Pette Sandbacka syntyi Tampereella vuonna 1939, Epilän nahkatehtaan omistajan Hugo Sandbackan pojanpoikana. Neljä vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli Håkan Sandbacka, joka tuli olemaan Tampereen Ratsastusseuran jäseniä alusta asti.Veljekset aloittivat ratsastuksen Kaupissa vuonna 1953 pääsiäisenä.”Äidin käskystä ja väkisin. Mutta sen kerran jälkeen hänen ei tarvinnut käskeä”, Håkan Sandbacka kertoo.Kaupin aikana Jan Peter Sandbacka kilpailikin, mutta omasta kilpaurasta ei tullut sen isompaa asiaa hänen elämässään. Opiskelemaan hän lähti Helsinkiin, aloittaen ensin eläinlääketieteellisessä ja sitten jatkaen Hankenilla kauppakorkeakoulussa, mutta keskeyttäen molemmissa. Hän solahti silloiseen Ruskeasuon porukkaan ja alkoi opettaakin Ruskeasuolla Maire Andersson-Blondyxin vetämässä koulussa. Skatassa hän veti kesäleirejä.”Meillä oli monta hauskaa hetkeä yhdessä”, Kaija Borup toteaa nuoruuden vuosista Ruskeasuolla. Hän kertoo, että satulaosaamista Sandbacka alkoi kerryttää jo Helsingin vuosinaan. Hänestä tulikin alan edelläkävijöitä Suomessa.Vuonna 1976 Sandbacka lähti Ruotsiin ja kävi Strömsholman pitkän ratsastuksenopettajakoulutuksen, ollen alan pioneereja Suomessa. Myöhemmin hän opiskeli satulasepän pätevyyden ja löysi uran siltä alalta.Håkan Sandbacka toteaa, että perintöä alalle oli paitsi isän nahkatehtaan kautta, myös äidin puolelta, sillä veljesten äidinisän veli Moritz Schöning teki satulatöitä ja hän oli mm. verhoillut Ruotsin kuninkaallisten 7-ikkunaiset vaunut.Nuoruudessaan Pette Sandbacka myös näytteli Saaristolaisteatterissa.Håkan Sandbacka kertoo, että Pette oli itsetietoinen ja ehdoton.”Aina oikeassa”, hän hymähtää.Veljeksillä olikin riitansa.”Mutta solmimme aselevon vuonna 1993, ja se piti loppuun asti”, Håkan Sandbacka kertoo.Myös naistenmies Sandbacka oli: hän oli mm. kolme kertaa naimisissa. Monen naisen kanssa hän oli hyvä ystävä, esimerkiksi veljensä vaimon kanssa hän soitteli viikoittain. . Ypäjälle Sandbacka lähti vuonna 1982 silloiselle Hevosjalostuslaitokselle, mistä hän siirtyi Ratsastusopistolle ja vielä hetkeksi juuri aloittaneelle Hevosopistolle. Vähän aikaa hän toimi myös ravihevosten kanssa, ja hän opetti nuoruudessaan myös Lahdessa ja Paraisilla. Vuonna 1988 hän auttoi puolisoaan Sari Airoa perustamaan Ypäjän Satulakorjaamon, ja hän siirtyi työskentelemään siellä, kun työt Hevosopistolla loppuivat. Yritys jatkaa yhä Airon ja Sanna Tuomen vetämänä nimellä Team Satulasepät Ky. Juhla-Mokan perinteisessä mainoksessa Sandbacka esiintyi 90-luvun puolivälissä.Hieman yli 60-vuotiaana hän jäi sairaseläkkeelle nivelrikon pakottamana.Kari Haimi ehti viettää Ypäjällä monta vuosikymmentä Sandbackan kanssa yhtä aikaa, ja Sandbacka tuurasi häntä Haimin ollessa Englannissa.”Vielä viikko ennen hänen kuolemaansa näin hänet postilaatikolla ja välitin Kaijan terveiset hänelle. Hän lähti saappaat jalassa, niin kuin toivoikin”, Haimi kertooHaimi kertoo, että opettajana Sandbacka rakasti urheilua ja hänen oppilaansa myös saivat hyviä tuloksia: joka vuosi oppilaat kilpailivat mm. suomenhevosten