Kyllä Myrkyn lykkäsi!

Anteeksi otsikko, mutta sen voi lukea kahdella tapaa. Kultamitalia odotettiin. Sitä ei saatu. Mutta saatiin jälleen varmuus siitä, että myrkkyläisessä Jone Illissä meillä on aivan huippu huippu-urheilija.Kaikkein pettynein oli ratsastaja itse."Ihan perseestä. Ei sitä muuten voi sanoa", Jone Illi, 15, summasi ajatuksensa maanantaiaamuna, nukuttuaan pitkästä aikaa tarpeeksi monta tuntia. Junioreiden 140-luokat alkoivat EM-kisapaikalla Italian Gorla Minoressa useana aamuna jo kahdeksalta, mikä tarkoittaa talliin menoa jo paljon paljon aikaisemmin, vaikka alkamisaikoja sääolosuhteiden takia viime hetkessä siirreltiinkin. "Ei kannata herättää Jonea ennen puolta päivää", oli äiti Sanna varoittanut myöhään edellisiltana tien päältä, jo matkalla kohti Hollantia, rattiin ajoavuksi tarjoutuneen esteratsastusentusiasti Antti "Pummi" Ahlbomin ja hevosen kanssa.Sanna Illi ei voinut olla ratin takaa huomauttamatta, että normaalitilanteessa neljäs sija Euroopan mestaruuksissa on huippu suoritus."Nyt vaan, että kun Jone voitti viime vuonna kultaa, vähempi ei enää riitä", hän nauraa. "Eikö se ole oikeastaan aika hyvä tilanne?"Viime vuoden kultamitali olikin suurena lohdutuksena."Viime vuoden kisa oli mulle paljon vaikeampi ja radat olivat vaikeammat. Gorla Minoressa ratsastin omasta mielestä paljon paremmin", ratsastaja itse tuumaili.Sanna Illin mielestä mitalikolmikon ulkopuolelle jääminen ei sitä paitsi ole loppujen lopuksi niinkään huono tilanne kokonaisuutta ajatellen. Se jättää nälän."Ei tämä nyt mikään maailmanloppu todellakaan ole!" hän nauroi, GPS:n huutaessa taustalla. Keskittyen jo seuraavaan projektiin, kotiinpaluuseen."Kun ajetaan vuorotellen, voidaan vetää koko yö, 1200 kilometriä putkeen. Hollannissa Celtas Quillian mukaan ja siitä suoraan Suomeen", hän totesi. Vesihaudasta vielä vähänKultamitali meni finaalipäivän A-radan vesihautavirheeseen. Se oli pieni kauneusvirhe Eolitalta, joka muuten teki kaiken oikein, mutta se oli kirjaimellisesti myös kullan arvoinen virhe.Illi ei huomannut vesivirhettä radalla, kuuli vasta maaliin tultuaan, että neljä virhepistettä tuli. "Siinä kohtaa tietenkin tajusin, että sen oli pakko olla vesi. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Ehkä olisi voinut laukata vähän enemmän tai jotain", hän tuumaili. "Aika moni otti siinä virheen."Virhe oli niin pieni, ja niin paljon toisaalta pelissä, että joukkueenjohtaja Markus Backlund katsoi tarpeelliseksi käydä tarkistamassa asian. Itse asiassa tamma ei astunut varsinaisesti veteen. "Stewardit näyttivät sitä valkoista nauhaa ja kyllä siinä ihan selkeä kavionjälki oli", Backlund raportoi. "Olisiko ollut kolme senttiä."Häntä harmitti kaksi asiaa. Se, että hänen mielestään ratamestarin suorastaan nerokkaalta kuulostanut suunnitelma hakea viimeisen osakilpailun A-osassa virheitä enimmäisaikaa kiristämällä muutettiin kesken luokkaa - kun huomattiin, että virheitä todellakin tuli, vaikkakin käänteisen