Janna Jensenille PM-hopea "ei olisi pitänyt ruveta haahuilemaan ja haaveilemaan kesken kaiken"
Kulta meni Ruotsiin, Suomessa melkoisen tuntemattomalle Alice Tapperille hevosella Doge Dogelito. Kyseessä oli hyvin varman oloinen ratsukko, sellainen, joka ei juuri pudottele.
Mutta ei se hopeakaan ole häpeä. Sen värinen mitali tuli Suomeen ja sen ratsasti Janna Jensen Julie vd Verbindingshoevella.
Marina Ehrnrooth oli heti perässä, muutaman pisteen päässä Evli Ellingtonilla. Se tiesi pronssia.
Elena Hietanen oli neljäs. Hän ratsasti sähäkällä Shelbyllä hyvän ensimmäisen kierroksen, mutta toisella kierroksella tuli kolme pudotusta.
"Vaikka kultamitalia me tänne kyllä tultiin hakemaan", totesi Suomelle henkilökohtaisen hopeamitalin ratsastaneen Janna Jensenin puoliso Claes.
Janna Jensen oli heti valmis kritisoimaan omaa suoritustaan.
"Jos olisin itseni oppilas, olisin muistuttanut, että pitää pysyä ennakkosuunnitelmassa, eikä lähteä haahuilemaan, haaveilemaan ja sooloilemaan", Janna Jensen totesi, saatuaan finaaliradalta kahden kierroksen aikana kaksi puomia. "Pitikin mennä siinä innostumaan, kultamitalin kuva silmissä kiiltäen!"
"Ruotsalainen oli kuitenkin jo mennyt menojaan, häntä en olisi saanut kiinni tänään enää mitenkään, ei sen puoleen", Jensen pohti kuitenkin.
Kakkoskierroksella puomit nostettiin Johanna Mikkolan radalla 140 sentistä 145 senttiin. Paahtava helle oli tehnyt tehtävänsä, jo pelkästään suorituksia katsoessa tuli hiki.
"Julie oli ihan puhki jo eilen. Kaiken tämän minkä se on tehnyt, se on tehnyt luokallaan ja päällään, kropastaan se ei voinut tänään ammentaa enää ollenkaan", Jensen kiitteli hevostaan.
Itse Jensen toteaa olevansa kerta kaikkisen ruosteessa, koronakurimuksen jälkeen.
"Eihän tässä ole ollut valmentajaakaan herran aikoihin. Luc Steeghs kävi viikolla ja onneksi kävi, sillä hän sai kyllä muistuttaa ihan perusasioista. Ihminen on laiska, ei sitä vaan yksin treenatessa tee kaikkia niitä asioita, joita pitäisi. Yksityiskohta kerrallaan putoaa pois ja taso senkun huononee."
Steeghs pisti hänet ravaamaan Juliella harjoitusravia ilman jalustimia.
"Ja hyvä että pisti. Ihan oikeassa oli!"
PM-kisat eivät ole kansainvälisen ratsastajainliiton FEI:n alainen kisa, vaan Pohjoismaiden oma alueellinen erikoisuus.
Pekka Larsen oli mukana nostamassa senioreiden PM:iä pitkän tauon jälkeen jälleen ohjelmaan, ja etenkin ottamassa mukaan Baltian maita. Virallinen nimi onkin NBCH (Nordic Baltic Championships), vaikka PM kansan puhekielessä sitkeästi pysyykin. Varsinaisen kunnian Larsen antaa kisojen henkiinherättämisestä KF-seuralle ja Kenneth Wredelle, joka oli aktiivi kisojen nostamisessa takaisin tapetille vuosien hiljaiselon jälkeen.
"PM:t olivat tosi isot kisat vielä 1980-1990-luvuilla, silloin Suomeenkin tuli kaikista maista parhaat ratsastajat. Olen itsekin hypännyt kisassa Kouvolassa, jossa oli peräti kolme olympiaratsastajaa. Oli Chrisse Wegelius, ja Uwe Hansen Norjasta ja Peter Eriksson Ruotsista."
Tällä hetkellä PM:t ovat Larsenin mukaan kuin jääkiekon MM-kisat. "Parhaat pelaavat sillä aikaa NHL:n matseissa, mutta arvomitali se MM-mitali on kuitenkin ja kisa tarpeellinen omassa kategoriassaan."
Jensen vertaa PM:iä SM:iin. "Suurin piirtein sama taso, mutta mestaruuskonsepti on aina kiva mennä. "
Näin sanoo myös tuore kultamitalisti. "PM:t antavat erinomaisen tilaisuuden hypätä monta rataa peräkkäin [viisi] ja valmistelevat hyvin isompia arvokilpailuja varten. Se on tärkeää myös nuorille ratsastajille. Tällaisessa kilpailussa kysytään paljon sekä hevosilta että ratsastajilta, myös henkisellä puolella”, Alice Tapper toteaa.
Nuoret ja juniorit jäivät tällä kertaa mitaleiden ulkopuolelle. Paras suomalainen juniori oli viides ja hän oli Eveliina Liukkonen Galernolla ja paras nuori Liida Lehtonen Cedrickillä, joka oli kymmenes.
Senioreiden PM-luokka 145 cm tulokset