ero) palkittiin puolestaan III palkinnolla.Ori Siperian Sankari (Turkka K – M.K. Mammona, Vekseli) hyväksyttiin ilman palkintoa.Piensuunnan suomenhevosista hyväksyttiin lisäksi vasta 4-vuotias ori Ukke (Siru-Ukko – Lysti-Lyyli, Vinha-Muisto), joka suoritti ratsastettavuuskokeen ja palkittiin III palkinnolla.Ajettavuuskokeella hyväksyttiin pienhevosori Väisälän Velmeri (Tintin Sahrami – Väisälän Veenus, Millin Nokinen), ilman palkintoa. Tulokset tarkasteltavissa myös hevoskohtaisesti täällä