lähtölistan ollessa kyseessä, siellä heikommalla puolikkaalla listaa. Myös se harmitti, että vesiesteen edessä oleva laatikko oli muutettu visuaalisesti harvan näköiseksi rimarakennelmaksi, mikä ei kovinkaan kannustanut hevosia hyppäämään ylös. "Ja kun ei hypätä ylös, hyppy jää helposti myös lyhyeksi", Backlund tuumaili. "Vauhdin vaatiminen radalla olisi hyödyttänyt Jonen tapaisia ratsastajia", Backlund totesi vielä. Ja niin arveli Illi itsekin, asiaa kysyttäessä. Nollaa viimeisen päivän B-radalle asti hypännyt Coen Williams oli näyttänyt mahdottomalta vastustajalta Conthanja-tammansa satulassa mutta hän suorastaan romahti ja pudotti kisan viimeisenä lähtijänä kaksi puomia, mikä heitti hänet sijalle 8.Illi seurasi rataa silmä kovana. "Eka virhe oli hevosen virhe. Toka virhe ratsastajan. Siltä meni varmaan pakka sekaisin jo siinä kun tajusi pudonneensa mitaleilta", hän arveli. "Coen olisi mun mielestä ansainnut voiton.""Mun kävi se Coen hirveästi sääliksi. Se oli todella surullinen", Illi totesi. Supertamma Eolitan jaksamista ennalta aprikoitiin, sillä ihan alun alkaen ei ollut varmaa, osallistuuko se edes. Lopulta tamma lunasti kaikki odotukset jälleen kerran. "Elsa oli niin super!" Sanna totesi. "Se on sellainen hevonen, joka on ylittänyt kaikki siihen asetetut odotukset moninkertaisesti. Ajattele nyt, että Elsahan ostettiin Jonelle lapsiratsastajien hevoseksi, 120-sentin esteille!"Tamma on todellinen työmyyrä, jonka päässä näyttää pyörivän vain yksi ajatus: miten olla koskettamatta puomiin?Jone Illi kertoo, että tammasta on tullut loppujen lopuksi melko vähän kyselyjä, siihen nähden, minkälaista tulosta se on tehnyt."Paljon vähemmän sitä kysellään kuin Celtas Quilliania. Ehkä se johtuu sen iästä, Elsa kun on jo 14-vuotias ja lisäksi se on aika pieni. Mutta hyvä vaan, koska en usko, että me halutaan, että se koskaan lähtee meiltä minnekään." JatkoIllillä on vielä aikaa. Huiman paljon aikaa. Hänellä on jäljellä vielä peräti kaksi juniorivuotta ja vakaa aie lähteä ensi kesänä hakemaan revanssia. Juniorivuodet ovat 14-18. Entä miten tämä kesä jatkuu?Eolitalla on muutaman viikon loma, ratsastajalla pukkaa kisoja. Illi lensi maanantaina, joukkueen eläinlääkärin matkassa ja pikkusiskonsa Sanin kanssa, Suomeen."Iskä tulee hakemaan illalla kentältä", hän kertoi lähtöpäivän aamuna.Ensi viikonloppuna Illi nähdään jo kilpasatulassa, kotonaan Myrkyssä järjestettävissä Pohjola-sarjan kolmansissa osakilpailuissa.Hän suunnittelee osallistumista Pohjola-sarjassa Celtas Quillianilla senioreiden pääsarjaan, Grand Prix'hin ja kahdella muulla hevosella, Gregory Greenillä ja Gawainilla Silveriin ja Bronzeen. "Tietysti myöhemmin kaudella SM-kisat, junioreissa, koska säännöt kai kieltävät osallistumasta nuoriin, johon muuten kyllä voisin mennä ja se olisi ihan hauskaakin. Katsotaan, jos lähdetään tällä kaudella vielä ulkomaille. Syksyllä tavoitteena ovat kansainväliset luokat", hän jatkaa.

Kyllä Myrkyn lykkäsi!

Aiheeseen liittyvää