mestaruustasolla ja myös pärjäsivät.”Hän oli yliopistoihminen, jolla oli hyvin vahva teoriatietämys, ja hän oli myös erittäin kielitaitoinen”, Haimi kertooKun nahkatöiden tekeminen oli lopetettava, eli kädet eivät toimineet, mutta jalat toimivat, Sandbacka alkoi juosta, ja hän osallistui moniin maratoneihin. Kuntosalilla hän kävi viimeisiin aikoihin saakka. Lisäksi harrastuksena olivat vanhat autot, erityisesti rättisitikat, jotka hän myi sitten, kun kädet eivät enää sallineet niiden korjailua.”Mutta ranskalaisen merkin hän piti, ja ajoi Renaultilla lopun aikaa”, vanhempi poikansa Perttu Sandbacka kertoo.Ensimmäisen vaimonsa Maj-Brittin kanssa Sandbacka sai yhden tyttären, ja toisen vaimonsa Leenan kanssa neljä lasta. Kolmas liitto Sari Airon kanssa oli lapseton.Välit lapsiin lähentyivät vanhemmiten.”Hyvin voimakastahtoinen hän oli, ja hänen mielipiteensä oli ainoa oikea, muita ei otettu huomioon”, vanhempi poika Perttu Sandbacka kertoo.Poika miettii, että isä oli monipuolinen ihminen, joka oli sekä käytännöllinen, että sivistynyt. Hevoset olivat merkittävä osa hänen elämäänsä, ja niiden kanssa hän touhusi koko ikänsä.Jan Peter Sandbacka menehtyi kotonaan kolmannen kerran uusineeseen syöpäänsä.Perttu Sandbacka kertoo, että hänen isänsä oli toivonut, että hänen tuhkansa siroteltaisiin hänen parhaiden työkavereidensa joukkoon hevosten hautausmaalle.”Näin tulee tapahtumaan keväällä, kun maa on taas sula”, hän kertoo. Videolla Juhla-Mokan mainoksessa Jan Peter Sandbacka vuonna 1994, ratsastamassa Annika Schulman.
Pette Sandbacka syntyi Tampereella vuonna 1939, Epilän nahkatehtaan omistajan Hugo Sandbackan pojanpoikana. Neljä vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli Håkan Sandbacka, joka tuli olemaan Tampereen Ratsastusseuran jäseniä alusta asti.Veljekset aloittivat ratsastuksen Kaupissa vuonna 1953 pääsiäisenä.”Äidin käskystä ja väkisin. Mutta sen kerran jälkeen hänen ei tarvinnut käskeä”, Håkan Sandbacka kertoo.Kaupin aikana Jan Peter Sandbacka kilpailikin, mutta omasta kilpaurasta ei tullut sen isompaa asiaa hänen elämässään. Opiskelemaan hän lähti Helsinkiin, aloittaen ensin eläinlääketieteellisessä ja sitten jatkaen Hankenilla kauppakorkeakoulussa, mutta keskeyttäen molemmissa. Hän solahti silloiseen Ruskeasuon porukkaan ja alkoi opettaakin Ruskeasuolla Maire Andersson-Blondyxin vetämässä koulussa. Skatassa hän veti kesäleirejä.”Meillä oli monta hauskaa hetkeä yhdessä”, Kaija Borup toteaa nuoruuden vuosista Ruskeasuolla. Hän kertoo, että satulaosaamista Sandbacka alkoi kerryttää jo Helsingin vuosinaan. Hänestä tulikin alan edelläkävijöitä Suomessa.Vuonna 1976 Sandbacka lähti Ruotsiin ja kävi Strömsholman pitkän ratsastuksenopettajakoulutuksen, ollen alan pioneereja Suomessa. Myöhemmin hän opiskeli satulasepän pätevyyden ja löysi uran siltä alalta.Håkan Sandbacka toteaa, että perintöä alalle oli paitsi isän nahkatehtaan kautta, myös äidin puolelta, sillä veljesten äidinisän veli Moritz Schöning teki satulatöitä ja hän oli mm. verhoillut Ruotsin kuninkaallisten 7-ikkunaiset vaunut.Nuoruudessaan Pette Sandbacka myös näytteli Saaristolaisteatterissa.Håkan Sandbacka kertoo, että Pette oli itsetietoinen ja ehdoton.”Aina oikeassa”, hän hymähtää.Veljeksillä olikin riitansa.”Mutta solmimme aselevon vuonna 1993, ja se piti loppuun asti”, Håkan Sandbacka kertoo.Myös naistenmies Sandbacka oli: hän oli mm. kolme kertaa naimisissa. Monen naisen kanssa hän oli hyvä ystävä, esimerkiksi veljensä vaimon kanssa hän soitteli viikoittain. . Ypäjälle Sandbacka lähti vuonna 1982 silloiselle Hevosjalostuslaitokselle, mistä hän siirtyi Ratsastusopistolle ja vielä hetkeksi juuri aloittaneelle Hevosopistolle. Vähän aikaa hän toimi myös ravihevosten kanssa, ja hän opetti nuoruudessaan myös Lahdessa ja Paraisilla. Vuonna 1988 hän auttoi puolisoaan Sari Airoa perustamaan Ypäjän Satulakorjaamon, ja hän siirtyi työskentelemään siellä, kun työt Hevosopistolla loppuivat. Yritys jatkaa yhä Airon ja Sanna Tuomen vetämänä nimellä Team Satulasepät Ky. Juhla-Mokan perinteisessä mainoksessa Sandbacka esiintyi 90-luvun puolivälissä.Hieman yli 60-vuotiaana hän jäi sairaseläkkeelle nivelrikon pakottamana.Kari Haimi ehti viettää Ypäjällä monta vuosikymmentä Sandbackan kanssa yhtä aikaa, ja Sandbacka tuurasi häntä Haimin ollessa Englannissa.”Vielä viikko ennen hänen kuolemaansa näin hänet postilaatikolla ja välitin Kaijan terveiset hänelle. Hän lähti saappaat jalassa, niin kuin toivoikin”, Haimi kertooHaimi kertoo, että opettajana Sandbacka rakasti urheilua ja hänen oppilaansa myös saivat hyviä tuloksia: joka vuosi oppilaat kilpailivat mm. suomenhevosten mestaruustasolla ja myös pärjäsivät.”Hän oli yliopistoihminen, jolla oli hyvin vahva teoriatietämys, ja hän oli myös erittäin kielitaitoinen”, Haimi kertooKun nahkatöiden tekeminen oli lopetettava, eli kädet eivät toimineet, mutta jalat toimivat, Sandbacka alkoi juosta, ja hän osallistui moniin maratoneihin. Kuntosalilla hän kävi viimeisiin aikoihin saakka. Lisäksi harrastuksena olivat vanhat autot, erityisesti rättisitikat, jotka hän myi sitten, kun kädet eivät enää sallineet niiden korjailua.”Mutta ranskalaisen merkin hän piti, ja ajoi Renaultilla lopun aikaa”, vanhempi poikansa Perttu Sandbacka kertoo.Ensimmäisen vaimonsa Maj-Brittin kanssa Sandbacka sai yhden tyttären, ja toisen vaimonsa Leenan kanssa neljä lasta. Kolmas liitto Sari Airon kanssa oli lapseton.Välit lapsiin lähentyivät vanhemmiten.”Hyvin voimakastahtoinen hän oli, ja hänen mielipiteensä oli ainoa oikea, muita ei otettu huomioon”, vanhempi poika Perttu Sandbacka kertoo.Poika miettii, että isä oli monipuolinen ihminen, joka oli sekä käytännöllinen, että sivistynyt. Hevoset olivat merkittävä osa hänen elämäänsä, ja niiden kanssa hän touhusi koko ikänsä.Jan Peter Sandbacka menehtyi kotonaan kolmannen kerran uusineeseen syöpäänsä.Perttu Sandbacka kertoo, että hänen isänsä oli toivonut, että hänen tuhkansa siroteltaisiin hänen parhaiden työkavereidensa joukkoon hevosten hautausmaalle.”Näin tulee tapahtumaan keväällä, kun maa on taas sula”, hän kertoo. Videolla Juhla-Mokan mainoksessa Jan Peter Sandbacka vuonna 1994, ratsastamassa Annika Schulman.