Henri Ruoste: Ratsuhevoskaupassa ostetaan unelmia

"Meille tulee aika paljon yhteydenottoja, joissa sanotaan, että haluamme ostaa hevosen, eikä raha ole ongelma. Silloin kysyn heiltä, että missä vaiheessa rahasta tulee heille ongelma, 50 000 euron, 100 000 euron, miljoonan vai kahden miljoonan kohdalla”, Suomessa kaksi viikkoa sitten vieraillut Henri Ruoste kertoo..”Mutta jos isä nyrpistelee, yrittää siirtää pilkkua ja sanoo, että tyttären ratsu on liian kallis, sanon hänelle, että älä huoli, ei hevoskaupassa raha häviä minnekään. Se vain vaihtaa omistajaa, me kyllä pidämme rahoista hyvän huolen”, hän naurahtaa..Hän luonnehtii, että heidän tallinsa on asemoinut itsensä siihen päähän skaalaa, jossa ei ole juuri väliä sillä, onko sähkö talvella halpaa vai kallista..”Meillä on ennemmin putiikki kuin supermarket”, hän kuvaa..Kun ostetaan hevosta, ostetaan samalla unelmaa ja tavoitetta. Ratsuhevosten kohdalla asia on vielä vähän mutkikkaampi, kuin ravihevosten kanssa, koska usein omistaja haluaa itse kiivetä selkään tai antaa hevosen haluamalleen ratsuttajalle. Silloin hyvä hevonen ei riitä, vaan se tarvitsee selkäänsä taitavan ratsastajan ja hevosen ja ratsastajan pitää sopia yhteen..Ratsastuksessa kaikki muistavat Matadorin, jonka piti voittaa Kyra Kyrklundin kanssa olympiakultaa Barcelonassa, mutta Kytäjän kartanot myi talousvaikeuksissaan orin ennen olympialaisia japanilaiselle Yoshinaga Sakuraille ja ratsukko oli olympialaisten lopputuloksissa 41..”Se mitä he ostavat, ovat myös asioita, joita myyjänä ei voi luvata eikä taata. Mutta yritämme aina myydä hevosen, jonka takana voimme seistä. Haluamme myydä heille myös seuraavan ja seuraavan hevosen, mutta takuuta emme voi antaa”, Ruoste sanoo..Ratsukauppaan kuuluu koeratsastus. Sen kanssa ollaan varovaisia, sillä samalla tavalla kuin moni ihminen käy mielellään koeajamassa Rolls Roycen, moni saattaa haluta kokeilla huippuluokan hevosta. Koska jokainen ratsastus kuluttaa hevosta, sotkee sen koulutusta ja voi päättyä huonostikin, kansainvälisessä hevoskaupassa tarkistetaan taustat, ennen kuin aletaan kaupan tekoon..”Ostajalla pitää olla todellinen rehellinen aie hevosen ostamisesta, ja myös taloudellisen puolen on oltava kunnossa”, Ruoste sanoo..Hän toteaa, että lopulta kalleimpien hintaluokkien hevosia ostaa vain pieni määrä perheitä, ja lisäsi mukana kaupanteossa ovat ratsastajan valmentaja ja agentti..Joillain ratsastajilla on koeratsastajat, jotka kokeilevat myyntihevosia. Ruoste ei kuitenkaan myy hevosta, jos hän ei tiedä, kuka asiakas on..”Jos minulle ei kerrota, kuka hevosella tulee jatkossa ratsastamaan, ei tarvi tulla katsomaan. Pelaan itse avoimin kortein, ja odotan samaa asiakkailta”, hän sanoo..Ruoste ottaa hevosia myös vaihdossa ja hän etsii koko ajan hevosia myyntiin. Kaikki niistä eivät täytä standardeja..”Ne annan muille myytäväksi. Jokaiselle hevoselle on oma paikkansa, mutta meillä tähdätään kansainväliseen laatuun”, hän sanoo..Esimerkiksi Herningin MM:issä sijalle 4. noussut Famoso on hänen myymänsä..”Ostin sen 6,5 vuotiaana ja myimme sen vuoden päästä. Se on muuten viimeisin hevonen, jonka selästä olen pudonnut. Totta kai olisin halunnut pitää sen kilparatsunani, mutta myyminen on se, mitä yritämme tehdä. Jos hevoset myöhemmin menestyvät muilla, se on plussaa”, hän sanoo..Jotta olisi myytävää, pitää myös ostaa. Ruoste ostaa hevosen sen perusteella, miltä se tuntuu, kun nousee sen selkään. Häntä ei kiinnosta sen aiemmat tulokset, vaan se, miten se reagoi hänen ratsastukseensa. .”En osta menneisyyttä tai sitä, miten kiiltävä turkki niillä on. Enemmän merkitsee tulevaisuus, ja sen perustella teen päätöksen, investoinko rahan ja ennen kaikkea ajan, joka hevoseen menee”, hän sanoo..Hän pitää tallissa hevosia kolme tai neljäkin vuotta, ja myy ne sitten uudella tasolla ja ihan uudella hinnalla. Silloin ostohintaa tärkeämpi asia on se, mihin voidaan päästä..”Liian monta kertaa ei voi ostaa kalliilla ja myydä halvalla”, Ruoste naurahtaa..”On sitä kivempi, mitä paremman hinnan voi saada. Hyvät hevoset ovat kalliita. Ei se ole mikään salaisuus.”.Hevosen terveys katsotaan tarkasti. Ruoste kertoo, että he kelpuuttavat myös hevosia, joilla on joitain röntgenlöydöksiä, vaikka ne eivät sitten enää ehkä kelpaa amerikkalaisille ostajille, jotka ovat kuuluisia siitä, että hevosista otetaan jopa satoja röntgenkuvia. .Myydessä ulkonäkökin ratkaisee: kauniin hevosen kohdalle ostajat pysähtyvät tallissa..”Esimerkiksi omaa olympiahevostani Kontestroa kukaan ei katso kahta kertaa. Lopulta kuitenkin jokainen hevonen on kaunis, kun sillä on voittoruusuke korvalla”, Ruoste sanoo..Ostajaa hän kehottaa tekemään kunnon jalkatyön ja kokeilemaan itse hevosen..”Meillä sanon ostajille, että tulkaa mielellään vaikka kolme kertaa kokeilemaan. Ensimmäinen kerta niin, että hevosen esittää ensin joku muu, sitten toinen kerta niin, että saa aloittaa itse, eikä kukaan ole tehnyt hevosta ratsastamalla vikkelämmäksi tai hitaammaksi.”.Hän huomauttaa, että moni ratsuja myyvä keskus panostaa myös kaupanteon elämykseen. On ruoat, kristallikruunut, nopeasti täyttyvät viinilasit ja varmasti charmikas kauppias..”Se on lämminhenkinen tapa”, Ruoste hymähtää. ”Ja hevosia on määrällisesti niin paljon, että niitä voi katsoa niin kauan kuin valoa riittää. Ja sen jälkeen laitetaan ratsastushalliin valot ja jatketaan siellä.”.Lopulta kuitenkin hevosen tulisi ratkaista. Se hyvä voi olla myös tallilla, jossa ensimmäisenä tervehtii susikoira ja toisena tallityöntekijä, joka kysyy, että mitä sä täällä teet..”Meillä itsellä on 2 russelia, jotka eivät ole parhaita asiakaspalvelukoiria. Niillä on vapaa kasvatus, joten yritän pitää ne poissa, kun tulee asiakkaita, mutta yleensä ne löytävät jonkun tien asiakkaiden luo”, Ruoste paljastaa.

Henri Ruoste: Ratsuhevoskaupassa ostetaan unelmia

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää